Melko monet suvaitsevaisuudenkin nimiin vannovat ovat aika ankaria väärinajattelijoita kohtaan. Toisaalta taas vihayllytystä hallitusta ja yhteiskuntamuotoa vastaan on siedetty joissakin eurooppalaisissa maissa, siihen saakka, että sanat ovat muuttuneet teoiksi. Jälkimmäinen esimerkki vaan siitä, että ehkä joku raja pitäisi silti olla?
Selitykseksi tässä, että sanonta "väärinajattelu" tässä tarkoittaa kunkin aatteen tai uskonnon (edustajien) kannalta asiaa tarkasteltuna väärää ajattelua, heidän tuomitsemaansa ajattelua, vasta-aatetta tms. Tämä tulee sitten aika lähelle viholliskuviakin.
Jeesus oli melko ankara fariseuksille, mutta ei sentään yllyttänyt ketään heitä kivittämään. Sellainen käsitys on, että noissa tilanteissa fariseukset olivat yhteiskunnallisesti turvattuja, vallan edustajia jne. Jeesuksen ankaratkin sanat eivät siis vaarantaneet heidän ruumiillista koskemattomuutta tms.
Pääosin Jeesus oli lempeä mm. hänen seuransa jättäneille. Kysyipähän vain opetuslapsiltaan, että aikovatko nämäkin jättää Jeesuksen. Jeesus otti myös esimerkilliseksi henkilöksi samarialaisen, siis vääräoppisen.
Kirkkokuntien tilit suhteissa väärinajattelijoihin tuskin ovat kovin kaunista katseltavaa menneiltä vuosisadoilta, vaan esim. tämän päivän Suomen evankelis-luterilainen kirkko kohtelee melko lempeästi väärinajattelijoitaan. Toki toisia lempeämmin kuin toisia, saihan esim. Markku Koivisto joitakin sanktioita.
Niin, siis itse asiassa ajttelin, että suhtautuminen väärinajattelijoihin on jonkunlainen eettisyysmittari. Tällä mittarilla tosin välinpitämättömät saattavat saada hyviä pisteitä? Mutta ehkä (heillekin) pitää olla sitten vielä toisia mittareita, että kokonaiskuva tulisi esille? Vaikka onkos välinpitämättömälle mitään väärinajatteluakaan? Jos millään ei ole mitään väliä, eihän ole sitä väärää ajatteluakaan, jonka edustajiin suhtauduttaisin.
Toivottavasti mahdollisimman moni, joka pitää minua väärinajattelijana, vastaisi.
Selitykseksi tässä, että sanonta "väärinajattelu" tässä tarkoittaa kunkin aatteen tai uskonnon (edustajien) kannalta asiaa tarkasteltuna väärää ajattelua, heidän tuomitsemaansa ajattelua, vasta-aatetta tms. Tämä tulee sitten aika lähelle viholliskuviakin.
Jeesus oli melko ankara fariseuksille, mutta ei sentään yllyttänyt ketään heitä kivittämään. Sellainen käsitys on, että noissa tilanteissa fariseukset olivat yhteiskunnallisesti turvattuja, vallan edustajia jne. Jeesuksen ankaratkin sanat eivät siis vaarantaneet heidän ruumiillista koskemattomuutta tms.
Pääosin Jeesus oli lempeä mm. hänen seuransa jättäneille. Kysyipähän vain opetuslapsiltaan, että aikovatko nämäkin jättää Jeesuksen. Jeesus otti myös esimerkilliseksi henkilöksi samarialaisen, siis vääräoppisen.
Kirkkokuntien tilit suhteissa väärinajattelijoihin tuskin ovat kovin kaunista katseltavaa menneiltä vuosisadoilta, vaan esim. tämän päivän Suomen evankelis-luterilainen kirkko kohtelee melko lempeästi väärinajattelijoitaan. Toki toisia lempeämmin kuin toisia, saihan esim. Markku Koivisto joitakin sanktioita.
Niin, siis itse asiassa ajttelin, että suhtautuminen väärinajattelijoihin on jonkunlainen eettisyysmittari. Tällä mittarilla tosin välinpitämättömät saattavat saada hyviä pisteitä? Mutta ehkä (heillekin) pitää olla sitten vielä toisia mittareita, että kokonaiskuva tulisi esille? Vaikka onkos välinpitämättömälle mitään väärinajatteluakaan? Jos millään ei ole mitään väliä, eihän ole sitä väärää ajatteluakaan, jonka edustajiin suhtauduttaisin.
Toivottavasti mahdollisimman moni, joka pitää minua väärinajattelijana, vastaisi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minusta sinä et ajattele ollenkaan.
Mistä se sitten johtuu ja liittyykö siihen seikkoja jotka eivät ole itseaiheutettuja, on suhteellisen vaikea kysmys.
Mitä kirjoitukseesi tulee, niin sinä profiloidut siihen kategoriaan joka yleisesti on nousut esiin riskiryhmistä puhuttaessa. Siis yhteiskunnallisista riskeistä. Viholliskuviesi rakentelu on melkoisen rankkaa.
Tuon fiktiivisen mytologian taruston henkilöhahmon, Jeesuksen sanomiksi kirjoitetut jutut taasen eivät liity reaalimaailmaan mitenkään suoranaisesti.
Välillisesti siinä mielessä että esimerkiksi suomessa noin 3% aikuisväestöstä ei ymmärrä raamatun jeesussadun olevan satua, vaan ottaa se tosissaan.
Eli kuvio palaa tuohon ajattelemattomuuteen.
...nimittäin olet tässä.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/b/bc/Spede_show_nassesetä.JPG/250px-Spede_show_nassesetä.JPG
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/b/bc/Spede_show_nassesetä.JPG/250px-Spede_show_nassesetä.JPG
http://klipp.bubblare.fi/shots/2776.3.2.jpg
Itse en uskolainkaan, enkä ole koskaan uskonutkaan. Mutta: todella mukava lukea perusteltua ja selkeää tekstiä! Kiihkoilu aiheuttaa vain lisää kiihkoilua, puolin jos toisinkin!
Myönteiset viestit lämmittävät aina mieltä (-; Jos et kerro kennelekään, niin kyllä hiukan meinas masentaa, kun mielestäni väkersin ihan omat resurssini huomioiden kelvolisen viestin ja siihen vastaisi ainoastaan Nasse. Ja hänen viestejään pyrin olemaan lukematta.
Niin siis tällä palstalla on keskustelu mennyt melko vaatimattomaksi. Vaan eihän ne melko maltilliset kannanotot taida muillakaan palstoilla kovin helposti ottaa tulta.
Ja jos ihan aiheesta mainitsisin, niin kyllähän sitä on pula yhteisesti hyväksytyistä mittareistakin täällä eettisten arvojen, aatteiden ja uskontojen alueella. Sehän menee helposti niin, että jos vaikka ensin mittari nro 1 sovittaisiin hyväksi, niin jos sen käyttö johtaa joukueen A mielestä epäsuotuisiin tuloksiin, niin todennäköisintähän on, että aletaan syyttää mittaria ennen kuin korjaamaan sitä joukkueen etiikkaa. Oisko esim. YK:n ihmisoikeusjulistukselle käymässä noin, kun sitä eivät kaikki hyväksy?
jos Nasse on ainoa joka kehtaa sanoa tuttikselle että hänen ajettulussaan ei ole muut avirhettä kuin sen puute.
Muut ovat vain niin paljon kohteliaampia.
vihayllytystä uskonnollista vähemmistöä vastaan?