Paijatkaa toisianne

Taisit osua asian ytimeen:)

Erikoisesti alle kouluikäisiä lapsia täytyy paijata useita kertoja päivässä - mielummin vähän vanhempiakin. Tästä se nuorten empatiakyky on syntynyt tai jäänyt syntymättä.

Myös muitakin kannattaisia paijata. Rähjäävää pomoa tai vittumaista asiakasta ei todennäköisesti ole paijattu tarpeeksi. Joten silitä sitä, niin se rauhottuu:)

Mä olen muuten paijannut järvessä vieressäni ollutta ahventa. Ei se ainakaan huonoa tykännyt. Paijasin siilinpoikasta kuonosta, kun yritin saada sitä syömään. Tehosihan se. Siilin paino nousi kolmessa viikossa 100 grammasta 475 grammaan.

Mä olin vauvaiässä huono nukkumaan, ja mun naamaa ja selkää paijattiin kevyesti, että minut saataisiin nukahtamaan. Kerjäsin iltapaijuuta vielä kouluikäisenäkin. Päälaen lääppimisestä en kyllä pitänyt.

Aikuisten harteita kyllä hierotaan, mutta harvemmin uskaltaudutaan keveämpään kosketukseen.
Saiskohan syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, jos menisin kahvitauolla hivelemään jonkun työkaverin kasvoja.

Eräällä työpaikallani oli tapana halata syntymäpäiväsankareita, eritoten viidenkymmenen ja kuudenkymmenen ikäisiä ja eläkkeellesiirtyviä. Eräs nuori nainspuolinen työntekijä meni aina vessaan kukkienanto- ja halausrituaalin ajaksi. Hän oli lestadiolaisperheestä, eikä ollut tottunut sen kaltaisiin tuttavallisuuksiin.

kurkunpäätä paijaa ohramallas, mutta kyllä minulle muukin paijaus kelpaa:)

Joskus sitä inhoaa tätä kilpparielämää, kun aataminomena ja räpylät ovat ainoita paijattavia alueita. Ja varovasti niistäkin, koska menen kuoreeni niin helposti:

http://www.youtube.com/watch?v=j1KSaUEu_T4