vaikka voisi olla.... Minulla oli loppuviikosta varattuna aika
gynekologille. Varhain aamulla sain vastaanotolta puhelinsoiton ja
kerrottiin, että nyt aamuksi olisi peruutusaika klo 9.30. Otin sen.
Olin juuri saanut kaikki perheenjäsenet lähetettyä töihin ja
kouluun,kun huomasin, että kello on jo 8.45. Matka lääkärille kestäisi
noin 35 minuuttia, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut. Kuten
yleensä kaikki naiset mennessään gynekologille, otan hygienia-asiat
hieman tarkemmin huomioon, mutta tällä kerralla en voinut käyttää
siihen kovin paljon aikaa. Ryntäsin portaat ylös, heitin pyjaman
nurkkaan ja kastelin pesualtaan reunalla olevan pesukintaan ja
pesaisin 'alakerran' pikaisesti varmistaen, että olisin jotakuinkin
'näyttökunnossa'. Viskaisin pesukintaan pyykkikoppaan, puin kiireesti
jotain päälleni, hyppäsin autooni ja ajoin vastaanotolle. Jouduin
odottamaan vuoroani hetken aikaa ennen kuin minut kutsuttiin sisään.
Tietäen toimintatavan, kuten varmasti sinäkin, hyppäsin pöydälle,
katselin huoneen toiselle puolelle ja kuvittelin olevani Pariisissa
tai jossain muussa upeassa paikassa tuhansien kilometrien päässä.
Hämmästyin hieman lääkärin sanoessa: 'Hyvänen aika sentään, sitä
ollaan sitten nähty ekstravaivaa, vai mitä?' En vastannut mitään.
Vastaanoton jälkeen huokaisin helpotuksesta ja menin kotiin.
Loppupäivä kului normaaliin tahtiin, kaupassakäyntiä,
siivousta, ruoanlaittoa jne. Eskarissa oleva kuusivuotias tyttäreni
oli huoneessaan leikkimässä. Yhtäkkiä hän huusi kylpyhuoneesta: 'Äiti,
missä mun pesukinnas on? Käskin hänen ottaa puhtaan kaapista. Hän
parkaisii: 'Ei!!!'
Hän huusi:' Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä oli
kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä!'
gynekologille. Varhain aamulla sain vastaanotolta puhelinsoiton ja
kerrottiin, että nyt aamuksi olisi peruutusaika klo 9.30. Otin sen.
Olin juuri saanut kaikki perheenjäsenet lähetettyä töihin ja
kouluun,kun huomasin, että kello on jo 8.45. Matka lääkärille kestäisi
noin 35 minuuttia, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut. Kuten
yleensä kaikki naiset mennessään gynekologille, otan hygienia-asiat
hieman tarkemmin huomioon, mutta tällä kerralla en voinut käyttää
siihen kovin paljon aikaa. Ryntäsin portaat ylös, heitin pyjaman
nurkkaan ja kastelin pesualtaan reunalla olevan pesukintaan ja
pesaisin 'alakerran' pikaisesti varmistaen, että olisin jotakuinkin
'näyttökunnossa'. Viskaisin pesukintaan pyykkikoppaan, puin kiireesti
jotain päälleni, hyppäsin autooni ja ajoin vastaanotolle. Jouduin
odottamaan vuoroani hetken aikaa ennen kuin minut kutsuttiin sisään.
Tietäen toimintatavan, kuten varmasti sinäkin, hyppäsin pöydälle,
katselin huoneen toiselle puolelle ja kuvittelin olevani Pariisissa
tai jossain muussa upeassa paikassa tuhansien kilometrien päässä.
Hämmästyin hieman lääkärin sanoessa: 'Hyvänen aika sentään, sitä
ollaan sitten nähty ekstravaivaa, vai mitä?' En vastannut mitään.
Vastaanoton jälkeen huokaisin helpotuksesta ja menin kotiin.
Loppupäivä kului normaaliin tahtiin, kaupassakäyntiä,
siivousta, ruoanlaittoa jne. Eskarissa oleva kuusivuotias tyttäreni
oli huoneessaan leikkimässä. Yhtäkkiä hän huusi kylpyhuoneesta: 'Äiti,
missä mun pesukinnas on? Käskin hänen ottaa puhtaan kaapista. Hän
parkaisii: 'Ei!!!'
Hän huusi:' Mä tarviin sen, joka oli tässä altaan reunalla. Siinä oli
kaikki mun kimalteet ja hileet säästössä!'
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.