Itse elää kituuttelen 11 kuukautta vuodesta vaan yhtä kuukautta varten.
Syyskuun puolesta välistä lokakuun puoleen väliin. Siihen rajoittuu mun elämä.
Nyt on taas oltu marjassa, sorsassa, kaiken maailman talkoissa ynnä muuta... En ole juurikaan ollut yksin ja melkein joka päivä on jotakin tekemistä.
Noh, kohta se katkeaa taas yhtä nopeesti kun on alkanutkin lokakuun pitkinä iltoina.
No tietty saunapäivät piristää muuhunkin vuodenaikaan.
Syyskuun puolesta välistä lokakuun puoleen väliin. Siihen rajoittuu mun elämä.
Nyt on taas oltu marjassa, sorsassa, kaiken maailman talkoissa ynnä muuta... En ole juurikaan ollut yksin ja melkein joka päivä on jotakin tekemistä.
Noh, kohta se katkeaa taas yhtä nopeesti kun on alkanutkin lokakuun pitkinä iltoina.
No tietty saunapäivät piristää muuhunkin vuodenaikaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elän, koska on vaivalloista tappaa itsensä ja kuolema pelottaa.
Se on myös hyvin usein kivuliasta. :S
En suinkaan panisi pahakseni, jos joku minut yllättäen teloittaisi. Jos toimenpide suoritettaisiin esimerkiksi laukauksella niskaan ja siten, etten sitä osaisi odottaa, tuskin tuntisin suurta tuskaa, en ehtisi pelätä ja mitään vaivaakaan minulle ei siitä aiheutuisi.
..lukeneena..ja nyt (vähän ) känniss'ä niin täytyy ihmetellä miks elät kituuttaen..? olin metsässä sienessä..metsästäsin jos olis aselupa..
minä elän koska mun missio..naurakaa vaan on vielä toteuttamatta.. elämänhulluutta tarvittaan että toteutetaan unelmia..sitä onneksi nykyää löytty.. sen vuoksi elän..
No mä kituutan siks, kun keskel viikkoo ei kehtaa olla kännissäkään ku töihin pitäs mennä. :P
Mul nyt ei suuremmin unelmia edes ole.
Mun missio on valittaa.
meikäläiseltä loppu nyt työt..joten otan pikkusen..huomenna työkkäriin riitelemään mitä nyt tein vääriin..heh siinäkin riitää missioo...
selvitä unelmat/missiot ja toteuta ne...mulla säästössä pari tonnii ihan pelkästään mun missioihin.. nyt vaan uskallausta ylittää raja..
Ai että sitä autuutta istua lähiräkälässä tuijottaen tuopin pohjaa muitten elämän murjomien kanssa
Tulevaisuudessa on paljon kiinnostavia juttuja, elämän pidentyminen, kaikenlaiset saavutukset ja maailmanloput. Ehkä kaikki voivat hyvin joskus tulevaisuudessa. Tai sitten tulee joku maailmanloppu, sekin olisi ihan mielenkiintoinen. Minusta vaan tuntuu, että taidan silti tappaa itseni, jos menee liian vaikeaksi meininki.
Etkös sä saa mitään kontaktia niihin muihin ihmisiin jotka on siellä marjastamassa, sorastamassa...jne? Etkö sä uskalla sanoa jollekulle "lähdetäänkö bisselle tämän jälkeen"? Tai jotain...
Ei siel oo ketään muita.
Noh, hirvijahdis on paljo muuta porukkaa, mut ne on vähintään sen pari kymmentä vuotta vanhempia ja niil on omat kuviot.
Kyllähän elämä on suuri lahja. Alan siihen jälleen uskoa vaikeiden aikojen jälkeen. Elän oppiakseni joka päivä jotain uutta, elän kasvaakseni ihmisenä, elän tullakseni toiset huomioivaksi. Elän myös haaveillen mukavasta seurustelukumppanista. Elän kun en ole vielä kuollut.
Jos elämä on lahja niin se on ehdottomasti ei toivottu pehmeäpaketti. :P
Herra salaperäinen..heh. Mitään et halua kertoa itsestäsi tossa profiilisi "persoonallisuus" kohdassa. Oletko sä muuten puhelias, vai hirveän ujo ja hiljainen?
Kyllähän mä puheliaan puoleinen taijan olla. Enkä hirveen ujokaan ol.
Vai et herra salaperänen... Enämpiki herra laiska ja mitäs se merkkaa vaik kirjottasin koko elämän tarinani... Empä ol ajatellu et tota profiilii nyt kukaa niin syvällises mieles jaksaa lukeekaa.