Hei jässikät! Palstalla USKONTO on ihan outoja runoja otsakkeen HUUTO alla.
Mitä nää tyypit meinaa?
Onko ne ihan pimeitä, vai onks ne löytäneet
jonkun viisasten kiven, mitä ne hourailee tommosta, tä??
Lukekaa runot ja keskustellaan niistä, avaan tähän keskustelun.
Mitä nää tyypit meinaa?
Onko ne ihan pimeitä, vai onks ne löytäneet
jonkun viisasten kiven, mitä ne hourailee tommosta, tä??
Lukekaa runot ja keskustellaan niistä, avaan tähän keskustelun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole runouden ystävä. Yleensä jää kesken runon luku alkuunsa. Ko. runokin jäi siis siihen malliin, että ei mulla ole mitään kantaa sen sisältöön. Tylsä oli ainakin alku... =D
Luin 'huudon' eilen, ja uudestaan tänään ja nyt se kosketti mua vielä enemmän. Luepa sinäkin se uudestaan rivi kerrallaan...
Jos luet sitä samalla tavalla kun jotain romaania, hukkaat ajatuksen.
Mun mielestä täss kyseisessä runossa sisältö on paljon tärkeempi kuin kirjallinen tyyli, ja luulen että ei kirjoittajakaan oo pyrkinyt ensisijaisesti luomaan jotain täydellistä taideteosta.
Mutta on se hieno runo.Mun mielestä...
Sitä paitsi, selvästi siell on syvää kokemusta ja tunnetta takana. Ainakin mulle tuo tunne välittyy runosta... semmonen sielun ahdistus maailman ja oman kovuuden puristuksessa, ja sitten se toivo, uskallus luottaa asiansa Jonkun käsiin, joka johtaa rauhan tielle ja antaa voiman uskoa että kaiken keskellä voi ihminenkin vielä kokea onnea... hyvän Jumalan ja toisen ihmisen kanssa...
Luepa se toinenkin Runotytön runo!
Asiat pitää sanoa suoraan, selvästi ja ymmärrettävästi ilman epäselviä ja turhia kielikuva koukeroita. Jos siis haluaa oikeasti kertoa muille jonkun tärkeän asian tai ajatuksen.
Runoja ei vaan jaksa millään lukea. Siis minä en jaksa. Ainoastaan laulun sanat, runoutta sekin, voivat miellyttää, mutta siinä on mukana myös se musiikki ja yleensä laululyriikka on pikkasen "helpompaakin".
Tästä aasinsilta Raamatun löpinöihin. Oletetaan, että Jumala on olemassa (en usko että on, mutta oletetaan nyt näin) ja Jumala haluaa kertoa ihmisille tärkeitä totuuksia joko suoraan, ilmestyksinä, unina tai jonkun ihmisen kautta, niin miksi Raamatun tekstit ovat niin sekavaa ja ristiriitaista tekstiä? Miksi niin paljon omituisia vertauskuvia ja sekavia tarinoita? Miksi Jumala ja häneen uskovat ihmiset, jotka ovat ko. kirjoitukset raapustaneet eivät ole esittäneet asiaansa selvästi ja täsmällisesti?
...hienosta kirjoituksesta.Hmmm...siis tosi tärkeitä kysymyksiä Raamattua koskien.
Hienoa että näistä voi kiihkoilematta keskustella.
Uskovana ihmisenä voin sanoa vaan sen, mitä oon itse kokenut, ja kokemukseni perusteella sekä tietenkin sen perusteella mitä Raamattu ja Jeesus Raamatussa itse tästä asiasta puhuu, niin me on syntymästä saakka eletty maailmassa joka on aika lailla Jumalasta vieraantunut, eli että meidän tapa havainnoida ja pohtia asioita on TÄMÄN MAAILMAN leimaama, mutta Jumalan todellisuus on toisenlainen, koska sitä leimaa Jumalan pyhyys ja kauneus josta ollaan vieraannuttu.
Miten esimerkiksi se joka on koko ikänsä eläny kuivalla maalla, voi ymmärtää sukeltajien kokemusta? Varsinkaan jos se ei oo koskaan edes nähny merta eikä kuvia siitä? Jos se on eläny koko ikänsä jossain erämaassa?
No...ehkä sielläkin on pieniä keitaita, ja sitten pitää käyttää sellaisia kielikuvia ja vertauksia, esimerkiksi puhua keitaan kauneudesta ja veden virvoittavasta vaikutuksesta, että sais jonkinlaisen kuvan...
Asian ydin on se, että Jumala (jos Hän on, niinkuin sanoit) johtaa ensin yhteyteen itsensä kanssa. Niin että Hänen todellisuutensa avautuu ihmisen sydämeen.
Raamattu kertoo tästä tapahtumasta että Pyhä Henki uudestisynnyttää Jumalan lapseksi, avaa kirjoituksia ja johtaa kaikkeen totuuteen.
Jeesus kuvaa yhteyttä niin, että ne jotka on tämän tapahtuman kokeneet, on niinku oksia ja Hän on puu. "Minä olen viinipuu, te olette oksat."
Kuinka syvä on puun ja sen oksien yhteys? Sama elämä, joka on rungossa, virtaa sen oksissa, eikö niin?
Itse vastustin joskus kaikkia uskontoja ja erityisesti kristinuskoa, kun näin sen vaan uskontona, jossa ihmiset pettää ja manipuloi itseään ja toisia.
Kyllä mun oli silloin mahdoton ymmärtää Raamattua. Tai oikeastaan ei. Ymmärsinhän minä vallan hyvin sen vähän mitä olin sitä lukenut tai siitä kuullut, mutta se ymmärrys oli vaan mitä itse tahdoin ymmärtää, kun tulkitsin kaiken itsestäni käsin.
Syksyllä -89 kun erinäisten vaiheiden kautta olin siinä tilanteessa että rukoilin "Jeesus jos oikeesti oot olemassa ja sovittanu mun synnit, tuu elämääni ja anna pahat tekoni anteeksi", kaikki muuttui.
Ihmeellisesti on Jumala sen jälkeen puhunu ja johdattanu Raamatun kautta, tosi ihmeellisesti ja elävällä tavalla. Ja hienoa on, ettei se varsinaisesti oo edes ristiriidassa järjen kanssa eikä normaalia ajattelukykyä tartte heittää nurkkaan. Asia vain on niin, että mun järki ennen oli ristiriidassa Raamatun kanssa kun koko kokemusmaailma ja ajattelutapa oli sidottu toisenlaisiin juttuihin.
...Silti olemme vielä ihmisiä, ollaan vajavaisia, voidaan tulkita joitain asioita väärin,ja itsekkyys ja oma viisastelu (sen sijaan että oltaisiin avoimet Jeesukselle)voi tehdä tukkeita tähän yhteyteen niin että elävä uskonyhteys muuttuu enempi uskonnolliseksi ihmiskeskeiseksi touhuiluksi.
JA SITTEN TÄSTÄ RUNOILUSTA! Osittain siinä pätee sama homma...
On asioita, esimerkiksi tunteen tasolla olevia
kokemuksia, pettymyksiä jne., jotka on niin monikerroksisia ja tavallaan sanojen tuolla puolen, että jos niitä ryhtyisi selittämällä selittämään ja analysoimaan, pitäis tehdä jotain filosofiaa.
Joku tykkää filosofiasta, joku runoista. Mun mielestä kummallakin on paikkansa. Ihminen on hengellinen, tunteellinen ja älyllinen persoona, monikerroksinen ja kuitenkin yksi.
Elämä on suuri seikkailu.
Ja minulle henk.koht. jokainen päivä on ihmeellistä lahjaa ja tutkimusmatkailua Jumalan ehtymättömässä runoudessa. Siinä kaikki ihmisten runot, parhaatkin, jää toiseksi...
Heippa sulle :)!
Hienoja runoja :):)
..ja se on aina koskettavaa kun ihminen raottaa
sisimpänsä verhoa edes pikkuisen
varsinkin jos toiset saavat niistä myös jotakin.
Ei pimeyttä vaan valoa kirkasta.
outoja juttuja on pellolla kuin kuttuja
ja pellossa oli ruohoisia ruttuja
voi että , tästäkin tuli yhtä suttua
no sehän on jo kaikille niin tuttua .
... siellä Uskonto palstalla!
Ihanaa, kun ihmiset osaavat ilmaista tunteitaan! Sydämestähän lähtevät kaikki hyvät asiat: rakkaus, anteeksiantamus, lempeys jne. Sydämeen on kasaantunut myös kaikki elämän kuona-aineet: katkeruus, viha, anteeksiantamattomuus, kateus,... , joista pääsee kyllä eroon, jos ihminen itse haluaa.
Sanat sanotut/kirjoitetut kertovat kyllä, kumpi puoli, hyvä vai paha on saanut sydämessämme voiton!
Ei elämä tosin oo kiinni siitä haukutaanko vai kiitetäänkö. Ei ainakaan Elämä. Ja kun elämä on kiinni Elämässä voi kaiken kipeydenkin keskellä todella ELÄÄ.
Tuntuu kuitenkin niin tosi hyvältä, kun tämän kovan maailman keskellä kuulee SYDÄMELLISTÄ puhetta.
Siis kiitos rohkaisustasi ja hyvistä sanoista!
P.S.
Heitin palstalle USKONTO - JEESUS pienen runon pätkän just äsken.
T: Murtsi-67 (=Pony Tale,Fire Box,Some How)
...kimaltelevia
taas nähdä saan,
sanoissanne:
runotyttö,
Pony Tale,
Fire Box,
Some How,
jatkakaa vaan!
Elämä ei todellakaan ole kiinni siitä, haukutaanko vai kiitetäänkö! Elämä on kuitenkin paljon helpompaa elää kannustavassa ilmapiirissä, sydän rakkautta ja riemua tulvillaan! Silloin huononkin päivän murheineen kestää paremmin.
Rohkaisua ja kannustusta annamme/kuulemme aivan liian harvoin. Ihminen itsessään ei pysty antamaan toiselle yhtään enempää, mitä on itse saanut toisilta, mutta meidän ei ole pakko siirtää katkeruutta ja vihaa eteenpäin.
Jatkakaahan runojen riimittelyä edelleenkin, ne piristävät kummasti vanhankin mieltä!
Olepa hyvä ja vaihda palstaa.. Tee ne hommas jotka olet lupautunut tekemään.
Luitkohan edes noita runoja läpi kaikkia.
Minun nimimerkkini takana eikä Markon nimimerkin takan ollut mitään runoa.
Ja kuitenkin siinä sanot, että varsinkin Runotytön, Pony Talen ja kristityn ruoissa ei ole mitään..... minkähän kommettini sinä luit runona