Terveisiä ensin Zinuskille, jonka kanssa on tuolla alempana niin pitkä ketju, että ehdotettiin uutta aloitusta. Toivottavasti huomaat tämän aloituksen.
Hän kyseli, miten kirkossamme teot ilmenevät, koska krjoitin mm., että "usko ilman tekoja on kuollut". Ei noita tekoja todellakaan ole tarkoitus muille kuuluttaa. Raamatun ohje on tässäkin paikallaan: "Älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea kätesi tekee."
Hän kysyi myös voiko joukkoomme kuulua hiljaisena ja omissa oloissaan olevana. - Voi toki niinkin olla. Jotkut ovat arkoja esiintymään. Tunnen muutamia jäseniä, jotka eivät ole koskaan pitäneet julkista puhetta tai rukousta, vaikka se onkin hyvin harvinaista. Tällaiset henkilöt ovat kuitenkin saattaneet toimia esim. sihteerin tehtävissä, kirjastoissa, juhlien järjestelijöinä ja koristeiden laatijoina.
Ja entä oikea kaste tai kastamattomuus? Jotta kaste olisi pätevä, on sen suorittajalla oltava valtuus: "Yksi usko, yksi kaste, yksi Herra.." Kaikki kastamistavat ja kenen tahansa tekemä kaste ei ole pätevä. Aikanaan kaikilta halukkailta vaaditaan juuri tuo yksi ja ainoa oikea kaste. Kristuksen kirkko on järjestyksen kirkko.
Matt.7:21-29 korostaa oikean valtuuden välttämättömyyttä.
Ap.t. 19:1-6 kohdissa ilmenee, että oli kastetava uudelleen, koska kaste aikaisempi kaste ei ollut oikea.
Jer. 23:21 kertoo profeetoista, joita ei ollut kutsuttu.
Uskontojen uhrien sivuilla on todella paljon vääriä tietoja meistä. On kummallista, että he ovat saaneet Raha-automaattiyhdistyksen rahoitustakin, vaikka he käyttävät varoja voidakseen panetella laillista uskonnolista kirkkoa. He eivät siis näytä keskittyvän kokonaan ihmisten auttamiseen vaan uskontojen parjaamiseen. UUT:n perustajat olivat meistä eronnut pariskunta, mikä selittää heidän asenteitaan. Sivuilla www.mormoni.net on täydellinen oikaisu UUT:n kirjoitukseen. Ko. sivustossa on myös muita oikaisuja suomeksi ilmestyneisiin anti-mormoneiden kirjoituksiin.
Aivan äskettäin on valmistunut oikaisu myös Maljasen ja erään teol.trin kirjaan "Miten pääsin irti mormoneista". Oikaisu on luettavissa ko. sivuilla ja se lienee tulossa myös paperiversiona.
Hän kyseli, miten kirkossamme teot ilmenevät, koska krjoitin mm., että "usko ilman tekoja on kuollut". Ei noita tekoja todellakaan ole tarkoitus muille kuuluttaa. Raamatun ohje on tässäkin paikallaan: "Älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea kätesi tekee."
Hän kysyi myös voiko joukkoomme kuulua hiljaisena ja omissa oloissaan olevana. - Voi toki niinkin olla. Jotkut ovat arkoja esiintymään. Tunnen muutamia jäseniä, jotka eivät ole koskaan pitäneet julkista puhetta tai rukousta, vaikka se onkin hyvin harvinaista. Tällaiset henkilöt ovat kuitenkin saattaneet toimia esim. sihteerin tehtävissä, kirjastoissa, juhlien järjestelijöinä ja koristeiden laatijoina.
Ja entä oikea kaste tai kastamattomuus? Jotta kaste olisi pätevä, on sen suorittajalla oltava valtuus: "Yksi usko, yksi kaste, yksi Herra.." Kaikki kastamistavat ja kenen tahansa tekemä kaste ei ole pätevä. Aikanaan kaikilta halukkailta vaaditaan juuri tuo yksi ja ainoa oikea kaste. Kristuksen kirkko on järjestyksen kirkko.
Matt.7:21-29 korostaa oikean valtuuden välttämättömyyttä.
Ap.t. 19:1-6 kohdissa ilmenee, että oli kastetava uudelleen, koska kaste aikaisempi kaste ei ollut oikea.
Jer. 23:21 kertoo profeetoista, joita ei ollut kutsuttu.
Uskontojen uhrien sivuilla on todella paljon vääriä tietoja meistä. On kummallista, että he ovat saaneet Raha-automaattiyhdistyksen rahoitustakin, vaikka he käyttävät varoja voidakseen panetella laillista uskonnolista kirkkoa. He eivät siis näytä keskittyvän kokonaan ihmisten auttamiseen vaan uskontojen parjaamiseen. UUT:n perustajat olivat meistä eronnut pariskunta, mikä selittää heidän asenteitaan. Sivuilla www.mormoni.net on täydellinen oikaisu UUT:n kirjoitukseen. Ko. sivustossa on myös muita oikaisuja suomeksi ilmestyneisiin anti-mormoneiden kirjoituksiin.
Aivan äskettäin on valmistunut oikaisu myös Maljasen ja erään teol.trin kirjaan "Miten pääsin irti mormoneista". Oikaisu on luettavissa ko. sivuilla ja se lienee tulossa myös paperiversiona.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Olen itsekkin miettinyt että kuinka järjestö joka suoraan sanottuna hyökkää valheilla toisia uskontoja vastaan voi saada rahoitusta valtion taholta.
Ja sitten kun vielä muisteetaan että Maljaset ovat nimensä muuttaneet Forsselliksi niin tiedetään kuka TV:ssä seuraavan kerran puhuu.
Mielestäni kuulostaa hyvin epäilyttävältä tuo, että vaikka hiljainen jäsen ei pitäisi puhetta tai rukousta, silti hän saattaa toimia sihteerinä, juhlien järjestäjänä tai tekemässä koristeita. Tuo kuulostaa juuri siltä, mitä välttäisin viimeiseen asti, minulla ei olisi minkäännäköistä tarvetta/ halua olla tekemisissä muiden uskontokuntaan kuuluvien kanssa. Ilmeisesti tämä ei sitte kuitenkaan ole mahdollista teidän kirkossa, taas yksi piste luterilaisuudelle siinä mielessä, että siellä voi olla uskovainen ihan itsekseenkin, eikä tarvi uskonsa vuoksi osallistua mihinkään hömpötyksiin (jos ei halua).
Uskontososiologi Eileen Barker luettelee potentiaalisesti vaarallisia tilanteita:
1. Liike/lahko eristäytyy (joko maantieteellisesti tai sosiaalisesti) muusta yhteiskunnasta.
2. Käännynnäinen (jäsen) tulee yhä riippuvammaksi liikkeen todellisuuskäsityksestä.
3. Liike/lahko tekee jyrkän eron "meihin" ja "niihin muihin", "jumalalliseen" ja "saatanalliseen", "hyvään" ja "pahaan" ja niin edespäin.
4. Muut tekevät käännynnäisen puolesta tärkeitä hänen omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.
5. Johtajat perustelevat tekojaan ja vaatimuksiaan jumalallisella auktoriteetilla.
6. Johtajat tai liikkeet pyrkivät yksisilmäisesti yhteen ainoaan päämäärään.
(Barker 1995, 137)
Uskontojen uhrien tuki ry on kerännyt vaarallisen lahkon tunnuspiirteitä. Mitä useampi seuraavista luonnehdinnoista osuu kohdalleen, sitä varmemmin olet tekemisissä vaarallisen uskonnollisen ryhmän kanssa:
Johtaja/johtajat ovat aina oikeassa. Hän on arvostelun yläpuolella, koska hän on henkisesti kehittyneempi/Jumalan edustaja. Hänet on pidettävä tyytyväisenä ja käskyjä on aina toteltava.
Mustavalkoinen maailmankuva: liikkeen opit ovat täydellisiä ja virheettömiä, niitä ei saa arvostella eikä tulkita. Toisenlaiset opit ja ajatukset ovat rappeutuneita ja pahoja. Oma yhteisö edustaa puhtautta, ulkomaailma pahuutta.
Ota tai jätä -mentaliteetti: jos haluaa kehittyä henkisesti, on hyväksyttävä kaikki, mitä liike tarjoaa.
Syyllistäminen ja ajattelun kontrollointi: kriittiset ajatukset ovat syntiä ja osoittavat jäsenen olevan hengellisesti kehittymätön. Sama pätee seksuaalisuuteen, tunne-elämään ja yksilöllisiin toiveisiin, mikäli ne poikkeavat ryhmän normeista. Puhdas oppilas ei ajattele omaa etuaan, vain ryhmän tai yhteisön etua.
Jäsen eristetään ulkomaailmasta: entinen elämä ja ystävyyssuhteet ovat arvottomia. Jos sukulaiset tai vanhat kaverit arvostelevat yhteisöä tai sen oppeja, on parempi välttää heidän seuraansa. Jäsen painostetaan muuttamaan yhteisöön.
Koskaan ei ehdi olla yksin. Osallistuminen ryhmän toimintoihin on pakollista. Jäsen joutuu alistumaan jatkuviin opin sisäistämiseen tähtääviin keskusteluihin ja luentotilaisuuksiin.
Käännytystyö on velvollisuus.
Omaisuus on luovutettava tai testamentattava liikkeelle. Sen toimintaa on tuettava kymmenyksin tms, vaikka ei olisi muita tuloja kuin opintoraha, työttömyyskorvaus tai kansaneläke. Liikkeen hyväksi on tehtävä jatkuvasti työtä ilman palkkaa ja lomapäiviä. Varoja hankitaan laittomasti tai eettisesti arveluttavin keinoin. Kalliita kursseja varten on otettava velkaa.
Pelottelu: liikkeen hylännyt luopio kohtaa vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia, kuoleman jälkeen hän joutuu helvettiin, jälleensyntyy eläimeksi tms. Vain liikkeen sisällä voi pelastua.
Luokittelussa täytyy kuitenkin olla hyvin varovainen. Käytännössä jokaisessa lahkossa on joitakin "tuhoavan lahkon" piirteitä. Silti osa niiden jäsenistä voi olla täysin tyytyväinen asemaansa: kaikki ihmiset eivät edes halua pyrkiä riippumattomuuteen, vaan sitoutuvat mieluummin voimakkaan ryhmän identiteettiin. Se on heidän turvansa ja voimansa.
Liioin omituisilta vaikuttavat uskomukset eivät merkitse samaa kuin vaarallisuus. Minkään uskonnon keskeiset väitteet eivät täytä tieteellisiä kriteereitä. Uskonnot ovat osa inhimillistä kokemusmaailmaa, eikä niiden opetuksia voi arvostella samalla tavoin kuin esim. matemaattisia yhtälöitä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskomuksia saisi kritisoida. Päinvastoin: jokaisen julkisuuteen astuvan ryhmän on myös siedettävä arvostelua. Ilman sananvapautta demokratia ei voisi toimia. Asiallinen kritiikki on paikallaan varsinkin silloin, kun uskomuksilla perustellaan ihmisoikeuksien loukkaamista.
Ulkopuolinen kritiikki on tarpeen myös siksi, että pyrkiessään antamaan itsestään mahdollisimman positiivisen kuvan ulospäin lahkot usein salaavat olennaisia piirteitä itsessään. Näihin uusi tulokas tutustuu usein vasta sitten, kun hän on jo sitoutunut lahkon toimintaan ja omaksunut sen ajattelumallit.
Autoritaarinen rakenne ja totalitaariset yksilön vapautta rajoittavat opit ovat kasvualusta, jolle tuhoisa lahko voi syntyä. Tuhoisuus riippuu ennen kaikkea johtajien mentaliteetista ja lahkon suhteesta muuhun yhteiskuntaan. Vainoharhainen johto ja konflikti ulkopuolisen maailman kanssa ovat yhdistelmä, joka äärimmillään johtaa joukkomurhiin.
Lähteet
Barker, Eileen:
New Religious Movements A practical Introduction HMSO 1995
Durkheim, Emile:
Uskontoelämän alkeismuodot Tammi 1980
Pentikäinen, Juha ja Katja (toim.)
Uskonnot maailmassa WSOY 1992
Teinonen, Seppo:
Nykyajan lahkot. Uusia uskonnollisia liikkeitä ja yhteisöjä Kirjayhtymä 1965
Waardenburg, Jacques:
Usko ja uskonnot Gaudeamus 1986
Mutta tunnistan kirkkoni ominaisuuksiksi kaiken sen, mitä oli alkukirkonkin opeissa. Jotkut edellä esittämäsi piirteet saattaisivat sopia alkuseurakunnankin toimintaan. Sellainen piirre olisi mm. ehdottomuus. Evankeliumi oli vain se, jonka Kristus ja apostolit julistivat. Siihen ei saanut lisätä eikä siitä saanut ottaa pois mitään. Oliko tämä kritiikin kieltämistä? Vai oliko se totuuden varjelemista?
Mormonismi ei ole lahko, jos lahkolla tarkoitetaan jostain eronnutta. Kristinusko oli lahko, ainakin sitä sanottiin lahkoksi, koska se erottautui juutalaisuudesta. Mormonismi perustettiin omalle pohjalleen. Se ei eronnut mistään olemassa olleesta kirkosta tai suunnasta. Se perustettiin taivaallisten sanansaattajien antamille ilmoituksille ja valtuuksille.
En oikeastaan enää jaksa väitellä uskonasioista, ilmeisesti olemme molemmat niin paljon oman uskomme kannalla, että kompromissi on mahdoton. Ja kuitenkin olen saanut tästä mielipiteidemme vaihdosta vain sen käsityksen, että minun ja kaikkien muidenkin ei-mormoneiden pitäisi kääntyä teidän uskoonne. Ja eihän uskonasiat olekaan mitään mielipideasioita, ne on henkilökohtaisia tunteita ja ajatuksia korkeammasta voimasta.
Mutta vaikket tunnistanutkaan noita edellä kopioimiani piirteitä omasta mormoniseurakunnastasi, minä kyllä tunnistin niistä useankin kun muistelin sitä 3 vuoden takaista tutustumisretkeä mormoniseurakuntaan.
Erityiskysymyksissä voimme monessakin olla samaa mieltä. Niinpä uskomme molemmat Kristuksen aikaansaamaan ylösnousemukseen ja sovitukseen. Mutta kun mennään sellaisiin perusasiihin kuin oikea kirkko ja oikea valtuus eli pappeus, niin käsityksemme poikkeavat.
Kristus perusti vain yhden kirkon kutsuessaan apostolit ja mm. seitsenkymmenet. Luterilaiset väittävät, ettei Kristus perustanut kirkkoa, vaan se syntyi vasta helluntaina. Kristus ei kuitenkaan ole jaettu. Vain yksi kirkko voi olla oikea.
Luterilaiset pitävät ainoana oikeana kirkkona näkymätöntä kirkkoa. Tässä he poikkeavat katolisen ja ortodoksisen kirkon käsitykestä.
Mormonit uskovat kuten katoliset, että Kristus perusti kirkon kutsuessaan apostolit. On kovin epäloogista, että luterilaiset erilaisista kirkkokäsityksistä huolimatta pitävät katolisia kirkojakin näkymätttömään kirkkoon kuuluvina, vaikka esim. ehtoolliskäsitys on erilainen.
Olet saanut kovin yksipuolisen käsityksen meistä. Ihmettelen, että pidät tarpeellisena, että ihminen voisi käpertyä vain omiin uskonnollisiin tunnelmiinsa ja olla osallistumatta seurakunnan toimintaan. Ei meillä ketään pakoteta osallistumaan. Osallistuminen on iloinen asia. Toistemme palvelu on Kristuksen opin mukaista ja iloa tuottavaa.
"Ei ketään pakoteta osallistumaan", sanoit ja näin annoit ymmärtää, että mormonit ovat yhtä suurta perhettä. Tämähän juuri viittaa lahkolaisten uskoon, ei tavallisesti ihminen tarvitse toisten tukea omaan uskoonsa. JOS olisin mormoni, en todellakaan haluaisi kanssaSISARTENI (tuokin viittaa lahkotoimintaan, että ihmisen etunimi unohtuu, kun hän tulee yhteisön jäseneksi) kanssa jakaa uskoani ja tekemisiäni, usko on jokaisen HENKILÖKOHTAINEN asia. Minkä takia ihmiset sitten eroavat mormonikirkosta? Näköjään tuollainen käytäntö ei miellytä kuitenkaan kaikkia ihmisiä. En käsitä, miten et voi muka ymmärtää tätä pointtiani?
Lopulta tulee jo siihen tulokseen, että kaikki uskonnot ovat turhia, ihminen muuttuu vain tuomariksi, mitä enemmän hän on omasta mielestään nuhteeton ja kunnollinen. Ideaalisin tilanne on oikeastaan se, että ihminen on itse sinut omien tekojensa/ oman uskonsa kanssa ja sillä sitten katsotaan, kuinka kelvollinen on Jumalan silmissä. Anteeksi, että kysyn, mutta onko mormonien Jumala sama kuin esim. luterilaisten Jumala? Miten sen kuitenkin saa usko kuulostamaan niin erilaiselta ja vieraalta? Ettei vika olisi juuri tuossa tavassa harjoittaa uskoa?
Sellainen tunnelma vallitsi myös alkukirkossa.Room.12:5 kuvaa, että me olemme Kristuksessa yksi ruumis.
1. Kor. 12:13 puhuu samasta ja lisää, että sama Henki on yhdistänyt meidät.
Ef. 2:19: "Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät."
Meidän käsityksemme Jumalasta on sama kuin Raamatussa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yhdessä He muodostavat jumaluuden, jota sanotaan toisinaan myös yhdeksi Jumalaksi Heidän yksimielisyytensä vuoksi. Poika on selvästi Raamatun mukaan Isälle alisteinen: "Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun." Rukoilemme Isää Kristuksen nimessä ja Totuuden Hengessä eli Pyhässä Hengessä.
Nämä kolme ovat erillisiä persoonia. Emme siis usko epäraamatulliseen kolminaisuusoppiin, jonka mukaan he olisivat yksi ja sama olento, jossa on kolme persoonaa.
Tässä siis palaamme keskustelun alkulähteille, eli siihen, kun väitin, että mormoonit ovat vain uskonlahko, johon esitin faktan muodossa useita eri perusteluita ja tähän väitteeseeni uskon itse edelleen. Raamatun tulkinta on sen verran symboolista ja Raamattu täynnä kuvakieltä, ettei voi olettaa, että kaikkien tulisi käyttäytyä kuin sisarukset, vaikka Raamatussa niin sanotaankin. Lähimmäistä pitää kunnioittaa/ kohdella hyvin "Mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää samoin heille", mutta sisaruuskäsitys pysyköön perhekeskeisenä.
Perustelet kyllä hyvin eri Raamatun kohdilla tuota mormooniuskon "oikeutta", mutta eiköhän asia ole kuitenkin näin, että jokainen eri uskonto kykenee oppiensa perusteella perustelemaan oman uskonsa oikeellisuuden. Kuten tämä kolminaisuusoppi esimerkiksi on luterilaiselta kannalta täysin selkeä. "Raamattu ja pyhä kolminaisuus :
Raamatussa ei esitetä kolminaisuusopista, kuten ei mistään muustakaan opista, dogmaattista määritelmää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kolminaisuusoppi olisi Raamatulla perusteltavissa, raamatullinen. Kristillisillä dogmeilla, samoin kuin uskontunnustuksilla on oma syntyhistoriansa, taustansa ja käyttötarkoituksensa. Tämä koskee myös kolminaisuusopin dogmaattista kiteytymistä erityisesti vanhan kirkon uskontunnustuksiksi.
Vanhasta testamentista ei löydy luonnollisestikaan selvää kolminaisuuslausumaa, mutta kolminaisuusopin vanhatestamentillisena lähtökohtana voidaan pitää ehdottoman jyrkkää monoteismia: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (Dt 6:4). Lisäksi voidaan VT:ssa nähdä tiettyjä viitteellisyyksiä pyhään kolminaisuuteen, jotka varsinaisesti kuitenkin avautuvat vasta Uuden testamentin kautta. [1]
Uudessa testamentissa voidaan erottaa toisaalta opetuksellinen ja julistuksellinen kolminaisuusaihe ja toisaalta selkeät kolminaisuuslausumat. Edelliseen liittyy erityisesti se, missä puhutaan Jumalasta Isänä, Kristuksesta hänen Poikanaan ja heidän lähettämästään Pyhästä Hengestä. Selviä kolminaisuuslausumia puolestaan ovat esim. Mt 28:19; 2 Kor 13:13; Ef 4:4-6, mutta kolminaisuusoppi voidaan johtaa myös seuraavista UT:n kohdista: 1 Kor 6:11; 1 Kor 12:4-6; 2 Kor 1:21-22; 1 Piet 1:2, sekä myös vanhurskauttamisopetukseen liittyvä Gal 3:11-14. [2]
Uuden testamentin lisäksi on huomattava, että vanhimmassa tunnetussa kirkkojärjestyksessä, Didakhessa (apostolien oppi, peräisin joko ensimmäisen vuosisadan lopulta tai vielä todennäköisemmin toisen vuosisadan alkupuolelta, luultavasti syyrialaista alkuperää) kehotetaan toimittamaan kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen: ”Sen jälkeen, kun olet sanonut nämä kaikki, kasta juoksevassa vedessä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Did 7). [3]
On huomattava, että UT:ssa esiintyy erilaisia laajempia tai suppeampia tunnustuslausumia, joissa kaikissa ei eksplisiittisesti ole kyse kolminaisuudesta. Esimerkiksi vanhimpana pidetty tunnustus ”Jeesus on Herra” (Kyrios Iesus, 1 Kor 12:3) ja ”Jeesus on Kristus”, Mk 8:29) ovat olleet tällaisia pienoisuskontunnustuksia. Rinnatusten on alkukirkossa ollut käytössä yksijäsenisiä, kaksijäsenisiä (binitaarisia) ja kolmijäsenisiä (trinitaarisia) tunnustuskaavoja.
3. Kolminaisuuslausumasta uskontunnustukseksi
Vaikka voidaan perustellusti osoittaa, että kolminaisuuslausumat ovat liittyneet jo Uudessa testamentissa tilanteisiin, joissa edellytettiin tunnustautumista kristilliseen uskoon, kuten kasteen hetkellä, tarve kolminaisuusopin ja samalla kirkon yhteisen uskontunnustuksen muodostamiseen ja määrittelyyn lisääntyi erityisesti harhaoppien, varsinkin areiolaisuuden esiintymisen johdosta. Areiolaisuudessa opetettiin, että vain Isä on iankaikkinen ja että Poika on Isän luoma ajassa ja siten toista olemusta kuin Isä. Käytännössä tällainen käsitys (subordinationismi) teki tyhjäksi Kristuksen pelastustyön. Ensimmäisessä ekumeenisessa konsiilissa Nikaiassa (325) areiolaisuus (aleksandrialainen Areios, k. 336) tuomittiin harhaoppina ja korostettiin Pojan olevan samaa olemusta (ks. homoousios; lat. consubstantialis) Isän kanssa. Sama vahvistettiin myös Konstantinopolin konsiilissa (381), jossa määriteltiin myös Pyhän Hengen olevan yhtä olemusta Isän ja Pojan kanssa. [4]
Uskontunnustusten syntyminen on osoituksena siitä, kuinka kipeästi tarvittiin standardi opin ilmaus, johon koko kristikunta saattoi yhtyä ja joka tulisi suojelemaan kristillistä kirkkoa harhaopeilta. On huomattava, että kaikki ekumeeniset uskontunnustukset, apostolinen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus ja ns. Athanasioksen [5] uskontunnustus, rakentuvat kolminaisuusopille. Athanasioksen uskontunnustus, joka on peräisin 400-luvulta, on valitettavasti jäänyt tämän päivän kristikunnassa apostolista ja Nikaian tunnustusta vieraammaksi. Sen katsotaan heijastelevan varsinkin Augustinuksen käsitystä kolminaisuudesta, kuten se on esitettynä hänen vuosien 399-419 välillä kirjoittamassaan teoksessa De Trinitate. [6] Athanasioksen tunnustuksen mukaan kunnioitamme ”yhtä Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta yhdessä jumaluudessa, ei kuitenkaan sekoittaen persoonia, eikä erottaen jumalallista olentoa”.
Kolminaisuuden toiminnassa on vanhastaan tehty jaottelu sisäänpäin suuntautuvien töiden (opera ad intra) ja ulospäin suuntautuvien töiden (opera ad extra) välillä. Tämän vanhakirkolliseen ajattelutapaan (Augustinus?) perustuvan jaottelun mukaan kolminaisuuden sisäiset työt jakautuvat siten, että Isälle on ominaista isyys, Pojalle syntyminen ja Pyhälle Hengelle lähteminen. Kolminaisuuden ulospäin suuntautuva työt ovat puolestaan jakamattomat, sillä kaikessa Jumalan toiminnassa kohtaamme jakamattoman kolmiykseyden (ts. luominen ei ole vain Isän teko, pyhitys ei ole vain Pyhän Hengen teko). [7]
Kolminaisuusopin asema luterilaisuudessa
Ensiksi on todettava, että luterilaisessa tunnustuksessa ilman muuta sitoudutaan jakamattoman kirkon kolmeen ekumeeniseen, vanhakirkollisiin uskontunnustuksiin (Apostolicum, Nicaenum, Athanasianum), niin kuin niihin sitoutuvat roomalaiskatolisetkin.
Toiseksi voidaan todeta luterilaisten tunnustuskirjojen osalta, että ne rakentuvat pääasiallisesti nimenomaan kolminaisuusopin perustalle. Luterilaisten tunnustuskirjojen keskeinen dokumentti Augsburgin tunnustus (CA) alkaa kolminaisuuopin selvityksellä. Samoin Lutherin kirjoittamissa ja tunnustuskirjoihimme kuuluvissa Isossa katekismuksessa ja Vähässä katekismuksessa kolminaisuusopille rakentuvan apostolisen uskontunnustuksen selityksellä on olennaisen tärkeä asema. Lutherin käsitys kolminaisuudesta heijastelee Augustinuksen kolminaisuuskäsitystä. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan kolminaisuudesta:
”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin, että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tätä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.” (CA I) [8]
Kolminaisuusopin korostuksella alkaa samoin Augsburgin tunnustuksen puolustus, jossa tehdään yksiselitteinen rajaus kristinuskoon tunnustautuvien ja muiden välillä nimenomaan sen perusteella, mitä kolminaisuudesta opetetaan ja tunnustetaan: ”…Lausumme myös sen varman vakaumuksemme, että toisin ajattelevat ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella. He ovat epäjumalanpalvelijoita ja häpäisevät Jumalaa.” (Atp. I).
Kolminaisuusopilla alkavat myös Schmalkaldenin opinkohdat, samoin kuin Yksimielisyyden ohjeessa jälleen kerran todetaan sitoutuminen kolmeen ekumeeniseen uskontunnustukseen.
Edellä esitetyn perusteella voidaan selvästi todeta, kuinka luterilainen oppi ja tunnustus on erottamattomasti ankkuroitu Raamattuun perustuvan vanhakirkollisen kolminaisuusopin perustalle. Tämä peruslähtökohta ilmenee aitoluterilaisessa sananselityksessä ja opetuksessa myös tänään. Toisaalta voidaan sanoa, luterilaiseen tunnustukseemme viitaten, että missä tämä lähtökohta on hämärtynyt, siellä ei ole irtaannuttu vain luterilaisuudesta vaan koko klassisesta kristinuskosta. Tästä avautuu näkymä seuraavan luentomme aiheeseen, jossa tulemme tarkastelemaan nykyaikaisia jumalakäsityksiä niin luterilaisessa maailmassa kuin laajemminkin koko kristikunnassa.
--------------------------------------------------------------------------------
[1] Teinonen mainitsee tässä yhteydessä sen, kuinka ”VT puhuu Jumalan sanasta, joka on hänen sanansa myös maailmaan lähteneenä, iankaikkisesta Viisaudesta, joka on lähtöisin Jumalasta (Snl 8), ja usein Jumalan Hengestä”. Kolminaisuuteen viittaavina VT:n kohtina voidaan nähdä esim. kertomus Aabrahamin luokse tulleesta kolmesta miehestä (Gen 18:1-3) ja Jesajan kolminkertaisessa (lat. tersanctus) pyhä, pyhä, pyhä –ilmauksessa (Jes 6). Teinonen 1975, 124. – Mielenkiintoinen on myös Jes 48:16.
[2] Ks. Teinonen 1975, 124; Mannermaa 1975, 32-33.
[3] Samoin Justinos (Apol I:126, Ireneus (R 219), Tertullianus (R 307) ja Cyprianus (R 597). Ks. Teinonen 1975, 124. Ks. myös Mannermaa 1975, 34.
[4] Teinonen 1975, 125. Mannermaa toteaa, että triniteettiopilla oli alusta alkaen soteriologinen luonne ja että triniteettioppia koskevan taistelun perustava motiivi oli Uuden testamentin lunastususkon varmistaminen. Areiolaisuuden edustaman subordinationismin vastakohtana oli monarkionismi, joka puolestaan korosti siinä määrin Jumalan ykseyttä, että Jumalan historiallinen todellisuus ja toiminta historiassa oli pelkkää ilmenemistä vailla todellisuutta. Jumala olisi siten historiassa vain näennäisesti läsnä. Jumalan eri persoonien eli olemismuotojen eroavuus hämärtyy. Mannermaa 1975, 66-67.
[5] Athanasios (295-373) oli vanhan kirkon opettaja ja Aleksandrian piispa.
[6] Mannermaa 1975, 63-64.
[7] Ks. Teinonen 1975, 126.
[8] Tällä kohden tunnustuskirjoissa tehdään selkeä rajaus harhaoppisiin liikkeisiin: ”Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikeolaiset (manikeolaisuuden perustaja oli persialainen Mani, k. 276), joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaiset (edustivat gnostilaista ajattelua, jonka mukaan maailma ei ollut Jumalan luoma; Valentino eli 100 –luvulla), areiolaiset (subordinationismin ongelma, ts. Kristusta pidettiin alempana olentona kuin Isä Jumalaa), eunomiolaiset (uusareiolaisia; Eunomios k. n. 395), muhamettilaiset (tässä viittaus mitä ilmeisimmin Kristuksen jumaluuden kieltämiseen) ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosotalaiset (Paavali Samosotalainen oli Antiokian piispa 260-268 ja häntä pidetään kolminaisuusopin kieltäjänä), vanhat ja uudet (uusill samosotalaisilla tarkoitetaan uskonpuhdistuksen aikana esiintyneitä antitrinitaareja), jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.” (CA I)
Huom. edellä suluissa olevat lisäykset ovat allekirjoittajan lisiä, jotka perustuvat pääasiassa tunnustuskirjalaitoksen alaviitteisiin."
Vai siitäkö tässä kaikessa on kyse, että te mormonit ette usko Uuteen Testamenttiin?
Professori Heikki Räisänen kirjoittaa:
"Nykyinen raamattututkimus on hyvin perillä siitä, ettei UT:ssä ole paljonkaan kiinnekohtia myöhemmälle kolminaisuusopille." "Luukkaan kristologialle on on tunnusomaista, että Jeesus on selvästi alistetussa asemassa Jumalaan nähden. Jeesus on Jumalan palvelija ja valittu. Jeesuksen 'voimalliset teot' teki Jumala hänen kaiuttaan." (Heikki Räisänen, 1986, "Raamattunäkemystä etsimässä", s. 71-72)
Raamattua myöhemmät pohdiskelut kolminaisuudesta eivät voi oikeuttaa ko. oppia, vaikka kuinka olisi tarve yhtenäistää käsityksiä. Ei ole varmasti Jumalan tahdon mukaista, että Hänestä muokataan käsityksiä, joihin ei ole selviä perusteita eli ilmoituksia. Raamatussa ei koko kolminaisuussanaa käytetä. Jos tuo oppi olisi niin tärkeä, millaiseksi se nyt on nostettu, niin luulisi sen esiintyneen esim. Paavalilla ja Luukkaalla. Mutta kun ei. - Kolminaisuusoppi ei todellakaan ole selkeä luterilaisuudessa. Siitä on osoituksena tuo Heikki Räisäsenkin pohdiskelu, vaikka hän ei sitä luterilaisena taida tehdäkään.
Kirjoitat yhtenä argmenttina siitä, että mormonismi olisi lahko sen, että seurakunissa "kaikkien tulisi käyttäytyä kuten sisarukset". Perusteesi on minulle täysin käsittämätön. Miten sellainen kuuluisi erityisesti lahkolaisuuteen? Jos ihmiset tuntevat hyvin toisensa vuosien tuttavuuden perusteella ja tuntevat yhteenkuuuvuutta yhteisen uskon vuoksi, niin onko sellaiselle pohjalle rakentuva sisaruksellisuus jotenkin tuomittavaa lahkolaisuutta!
Mainitsemasi Raamatun kohdat eivät ainakaan minusta todista millään tavalla sellaisen kolminaisuuden puolesta, mitä ko. opissa esitetään. Nuo kolme ovat kyllä yhdessä jumaluus, jossa kullakin on oma tehtävänsä. Isä on ylin, jolle Kristus on alisteinen ja Pyhä Henki todistaa kaikesta totuudestä ja mm. Kristuksesta Herrana ja Lunastajanamme. Tässä mielessä Kristus on Isä, koska synnymme uudesti vain Hänen ansoistaan.
Jumaluudessa on kolme erillistä persoonaa. Tästä on Raamatussa useita selviä kohtia:
Matt. 3:16-17 osoittaa, että kaikki kolme olivat erikseen läsnä.
Matt. 17:5 osoittaa, että synti Pyhää Henkeä vastaan on eri kuin synti Poikaa vastaan.
Matt. 28:19 kertoo Jumalan sanoneen: "Tämä on minun rakas Poani."
Joh. 12:28-29 Isä puhuu Pohalle.
Joh. 17:11; 20-23 Isä ja Poika ovat yhtä, mutta erilliset. Yhtä tarkoittaa yksimielisyyttä.
Joh. 20:17 "Minä menen Isäni tykö."
Ap.t. :7:55-56 Stefanos näkee Isän ja Pojan.
Kol. 1:12-15 Kristus näkymätömänm Jumalan kuva.
Hepr. 1:1-3 Kristus Isänsä olemuksen kuva.
" Lutherin käsitys kolminaisuudesta heijastelee Augustinuksen kolminaisuuskäsitystä. Augsburgin tunnustuksessa sanotaan kolminaisuudesta:
”Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin, että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tätä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.” Tuo on mielestäni täysin selkeää kolminaisuusoppia. Kaikilla kolmella on siis sama olemus, valta ja he yhdessä ovat jumaluus. En ymmärrä, miksi näitä täytyisi lähteä luokittelemaan toistaan ylemmiksi/ alemmiksi, koska kaikki nämä YHDESSÄ muodostavat jumaluuden (= Pyhä kolminaisuus). Poika toimii tässä syntien sovittajana ja Pyhä henki saa uskon olemuksen ihmiseen. Miten ilman näitä kahta olisi Jumalaa? Jumala kuuluu tuohon kolminaisuuteen, mielestäni se on päivänselvää. Ymmärrän kyllä, että mormonit jaottelevat kaikki eri portaisiin ja toinen mormoni on aina korkeammalla toista, mutta se(kään) ei ole kovin fiksu ajatusmaailma, en voi hyväksyä tuollaista tapaa ajatella.
No, mietitäämpä perhettä. Perheissä on tietyt kategoriat, isä, äiti, esikoinen, toinen, kolmas,... kuopus. Ei perhettä tule sekoittaa uskonharjoittamiseen näin omaan perheeseen kuulumattomien kanssa. Kaikilla on omat arvonsa ja moraalinsa. Äkkiä käy perhemäisessä seurakunnassa niin, että jäsen, joka tuntee olevansa "isän/ esikoisen" asemassa alistaa uuden/aremman/moraaliltaan heikomman/ ujomman/ "kuopuksen" asemaa, valaisemalla hänelle omia mielipiteitään / arvojaan / moraaliaan ja saa tämän heikommassa asemassa olevan jäsenen omien ajattelutapojensa kannalle ja näin tämän aran jäsenen omat arvot ovatkin sitten yhtä-äkkiä ihan toisarvoisia, tuskin hän edes koskaan uskaltaa ottaa niitä missään tilanteessa esille, ettei kukaan muu jäsen enää tuomitse niitä /aseta tätä henkilöä naurunalaiseen asemaan. Teidän usko on varmasti pelkkää laumassa ajattelua, kaikilla samat mielipiteet asioista (kukaan ei varmaan edes uskaltaisi sanoa omaa henk.koht. mielipidettään) ennenkuin korkeammassa asemassa oleva mormoni olisi edellä sanonut saman. Siis teidän uskonne vahvuus on laumatoiminnassa, ei teillä voi olla mitään henkilökohtaisia mielipiteitä uskonnosta, kaikki vetävät yhtä tikkua. Luterilaisessa uskossa on sentään mahdollisuus omata omiakin ajatuksia näistä uskonasioista, se on ihan luvallista ja ainoastaan ehkä joku oikein vanhanaikainen/ yliuskovainen / raamattua kirjaimellisesti tulkitseva luterilainen tuomitsee sinut siitä. Etköhän jo käsittänyt mitä ajan takaa, tämä selityskin saattaa mennä jo sekavaksi, kun niin yritän tässä tuoda pointtiani esiin.
En todellakaan ymmärrä, kuinka tämän voi tulkita niin, että jumaluudessa kaikki ovat samassa asemassa. Isä on selvästi se, jonka tahdon mukaan toimitaan ja Hänelle ollaan kuuliaisia, kuten Kristuskin oli. Kristus itse kehotti meitä rukoilemaan Isää eikä itseään. Sen me teemmekin aina rukouksissamme. Osoitamme rukouksemme Isälle, mutta rukoilemme Jeesuksen Kristuksen
nimessä, minkä mainitseminen päättää rukouksemme.
Olemme kyllä samaa mieltä siitä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhdessä jumaluus. Silti he eivät voi olla sama olento, vaan ovat kolme erillistä persoonaa. Olemukseltaan he ovat samaa, mutta eivät sama olento, kuten kolminaisuusoppissa väitetään. Tätä olemuksellisuutta sanotaan jumaluudeksi ja joskus yhdeksi Jumalaksi heidän yksimielisyytensä vuoksi.
Tästä ajettelusta ei seuraa, että asettaisimme toinen toisemmekin hierarkkiseen järjestykseen. Tehtävien suhteen on tietenkin eroavuutta. Kaikissa organisaatioissa on johtajansa. Meillä tuo johtaminenkin on hyvin hajautettua, mutta samalla kiinteää. Tämä totetutuu niin, että kaikissa järjestöissämme on johtaja ja hänellä kaksi neuvonantajaa, mikäli jäseniä on tarpeeksi seurakunnassa. Päätökset tehdään yhdessä yhteisen suostumuksen mukaan kysyen Herran Hengen innoitusta.
Olennaisin ero käsityksissämme on siis se, että meidän oppimme mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erilistä persoonaa ja kukin erillinen olento. Kolmianisuusopin mukaan he ovat sama olento, jolla on kolme persoonaa. - Järjetöntä ja sekavaa ainakin minusta ja niin nähdäkseni useimmista muistakin. Ihmiset ajattelevat luonostaan niin kuin mekin eivätkä siten, kuten Athanasiuksen uskontunnustus edellyttäisi, jotta voisi pelastua.
Kirkossamme on omainaista tehtävien vaihtuminen. Ketään ei kutsuta mihinkään johtotehtävään loppuiäkseen eikä tehtävistä ole mahdollista kilpailla. (Poikkeuksen muodostaa patriakka, mutta hänellä ei ole johtamisvastuuta))Monia vuosia johtotehtävissä toiminut voidaan koska tahansa vapauttaa ja samassa hetkessä hän on aivan tavallinen jäsen. Ihmisinä olemme kaikki samanarvoisia, mutta kutsumukset vaihtelevat.
On perin juurin epäasiallista sanoa, että vahvuutemme olisi laumasieluisuudessa. Vahvuutemme on totuuden tuntemisessa ja epäitsekkäässä palvelussa ilman palkkaa sydämen halusta.
On kyllä totta, että ryhmä antaa vahvuutta. Tätä on verrattu nippuun ohuita riukuja tms. Yksi riuku katkeaa helposti, mutta useaa yhdessä nipussa on mahdotonta katkasta ainakaan käsivoimin. Kristus perusti kirkkonsa tehdäkseen meidät valmiiksi palveluksen työhän. Yhdessä olemme tehokkaampia monin tavoin.
Sivuilla www.mormoni.net/artikkelit/art_kolminaisuus.htm on perusteellisesti käsitelty kolminaisuusoppia.
" Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
Kuten jo aiemmin sanoin, joka uskontokunta
löytää kyllä "todisteita", jotka tukevat oman uskonsa oppeja ja perusteita. Saat olla mormonina ihan mitä mieltä haluat, minä olen edelleen luterilaisena sitä mieltä, että Jumala on kolmiyhteinen, pelastukseen tarvitaan kaikkia, niin Jumalaa, kuin Jeesusta ja Pyhää Henkeä. Kaikki nämä ovat yhtä jumalallisia, "yliluonnollisia" olemukseltaan, ei sitä voi käydä kieltämään (ainakaan sen opin mukaan, joka minulle on luterilaisena opetettu). Jos Jeesus olisi "vain" ihminen, miten selitetään neitseellinen sikiäminen, vetten päällä kävely, sokean näön palauttaminen ynnä muut ihmeteot? Vai ovatko ne kenties valetta mormonien opin mukaan? Pyhä Henki on pyhä jo nimeltäänkin, uskon herättäjä, joka tarvitaan siis siihen, että usko herää ihmisessä. On kai tämä(kin) tärkeä tekijä yhteydessä Jumalan kanssa. Mikäli ei olisi Pyhää Henkeä, joka virtaa ihmisen sieluun, ei syntyisi uskoa Jumalaan, tätä mieltä minä vain olen.
Niin ja en sanonut, että teidän seurakunnassanne tehtäisiin auktoriteettisia päätöksiä, vaan sanoin, että tuollaisessa liian tiiviissä, perhemäisessä joukkiossa ei välttämättä uskalla tuoda julki eriävää mielipidettään, ts. ihmisestä tulee helposti "joo-joo-mies", kun saattaa ajatella, että "arvokkaammissa" tehtävissä oleva henkilö varmasti tietää asiat minua paremmin ja on näin samaa mieltä jo periaatteesta. Ymmärrät kai, että vaikka ihminen olisikin uskossa ja näin päin pois, kaikki eivät kuitenkaan jo periaatteesta halua kuulua tuollaisen organisaation jäseneksi. Mistä luulet johtuvan sen, että jotkut tulevat mormoniseurakunnan jäseneksi, ovat aikansa, mutta vieraantuvat tästä ja vieläpä palaavat valtauskontokuntaan? Usko ei ainakaan voinut sammua, sillä jos näin olisi, eivät he liittyisi enää luterilaiseen kirkkoon vaan olisivat suoraan sitten vaikka ateisteja, mihinkään kirkkoon kuulumattomia.
Entä sitten nämä, jotka ovat ihan kasvatettuja mormoneiksi, mutta vieraantuvat seurakunnasta, kun tulevat siihen ikään, että osaavat jo ajatella omilla aivoillaan ja SAAVAT päättä omista asioistaan? Ei se mormoniyhteisö taida kuitenkaan loppulaskussa olla (kaikille) se unelmien täyttymys ja varma pelastus, vaikka usko niin opettaakin.
Tästä on kylläkin se, että Jumalalla ei ole ruumista, hän on kaikkialla "hengessä mukana", aineeton. Miten Jumala, jolla olisi ihmisruumis, voisi olla yhtäaikaa kaikkialla läsnä? Ei ole järkevä ajatus mielestäni ollenkaan. Pyhä Henki on jo nimeltäänkin henki, jolla ei siis ole ruumista ja Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen on yhtä aineeton kuin nämä kaksi edellistäkin. Jumalahan lähetti Jeesuksen, ainoan poikansa maan päälle ihmisruumiissa (miten Jeesus muuten olisi voinut olla opettamassa Jumalan sanaa, ellei hänelle olisi täksi aikaa luotu vartaloa?), mutta kun tämä sovitti kaikkien synnit ristiinnaulittuna, kuoli ja haudattiin ja lopulta nousi kuolleista, hänestä tuli yhtä aineeton kuin Jumala ja Pyhä Henkikin ovat. Tämä on mielestäni päivänselvä asia. Jeesus on ehkä sanonut, että jos on nähnyt hänet, on nähnyt Isän, mutta tämä on myös tulkittavissa niin, että Jeesuksen luonto/ luonne on sama kuin Jumalalla, joten Jumala on samanlainen luonteeltaan kuin Jeesus. Ei luonnekuvaukseen tarvita ruumista eikä ihmisolemusta. Jumala on edelleen mielestäni aineeton, kaikkialla oleva. Voisi melkein sanoa (ei rienaavassa merkityksessä) että kolmiyhteinen Jumala on yliluonnollinen, ei sitä ole tarkotettu ihmisjärjellä yksinkertaistettavaksi. Jumala on Jumala ja ihminen on jumalasta, mutta ihminen.
Mihin Kristus olisi kadottanut ylösnousseen ruuminsa? 1. Kor. 15:19-21 kuvaa ylösnousemuksen vaikutuksia. Jakeessa 20 sanotaan Kristusta esikoiseksi, joka on noussut kuolleista. Ellei Kristuksella ole enää ruumista, niin emme mekään nouse. Hän voitti kuoleman kaikkien puolesta. Myös Kol.1:18 sanoo, että Kristus nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Matt. 27:52-53 mukaan monta kuollutta nousi kuolleista samaan aikaan kuin Kristus. Ovatko hekin menettäneet ruumiinsa?
1. Kor. 15:22 sanoo: "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksessa osallisina tehdään eläviksi."
Ilm. 20:4 mainitsee mm.: "He heräsivät eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta."
Ap.t. 1:11 mukaan kaksi enkeliä sanoi välittömästi Kristuksen taivaanastumisen jälkeen: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otetiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin samalla tavoin, kuin näitte hänen taivaaseen menevän." - Samalla tavoin ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että hän tulee ylösnousseessa ruumiissaan.
Kuinkako Pyhä Henki voi olla kaikissa yhtä aikaa? Tästä on ilmoitettu selkeästi, että Pyhällä Hengellä ei ole fyysistä ruumista, vaan henkiruumis. Muuten Hän ei voisi olla meissä kaikissa. Pyhän Hengen vaikutusta on verrattu auringon valoon. Aurinko on yhdessä paikassa, mutta se vaikutus ulottuu kaikialle. - Isällä ja Pojalla on molemmilla kirkastettu ruumis lihaa ja luuta.
Kirjoitit apostolisen uskontunnustuksen. Mormonina hyväksyn sen muuten, mutta mikä on pyhä yhteinen seurakunta? Luterilaisille ainoa oikea kirkko on tietääkseni näkymätön kirkko. Me mormonit pidämme ainoana oikeana kirkkona Kristuksen apostoliensa ja profeettojen välityksellä johtamaa kirkko-organisaatiota, joka on palautettu luopumuksen jälkeen.
Tottahan toki Kristus oli ja on enemmän kuin vain ihminen. Hän sikisi erikoisella tavalla. Niin Hänestä tuli Jumalan ainosyntyinen Poika maan päälle. Me muut olemme kaikki taivaallisen Isämme henkilapsia.
Miksikö jotkut luopuvat? - Muistelepa vertausta kylväjästä. Tarvitaan hyvää maata eli totuuden rakkautta ja halua elää totuuden mukaan. Monet siemenet eivät idä ja jos joku itääkin, niin kaikki eivät kestä. - Ja miten voi todistella luterilaisuuden paremmuutta, koska siitäkin erotaan. Luterilaisten prosentuaalinen osuus on koko ajan laskemassa. Se on tietääkseni yleismaailmallista. MAP-kirkon jäsenmäärä kasvaa melkoista vauhtia. Jäseniä on yli 11 miljoonaa.
No, Jumalalla ei ainakaan ole ruumista, se on vissi se. Ja kuitenkin ajattelen kuolleista/ siitä nuosseista HENKIOLENNOISTA, ettei näillä ole enää ruumista ainakaan yhtä aineellista kuin meillä elävien kirjoissa olevilla. Mitä ihminen tekisi enää ruumiilla taivaassa? Jos Jumala taivaassa on aineeton, kaiken järjen mukaan myös muut, jotka ovat taivaassa ovat aineettomia.
Ilmeisesti tuossa uskontunnustuksessa tarkoitetaan pyhällä yhteisellä seurakunnalla Luterilaista seurakuntaa, joka ei kyllä aikojen saatossa ole kovin yhtenäiseksi muodostunut. Ehkä tästäkin uskosta olisi suunnittelu/perustamisvaiheessa haluttu yhtä laumasielumainen kuin esimerkiksi mormonismi mielestäni on. Mutta kaikki ei aina käy, niinkuin suunnitellaan. Kun ihmisillä on vapaus valita, monet valitsevat lavean tien ja usko jää toissijaiseksi asiaksi. Tämä on luterilaisuudessa helppoa, kun usko ei aseta samanlaisia vaatimuksia/ paineita kuin esimerkiksi mormonismi asettaa. Ja kirkkoon voi aina kuitenkin mennä, kun siltä tuntuu esim. joulu on aika, jolloin ev.lut. ihmiset käyvät joukolla kirkossa vaikkeivät muuten koko vuonna siellä kävisikään, kun se on nyt tapana. Sitten nautitaan ehkä ehtoollinen ja taas ollaan pyyhitty synnit pois ja ollaan putopuhtaita ja taas vuoden kuluttua tämä saatetaan toistaa, ihan vain siksi, kun se kuuluu perinteeseen. Jos mormooniyhteisössä toimisi näin, se tuskin aiheuttaisi muuta kuin syvää pahennusta ja ehkä jopa seurakunnasta erottamisen.
Mutta en pidä tuota luterilaista meininkiä pahana ollenkaan, koska ihminen on itse oman moraalinsa vartija ja jos tuntee kykenevänsä siihen ilman "kannustusjoukkoja" tarjoaa ev.lut. seurakunta ihan kelpo tavan harjoittaa uskoansa. Ja en tarkoita uskon lepsuudella sitä, että edellä mainitsemani lavean tien kulkijat menisivät pelastusta kohti, niin makaa kuin petaa, mutta minulle henk.koht. on tärkeää se, ettei kirkko liiaksi vartioi seurakuntalaisten moraalia, sen voi hyvin tehdä itsekin ja sitten viimeisellä tuomiolla katsotaan, kuinka pitkälle se riitti. Näin vain järjellä ajattelen tämän asian.
Vielä tuosta luterilaisuudesta eroamisesta sen verran, että tunnen monta ei-uskovaista, elämässään (rahallisesti) menestyvää ihmistä, jotka ovat eronneet kirkosta ihan vain siksi, että Jumalaa ei heidän mielestään ole, he eivät usko ja eivät halua maksaa kirkollisveroa isoista tuloistaan. Tuo on lähinnä se suurin syy, miksi luterilaisesta kirkosta erotaan ja se on tosiasia. Hyvin harva varmasti eroaa luterilaisesta kirkosta liittyäkseen MAP-kirkkoon, ihan jo siitäkin syystä, että se on niin erilainen kuin luterilainen kirkko.
Ihan rehellisesti jos kertoisit, kuinka paljon Suomessa on MAP-jäseniä tuosta 11 miljoonasta? Omassa kaupungissani MAPit olivat muutama kappale perheitä, joiden kaikki jäsenet olivat kääntyneet uskoon tai heidät oli jo kasvatettu tähän uskoon. Eli korkeintaan puhun jostain 30-40 henkilöstä, se ei ole kovin paljon 33000 asukkaan kaupungissa.
Taitaa kuiten suurin osa 11 miljoonasta jäsenestä löytyä tuolta Amerikan peruilta, Utahista.
Ja onko se totta mitä puhutaan, että jotkut mormonit tekevät ristiretkiä lähetystyönä kehitysmaihin? Ei ole kyllä kovin kunniallista käännytystä kuoleman uhalla pakkokäännyttää porukkaa, että saataisiin jäsenmäärät nousuun.
Suomi ja muut Pohjoismaat:
Valtion kirkkojen (evankelis-luterilaisen sekä ortodoksisen) valta-asema Suomessa on yhä murskaava, viisimiljoonaisesta kansasta n. 87 % kuuluu jompaan kumpaan. Lisäksi on lukuisia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia sekä henkilöitä, jotka eivät kuulu mihinkään yhdyskuntaan. Yhteensä näitä on vajaat 700 000; yhdyskuntiin kuuluviksi lasketaan näistä noin 57 000.
Prosenttivertailuja koko Suomen väestöön nähden ei ole mielekästä esittää, sillä kaikkien diagrammin yhteisöjen jäsenmäärät jäävät alle yhden prosentin. Suomalaisia oli Tilastokeskuksen kesäkuun 2002 tietojen mukaan 5 199 900.
Mormoneja Suomessa huhtik. 2002: 3331, joista miehiä 1518 ja naisia 1813
Alle 15-vuotiaita oli v. 2002 734, eli vähän yli viidesosan koko jäsenmäärästä. Alle 8-vuotiaita ei ole kastettu. Taaskaan pelkistä luvuista ei tietenkään ilmene, moniko kirjatuista on "aktiivinen".
Mormonikirkon jäsenmäärän kasvu Suomessa viime vuosina on käyrien mukaan innotonta.
Pohjoismaissa on kirkon mukaan yhteensä n. 22 000 jäsentä, mikä näyttää hieman liiotellulta luvulta. Mormonien ylläpitämän Cumorah-projektin sivuston mukaan Pohjoismaiden MAP-aktiivisuus on n. 25-30 %, jolloin summaksi tulee vain n. 6100.
Grönlannissa ei nähtävästi ole mormoneja. Norjassa on lisäksi pieni ryhmä Uudelleenorganisoidun MAP-kirkon eli Kristuksen yhteisön jäseniä.
Kuinka Jeesus voisi olla Isänsä olemuksen kuva, ellei Hänellä ole ruumista! (Hepr. 1:1-3; Jaak. 3:8-9)) Ja kuinka ihminen voi olla Jumalan kuva, ellei Jumalalla ole ruumista! Meidät luotiin Jumalan kuvaksi: 1. Moos. 1:26-27 ja Jaak. 3:8-9. Mooses näki Jumalan kasvoista kasvohin: 1. Moos. 32:30. Mooses ja 70 vanhinta näkivät Jumalan: 2. Moos. 24:9-11. Vanhurskaille luvattu, että he saavat nähdä Jumalan: Ilm. 22:3-6.
Aineetonta ainetta ei voi olla. Henkikin on ainetta, mutta hienompaa. Kuvitelmat ja tunteet eivät ole henkeä eivätkä esim. unet, mutta ne ovat ihmisen hengen tuotteita.
eikä laumasieluisuus. Jäsenile on ominaista vakaumus eli kuten sanomme todistus siitä, että Kristus on palauttanut kirkkonsa, Mormonin kirja on Jumalan sanaa kuten Raamattukin, ja että Jumala on jälleen kutsunut profeettoja johtamaan kirkkoaan. Lapsilla ja nuorilla ei tuota henkilökohtaista valkaumusta aina ole, mutta he kasvavat ja saavat sen, kun pysyvät mukana. Kaikki eivät pysy, vaan toveripiiri ja arkuus poiketa muista vievät mennessään.
Kirkkoomme kuuluminen ei ole niin helppoa kuin luterilaisena olemninen, mikä ei odota jäseniltään juuri mitään.
Suurin osa jäsenmäärästä on nykyisin USA:n ulkopuolelta. USA:ssa uskontomme on kuudenneksi suurin. Suomessa on n. 4400 jäsentä. Tässä joukossa on epäaktiivisiakin. Kuukausittain kokouksiin osallistuu n. 35 % jäsenistä. Olen joskus arvioinut, että kokouksissamme on maailmanlaajuisesti ehkä viikoittain läsnä enemmän jäseniä kuin kaikissa lut. kirkoissa yhteensä. Luterilaisten krkkojen jäsenmäärä on tietääkseni n. 84 miljoonaa.
Ristiretkiä kehitysmaihin? - Toimimme kaikissa maissa, joiden lainsäädäntö sen sallii. Miksi sitä ihmettelet? Eikö ev.-lut. kirkko sitten tee lähetystyötä mm. Afrikassa? Mitä moitittavaa siinä on?
Varsin monet jäseneksi liittyneet eivät ole rekisteröityneet virallisesti jäseniksemme. Jotkut kuuluvat muodollisesti edelleen jopa ev.-lut. kirkkoon ja monet ns. siviilirekisteriin ilman, että ovat siellä kirkkomme "osastossa".
Tarkoitin kyllä ristiretkillä sitä, että mormonipojat menevät kehitysmaihin aseen kanssa pakkokäännyttämään tietämätöntä, tyhmää kansaa. Sekö on oikeaa toimintaa? Kyllä, tuolla lailla käännytettiin ihmisiä kristinuskoon, mutta se oli sentään joskus vuonna 1000-1100 eli iäisyyksiä sitten. Nykypäivänä tuollainen toiminta on sairasta. Ev. lut. kirkon jäsenet menevät sinne sentään auttaakseen näitä sivistyksen ulkopuolella olevia raukkoja, eivät he sentään näitä uskonvoimalla joukkotapa.
Nyt varmaan pikkuhiljaa jo ymmärrät sen minun pointin, ettei kaikki ihmiset halua kuulua mormonikirkon tapaiseen instituutioon, eivät edes kaikki ne, jotka sentään on jo kotona kasvatettu/aivopesty tähän uskoon. Turhaa minusta on moittia luterilaista uskoa siitä syystä, ettei se vaadi hirveitä sääntöjä/niiden noudattamista jäseniltään. Usko on vapaaehtoista ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Silloin ev.lut. kirkko on oiva paikka kaikille harjoittaa omaa uskoaan, koska jokainen ajattelee kirkon ja sen vaatimukset omalla tavallaan ja elää sitten sen mukaisesti. Kuten jo aiemmin sanoin, tämä ei takaa pelastusta, mutta edelleen, niin makaa kuin petaa ja se joka haluaa pelastuksen lopussa, varmasti elää (ainakin yrittää) sen mukaisesti, että sen sitten joskus saisi.
Varmasti jäsenenne käyvät enemmän kirkossa kuin luterilaiset, sitä en ole koko aikana edes kieltänyt.
siis olet jostain kuullut että mormonit menee aseen kanssa kehitysmaihin??? Kuulopuheita kenties? Oletko koskaan nähnyt mormooni lähetyssaarnaajaa aseen kanssa? Oletko kaskaan nähnyt mormooni lähetyssaarnaajan pakottavan jonkun kuulemaan viestiään?
Kirkko uskoo lujasti jokaisen vapaaseen tahtoon, eikä kyllä missään vaiheessa tai missään maassa pakota ketään kulemaan viestiään, saati sitten että menisi aseella pakottamaan jotakuta.
Ymmärrän kyllä hyvin pointtisi "ettei kaikki ihmiset halua kuulua mormonikirkon tapaiseen instituutioon" jos todella uskot että mormonit tekevät tälläistä.
Netistähän tuommosta tietoa löytyy, kun hakee tietoa mormooneista. En tosiaan ole nähnyt mormoonia aseen kanssa, mutta eivät kai ne sivistyksen keskellä niin tekisikään, kysymys oli kehitysmaiden kansan käännytyksestä. En tarkalleen muista sitä osoitetta, mistä luin kyseisen väitteen, mutta taisi olla sen entisen mormonin sivuilla.
Ja tuo pointti ettei kaikki ihmiset halua kuulua teidän kirkkoon, tarkoitti kylläkin niitä kaikkia miljoonia sääntöjä, joita siellä tulee noudattaa, ei niinkään tuota käännytysjuttua.
Valitettavasti on henkilöitä, joille kelpaa mikä tahansa kielteinen lausuma kirkostamme. Noita lausumia kielteisesti asennoituvat sitten lainailevat toisiltaan ikään kuin tieteellistä tekstiä.
Ihmettelen kovasti sitä, että ihannoit uskonnollisuutta, joka ei odota juuri mitään jäseniltään. Onko perusteesi se, että usko yksin riittää? Entä mm. ne lausumat, että "usko ilman tekoja on kuollut", ja että "ihminen tuomitaan tekojensa mukaan"? Paavali aina puhuessaan laista tarkoitti Mooseksen lain mukaisia tekoja. Niitä ei todellakaan enää tarvittu Kristuksen viimeisen uhrin jälkeen.
tietenkään pelkkä usko riitä pelastukseen. Tarvitaanhan tuohon myös tekoja tai siis paremminkin houkutusten maailmassa, tekemättä jättämisiä ja lujaa ja päättäväistä mieltä houkutuksia vastaan. Olen sanonut, että ihminen on itse oman moraalinsa vartija ja kun elää nuhteetonta elämää (tosin ei yhtä nuhteetonta =epänormaalia kuin mormonit) niin sitten viimeisellä tuomiolla katsotaan, mihin se riittää vai riittikö mihinkään. Ja päivänselväähän sekin on, että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, mutta itsehän ihminen on vapaa valitsemaan tekonsa, joista joutuu tuomiolle. Edelleen väitän, etten tarvi tähän elämääni mormoniseurakuntaa moraalini vartijaksi. Ja totta kai ihannoin luterilaisuutta, koska minut on siihen kasvatettu ja tiedän, millaista on olla ev.lut. Ja tiedän myös sen, että myös luterilaisen uskon välityksellä / oppien mukaan eläen pääsee pelastukseen, ihan samalla tavalla kuin mormonina eläen. Miksi uskontokunnan edes pitäisi asettaa jäsenilleen kauheasti noudatettavia sääntöjä?
Se ei ole aivan tavallista luterilaisuuden piirissä, kun tulee kysymykseen pelastuminen. Jotkut teot ovat todella välttämättömiä: parannus ja upotuskaste päällimmäisinä. Ilman niitä ei synny liittoa syntien anteeksisaamiseksi Raamatun mukaan. Niitä tulee lisäksi seurata kätten päällepano Pyhän Hengen vastaanottamiseksi, jolloin samalla henkilö konfirmoidaan Kristuksen kirkon jäseneksi. Kaikki toimitukset on lisäksi tehtävä oikealla valtuudella. Sitten on kestettävä loppuun asti, missä auttaa aktiivinen mukanaolo Kristuksen kirkon toiminnassa.
Tämä on Kristuksen oppi, johon ei tule lisätä eikä ottaa pois mitään. Uskon ja parannuksen tulee edeltää kastetta. Lapsikasteeseen ei Raamattu anna minkäänlaista oikeutusta. Pieni lapsi tai vauva, ei osaa uskoa eikä tarvitse parannusta.
Oletko tietoinen opista näkymättömästä kirkosta? Luin äskettäin jostain, että vain Jumala tietää ketkä siihen kuuluvat. Olisi mielenkiintoista lukea selostuksesi siitä.
Sitä en ymmärrä, että miten voimme vaikka Raamatussa sanotaan että Kristus sai ylösnousemusessa ruumiin ja vieläpä näytti sen opetuslapsilleen, kieltää sen että Kristuksella ja Jumalalla olisi ruumiit?
Jos ja kun kerran Jumala on kaikkivoipa ja loi tämän maailman niin kuika hänellä ei voisi olla täydellistä ruumista? Ja olla silti kaikkialla? Kuinka me voimme kieltää Häneltä sen että Hänellä on ruumis?
Emmehän me kaikkea ymmärrä, vaiko?
Tämä on vain pohdittavaksi.
Olen nyt seurannyt tässä keskusteluanne ja täytyy itse todeta että kolminaisuusoppi on todellakin vain päätetty jossakin kokouksessa, se ei ole Raamatullinen. Mielestäni Raamatussa annetaan ymmärtää muutamissa kohdissa (jotka täälläkin on mainittu) että Jumala ja Kristus ovat henkilöitä jotka on voitu nähdä samanaikaisesti. Kuinka Jumala ja Kristus, muka jos ovat sama henkilö, haluavat tehdä asiasta "mysteerin" näyttäytymällä samanaikaisesti?
Se että meillä ei ole täydellistä ruumista (saamme tauteja / vanhenemme jne...) ei tarkoita sitä että jollakin ei voisi olla täydellistä ruumista.
Mielestäni nähdään selvästi mitä tapahtuu kun ja jos jokainen yksin pyrkii eteenpäin. Kaikki siis tekevät asiat omalla tavallaan ja soppa on valmis. jos kerran uskot että vain usko riitää ja kaikki pelastuvat sen mukaan niin sittenhän asia on selvä - me kaikki pelastumme. Jos kerran kukaan ei saa olla asettamassa standardia jonka mukaan meidän tulisi elää niin ei edes Jumala voi meitä tuomita. Kaikkihan täällä kuitenkin yrittävät pärjätä parhaan kykynsä mukaan?
Elikkä:
> Omassa kaupungissani MAPit olivat muutama
> kappale perheitä, joiden kaikki jäsenet olivat
>kääntyneet uskoon tai heidät oli jo kasvatettu
>tähän uskoon. Eli korkeintaan puhun jostain
> 30-40 henkilöstä, se ei ole kovin paljon
> 33000 asukkaan kaupungissa
eli ei ihme että olet saanut heti alkuunsa oudon ja jopa vastenmielisen kuvan kirkosta. Tätä on nyt sitten ilmeisen mahdotonta korjata.
Totta kai tuon kokoisessa seurakunnassa kaikki tuntevat kaikki. Ja vielä kun noista puolet on kastettu kirkkoon "käännynnäisinä", ja heillä on hyvinkin jyrkät mielipiteet niin arvaahan sen mitä ulkopuolinen ajattelee. Isäni kerran tapasi erään "aktiivisen fundamentalisti, rukouksen kautta kaikki selviää" mormonin ... voit arvata että sen jälkeen hänelle ei ole tarvinnut uskonnosta puhua.
Tutustuppa (jos vain on enää mahdollista) johonkin vaikka Helsingin/Tampereen/Turun seurakunnan jäseniin. Ajan myötä huomaat että kyseisistä seurakunnista löytyy jäseniä joilla on esim. omia ajatuksia ja mielipiteitä, ja silti he ovat ihan pidettyjä eivätkä hyljeksittyjä jäseniä. Suuremmassa seurakunnassa ihmiset eivät yleensäkkään tiedä mitä kaikkea toisille tapahtuu. Ja voin taata että noita tapahtumia on paljon sellaisia joista muut eivät tiedä mitään. Jotenka se siitä valvonnasta.
Sainot myös yhdessä edellisistä viesteistä tuosta perheen ja seurakunnan käsitten sotkemisesta esimerkiksi että seurakuntaan muodostuu "isä/äiti" asemassa olevia henkilöitä... tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
> Teidän usko on varmasti pelkkää laumassa
> ajattelua, kaikilla samat mielipiteet asioista
>(kukaan ei varmaan edes uskaltaisi sanoa omaa
> henk.koht. mielipidettään) ennenkuin
> korkeammassa asemassa oleva mormoni olisi
> edellä sanonut saman.
Aika julma mielipide. Onneksi ei totta.
Ei kaikkea tarvitse uskoa mitä netissä on...
Itse asiassa olet sen verran fiksun tuntuinen, ja tuot esiin hyvin omat mielipiteesi, niin tuo on nyt ihan selvästi roskaa.
Että ihan aseen kanssa??? huh huh....
Ei meillä nyt mitään miljoonaa sääntöa ole joita tulee noudattaa, ollaakseen hyvä "mormooni".
Tulkoon tuo nyt selväksi että niitä ovat:
- Siveyden laki
- Viisauden sana
- Kymmennykset ja paastouhtit
Kai itsekkin seuraat lukemattomia (itse itsellesi asetettuja) sääntöjä ja ohjeita?
http://www.wildutah.net/9-26-01/htmldocs/WildCard.htm
Se sivu, josta luin aseista oli ihan suomen kielellä kirjoitettu. Yritän etsiä sivun uudestaan ja kerron sitten sen osoitteen.
Kerro ku löydät.
En kyllä tarkoittanut uskoa osoittavilla teoilla upotuskastetta ynnä muuta mormonismiin liittyviä piirteitä, tarkoitin vastuuta omista teoista, siis että elää elämänsä tarpeellisen synnittömästi. Mormonit liioittelevat tätäkin, esimerkiksi jos kahvin juontikin on kiellettyä, niin jopa kyllä on pilkkua viilattu sitä sääntöä kehitellessä, ei voi kyllä muuta sanoa =/ Luterilaisena en näe ko. aktiviteetissa mitään syntistä, eikä siinä sellaista olekaan. Jos kahvia juova uskovainen ihminen ei sen kahvin juonnin takia pääse taivaaseen, niin jo on maailman kirjat sekaisin.
Siitä kirkkoon kuulumisesta, niin kyllä jokainen tykönään tietää kuuluuko kirkon piiriin vai ei, jos elää lavealla tiellä, houkutuksien keskellä eikä edes yritä elää nuhteellisesti, kyllä tällainen ihminen tietää, ettei ole nuhteeton ja rikkoo kymmentä käskyä muita kirkon oppeja vastaan. Mutta epäilempä vain vahvasti, ettei tällaiset ihmiset edes välitä, vaikka tekevät niin, ihan samalla tavalla ku mormonikirkon ei-aktiiviset jäsenet eivät välitä, vaikka rikkovatkin kirkon sääntöjä. Uskossa ei loppulaskussa ole kysymys kirkosta vaan omasta itsestä, ajatuksistaan ja moraalistaan, painotan edelleen, ettei henkilökohtaiseen uskoon tarvita itse kirkkoa, "ihminen voi uskoa kotonakin", jos ihan kärjistetään tämä asia.
Mark.16:15-16 kertoo, että joka uskoo ja kastetaan pelastuu.
Room. 2:16 osoittaa, että ihmiset tuomitaan evankeliumin mukaisesti.
Gal. 1:6-9 osoittaa, että on vain yksi evankeliumi ja muut tuomitaan. Jae 8: "Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka enkeli - hän olkoon kirottu."
Ef. 4:5 korostaa sekin, että on yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.
Hep. 13:8 korostaa, ettei Kristus ole muuttunut eikä muutu.
Ihmetelen kun kirjoitat, ettei henkilökohtaiseen uskoon tarvita kirkkoa. Eikö sen toimituksiakaan? Ja minkälaiset toimitusten tulisi olla, jotta ne täyttäisaivät Raamatussa määritellyt ehdot? Muistan lukeneeni, että luterilaien käsityksen mukaan oikea kirkko-organisaatio on vain taivaassa, mutta maan päällä on vain näkymätön kirkko. Kuinka sitten evankeliumiin kuuluvat toimitukset voidaan tehdä taivaasta käsin? Valtuus tarvitaan kuten alkukirkonkin aikana.
Missä nyt on tuo alkukirkkoon kuulunut valtuus? Katoliset sanovat, että se on periytynyt vain heille. Myös luterilaiset myös johtavat valtuutensa katolisesta kirkosta - vai kuinka?
Ihmettelet viisauden sanassa annettuja ohjeita. Kysymys ei ollut vain kahvin käytöstä varottamisesta, vaan myös tupakasta ja väkevistä juomista, ja vaikka ei erikseen mainita, niin viisauden sana koskee myös huumeita. - Oletko itse riippuvainen joistakin aineista? Hyvin monet kahvinjuojat ovat riippuvaisia siitä. Kun aikanani lopetin sen juonnin, niin tunsin melko pitkään vieroitusoireita. Tupakan lopettaminen oli vielä vaikeampaa.
Olen lukenut, että jos kahvi tulisi nyt markkinoille, niin se olisi apteekkitavaraa, sillä se on siksi voimakkaasti vaikuttavaa. Se häiritsee sokeriaineenvaihduntaa eli insuliinin eritystä. Onko sinulle tuttua kuvottava tunne jonkin ajan kuluttua kahvin juomisesta? Viisauden sanaa ei annettu alun perin käskynä vaan terveysohjeena. Sittemmin jäsenet hyväksyivät sen käskyksi.
Jos nyt ajatellaan ihan järjen kannalta noita uskonasioita, on päivänselvää, että nuhteettomat ihmiset pelastuvat, riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan he kuuluvat tai kuinka usein he käyvät kirkossa. Oletetaan, että mormonit ainoastaan pelastuisivat upotuskasteen ja parannuksen teon ansiosta. Mutta täytyy tässä ottaa huomioon, että on olemassa paljon muitakin uskontokuntia, jotka uskovat varmaan pelastumiseensa (kuten lestaadiolaiset ja Jehovan Todistajat) ja ovat varmasti uskovaisia ja nuhteettomia. Miten heidän sinun mielestäsi käy viimeisellä tuomiolla? Jos olet sitä mieltä, etteivät he pelastu, koska eivät olleet elämässään mormoneita, niin jos käyt kirjoittamassa sen "heidän" palstalleen, he nauravat mahdollista kadotukseen joutumistaan hyvänä vitsinä tai sitten suuttuvat, että joku uskaltaa vähätellä heidän lujaa uskoaan.
Ei se usko ole kirkosta kiinni vaan omista valinnoista, teoista ja moraalista. Se on nyt aivan päivänselvä asia. Sanoi Raamattu siihen mitä hyvänsä.
Nykypäivän ihmiset ovat vieraantuneet (suurin osa) kirkosta. Silti on ihan perinteistä, että esimerkiksi avioliitto solmitaan kirkossa ja haetaan sille Jumalan siunaus, ja konfirmaatio on myös tapana viettää kirkossa. Lapset usein kastetaan kotona ja monet ihmiset pyytävät papin myös siunaamaan kotinsa. Yritän nyt selvittää siis sitä, että monet kokevat kirkon jotenkin vieraaksi, mikä ei kuulu joka päiväiseen elämään (vaan ainoastaan juhlaan), enkä kyllä näe mitään syytä, miksi kirkon pitäisi olla osa jokapäiväistä elämää? Ihminen voi uskoa ilman kirkossa ramppaamistakin.
Ja kyllä minä varmasti olen riippuvainen kahvista, mutta eipä tuo ole terveydelle vaarallista kuten esimerkiksi tupakka tai viina on, joten ihan harmitonta hommaa kahvin juonnin pitäisi olla (riippuu tietenki siitä kuinka paljon sitä päivässä litkii)... Muutama kupillinen ei tunnu kyllä missään.
Sillä vain "yksi usko, yksi Herra, yksi kaste". Et näköjään ymmärrä, mitä se tarkoittaa. - Se tarkoittaa sitä, että meidän tulee päästä yhteyteen uskossa, eli kuten Ef. 4:13-14 sanoo: "Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita."
Kristuksen kirkon tarkoitus on opettaa meitä ymärtämään todella se, mistä on kysymys. Mikä tahansa oppi ei kelpaa eikä mikä tahansa kaste.
Kaikki eivät saa tilaisuutta kuulla totuutta täällä maan päällä. Siksi kuolleillekin on julistettu evankeliumi. Kaikki saavat ennemmin tai myöhemmin kuulla evankeliumin juuri sellaisena kuin se on. Siihen kuuluu mm. yksi kaste ja vain sellaisena, jollaiseksi se alun perin on asetettu.
Tottahan toki on hyvä, että elää hyvien periaatteiden mukaan. Sellainen elämä auttaa aikanaan ottamaan tosi evankeliumin vastaan. Evankeliumi on kaikillle sama.
Eli nuhteeton elämä on tie pelastusta kohti. Sittenhän me kaikki tuomionpäivänä näemme oliko mormonien uskonto se oikea vai oliko se sittenkin luterilaisten usko tai kenties Jehovan todistajien vain kenen lienee. Sillä ei nyt tässä vaiheessa ole kovinkaan suurta merkitystä keiden usko on se lopulta oikeaksi osottautuva, sittenpä tuon näkee. Ja teot ratkaisevat tuomion ja jokainen elää elämänsä sen mukaan, mitä toivoo sillä saavuttavansa sitten joskus. Silti jos aletaan tässä vaiheessa filosofoimaan ajatuksella, että millaiseen paratiisiin tuomiopäivän jälkeen haluaisin, niin täytyy sanoa, että haluaisin samaan paikkaan, minne omat läheisenikin (jotka eivät niin uskovaisia ole, saati kyllä syntisiäkään) menisivät. Mitä minä tekisin yksin paratiisissa, jossa olisi vain mormoneita tai Jehovan todistajia tai lestaadiolaisia sun muita "himouskovaisia", en kai tuntisi oloani edes kovin kotoisaksi näiden seurassa kun en täällä elävien kirjoissakaan näiden seuraan hakeudu.
Ymmärrän kyllä tuon pointtisi tuosta kasteasiasta, mutta en itse halua uskoa, että asia olisi nyt ihan niin, koska miksi sitten siinä tapauksessa, ihmisiä kastetaan kuitenkin niin paljon lapsina ja jätetään kokonaan kastamatta? Mikä on kunnollinen peruste sille, että tämä lapsikaste olisi väärä oppi? Jos sellainen on, niin miksei sitä tapaa sitten ole lopetettu vaan jatketaan aina vaan ja kai tällekin kuitenkin oikeuttava peruste löytyy, koska näin toimitaan. Mikäki tämä lapsikaste olisi harhaoppi, tuskin jotkut uskonnot sitä harjoittaisivat.
Saattaa hyvinkin olla vaikea ymmärtää, että vain yksi kaste on oikea samoin kuin yksi uskokin eli meidän tulee "päästä yhteyteen uskossa", kuten Raamatussa sanotaan. Kun meillä on yhteinen usko, viihdymme mainiosti toistemme seurassa. Tunnemme silloin veljeyttä ja sisaruutta ja iloitsemme Kristuksen opista ja rakkaudesta meitä kohtaan. Tästä seuraa epäitsekästä palvelun halua ja toistemme tukemista. Meillä on kyky rakastaa, koska meitä on rakastettu.
Muistan omalla kohdallani olleen vaikeaa oppia ajattelemaan uudella tavalla. Oli ymmärettävä, että alkukirkosta tapahtui luopuminen, mihin kuului paitsi apostolien johdosta luopuminen myös evankeliumin toimitusten muuttuminen. Alettiin kastaa pirskottamalla ja valelemalla upotuskasteen sijasta. Alettiin kastaa myös lapsia, mitä ei tehty alkukirkossa. Myös sakramentti muuttui. Tämä merkitsi toisenlaista evankeliumia, kuin apostolit julistivat ja mistä he varottivat, kuten edellä kirjoitin.
Vaikka ihmiset eläisivät kuinka nuhteetonta elämää, niin syntien anteeksisaamisen ehtona on evankeliumin vastaanottaminen sellaisena, kuin sen Kristus meille antoi ja apostolit Hänen jälkeensä opettivat. Miksi haluaisimme hylätä tuon selkeän opin? Nuhteeton elämä on tietenkin hyvä, mutta eikö siihen kuulu myös Kristuksen sovituksen hyväksyminen ja vastaanottaminen siten kuin Hän sen meille osoitti? Hän antoi Johannes Kastajan jopa kastaa itsensä upotuskasteella täyttääkseen näin kaiken vanhurskauden. Hän, Kristus, oli synnitön eikä siksi olisi tarvinnut katetta syntien anteeksisaamiseksi, mutta Hän osoitti meille tässäkin oikean tien seurattavaksemme.
Voi olla myöhäistä (ja onkin) tarkastella, mikä oli oikea evankeliumi, jos se meille on ymmärrettävästi kerrottu maan päällä eläessämme tai henkimaailmassa ollessamme ellei siihen maan päällä meille ollut tilaisuutta. Joudumme vastaamaan ajatuksistamme ja siitä, miten olemme käyttäneet meille tarjotut tilaisuudet. Herran Henki ei jakuvasti kiistele kanssamme.
Käy tässä kiistelemään aiheesta, josko (mahdollisen) evankeliumin vastaanottaminen on liian myöhäistä henkimaailmassa. Sen näkee sitten kun tuomionpäivä koittaa. En tosiaan usko, että nuhteettomat ihmiset siitä syystä joutuisivat hävitykseen, etteivät he eläessään halunneet kuulua mormonikirkon jäseneksi. Kuinka monet ihmiset ihan päivittäinkin torjuvat mormonien sanoman? Varmasti tuhannet. Jotkut näistä kuuntelevat mielenkiinnosta/ uteliaisuudesta mitä heillä on sanottavaa, mutta ei se tee heistä syntisiä, jos he eivät halua ruveta mormooniksi. Meinaatko nyt sitten niin, että kaikki muun uskonnon edustajat kuulevat henkimaailmassa mormonin sanoman oikeana (oletettaen, että näin kävisi) ja sitten jos/kun he hyväksyisivät tämän sanoman he saisivat pelastuksen, vaikka he eläessään olisivat tuominneet mormonit ties miksi vääräuskoisten lahkoksi. Ei kuulosta kovin järkevältä.
Edelleen kaikki viittaa siihen, ettei uskontokunnalla/kirkolla ole paljon merkitystä pelastusta haettaessa, vaan omat teot ratkaisevat, miten käy =/
Montako erilaista uskomistapaa alkukirkossa hyväksyttiin?
Montako erilaista kastamistapaa hyväksyttiin?
Saiko kuka tahansa tehdä pyhiä toimituksia kuten kasteen ja kätten päällepanon?
Montako eri käsitystä oli jumaluudesta?
Montako eri kirkko-organisaatiota hyväksyttiin?
Keillä oli kirkon johtamisvaltuus?
Gal.1:6-8 "Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evasnkeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikka me itse tai taivaaan enkeli - hän olkoon kirottu." Jakeessa 9 vielä toistetaan tuo viimemainittu.
Ef. 4:5 korostaa, että on vain yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.
Hepr. 13:8: "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti."
Kyllä! Koska on vain yksi evankeliumi, niin meidän mielipiteemme siitä, millainen se on, eivät kelpaa. Emme voi tinkiä totuudesta. Kaikki saavat aikanaan kuulla, mikä on tosi evankeliumi. Nyt ihmiset ovat monien ennakkoluulojen ja väärien oppien sokaisemia, mutta tämä ei ole lopullinen tila. Kaikki joutuvat ennemmin tai myöhemmin ratkasun eteen. Pyhä Henki todistaa totuudesta.
En ihan oikeasti enää jaksa jatkaa tätä keskustelua, koska ei tästä ole mitään hyötyä. En käänny kuitenkaan mormoniksi, ainakaan tässä elämässä. Sittenpä tuomionpäivänä kaikki näemme, mitä silloin tapahtuu. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja teot johtavat tuomioon, hyvät varmasti pelastukseen.
Hyvyydellä on tietenkin merkitystä, mutta niin on totuudellakin. Meille on ilmoitettu, että hyvät ihmiset pääsevät johonkin kirkkauden valtakuntaan viimeisellä tuomiolla. Korkeinta kirkkautta he eivät saa, koska eivät ole rakastaneet totuutta mm. niin, että olisivat vapautuneet yhteisönsä kahleista ja yleisistä mielipiteistä. Sitä tarvitaan monesti, jotta uskaltaa liittyä tosi kirkkoon. Näitä ovat ne, jotka kuulivat evankeliumista maan päällä, mutta vasta henkimaailmassa ottivat sen vastaan - siis ennen viimeistä tuomiota. He saavat ns. terrestrisen kirkkauden, jota Raamatusa verrataan kuun kirkkauteen.
Ne jotka eivät ota vataan evankeliumia lainkaan, saavat kärsiä itse kaikki oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Kun ne on täytetty, he saavat ns. telestisen kirkkauden, jota Raamatussa on verrattu tähtien kirkkauteen. Noissa kirkkauksissa on vielä erona, "kuten toinen tähti voittaa toisen krkkaudessa".
Sitten on niitä, jotka kieltävät totuuden täysin sen ensin ymmärrettyään. He ovat menettäneet mahdollisuuden tehdä parannus. Siksi he joutuvat paikkaan, jossa ei ole kirkkautta.
koko palstalla tähän asti!
Kannustavasta palautteestasi =)