JOTTA LÄHI - IDÄN TAPAHTUMIEN TOSIASIAT EIVÄT UNOHTUISI
Palestiinaa, joka on entistä juutalaisten Kanaanin maata, ovat hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, muslimit ja ristiritarit, Egyptin mamelukit ja Turkin ottomaanit vuosina 1517 - 1917. Lähihistoriassa Palestiinaa hallitsivat englantilaiset vuosina 1917 - 1948 sen jälkeen, kun Turkin ottomaanien ylivalta romahti Ensimmäisessä maailmansodassa. Palestiinan hallinnon ensimmäisenä toimenpiteenä Englanti antoi vuonna 1917 ns. Balfourin periaatejulistuksen juutalaisten kansalliskodin perustamisesta.
Kansainliiton Englannille 24.7.1922 myöntämällä mandaattialueen oikeudella Englanti erotti hyväntahtoisuutta osoittaen Jordanjoen itäpuolisen laajan Transjordanian alueen arabivaltioksi (4/5 osa koko mandaattialueesta, joka vuodesta 1946 lähtien Jordanian valtio). Kansainliiton päätös edellytti, että samalla juutalaisille jää kansankodiksi Transjordaniasta länteen oleva alue, joka tunnetaan nimellä Palestiina ja joka on nykyään Israelin valtion aluetta. Jaon hyväksyivät juutalaiset, arabit eivät.
Juutalaisille tarkoitetusta Palestiinan alueesta YK:n toimesta erotettiin 29.11.1947 vielä Länsiranta eli Judea ja Samaria erilliseksi arabivaltioksi USA:n ja Neuvostoliiton hyväksyessä jakosuunnitelman. (Huom. Jo toinen arabivaltio alkuperäiselle mandaattialueelle.) Jälleen jaon hyväksyivät juutalaiset, muttei arabit, ja nykyinen kutsu pyhään jihad-sotaan Israelia vastaan julistettiin. Seurasi Libanonin, Irakin, Syyrian, Egyptin ja Transjordanian sotajoukkojen laajamittainen varustelu juutalaisten tuhoamiseksi.
Sodan lähestyessä kehotettiin alueella olevia arabeja poistumaan siksi pariksi viikoksi, mitä juutalaisten "sukupuuttoon hävittämissodan verilöyly" kestäisi (Arabiliiton pääsihteeri Azzam-Pashan ilmaisu 15.5.1948 tulevan sodan tavoitteesta).
Israelin julistautuessa itsenäiseksi valtioksi 14.5.1948 arabit aloittivat seuraavana päivänä sodan. Sekä määrällisesti että laadullisesti huonosti aseistautuneena Israel kaikkien hämmästykseksi voitti sodan.
Noin 750000 arabia oli noudattanut kehoitusta poistua alueelta ja he jäivät sodan päätyttyä pakolaisleireille YK:n ruokittaviksi ja siemeneksi myöhemmille Israelin vastaisille toiminnoille. Yksikään arabivaltio ei suostunut asuttamaan heimovelipakolaisia, ei edes Jordania, jonka väestöstä 60% on samaa arabikansaa kuin pakolaiset (Syyriasta, Libanonista, Irakista, Egyptistä jne. tulleita arabeja).
Tiedotusvälineet usein korostavat arabipakolaisten vakavaa ongelmaa samalla jättäen mainitsematta toisen pakolaisryhmän, nimittäin sodan jälkeen arabimaiden karkoittamat ja putipuhtaaksi ryöstämät noin miljoona juutalaista. Näistä Israel asutti 700 000, loput muuttivat Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Lisäksi Israel otti alueelleen takaisin halukkaat arabit, noin 130 000. Nykyään Israelissa asuu noin 950 000 arabia täydellisin kansalaisoikeuksin.
* * * *
Aselepolinjojen muotouduttua 1949 Israelin valtion alueeksi jäi alle 20% alkuperäisestä Englannin mandaattialueesta Jordanian liittäessä Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin Transjordanian alueeseensa. Nykyään paljon kiistelty palestiinalaisvaltio on jo käytännössä olemassa ja se on Jordania, jossa väestö on samaa arabikansaa kuin ns."palestiinalaiset" (=arabien Israelia vastaan käymässä hyökkäyssodassa pakolaisiksi joutuneita arabeja, joita arabivaltiot eivät suostu asuttamaan). Korostettakoon myös, että Israelin valtio on olemassa YK:n nimenomaisella päätöksellä.
Kesäkuussa 1967 arabiarmeijoja vastaan käymässään Kuuden päivän sodassa Israel valloitti Länsirannan Jordanialta samalla ottaen haltuunsa koko Jerusalemin (alueita ei vallattu Arafatilta, kuten usein luullaan). Voi vain ihmetellä, että Israelin voitettua sodan Länsirannan väestö muuttui äkkiä "palestiinalaisiksi" ilmeisesti Israelin valtion voimistumisen vastapainoksi, vaikka maata nimeltä Palestiina, jota palestiinalaiset olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem olisi ollut pääkaupunki).
Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä palestiinalaisten kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien palestiinalaisten, myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja. Tätä ennenhän kuningas Hussein oli vuonna 1970 karkoittanut PLO:n aseellisen siiven verisesti, kun PLO:n sissit olivat muuttamassa Jordaniaa aseleiriksi terroritoimintaansa varten.
On syytä huomata, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä palestiinalaisten edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä.
* * * *
Israelin voitto Kuuden päivän sodassa ja Jerusalemin haltuun ottaminen toivat yht`äkkiä Jerusalemin polttopisteeseen. Nimittäin Arafat ryhtyi väittämään, että Jerusalem on pyhä islamilaisuudelle, vaikka esimerkiksi vuosina 1948 - 1967 Jordanian pitäessä Jerusalemia hallussaan Jerusalemin asema ei mitenkään korostunut islamilaisuudessa. Itse Muhammed ei sanonut Jerusalemin olevan pyhä islamille.
Kootessaan Koraanin Muhammed ei kertaakaan mainitse sanaa Jerusalem, kun Mekka mainitaan Koraanissa satoja kertoja ja Medina mainitaan useita kertoja.
Koraanissa kylläkin kerrotaan, kuinka Muhammed lähti siivekkäällä ratsullaan Suojellusta moskeijasta (tarkoittaa Mekkaa) Kaukaisimpaan moskeijaan, jonka muslimit tulkitsevat tarkoittavan Jerusalemia.
Historiasta kuitenkin tiedetään, että Muhammed kuoli v. 632, mutta Kalliomoskeija ja Al Aqsa moskeija rakennettiin vasta 690-luvulla.
Muhammedin eläessä ei siis Jerusalemissa ollut moskeijaa ja muslimien vaatimukselle Jerusalemista pyhänä paikkana ei ole olemassa todellisuuspohjaa. Kerrotaan vielä, että Muhammed nostettiin taivaaseen Jerusalemissa, mistä johtuen Jerusalem on kolmanneksi pyhin paikka islamissa. Todellisuudessa Muhammed haudattiin Medinaan.
Jerusalem ei ole ollut muiden kansojen kuin juutalaisten pääkaupunki kuningas Daavidin valloitettua sen 1004 eKr. Vanhassa Testamentissa Jerusalem esiintyy 667 kertaa ja Siion 154 kertaa.
Kutsu Jerusalemiin viettämään raamatullisia juhlia on ollut vuosisatoja juutalainen perinne ja rukous "ensi vuonna Jerusalemissa" oli juutalaisuuden hartaimpia toiveita diasporan aikana.
Mikään muu kansa ei ole ollut yhtä uskollinen Jerusalemille ja 1800-luvun lopusta lähtien siellä on ollut selvä juutalaisenemmistö. Jerusalem on juutalaisille (myös kristityille) pyhä kaupunki, mutta Arafatille vain keino Israelin painostamiseksi.
Palestiinaa, joka on entistä juutalaisten Kanaanin maata, ovat hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, muslimit ja ristiritarit, Egyptin mamelukit ja Turkin ottomaanit vuosina 1517 - 1917. Lähihistoriassa Palestiinaa hallitsivat englantilaiset vuosina 1917 - 1948 sen jälkeen, kun Turkin ottomaanien ylivalta romahti Ensimmäisessä maailmansodassa. Palestiinan hallinnon ensimmäisenä toimenpiteenä Englanti antoi vuonna 1917 ns. Balfourin periaatejulistuksen juutalaisten kansalliskodin perustamisesta.
Kansainliiton Englannille 24.7.1922 myöntämällä mandaattialueen oikeudella Englanti erotti hyväntahtoisuutta osoittaen Jordanjoen itäpuolisen laajan Transjordanian alueen arabivaltioksi (4/5 osa koko mandaattialueesta, joka vuodesta 1946 lähtien Jordanian valtio). Kansainliiton päätös edellytti, että samalla juutalaisille jää kansankodiksi Transjordaniasta länteen oleva alue, joka tunnetaan nimellä Palestiina ja joka on nykyään Israelin valtion aluetta. Jaon hyväksyivät juutalaiset, arabit eivät.
Juutalaisille tarkoitetusta Palestiinan alueesta YK:n toimesta erotettiin 29.11.1947 vielä Länsiranta eli Judea ja Samaria erilliseksi arabivaltioksi USA:n ja Neuvostoliiton hyväksyessä jakosuunnitelman. (Huom. Jo toinen arabivaltio alkuperäiselle mandaattialueelle.) Jälleen jaon hyväksyivät juutalaiset, muttei arabit, ja nykyinen kutsu pyhään jihad-sotaan Israelia vastaan julistettiin. Seurasi Libanonin, Irakin, Syyrian, Egyptin ja Transjordanian sotajoukkojen laajamittainen varustelu juutalaisten tuhoamiseksi.
Sodan lähestyessä kehotettiin alueella olevia arabeja poistumaan siksi pariksi viikoksi, mitä juutalaisten "sukupuuttoon hävittämissodan verilöyly" kestäisi (Arabiliiton pääsihteeri Azzam-Pashan ilmaisu 15.5.1948 tulevan sodan tavoitteesta).
Israelin julistautuessa itsenäiseksi valtioksi 14.5.1948 arabit aloittivat seuraavana päivänä sodan. Sekä määrällisesti että laadullisesti huonosti aseistautuneena Israel kaikkien hämmästykseksi voitti sodan.
Noin 750000 arabia oli noudattanut kehoitusta poistua alueelta ja he jäivät sodan päätyttyä pakolaisleireille YK:n ruokittaviksi ja siemeneksi myöhemmille Israelin vastaisille toiminnoille. Yksikään arabivaltio ei suostunut asuttamaan heimovelipakolaisia, ei edes Jordania, jonka väestöstä 60% on samaa arabikansaa kuin pakolaiset (Syyriasta, Libanonista, Irakista, Egyptistä jne. tulleita arabeja).
Tiedotusvälineet usein korostavat arabipakolaisten vakavaa ongelmaa samalla jättäen mainitsematta toisen pakolaisryhmän, nimittäin sodan jälkeen arabimaiden karkoittamat ja putipuhtaaksi ryöstämät noin miljoona juutalaista. Näistä Israel asutti 700 000, loput muuttivat Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Lisäksi Israel otti alueelleen takaisin halukkaat arabit, noin 130 000. Nykyään Israelissa asuu noin 950 000 arabia täydellisin kansalaisoikeuksin.
* * * *
Aselepolinjojen muotouduttua 1949 Israelin valtion alueeksi jäi alle 20% alkuperäisestä Englannin mandaattialueesta Jordanian liittäessä Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin Transjordanian alueeseensa. Nykyään paljon kiistelty palestiinalaisvaltio on jo käytännössä olemassa ja se on Jordania, jossa väestö on samaa arabikansaa kuin ns."palestiinalaiset" (=arabien Israelia vastaan käymässä hyökkäyssodassa pakolaisiksi joutuneita arabeja, joita arabivaltiot eivät suostu asuttamaan). Korostettakoon myös, että Israelin valtio on olemassa YK:n nimenomaisella päätöksellä.
Kesäkuussa 1967 arabiarmeijoja vastaan käymässään Kuuden päivän sodassa Israel valloitti Länsirannan Jordanialta samalla ottaen haltuunsa koko Jerusalemin (alueita ei vallattu Arafatilta, kuten usein luullaan). Voi vain ihmetellä, että Israelin voitettua sodan Länsirannan väestö muuttui äkkiä "palestiinalaisiksi" ilmeisesti Israelin valtion voimistumisen vastapainoksi, vaikka maata nimeltä Palestiina, jota palestiinalaiset olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem olisi ollut pääkaupunki).
Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä palestiinalaisten kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien palestiinalaisten, myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja. Tätä ennenhän kuningas Hussein oli vuonna 1970 karkoittanut PLO:n aseellisen siiven verisesti, kun PLO:n sissit olivat muuttamassa Jordaniaa aseleiriksi terroritoimintaansa varten.
On syytä huomata, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä palestiinalaisten edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä.
* * * *
Israelin voitto Kuuden päivän sodassa ja Jerusalemin haltuun ottaminen toivat yht`äkkiä Jerusalemin polttopisteeseen. Nimittäin Arafat ryhtyi väittämään, että Jerusalem on pyhä islamilaisuudelle, vaikka esimerkiksi vuosina 1948 - 1967 Jordanian pitäessä Jerusalemia hallussaan Jerusalemin asema ei mitenkään korostunut islamilaisuudessa. Itse Muhammed ei sanonut Jerusalemin olevan pyhä islamille.
Kootessaan Koraanin Muhammed ei kertaakaan mainitse sanaa Jerusalem, kun Mekka mainitaan Koraanissa satoja kertoja ja Medina mainitaan useita kertoja.
Koraanissa kylläkin kerrotaan, kuinka Muhammed lähti siivekkäällä ratsullaan Suojellusta moskeijasta (tarkoittaa Mekkaa) Kaukaisimpaan moskeijaan, jonka muslimit tulkitsevat tarkoittavan Jerusalemia.
Historiasta kuitenkin tiedetään, että Muhammed kuoli v. 632, mutta Kalliomoskeija ja Al Aqsa moskeija rakennettiin vasta 690-luvulla.
Muhammedin eläessä ei siis Jerusalemissa ollut moskeijaa ja muslimien vaatimukselle Jerusalemista pyhänä paikkana ei ole olemassa todellisuuspohjaa. Kerrotaan vielä, että Muhammed nostettiin taivaaseen Jerusalemissa, mistä johtuen Jerusalem on kolmanneksi pyhin paikka islamissa. Todellisuudessa Muhammed haudattiin Medinaan.
Jerusalem ei ole ollut muiden kansojen kuin juutalaisten pääkaupunki kuningas Daavidin valloitettua sen 1004 eKr. Vanhassa Testamentissa Jerusalem esiintyy 667 kertaa ja Siion 154 kertaa.
Kutsu Jerusalemiin viettämään raamatullisia juhlia on ollut vuosisatoja juutalainen perinne ja rukous "ensi vuonna Jerusalemissa" oli juutalaisuuden hartaimpia toiveita diasporan aikana.
Mikään muu kansa ei ole ollut yhtä uskollinen Jerusalemille ja 1800-luvun lopusta lähtien siellä on ollut selvä juutalaisenemmistö. Jerusalem on juutalaisille (myös kristityille) pyhä kaupunki, mutta Arafatille vain keino Israelin painostamiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Imperialismin historia
Kuinka Lähi-itä paloiteltiin
Länsimaiset voimat ovat sotkeutuneet Lähi-idän asioihin jo yli 2000 vuoden ajan. Tässä on esitelty vain muutamia alueen imperialistisen intervention verisen historian avaintapahtumia:
1779: Iso-Britannian armeijan tukema East India Company ottaa Kuwaitin valvontaansa.
1798: Napoleonin johtama Ranskan armeija hyökkää Egyptiin ja valtaa maan kolmeksi vuodeksi.
1820: Iso-Britannia ottaa osan Persianlahdesta valvontaansa.
1830: Ranska hyökkää Algeriaan. Syntyy Abd el Kaderin johtama vastarintaliike .
1837: Iso-Britannia kaappaa vallan osassa Irania verukkeenaan "Afganistanin puolustaminen”.
1840: Ranska lähettää 115 000 sotilasta (kolmasosan koko maan armeijan vahvuudesta) murskatakseen Algerian kapinalliset käyden "hävityksen sotaa”.
1845: Ranskan joukot tukehduttavat Algeriassa arviolta n. 500 pakenevaa miestä, naista ja lasta luoliin, jonne he ovat suojautuneet, tekemällä tulia niiden suuaukoille.
1860: Englannin ja Ranskan asevoimat sekaantuvat Libanonin asioihin. Espanja hyökkää ja valloittaa Marokon.
1861: Bahrainista tulee brittiläinen "suojelualue”.
1869: Eurooppalaiset pankit ottavat Tunisian tehokkaaseen valvontaansa "kansainvälisen finanssitoimikunnan” nimissä pannakseen toimeen velanmaksut.
1876: Englanti ja Ranska ottavat Egyptin raha-asiat valvontaansa pannakseen toimeen velanmaksut.
1881: Ranskan armeija miehittää Tunisian ja tekee siitä protektoraatin.
1882: Englanti hyökkää Egyptiin ja pommittaa Aleksandrian kaupunkia tehden maasta menestyksekkäästi Englannin siirtomaan.
1891: Englanti tekee "ystävyyssopimuksen” Omanin kanssa tehden siitä englantilaisen protektoraatin.
1909: Englanti ja Venäjä jakavat Iranin keskenään ja Englanti saa yksityisoikeudet maan öljykenttien hyväksikäyttöön.
1916: Englanti ja Ranska tekevät salaisen Sykes-Picot-sopimuksen jakaen hajoavan Ottomanien valtakunnan arabialueet keskenään. Englanti saa nykyisen Palestiinan, Jordanin, Irakin ja Egyptin. Ranska saa puolestaan Syyrian ja Libanonin.
1917: Ulkoministeriön johtaja Arthur James Bafour ilmoittaa, että Englannin hallitus "pohtii mielellään” juutalaisvaltion perustamista Palestiinan.
1919: Englannin joukot tukahduttavat vastarinnan Egyptissä.
1920: Kansainliitto, YK:n edeltäjä, "laillistaa” Englannin ja Ranskan Lähi-idän jaon.
1920-luku: Englanti käyttää ilma-asetta Irakin kapinallisia vastaan ja laajentaa valvonta-aluettaan Persianlahden rannikolla Adenin tienoilla.
1925: Ranskan sotajoukot murskaavat vastarinnan Syyriassa.
1941: Englanti ja Venäjä hyökkäävät Iraniin ja asettavat shaahin johtoon.
1948: Israelin perustaminen Englannin ja Yhdysvaltain tuella. 700 000 palestiinalaista häädetään pois mailtaan.
1953: USA:n tiedustelupalvelu CIA auttaa järjestämään vallankaappauksen syöstäkseen vallasta Iranin pääministeri Mossadeghin, joka oli yrittänyt kansallistaa öljyn ja asettaa shahin uudelleen valtaan.
1950-luku: Ranskan joukot käyvät brutaalia sotaa yrittääkseen pitää Algerian valvonnassaan 500 000 miehen armeijan voimin käyttäen järjestelmällistä kidutusta. Yli miljoona algerialaista kuolee sodan aikana.
1955: Englannin armeija tukahduttaa nationalistisen vastarinnan Omanissa.
1956: Englanti ja Ranska yhdessä Israelin kanssa hyökkäävät Egyptiin sen jälkeen, kun presidentti Nasser kansallistaa Suezin kanavan. Brittien joukot pommittavat Aleksandriaa, Kairoa ja Port Saidia. Englannin armeija musertaa vastarinnan Bahrainissa.
1958: USA lähettää Libanoniin 10 000 miehen armeijan "rauhoittaakseen” valtiota.
1962: CIA järjestää vallankumouksen Irakissa tappaen kymmeniä tuhansia kommunisteja. Tämä merkitsee Saddam Husseinin valtaannousun alkua.
1967: Israel hyökkää Egyptiin, Syyriaan, Jordaniaan ja Libanonin Kuuden päivän sodassa ja valtaa Länsirannan, Gazan ja Golanin kukkulat, joita se on miehittänyt siitä lähtien.
1970: Englanti aloittaa pitkän sodan suojellakseen Omanin johtajaa, joka omistaa orjia.
1982: Israel käynnistää laajan hyökkäyksen Libanoniin. Arien Sharon todetaan myöhemmin ”epäsuorasti syylliseksi” 2 000 palestiinalaispakolaisen massamurhaan Beirutin läheisillä leireillä.
1983: USA:n merivoimat pommittavat taukoamatta Libanonia kranaatinheittimin surmaten tusinoittain siviilejä.
1988: Yhdysvaltojen sotakone Persianlahdella ampuu alas iranilaisen matkustajakoneen. Yhteensä 290 kuolonuhria.
1991: Persianlahden sota - USA:n johtamat sotavoimat surmaavat yli 100 000 Irakin siviiliä ja sotilasta.
Ennenkun alat kirjoittelemaan, niin ota ensin selvää milloin kukin maa on itsenäistynyt, varsinkin kun kirjoitit näistä Arabi maista.
---1948: Israelin perustaminen Englannin ja Yhdysvaltain tuella. 700 000 palestiinalaista häädetään pois mailtaan.---
No Englannin tuki oli mitä oli.
Ei kukaan Isarilin edustaja koskaan puhunut mistään eikä kenenkään häädöstä, vaan Arabi naapurit kehoittivat näitä ihmisiä lähtemään, että ne eivät vahingossa tappaisi heitä, kun he hyökkäävät tuhotakseen Israelin ja noin 950 000 henkilöä noudatti tätä Arabien kehoitusta.
---1967: Israel hyökkää Egyptiin, Syyriaan, Jordaniaan ja Libanonin---
Ai jaa, nytkö se onkin Israel joka hyökkäsi, hohhijaa on "Toinen eräs" ehkä vähän sekaisin.
Ja loputkin on erittäin epätarkkoja ja liiottelevia höpinöitä.
Hissan kirjat käteen ja opettele ne uudestaan ja tarkkuutta peliin kun seuraavankerran kirjoittelet. ;)
Siis ei 950 000, vaan 726 000 henkilöä, tämä on tarkin puolueetoman lähteen ilmoittama luku.
Kuinka paljon arabeja/muslimeja, juutalaisia ja muuta porukkaa Palestiinassa oli 1900 luvun alussa?
Ensinnäkin alue kuului tuolloin Turkkilaisille Ottomaaneille ja oli Syyrian eteläisen provinssin yksi alue.
Siihen aikaan ei sillä alueella ollut tapana pitää väestörekisteriä, joten tarkkoja lukuja on mahdoton sanoa, mutta hyviä arvailuja tietysti on.
Ehkä vähän yli 200 000 ihmistä oleskeli tällä ja lähi alueella joista Juutalaisia oli arviolta 15-25% ja valtaosa oli Arabeja, joista ylivoimaisesti suurin osa oli vuokraviljeliöitä ja joitakin Beduiinejä jotka vaeltelivat ympäri Arabian niemimaata. Jerusalemissa oli tuolloin Juutalais enemmistö.
Maan tällä alueella omisti pienehkö määrä rikkaita kauppiaita ja muita maanomistajia(alle 150), jotka asuivat pääasiassa muualla mm. Turkissa, Damaskoksessa, Kairossa ja joitain Jerusalemissa, ne olivat vuokranneet maita Fellaheille, mutta kun Juutalaiset alkoivat muuttaa maahan 1800 luvun lopulla ja 1900 luvun alussa, he ostivat maata näiltä maan omistajilta ja maksoivat joskus jopa sata kertaisen hinnan silloisesta maan arvosta, joten he myivät mielellään ja silloin piti Fellahien etsiä jostain muualta vuokramaata.
Tähän yksi väli kommentti, jos sinä asuisit vuokra asunnossa ja omistaja myisi sen asunnon ja uusi omistaja haluaa nyt muuttaa siihen asumaan, niin kyllä sinun on siitä lähdettävä ja etsittävä uusi asunto.
Jotenkin näin siinä on sitten käynyt myös "palestiinassa" ja siitä alkoi tämä nykyinen ongelma.
Alueelle muutti Juutalaisten lisäksi myös paljon Arabeja samoihin aikoihin töihin Juutalaisten maatiloille ja silloin luotiin mm. ensimmäiset kibbutsit, ja muitakin tuli mm. Eurooppalaisia ja Venäläisiä, tosin vain vähäisiä määriä.
Maahan oli tuolloin surkeeta suota tai aavikkoa ja kivisiä pelto tilkkuja siellä täällä, ennenkuin Juutalaiset alkoivat muuttaa maata tehokkaasti maatalous maaksi ja saivat maan tuottamaan kymmeniä kertoja paremmin kuin edelliset viljeliät ja tämä aiheutti tietysti kateutta Arabeissa. No tämä menee jo kysymyksesi ulkopuolelle, mutta jos näitä asioita ei huomoi niin ei ole objektiivinen lausunnoissaan.
Toivottavasti tämä täytti uteliaisuutesi. ;)