http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000038296567
Minä olin EVANKELISTA.
Kirjoittanut: Ex-evankelista 1.10.2008 klo 22.10
Minä olin evankelista. Ilosanoman julistaja, sitähän se tarkoittaa. Tulin uskoon nuorena aikuisena. Ainahan minä olin Jumalaan uskonut, mutta sitten löysin sen kaikkein tärkeimmän, tajusin Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. Hän oli kuollut minun puolestani; minun sijaisenani . Menin uskovien kasteelle ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tietysti kielilläpuhuminen tuli myös, kun sain Pyhän Hengen kasteen, ja onhan minulla pari muutakin armolahjaa.
Pikkuhiljaa minulle selkeni, mikä olisi tehtäväni Herran elopellolla - minusta tuli evankelista. Seurakunnat, telttakokoukset, nuortenillat, katutapahtumat, aktiot... Kaikessa olin innolla mukana. Kitarani soi Jeesuksen kunniaksi, ja laulun lahjaani käytin hänen ylistämiseensä.
Monia, monia sieluja sain voittaa Herralle, kun pidin väkeviä todistuspuheenvuoroja ja lauloin. Näin jopa, kuinka vangit vapautuivat rikoksen kahleista ja antoivat elämänsä Jeesukselle. Minusta tuli arvostettu jäsen seurakunnassani, ja sanani alkoi painaa päätöksenteossa. Rahallisesti en hyötynyt, mutta nousin väkeväksi veljeksi, jota ei kukaan arvostellut.
En siis voi mitenkään ymmärtää, miten nyt olen päätynyt tänne. En ollut vielä täyttänyt viittäkymmentäkään, kun eräänä aamuna en vain noussutkaan vuoteeltani. Kesken uneni tunsin, kuinka nytkähdin irti ruumiistani, ja sieluni lähti huimaan nousuun läpi tunnelin kohti kirkasta valoa. Tunnelin päässä minua odotti olento, näöltään kirkas kuin hehkuva rauta, ahjosta nostettu. Hän johdatti minut tänne. Tätä paikkaa kutsutaan tuonelaksi. Se on helvetin odotushuone. Kun viimeinen tuomio pidetään, täällä olijat lähtevät helvettiin.
Kaikki täällä olijat ovat hämäriä, haamumaisia hahmoja, jotka laahustavat epätoivoisina ympäriinsä tässä jatkuvassa hämärässä usvassa tai istuvat maassa vajonneina syvään suruun ja katumukseen. Minä olen -olin- evankelista. Minun ei pitäisi olla täällä. Kun ihmettelin äsken ääneen kohtaloani, eräs vieressäni seissyt sanoi: "Me täällä olijat olemme nähneet kaiken. Eräänä päivänä sinä vain suljit korvasi Pyhän Hengen ääneltä, kun hän moitti sinua. Sinä paadutit sydämesi. Toiset ihmiset näkivät tilasi, ja he varoittivat sinua sydämesi kovuudesta ja siitä, ettet huomannut omia syntejäsi, mutta olit heitä kohtaan kova, etkä katunut kovuuttasi. Niin sinun lampunjalkasi siirrettiin pois paikoiltaan ja liekkisi sammutettiin." Näin tuo yksi uskalsi sanoa minulle, evankelistalle, arvostetulle veljelle! Miksi minä olen täällä? Onko tämä vain pahaa unta?
Minä olin EVANKELISTA.
Kirjoittanut: Ex-evankelista 1.10.2008 klo 22.10
Minä olin evankelista. Ilosanoman julistaja, sitähän se tarkoittaa. Tulin uskoon nuorena aikuisena. Ainahan minä olin Jumalaan uskonut, mutta sitten löysin sen kaikkein tärkeimmän, tajusin Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. Hän oli kuollut minun puolestani; minun sijaisenani . Menin uskovien kasteelle ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tietysti kielilläpuhuminen tuli myös, kun sain Pyhän Hengen kasteen, ja onhan minulla pari muutakin armolahjaa.
Pikkuhiljaa minulle selkeni, mikä olisi tehtäväni Herran elopellolla - minusta tuli evankelista. Seurakunnat, telttakokoukset, nuortenillat, katutapahtumat, aktiot... Kaikessa olin innolla mukana. Kitarani soi Jeesuksen kunniaksi, ja laulun lahjaani käytin hänen ylistämiseensä.
Monia, monia sieluja sain voittaa Herralle, kun pidin väkeviä todistuspuheenvuoroja ja lauloin. Näin jopa, kuinka vangit vapautuivat rikoksen kahleista ja antoivat elämänsä Jeesukselle. Minusta tuli arvostettu jäsen seurakunnassani, ja sanani alkoi painaa päätöksenteossa. Rahallisesti en hyötynyt, mutta nousin väkeväksi veljeksi, jota ei kukaan arvostellut.
En siis voi mitenkään ymmärtää, miten nyt olen päätynyt tänne. En ollut vielä täyttänyt viittäkymmentäkään, kun eräänä aamuna en vain noussutkaan vuoteeltani. Kesken uneni tunsin, kuinka nytkähdin irti ruumiistani, ja sieluni lähti huimaan nousuun läpi tunnelin kohti kirkasta valoa. Tunnelin päässä minua odotti olento, näöltään kirkas kuin hehkuva rauta, ahjosta nostettu. Hän johdatti minut tänne. Tätä paikkaa kutsutaan tuonelaksi. Se on helvetin odotushuone. Kun viimeinen tuomio pidetään, täällä olijat lähtevät helvettiin.
Kaikki täällä olijat ovat hämäriä, haamumaisia hahmoja, jotka laahustavat epätoivoisina ympäriinsä tässä jatkuvassa hämärässä usvassa tai istuvat maassa vajonneina syvään suruun ja katumukseen. Minä olen -olin- evankelista. Minun ei pitäisi olla täällä. Kun ihmettelin äsken ääneen kohtaloani, eräs vieressäni seissyt sanoi: "Me täällä olijat olemme nähneet kaiken. Eräänä päivänä sinä vain suljit korvasi Pyhän Hengen ääneltä, kun hän moitti sinua. Sinä paadutit sydämesi. Toiset ihmiset näkivät tilasi, ja he varoittivat sinua sydämesi kovuudesta ja siitä, ettet huomannut omia syntejäsi, mutta olit heitä kohtaan kova, etkä katunut kovuuttasi. Niin sinun lampunjalkasi siirrettiin pois paikoiltaan ja liekkisi sammutettiin." Näin tuo yksi uskalsi sanoa minulle, evankelistalle, arvostetulle veljelle! Miksi minä olen täällä? Onko tämä vain pahaa unta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
helluntai palstalle et tosiaankaan kuulu tänne, olet pahasti häiriintynyt henkilö, ehkä tuolla omalla palstalla voivat sinua jotenkin auttaa, ehkä Mohikaani ymmärtää sinua.
Mutta, eikö se ole pysähdyttävä paikka.
Piinassa voi piinattu syödä jäseniiään oksentaa ne ulos, ja se kasvaa uudelleen ja uudelleen.
Piinassa olevien luona käy Jeesus. Hän sanoo, että kun ette kuunnelleet täällä ajassa, niin nyt olette täällä iankaikkisesti.
Siinä paikka on kuin sulan pien tapainen palava paikka. Tuska ja ahdistus, kipu ainaisesti ja se ei pääty. Jeesuksen lohdutussanat ainoastaan, että olisi pitänyt täällä kääntyä.
Ne onkalot, mistä on näistä asioista kirjoitettu ja puhuttu on totta.
Miksi sitä kieltää ja kiertää?
Tämän ajan kidutus on pienta ja sitä esimerkkiä, mitä ikuisesti on päättymättä olemassa.
Jumala on luonut kaiken ja myös tämä helvetin tuli kaikkine tuskineen on Jumalan valmistama perkeleelle ja hänen enkeleilleen, sekä kaikille niille, jotka eivät ole parannusta tehneet, aivankuin avausjaksossa kirjoitettiin.
Tuomio alkaa Herran huoneesta ja nyt tuolla helluntalaispalstalla totuutta kirjoitetaan.
Vai tarkoitatko kadotuksen viestillä omien pariin vai mitä? Kantoja
Ellensatuihin.
tuotetta ja vastoin Raamatun sanaa.
enkä uhria, tottelevaisuus on parempi kuin oinasten rasva.
Tärkeämpää kuin meneminen ja tekeminen on olla kuuliainen Herralle.
Joskus se vie syrjään pois ihmisten näkyvistä tekemään töitä joita ihmiset ei arvosta, hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen.
ON myös tärkeää hiljentyä Herran edessä kyselemään Hänen tahtoaan.
"Maria on valinnut hyvän osan jota ei oteta häneltä pois..."
Jotakin samantapaista olen kokenut itsekin, tosin ilman tuota näkyä ja vierailua tuonelassa.
Aktiivinen monessa, ahkera sielujenvoittaja.
Uskottu ja luotettu lähetti moneen tilanteeseen.
Erehdyin vain kerran lausahtamaan; minä en jaksaisi tuollaista, eli aloittaa uutta ihmissuhdetta vanhana, kohta nelikymppisenä.
(se oli ylpeyttä)
Vuottakaan ei kulunut, kun vihollinen iloitsi minusta, petoksen kautta.
Kului nelisen vuotta, olin jättänyt seurakuntayhteyden, mutta janosin sisimpääni puhtautta, hyvää omaatuntoa.
Muistin hyvin miltä tuntui menettää sisäinen puhtaus ja kuinka pimeys valtasi sisimpäni.
Mutta, Jumala rakasti minua Jeesuksessa.
Hän veti minua puoleensa.
Oli ilta, Jerikon muureista julistettiin.
Silloin päätin, sisimpäni muurit saa Jeesus mrskata, vapauttaa ja puhdistaa sovintoverellään.
Jeesuksen veren voima ei ole vähentynyt, se on sama vieläkin.
Vapauduin. Tupakka jäi, kävin aktiivisesti kokouksissa, otin esiin kitaran, lauloimme triona
olin taas siellä minne Jumala kutsui, todistamassa.
Taistelu oli kova. Raamattua piti lukea paljon.
Rukoilla paljon, antautua Jeesukselle yhä uudestaan.
Sanoutua irti kaikesta synnin tuomasta saastasta.
Piti tehdä syvästi parannusta.
Tuosta on aikaa,,,monia vuosia.
Nyt kitara soi, julistustehtävä luonnistuu,
Jumalan armosta.
Ja Jumalan armosta olen mitä olen,
Hänen verensä hinta.
Armon kerjäläisenä tulin, armon varassa elän,
Jumalan rakkauden ja huolenpidon kohteena.
Sinä olet Hänen silmäteränsä,
nouse, karista harteiltasi valheen verkot,
uskon kautta Jeesuksen veren voimaan.
Katso, Hän joka sinua kutsuu, on USKOLLINEN.
Haavoitettu Mestarin, Lunastajan ja Vapahtajan käsi on ojennettu sinun puoleesi.
Ethän kiellä itseäsi Häneltä?
Suostuthan Hänen rakkaudelliseen armohoitoonsa?
Rukouksin sinua muistan siunaten.
armonkerjäläinen todistuksestasi... täällä kans yksi , joka tuli vihollisen pettämäksi ja lankesi... viisi vuotta olen huutanut Vapahtajani puoleen, että ilmestyisi... ja odotan edelleen, että vapauttaisi minut orjuuden ikeestä ja pääsisin vapaaksi kahleista vihollisen, tuon valheen mestarin, joka petti minut ihmissuhteella.... hedelmän , joka olikin mätä sisältä ja sen syödessäni olen sairastunut fyysisesti että psyykkisesti :(.
Rakkaat veljet ja sisaret , valvokaa ja rukoikaa ettette joutuisi kiusaukseen, sillä henki kyllä on altis mutta liha on heikko.... Voimia ja siunausta jokaiselle!
Voisitko lähteä kokouksiin?
Evankeliumin sanomaa kuulemaan.
On kaksi vaakakuppia, toisessa nykyinen elämäsi,
toisessa se mitä Jeesuksessa olet kerran omistanut ja jonka Jeesus tahtoo sinulle jälleen antaa. Kumpi on sinulle arvokkaampi.
Katso, Hän joka sinua kutsuu, on uskollinen.
Hän rakastaa sinua, ja halajaa pelastaa sielusi, antaa sinun sisimpääsi rauhan, verenpesun kautta.
Vaikka Hän vihaa vääriä tekoja, on Hän lunastaessaan meidät ja ostaessaan mahdollisuuden täydelliseen vapauteen, valmis ilmestymään uudestaan ja antamaan voiton.
Etsitään Herraa kun vielä aika on.
Emme joudu hukkaan kun, vaikka kuinka heikkoina, huokaamme Hänen puoleensa.
Hän antaa apunsa. Etsivä löytää Herran,
kolkuttava saa avun.
Jumalan rakkaus ja armollisuus on lähelläsi.
Valitse Jeesus ja lue Raamatusta Vapahtajasta,
jonka luokse uskaltaa tulla millainen syntinen tahansa. Hänessä oleva anteeksiantamus kuuluu jokaiselle sitä kaipaavalle.
Rukoilen puolestasi.
Jeesuksen läsnäoloa.