Harrastin ampumista vielä 4 vuotta sitten. Paloin loppuun töissä ja selkäsairaus pahensi asioitani. Eräänä yönä tunsin ettei kaikki ole yläpäässäni hyvin. Minulla oli tunne että tulen hulluksi, koko yön taistelin ja rukoilin etten ottaisi asettani ja lähtisi tekemään sillä "asioita", selviydyin aamuun ja hain apua. En saanut sitä viranomaisilta. Pohdittuani asiaa päätin viedä ampuma-aseeni poliisille varmuuden vuoksi. Asettani vastaanottaneet poliisit suhtautuivat minuun syvällä kunnioituksella tekoni johdosta. Toiselta taisi tulla pari kyyneltä. Tästä puoli vuotta eteenpäin olisi voinut tapahtua mitä hyvänsä jos minulla olisi ollut tuo ase käytössä. Luojan kiitos, ymmärsin tilanteen itse ja toimin sen mukaan.
Palautus tapahtui Keravalla ja halusin aseen tuhottavaksi. Lopulta rikospoliisi halusi ostaa hyvän aseen harjoitusaseeksi ja tapaamisen yhteydessä tehtiin kaupat. Hän halusi kuulla minulta itseltäni elämäntilanteestani ja kerroin tarinani.
Nyt ymmärrän mikä aseen hankintaan johti. Pelkäsin erästä hullua niin paljon että hankin "pelotteen" jota ampumaharrastukseni oli. Mielsin tuolloin harrastukseeni johtavat syyt joksikin muuksi.
Palautus tapahtui Keravalla ja halusin aseen tuhottavaksi. Lopulta rikospoliisi halusi ostaa hyvän aseen harjoitusaseeksi ja tapaamisen yhteydessä tehtiin kaupat. Hän halusi kuulla minulta itseltäni elämäntilanteestani ja kerroin tarinani.
Nyt ymmärrän mikä aseen hankintaan johti. Pelkäsin erästä hullua niin paljon että hankin "pelotteen" jota ampumaharrastukseni oli. Mielsin tuolloin harrastukseeni johtavat syyt joksikin muuksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.