Jos sinulla todettaisi parantumaton sairaus joka johtaa nopeaan kuolemaan eikä mitään parantavaa hoitoa enää olisi tarjolla - suostuisitko lähtemään hengelliseen tilaisuuteen jossa puolestasi rukoiltaisiin että Jeesus parantaisi sairautesi?
Kysymys ateistille
JustineBush
411137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
En.
en missään tapauksessa. olen valmis kuolemaan sitten kun hetki koittaa ihan ilman mielikuvituskaveria.
sellaiselle ei ole mitään tarvetta.
Jos tietäisin kuolevani kohta, viettäisin aikani perheeni/ystävieni parissa. En haluaisi hukata hetkeäkään turhuuksiin. Sitäpaitsi, mitä hyötyä rukoilusta olisi vaikka olisinkin uskovainen samassa tilanteessa? Jumalahan olisi jo päättänyt, että tulen kuolemaan.
miksi menisin tuhlaamaan vähästä ajasta sekuntiakaan tuollaiseen.
paskaan en uhraisi sekunttiakaan ainoasta
elämästäni. Ja tiedätkö miksi? Ihmeparantumisia
ei tapahdu Suomessa, eikä muuallakaan:
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
Tuossa linkissä todistaa monta kymmentä ihmistä siitä kun heidän puolesta on rukoiltu ja Jumala on parantanut heidät.
http://www.rukousystavat.fi/
toimita lääkärintodistuksiaan tutkijoille...
...Joten nuo todistukset ovat aivan yhtä
tyhjän kanssa.
Luitkohan edes sen tutkimuksen, jonka linkitin?
Se on hellari-nuorien tekemä, eivätkä he
löytäneet yhtään "ihmeparantumista". Moni
väitti kyllä tulleensa parannetuksi, mutta
kun piti toimittaa lääkärintodistukset,
niitä ei kuulunut. Mitähän se mahtaa kertoa?
Sain sen tekstin kahlattua läpi. Onkohan syynä se että niissä lääkärintodistuksissa on kovin henkilökohtaista tietoa? Kävisivätkö ne sitten todisteaineistosta jos niistä mustattaisiin ihmisten nimet ja syntymäajat ym.?
Minulla ei ole vaikeuksia uskoa että Jumala parantaa nykyaikanakin, en ole tuota lääkärintodistus-asiaa tullut paljon miettineeksi. Tuosta tekstistä sai sen käsityksen että parantuneet ihmiset eivät itse koe tärkeäksi esitellä lääkärintodistuksiaan, olisiko siinä perimmäinen syy? Koska he itse ovat kokeneet valtavan suuren asian niin he eivät ymmärrä sitä ettei se ulkopuolisen silmissä näytä ollenkaan samalta kuin itsekoettu parantuminen?
Sitten voi olla niitä jotka itse epäilevät että ovatko he parantuneet ja jäävät pitkäksi aikaa tutkimaan vointiaan että onko sitä nyt terve vai ei. Joku voi olla niin syrjäänvetäytyvä ja arka ettei halua julkisuutta. Nämä nyt tulivat mieleeni. Mutta kyllähän tuo olisi ihan aiheellista joku lääkärintodistus esittää sairauden parantumisesta kerran niitä sitten enemmälti kaivataan todistuskappaleiksi.
Oli miten oli. Tosipaikan tullen kun ei ole enää kyse kuvitteellisesta "jos olisit sairas", vaan kun joku teistä todella sairastuu vakavasti niin silloin voi olla toinen ääni kellossa ja jollekin voi silloin myös rukousapu kelvata. Mutta en sano tätä vahingoniloisena, sairaus on aina ikävä asia tuli se kenelle hyvänsä.
Miksi noita lääkärin todistuksia ei tule, johtuu
ihan yksinkertaisesti siitä, ettei mitään
parantumista ole tapahtunut. Paskaa on puhuttu,
mutta kun pitäisi todistaa se, paska valahtaa
housuihin.
Ja tiesitkö että joka ainoa tutkimus
ihmeparannuksista riippumatta paikasta kertoo
samaa korutonta kieltä: ihmeparanemisia
ei ole.
Jos sinä uskot jeesuksen parantavaan voimaan,
lopeta kaikki terveyspalveluiden käyttö.
Niinpä, ei se jeesus taida parantaa, ei omana
elinaikanaan (jos kyseistä puuseppää oli edes
olemassa), ja vielä vähemmän tänäpäivänä.
Aikuinen ihminen hyväksyy yleensä faktat,
en tiedä mitä sinun iästä pitäisi sitten
päätellä...
Sinä taidat oikein pelätä sitä mahdollisuutta että jos Jumala vaikka parantaakin?
Eivät kaikki parane. Jos kaikki aina paranisivat kun heidän puolesta rukoillaan niin sitten meillä olisi tosi paljon lisää työttömiä: lääkäreitä ja sairaanhoitohenkilökuntaa - olisiko sekään hyvä ratkaisu? Sitä miksi kaikki eivät parane, en minä tiedä eikä todennäköisesti kukaan muukaan ihminen. Minä kuitenkin uskon että Jumala parantaa, sinä saat olla uskomatta jos haluat.
jos jumala parantaisi kaikki hihhulit niin työttömyys todellakin lisääntyisi räjähdysmäisesti :D:D:D
KÄKÄKÄKÄKÄKÄKÄ!
"Eivät kaikki parane. Jos kaikki aina paranisivat kun heidän puolesta rukoillaan niin sitten meillä olisi tosi paljon lisää työttömiä: lääkäreitä ja sairaanhoitohenkilökuntaa - olisiko sekään hyvä ratkaisu?"
Olen sanaton.
heikkoa argumentointia ---> jumala ei halua
ihmisistä työttömiä?
Tiedätkö mikä tuossa koko ihmeparannuksessa
mättää?
Minkäänlaista korrelointia ei ole rukoilun ja
paranemisen välillä. Ei ole myöskään vanhurskaudella
merkitystä paranemisasteeseen.
Katsos kun ateistitkin paranevat sairauksista
ihan samalla tavalla kuin uskovaiset. Tässä
on juuri se "main problem". Joko jumalalla on outo
huumorintaju tai jumalaa ei ole olemassa.
Nyt voit väittää jumalan päättävän milloin
jokaisen ihmisen "aika tulee". Se taas siirtäisi
ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan (esim. lapsi
kuolee ennen kuin hän pystyy päättämään omasta
uskonnollisesta vakaamuksestaan) ja vapaan tahdon
idea romuttuu. jumala tuomitsee mielivaltaisesti
ihmisiä helvettiin, tai/ja hän ei pysty
parantamaan ketään. Itse laitan panokseni
kolmannelle vaihtoehdolle; jumalaa ei ole.
Minä vain esitin kysymyksen aloituksessa, miksi minun pitäisi alkaa argumentoimaan kuin minkäkin lehtikauppiaan? Ei minulle ole siinä ongelmaa että minä uskon että Jumala voi parantaa ja jos sinä ja jotkut toiset eivät usko niin se on teidän asianne. Enkä minä pysty saamaan ketään uskomaan, se jää Jumalan tehtäväksi.
Se, että ateisti paranee siinä missä uskovakin on Jumalan armoa eikä minulla ole mitään sitä vastaan. On paljon mitä en tiedä ja hyväksyn sen. Jumala yksin näkee ihmisen sydämeen. En minä luule että uskova on aina se parempi ihminen, uskova vaan on ottanut vastaan pelastuksen Jeesuksessa niistä lähtökohdista missä on ollut. Jumala on Jumala ja hän on ihmisen yläpuolella, parantakoon sitten kenet tahtoo.
Ateisti senkun köllöttelee, ja sairaudet paranevat
(kiitos lääketieteen). Uskovainen kaatuilee,
mölyää ja sätkii, mutta tulos on sama. Nyt
herää kysymys, välittääkö jumala teistä loppujen
lopuksi ollenkaan? Aina ei voi vedota "jumala
koettelee minua", sillä se näyttäisi koettelevan
ihmistä kuin ihmistä ihonväriin tai uskontokuntaan
katsomatta(tietysti jumala ei kuitenkaan kerro
olemassa olostaan alkuperäiskansoille, jotka
eivät ole ikinä kuulleetkaan "jumalasta", vaan
koettelee heitäkin [jospa vakika keksisivät
tyhjästä koko kristinuskon])
Tähän on olemassa toinen selitys: jumalaa ei ole.
Huomasitko kuinka selitys oli looginen?
Haluan yhteen kohtaan vielä puuttua:
(lainaus)
"Ei minulle ole siinä ongelmaa että minä uskon
että Jumala voi parantaa ja jos sinä ja jotkut
toiset eivät usko niin se on teidän asianne."
Mutta eikö ole aika hölmöä uskoa sellaiseen,
minkä tietää ettei se toimi? Joudut olemaan
aika epärehellinen itsellesi. En haluaisi
enempää sinua järkyttää, mutta kristinuskon
juuret löytyvät ihan jostain muualta kuin
luulet:
http://www.argumentti.fi/raamattu_sumerit_sumerien_mytologia/Raamattu_sumerit_kosmologia_maailmankuva.pdf
Juutalaisuus ja sitä kautta kristinusko on
pelkästään kopio sumereiden vastaavista.
Raamattu-argeologiakin on osoittanut
ettei raamatulla ja todellisuudella ole
juuri tekemistä keskenään.
Voin etsiä niistäkin linkin, mutta on sinulle
lukemista tuossakin.
Kiitos linkistä, tutustun siihen vähän myöhemmin. Täytyy antaa tunnustusta kun olet niin ahkera "evankelioimaan" ateismin puolesta kuin mikäkin "sielujenvoittaja". Mitä luulet minun saavan ateismista jos hylkäisin uskoni? Muuttuisiko elämäni jotenkin paremmaksi? Itse en ainakaan usko että elämäni siitä paremmaksi muuttuisi, en odota elämältä mitään kovin ihmeellistä, elän päivän kerrallaan.
Yksi asia, jota te ateistit ette kykene näköjään ymmärtämään, on se että tuossa Markus Hirsilän tutkimuksessa on ollut huijariparantajia, mm. Charles Ndifon http://koti.mbnet.fi/hulk/cn.html
Samoin esim. Veli Saarikalle, jonka seurakunnassa on esiintynyt yltiökarismaattisia ilmiöitä. On naurettavaa esittää tutkimustodisteena väärien 'parantajien' tuloksia. Tämä on sitä korutonta faktaa, jolla te riekutte mukamas tietäväisenä rukouksen voimasta!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000036692216
itsekkään paljoa elämältä odottanut, päivä
kerrallaan minäkin tätä elän.
(lainaus)
"Mitä luulet minun saavan ateismista jos hylkäisin
uskoni?"
Mitä sinä luulet? Ainakin saat heti ensimmäiseksi
stressin pois siitä, että joku näkymätön haamu
kyttää joka ainoaa tekemistäsi, ja sen perusteella
voi sinut paiskata ikuiseksi ajoiksi kärsimään
helvettiin. Tekemisiä kannattaa miettiä, mutta
ajatuksena jo tuollainen on takuulla rasittavaa
(En tiedä sivuuttaako uskovainen tuollaisen,
ainakin jos katsoo joidenkin uskovaisten
tekemisiä, ei paljoa synti paina).
Toinen mikä on olennainen juttu ateismissa, et
tule pettymään mihinkään jumalaan. Jos sinä
rukoilet vaikka jonkun läheisen paranemisen
puolesta, eikä hän parane, kokisitko itsesi
petetyksi? Etkö olisi rukoillut tarpeeksi?
Tuntisitko itsesi huonoksi kristityksi,
kun jumala ei auttanut? Ateistilla ei ole
tuollaisia utopistisia odotuksia jumalan suhteen.
Tähän voisi lisätä (tietysti yksilöstä
riippuen) ettei ateisti muutenkaan
odota kuin realistisia vaihtoehtoja ja
hyväksyy ne.
Kolmanneksi, mikä olisi hienompaa kuin itse
ajatella omin aivoin, ilman että joku
auktoriteetti sanelisi sinulle sallitut
ajatukset ja mielipiteet. Jos pohdit
realistisesti eri vaihtoehtoja, pääset itse
takuulla moraalisesti oikeaan ratkaisuun.
Jokaisella (poikkeuksia lukuunottamatta) on
sisäänrakennettu moraali. Ateismi ei tee ihmisestä
mitään tappokonetta, se syy löytyy jostain
muualta. Ateismi ei myöskään poista vastuuta
yhteisön tai lain edessä, vastaat teoistasi
joka tapauksessa.
Jollain tapaa ateismi ehkä tekee hiukan
onnettomaksi. Ei ole mitään "isää" joka
meidän perään katsoisi (tosin tuokin näkemys
on lälly-luterilainen). Kuten aikaisemmin
mainitsin, tuollainen perään katsova isä
aiheuttaa vain utopistisia odotuksia, eikä se
johda mihinkään. Mutta maksan iloiten siitä
hinnan, että saan itse päätellä asioiden
todellisen laidan.
Jos nyt lakkaisit uskomasta kristinuskon jumalaan,
en uskoisi että saisit ateismista alkuun mitään
sen suurempaa hyvää, ehkä olisit onneton,
mutta ajan kanssa ymmärtäisit valintasi
järkevyyden.
tutkimus missään päin maailmaa ei tue
ihmeparanemisia, päinvastoin. Tässä
ei ole kyse yhdestä tutkimuksesta,
tässä on myös kyse ettei rukoilemalla,
kaatuilemalla ja mölyämällä saa
yhtään mitään sen enempää kuin ateisti,
joka ei tee mitään edellä mainittua.
Kato vaikka vittu Googlesta...
Kun Hirsilän tutkimusta esitit todisteena ettei rukouksella paranemisia tapahdu, niin minä nyt vaan halusin esittää mitä on tuon tutkimuksen takana. Olen aiemminkin laittanut tämän kirjan esimerkkinä jossa on lääkärin todistuksia paranemisista.
Amerikkalainen lääkäri Richard Casdorph: "Totuus ihmeparantumisista", jossa on röntgenkuvia ja lääkärintodistuksia ihmeparantumisista.
Alkakaas pikkuhiljaa valaistua tuosta kopioharhastanne.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000038137753
pitäisi päästä jumalharhastasi? Itse voit
käydä hakemassa kirjastosta Sumerien
kansalliseepoksen ja lukea sieltä. Faktat
eivät muutu miksikään käsiä heiluttamalla.
Todistuksia varmaakin tapahtuu, mutta ihmeparanemisia ei.
"jossa on röntgenkuvia ja lääkärintodistuksia ihmeparantumisista."
Ihmisiä parantuu selittämättömästi, mutta siinä ei ole mitään ihmeellistä tai jumalia takana.
voisin sanoa että uskosta luopuminen (uskon loppuminen, ateismin syntyminen, silmien avautuminen tms) laajensi omaa maailmankuvaani ja -katsomustani valtavasti.
????????????????
Kysyn koska haluan tietää, olen utelias.
En lähtisi mihinkään tuollaiseen touhuun mukaan, koska en näe sellaisessa mitään mieltä.
Mielummin vaikka naputtelisin keskustelupalstalle viestejä niin kauan kuin kykenen, kuin lähtisin johonkin hihhulointiin. Ei ole minun juttuni ollenkaan.
Siinä vaiheessa viettäisin kaiken ajan mitä on jäljellä, perheeni ja läheisteni kanssa.
tuhlaisitko itse vähistä jäljelläolevista tunneistasi yhden taikauskoiseen höpötykseen ja loitsjujen lukemiseen?
Aivan oikein, en minäkään.
Puhumme aivan eri asioista. En kehoita ketään kuuntelemaan taikauskoista höpötystä ja loitsuja, mutta Raamattutunteja ja rukousta suosittelen myös Nasselle.
http://www.saarna.net/puhuja.php?id=Ylivainio
onko kuuppa jumissa, kuuppajumi?
rukous = eräänlainen loitsu
saarna = ulvontaa = eräänlainen loitsu
luuleminen ihmeitä eli taikoja tekevään jumalaan = taikauskoa
Näköjään puhumme eri kieltä!
todellakaan en todistanut jumalien olemassaoloa vaikka et ymmärtänytkään kieltäni.
voi vittu mitä tahvoja taas liikenteessä..
höpötystä. Miksi tuhlata sellaiseen viimeisiä hetkiään?
Ehkä sinulla on aikaa vähän enemmänkin, ala heti kuunnella!
on harhaista paskaa.
Terve aikuinen ei pidä itsellään mielikuvituskavereita.
luovan työn tekijät?
Ateisti parani — mutta rääkyy silti: En usko Jumalaan!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010198097
En suostuisi lähtemään ns. "hengelliseen tilaisuuteen", koska haluan kuluttaa viimeisen aikani hyvin.
... minulle tuottaa pahoinvointia pelkkä uskovaisten saarnaäänensävykin. Kuolemansairaana on varmasti huono olo muutenkin.
En tuhlaisi jäljellä olevia vähiä aikojani seurassa, jossa joutuisin olemaan epärehellinen itselleni ja kieltämään itseni.
Siis kysyit suostumisesta. Suostuminen on vaatimukseen myöntymistä, vai mitä. Lähdit kysymyksessäsi liikkeelle siitä, että minua vaadittaisiin johonkin. Realistinen lähtökohta tosiaankin siinä mielessä, että uskonkiihkoiset vaativat, sanan täydessä merkityksessä, muita ihmisiä ajattelemaan heidän ajatuksillaan ja kokemaan heidän kokemuksiaan. Hyvässä tapauksessa samaan hengenvetoon puhutaan vielä ihan pokkana vapaasta tahdosta. Todella mielenkiintoista..
Miksi ihmeessä tekisin niin? EN haluaisi myöskää tavata Imaamia, en Buddhalaisia munkkeja, shamaania tahi muuta poppamiestä.