Tämä seuraava tositapahtuma on vuodelta 1939 ja silloin kirjoitettu,niin teksti on vanhahtavaa.
Kirj.E.L.Cardey
"Meihin jotka olemme saaneet matkustella pakanamaissa, tekee usein syvän vaikutuksen se uskon yksinkertaisuus, mitä ne osoittavat, jotka ovat aivan äskettäin oppineet tuntemaan kristityn tietä.
Tuossa pimeässä maanosassa olemme saaneet ihmeellisen todistuksen.
Eräs lähetyssaarnaajamme, joka on viettänyt melkein koko elämänsä Afrikassa, perusti lähetysaseman keskiseen Angolaan kuudettakymmentä vuotta sitten. Tämä lähetys kasvoi, ja joitakin satoja kääntyneistä muutti lähetyksen maatilalle, niin muodostaen kristityn yhteiskunnan. Näin Afrikassa tapahtuu usein, ja voidaan tehdä selvä raja kristityiden ja pakanallisten kylien välillä.
Valkoinen lähetyssaarnaaja jätti tämän lähetysaseman, ja se on ollut muutamia vuosia maakalaisten lähetystyöntekijöiden hoidossa ja johdossa.
Eräänä vuonna ei tullut sadetta, ja laiho jäi kasvamatta. Lähetysasema sijaitsi kaukana kauppaliikkeistä, ja vähänpä olisi ollut rahaa millä olisi ostanutkaan, jos olisi ollut ruokaa ostettavissa.
Aseman johtaja oli pitkällä vierailumatkalla kaukana sijaitsevissa lähetyksen kouluissa.
ja oli viipynyt tuolla matkalla jo useita viikkoja.
Keskusasemalla asuvien uskovaisten ruokavarat alkoivat olla lopussa.
Maakalaisen johtajan vaimo kutsui perheet koolle ja selitti heille tilanteen.Sitten hän luki noille ihmisille Herran lupauksia ja kertoi heille mannasta, jota Jumala lähetti kansallensa Mooseksn päivinä, ja vakuutti heille, että Jumala voisi lähettää heille ruokaa samalla tavalla, jos se on tarpeellista.
Rukoushetken jälkeen hänen pieni tyttärensä, noin viisivuotias, lähti ulos. Pienen hetken kuluttua hän tuli takaisin pienessä kädessä pivon täydeltä valkoista ainetta, jota hän söi.
"Mitä sinä syöt?" äiti kysyi.
Pienokainen vastasi:"Minä näin tuolla ulkona kuusi eurooppalaista miestä, ja he sanoivat:"Herra on vastannut teidän rukouksiinne ja lähettänyt teille mannaa, ota ja syö."
Muut lähtivät heti ulos ja havaitsivat useiden hehtaarien alat peittyneen tällä valkealla aineella. Kaikin puolin se muistutti korianderin jyvien tapaista oikeata muinaista mannaa. Se maistui vohvelilta ja hunajalata. Kun muu väki meni kokoamaan tätä mannaa, eivät he tavanneet enää jälkeäkään "eurooppalaisista".
He keräsivät suuret määrät tätä ihmeellistä ruokaa, ja se piti heitä hengissä, kunnes saivat muuta syötävää. Johtajan vaimo lähetti heti kutsumaan miestään. Kun hän saapui kotiin, hän tapasi heidät syömässä tätä ruokaa. Hän otti sitä jonkin määrän pieneen rasiaan ja lähetti Kapkaupunkiin sille lähetyssaarnaajalle, joka oli perustanut tämän lähetysaseman monta vuotta aikaisemmin.
Lähetysaseman johtaja Carlos Sequeseque kirjoitti rasian mukana lähettämässään kirjeessä:"Tämä on maaliskuun 19. päivänä 1939, samana päivänä, jolloin meidän Jumalamme teki ihmeen Nambassa,sillä Jumala antoi sataa taivaasta taivaan leipää, jota sanotaan mannaksi.Namban väki söi sitä, ja siksi minä lähetän sitä hiukkasen sinullekin näytteeksi ja osoittaakseni, että tämä manna on varma tosiaisa, ja sitä satoi Namban kylässämme."
Me olemme tallentaneet tätä mannaa monta vuotta siitä, kun tämätapahtui, ja useat henkilöt ovat maistaneet sitä.
Muinoin Jumala antoi mannan pilaantua joka yö,jos sitä jäi jäljelle. Syy siihen esitettiin 2Moos.16:nnessa luvussa, jossa sanotaan Jumalan koetelleen heidän uskoansa joka päivä. Manna oli enkelien ruokaa ja sitä säilytetään ainaisesti. Jumalalla oli astia sijoitettuna arkkiin , ja siinä sitä säilytettiin.
Ihmeitten aika ei ole vielä ohi. Sama Jumala, joka ruokki Israelin korvessa, vastaa rukouksiin vielä tänäkin päivänä."
Kirj.E.L.Cardey
"Meihin jotka olemme saaneet matkustella pakanamaissa, tekee usein syvän vaikutuksen se uskon yksinkertaisuus, mitä ne osoittavat, jotka ovat aivan äskettäin oppineet tuntemaan kristityn tietä.
Tuossa pimeässä maanosassa olemme saaneet ihmeellisen todistuksen.
Eräs lähetyssaarnaajamme, joka on viettänyt melkein koko elämänsä Afrikassa, perusti lähetysaseman keskiseen Angolaan kuudettakymmentä vuotta sitten. Tämä lähetys kasvoi, ja joitakin satoja kääntyneistä muutti lähetyksen maatilalle, niin muodostaen kristityn yhteiskunnan. Näin Afrikassa tapahtuu usein, ja voidaan tehdä selvä raja kristityiden ja pakanallisten kylien välillä.
Valkoinen lähetyssaarnaaja jätti tämän lähetysaseman, ja se on ollut muutamia vuosia maakalaisten lähetystyöntekijöiden hoidossa ja johdossa.
Eräänä vuonna ei tullut sadetta, ja laiho jäi kasvamatta. Lähetysasema sijaitsi kaukana kauppaliikkeistä, ja vähänpä olisi ollut rahaa millä olisi ostanutkaan, jos olisi ollut ruokaa ostettavissa.
Aseman johtaja oli pitkällä vierailumatkalla kaukana sijaitsevissa lähetyksen kouluissa.
ja oli viipynyt tuolla matkalla jo useita viikkoja.
Keskusasemalla asuvien uskovaisten ruokavarat alkoivat olla lopussa.
Maakalaisen johtajan vaimo kutsui perheet koolle ja selitti heille tilanteen.Sitten hän luki noille ihmisille Herran lupauksia ja kertoi heille mannasta, jota Jumala lähetti kansallensa Mooseksn päivinä, ja vakuutti heille, että Jumala voisi lähettää heille ruokaa samalla tavalla, jos se on tarpeellista.
Rukoushetken jälkeen hänen pieni tyttärensä, noin viisivuotias, lähti ulos. Pienen hetken kuluttua hän tuli takaisin pienessä kädessä pivon täydeltä valkoista ainetta, jota hän söi.
"Mitä sinä syöt?" äiti kysyi.
Pienokainen vastasi:"Minä näin tuolla ulkona kuusi eurooppalaista miestä, ja he sanoivat:"Herra on vastannut teidän rukouksiinne ja lähettänyt teille mannaa, ota ja syö."
Muut lähtivät heti ulos ja havaitsivat useiden hehtaarien alat peittyneen tällä valkealla aineella. Kaikin puolin se muistutti korianderin jyvien tapaista oikeata muinaista mannaa. Se maistui vohvelilta ja hunajalata. Kun muu väki meni kokoamaan tätä mannaa, eivät he tavanneet enää jälkeäkään "eurooppalaisista".
He keräsivät suuret määrät tätä ihmeellistä ruokaa, ja se piti heitä hengissä, kunnes saivat muuta syötävää. Johtajan vaimo lähetti heti kutsumaan miestään. Kun hän saapui kotiin, hän tapasi heidät syömässä tätä ruokaa. Hän otti sitä jonkin määrän pieneen rasiaan ja lähetti Kapkaupunkiin sille lähetyssaarnaajalle, joka oli perustanut tämän lähetysaseman monta vuotta aikaisemmin.
Lähetysaseman johtaja Carlos Sequeseque kirjoitti rasian mukana lähettämässään kirjeessä:"Tämä on maaliskuun 19. päivänä 1939, samana päivänä, jolloin meidän Jumalamme teki ihmeen Nambassa,sillä Jumala antoi sataa taivaasta taivaan leipää, jota sanotaan mannaksi.Namban väki söi sitä, ja siksi minä lähetän sitä hiukkasen sinullekin näytteeksi ja osoittaakseni, että tämä manna on varma tosiaisa, ja sitä satoi Namban kylässämme."
Me olemme tallentaneet tätä mannaa monta vuotta siitä, kun tämätapahtui, ja useat henkilöt ovat maistaneet sitä.
Muinoin Jumala antoi mannan pilaantua joka yö,jos sitä jäi jäljelle. Syy siihen esitettiin 2Moos.16:nnessa luvussa, jossa sanotaan Jumalan koetelleen heidän uskoansa joka päivä. Manna oli enkelien ruokaa ja sitä säilytetään ainaisesti. Jumalalla oli astia sijoitettuna arkkiin , ja siinä sitä säilytettiin.
Ihmeitten aika ei ole vielä ohi. Sama Jumala, joka ruokki Israelin korvessa, vastaa rukouksiin vielä tänäkin päivänä."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.