Eilen aamulla lähdin bussilla Vaasasta Jurvaan 08:15. Bussi kiersi Laihian kautta, pysähtyi Jurvassa jossa jäin pois ja jatkoi Kauhajoelle. Kirjoitin päiväkirjaani matkalla ja laitoin kirjoitettuani rakkaan kirjani takaisin laukkuuni. Matka ei tosiaankaan ollut mikään tasainen ja auto pomppi minkä kerkesi. No sepä sitte pomppas oikein kunnolla että laukkuni tipahti lattialle. Aamulla töissä Jurvan Sanomissa huomasin kun etsin laukustani banaanilastupussiani pieneen nälkääni, ettei sitä ollut. Ja tietysti silmään pisti myös puuttuva pieni lukollinen päiväkirjani.
Siinäpä sitten juoksin Jurvan Matkahuollolle tiedustelemaan kadonneita tavaroitani noin aamu 10 aikaan. Sanottiin että sama bussi millä olin kulkenut tulee 12 takaisin että tule sen jälkeen katsoon.
Kello tuli hitaasti 12 jolloin lähdin taas töistä takaisin tiedustelemaan tavaroitani.
Ainoa mitä sain takaisin oli se samperin banaanilastupussi!
Kotona heitin kaikki tavarani lattialle mutta päiväkirjani ei ollut niiden joukossa. Se oli siis pudonnut jonnekin linja-auton penkkien alle josta sen joku on sitten varastanut.
Eilen olin kamalan masentunut. Siinä päiväkirjassa on minulle niin kalliita ja korvaamattomia muistoja.
Tuntuu kuin olisin kadottanut osan itsestäni ja minulla on hirveän tyhjä olo...
En ymmärrä miksi kukaan tahtoo ottaa tuntemattoman päiväkirjan ja pitää sen.
Kunpa se palautettaisiin... Se joka sen varasti, jos lukee minulle tärkeimmän kirjani tietää kyllä kenelle kirja kuuluu ja missä kirjan omistaja on.
Kunpa hän palauttaisi sen, jos yhtään ymmärtää miten pahalta voi tuntua kun joku niin henkilökohtainen ja tärkeä esine kuin päiväkirja voi jollekkin olla. Minulle ainakin...
Tuntuu pahalta. Joku tuntematon lukee salaisuuksiani ja elämääni...
Mutta tärkeintä olisi saada se kirja takaisin. En halua menettää näin
omia muistojani ja hetkiä elämästäni jotka olen sydänverellä kirjoittanut,
siihen pieneen lukolliseen lempi päiväkirjaani, jossa on pieniä nalleja ruusuineen ja etukannessa lukee vaaleanpunaisella DIARY.
Siinäpä sitten juoksin Jurvan Matkahuollolle tiedustelemaan kadonneita tavaroitani noin aamu 10 aikaan. Sanottiin että sama bussi millä olin kulkenut tulee 12 takaisin että tule sen jälkeen katsoon.
Kello tuli hitaasti 12 jolloin lähdin taas töistä takaisin tiedustelemaan tavaroitani.
Ainoa mitä sain takaisin oli se samperin banaanilastupussi!
Kotona heitin kaikki tavarani lattialle mutta päiväkirjani ei ollut niiden joukossa. Se oli siis pudonnut jonnekin linja-auton penkkien alle josta sen joku on sitten varastanut.
Eilen olin kamalan masentunut. Siinä päiväkirjassa on minulle niin kalliita ja korvaamattomia muistoja.
Tuntuu kuin olisin kadottanut osan itsestäni ja minulla on hirveän tyhjä olo...
En ymmärrä miksi kukaan tahtoo ottaa tuntemattoman päiväkirjan ja pitää sen.
Kunpa se palautettaisiin... Se joka sen varasti, jos lukee minulle tärkeimmän kirjani tietää kyllä kenelle kirja kuuluu ja missä kirjan omistaja on.
Kunpa hän palauttaisi sen, jos yhtään ymmärtää miten pahalta voi tuntua kun joku niin henkilökohtainen ja tärkeä esine kuin päiväkirja voi jollekkin olla. Minulle ainakin...
Tuntuu pahalta. Joku tuntematon lukee salaisuuksiani ja elämääni...
Mutta tärkeintä olisi saada se kirja takaisin. En halua menettää näin
omia muistojani ja hetkiä elämästäni jotka olen sydänverellä kirjoittanut,
siihen pieneen lukolliseen lempi päiväkirjaani, jossa on pieniä nalleja ruusuineen ja etukannessa lukee vaaleanpunaisella DIARY.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..Ihmettelen tosin, miksi olet tallentanut puhelinnumeroita päiväkirjaan?! Aika vanhanaikaista kun kännykätkin on keksitty.
sä höpötät? Tosiaan, ei niin asialliset kommentit voi jättää oman päänsä sisään.
tekemään.Mutta se on heidän häpeänsä, ei sinun.
Kaikella on tarkoituksensa.:)
Mies löytää naisen päiväkirjan ja lukee sen ja rakastuu kirjoittajan sieluun. Siinä on yhteystietoja ja sitten se soittelee kaikki ne numerot läpi ja juoksee osoitteet. Kun se vihdoin löytää sen naisen, se haluaa testata, että onko se oikeasti niin ihana ihminen, kun mitä kirja osoittaa. Nainen kuitenkin pitää yllä jonkinlaista showta ja vaikuttaa pinnalliselta. Miehen ihastuminen sammuu kuin seinään. Mies ojentaa naiselle päiväkirjan ja kävelee pois. Nainen sen sijaan tajuaa, että mies näki hänen oikean minänsä ja katuu ikuisesti että yritti esittää jotain muuta.
vain joku on lukenut päiväkirjasi. Mun päiväkirjan on lukenut ilmeisesti puoli Suomea sekä kaiken muunkin koneella olevan sekä sitä kautta näkyvän ja kuuluvan.