Toistan itseäni eli teen asioita samalla tavalla. Kun huomaan tehneeni mokan, hylkään itseni eli luovutan ja olen rakkaudeton itseäni kohtaan. Kun luovutan, katkaisen välini sekä Jumalaan että toiseen ihmiseen siinä samalla. Kun huomaan jonkin ajan kuluttua, että tein typerästi, on jo liian myöhäistä, toinen ihminen on ja kaukana, eikä yleensä palaa. Näin käy yleensä seurustelusuhteissa.
En osaa ylläpitää välejä Jumalaan enkä toiseen ihmiseen, kun huomaan tehneeni virheen tai isonkin mokan (räyhännyt omassa pahassa olossani toiselle, syyttömälle).
Miten opin pitämään välit ehyinä Jumalaan ja toiseen ihmiseen sen jälkeen, kun huomaan mokanneeni? Miten jatkan häpeästäni huolimatta elämää? Anteeksiantaminen itselle lienee ainoa vaihtoehto, mutta mulla ei ole siihen voimia enkä tiedä miten jatkaa elämää toisen kanssa, kun hävettää omat mokani. :(( Tekisi mieleni vajota maan alle kokonaan näkyvistä.
Auttaisitteko minua? Antaisitteko neuvoja miten selvitä häpeästä? Ja rukoilisitteko puolestani?
En osaa ylläpitää välejä Jumalaan enkä toiseen ihmiseen, kun huomaan tehneeni virheen tai isonkin mokan (räyhännyt omassa pahassa olossani toiselle, syyttömälle).
Miten opin pitämään välit ehyinä Jumalaan ja toiseen ihmiseen sen jälkeen, kun huomaan mokanneeni? Miten jatkan häpeästäni huolimatta elämää? Anteeksiantaminen itselle lienee ainoa vaihtoehto, mutta mulla ei ole siihen voimia enkä tiedä miten jatkaa elämää toisen kanssa, kun hävettää omat mokani. :(( Tekisi mieleni vajota maan alle kokonaan näkyvistä.
Auttaisitteko minua? Antaisitteko neuvoja miten selvitä häpeästä? Ja rukoilisitteko puolestani?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että jokin sinua TODELLA rassaa. yritä tutustua itseesi ja ottaa selvää mitä nämä rassaavat asiat ovat.etsi keskusteluapua ammattilaisilta.
sitten sen jälkeen voi muuttaa elämän tyyliään, ei kenenkään pidä eikä tarvitse elää sietämättömien asioiden kanssa siitä seuraa vain loppuunpalaminen näiden räyhäkohtausten kanssa ja vielä pahempaa : syyllisyys omasta huonoudesta.
Olen mielestäni penkonut ja selvittänyt miksi alan "saarnaamaan" toiselle, kun hän tekee jotain "pahaa": esim. lupaa, että tapaamme, muttei tee käytännössä mitään tapaamisen toteuttamiseksi. Opin tuosta sen, että hänellä arvojärjestys on erilainen kuin minulla, etten ole hänen Top10 -listalla :( Lisäksi hän mitätöi minua, koska ei "tee omaa osuuttaan" suhteen eteen. Lupailee kaikenlaista, muttei mitään anna. Suurimman osan ajasta hän viettää töissä ja ei noteeraa minua lainkaan.
Olen siis "räyhännyt" hänelle esim. siitä, että voisi huomioida minutkin antamalla aikaansa tapaamisellemme, mutta ei hän kuuntele.
Aiemmissa suhteissa kerroin ajatuksiani miten asioita voisi hoitaa, jotta suhde olisi hyvä, mutta ehdotuksiani ei kuunneltu. Mies vaan teki omia juttujaan ja mitätöi minua. Suhde ei kestänyt kauan, koska en jaksanut odotella, että hän tekisi vaihteeksi jotain suhteen eteen.
Siispä: kun räjähdän, räjähdän asiasta, mutta tuon asian esille "väärällä" tavalla, jonka jälkeen mies lähtee ja minä jään hämmentyneenä yksin.
Jos lienee minun ulosannissani vikaa, niin on siinä miehessäkin jotain "mätää".
Syyllisyyshän tässä just onkin se hiertäjä. Miten selviän tästä yli? Miten selviän häpeäni yli? Kun tajusin mitä tein väärin, ymmärsin, ettei niin ole hyvä tehdä, koska siitä ei koidu mitään hyvää. Tuli siis häpeä siitä, että tein väärin ja koin syyllisyyttä.
Nyt koen, että olen huono ihminen, kun en osaa käyttäytyä korrektisti siinä tilanteessa, kun "hihat palavat". :´(
Tunnen Jumalaa vain vähän, mutta tiedän olevani Hänelle rakas. Minun on vain nyt opeteltava jokin uusi tapa toimia. En vaan tiedä miten toimisin. :(
turhautuisi . riman madaltaminen on yksi keino välttää turhautuminen . jos miehellä ei ole muuta annettavaa kuin oma pieni vekottimensa niin ei ole.
toinen keino on laajentaa piiriään, eli hankkia sen verran ystäviä, että kun jokaiselta saa vähän huomiota eri asioihin, oma huomiontarve tulee täyteen. syyllisyyteen sinulla ei ole mitään aihetta. kyllä ihmisellä on oikeus odottaa, että hänet noteerataan ja huomioidaan .
Olen pudottanut riman niin alas, että kuka tahansa mies menisi sen yli loistavasti, mutta miehet eivät halua. Yleensä olen törmännyt siihen, että mies on "kummajainen", joka ei tajua omaa arvoaan miehenä tai ei edes tiedä miten olla mies. Noo.. sehän voi johtua vain siitä, että nainen eli hänen äitinsä on kasvattanut hänet. Suomi on pullollaan naisten kasvattamia miehiä, mutta kun se ei päde: vain perheen isä voi opettaa ja kasvattaa poikaa tulemaan mieheksi. Mutta kun ne kotoaan poissaolevat miehet eli isät eivät ole kasvattamassa poijistaan miehiä. Isille on tärkeintä oma vapaus, omat harrastukset, omat kaverit, perheestä ja omasta jälkikasvusta viis.
Tavallisia "tolloja" sanon minä!! En minä naisena voi kasvattaa pojasta miestä!! Isien tehtävä se on.
Ja nyt sitten yritän tapailla miestä, jota ei ole koskaan kasvatettu mieheksi :(( Mies ymmärtäisi vastuunsa, mutta pikkupoika ei.
Eikö miehillä ole aivoja, joita käyttäisi muuhunkin kuin omiin harrastuksiin, omaan vapauteen, omiin vanhempiinsa, omiin kavereihinsa, omaan sitä ja omaan tätä?? Miksi teidän miesten pitää sulkea nainen kaiken ulkopuolelle? Nainen onkin miehelle vain "oma panopuu", eikä "oma rakas". Kunpa olisikin edes "oma rakas" miehelle, mutta ei vaan onnaa... :( Ja kun nainen on keskinkertaisen kaunis, ei edes "omaksi näyttelyesineeksikään" kelpaa. En taida kelvata miehelle tällaisena kuin olen. :(
Kuitenkin Jumala hyväksyy minut tällaisena kuin olen: keskeneräisenä, erehtyväisenä jne. Hän on täydellinen ja minä saan olla Hänestä riippuvainen. Roikun Hänessä kiinni, sillä muutoin menetän elämänhaluni.
Olen tietoinen siitä, että elämässäni pitäisi olla useita ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ja siten olla onnellisempi. Tiedän, että se vaatisi kohentamista. Uudella paikkakunnalla en vaan vielä tiedä mistä löytäisin mielekkäitä harrastuksia. Voisin penkoa asiaa! Kiitos muistutuksesta.
Sellaista rämpimistä langenneen ihmisen vaellus on. Monella meillä on samanlaisia kokemuksia. Onneksi Jeesus Kristus on täydellinen ja saamme luottaa täydellisesti Hänen rakkauteensa ja uskollisuuteensa. Kun teemme voitavamme ja rukoilemme apua, saamme jättää kaikki töppäilymme ja epäonnistumisemme Hänen kannettavaksi ja lakata yrittämästä omin voimin. Siunausta sinulle.
Kiitos sanoistasi. Tunnen, että tämä aika on sellaista, että jyvät erotetaan akanoista. Joku lähtee ja toinen jää. Jumalan armosta kaikki.
Siunausta sinullekin. Tiesithän, että tapaat Jeesuksen päivittäin valepukuun pukeutuneena?
täällä. Sulla on jotain sisäistä ahdistusta. Ehkä susta tuntuu että et saa kuitenkaan siihen toiseen osapuoleen omana itsenäsi kontaktia. Siloin kuuluu räyh jos tuntuu et on kaksin yksin niinkuin sanotaan joskus. Ja jos se toinen osapuoli haluaa oppia tuntemaan SINUT niin pieni räyh eikä isompikaan ei sitä karkoita. Mun siippaparka on saanut kestää kaikenlaista mut oon päättänyt lopettaa sättimiset ja opetella kiitollisuutta. Epäilen et sul ois sitä sisäistä yksinäisyyttä sydämessä. Rukoile itsekin . Taivaan Isä ei sua jätä.
Sinäpä sen sanoit! Tunnen yksinäisyyttä, vaikka tiedän hänen olevan elämässäni. Haluaisin tavata kyllä useammin, mutta se ei ole ollut mahdollista. Hän on pysynyt rinnallani, vaikka olen käsitellyt kipeitä tunteitani ja ollut välillä RÄYH.
Osaan myös kiittää häntä: olen kiitollinen esim. siitä, että hän on olemassa ja että hän viestittelee silloin, kun ei pääse käymään.
Luen kirjaa kiitollisuudesta ja sen avulla olen oppimassa tätä tärkeää asiaa. Kunpa osaisin paremmin, etten menettäisi häntä näiden toilailujeni vuoksi. :`( Kunpa onnistuisin nopeasti kiitolliseksi..
Rukoiletko vielä tämän aiheen puolesta: että kiittäisin, enkä moittisi.
Kiitos sinulle ja tässä ruusu @)-->-->---