Ateistithan ovat uskovaisia - he uskovat siihen, että Jumalaa ei ole olemassa. Ateisimiakin pitäisi sanoa uskonnoksi. Yksikään ateisti ei voi todistaa etteikö Jumala olisi olemassa.
Vai voiko?
Vai voiko?
Ajatus
Nuppu
721540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Minä en usko joulupukkiin. Tämä ei tarkoita, että uskoisin pakkasukkoon. Tiedän, että vanhemmat ostivat minulle lahjat kun olin lapsi.
Minä en usko jumaliin. Tämä ei tarkoita, epäuskoni olisi jotenkin aktiivista, että olisin "epäuskovainen". Okei, tämä on semantiikkaa ja ehkä ateisti ei ole oikea termi. Mutta ihmistä joka ei usko ei pidä väittää "uskovaiseksi".
Yksikään uskovainen ei voi todistaa, että jumala olisi olemassa. Vai voiko?
Järkeilemällä voi päätellä, että kristinuskon jumala ei voi olla ainoa oikea. Eikä minkään muunkaan uskonnon jumala. On sitten makuasia ajatteleeko, ettei jumalaa ole olemassa vai keksiikö itse jonkin korvikkeen.
Minustakin todistamisen taakka on jumaliin uskovilla, ei niillä, joiden mielestä mikään ei todista vakuuttavasti persoonallisen jumaluuden olemassaolosta. Maapallon ulkopuolisista sivilisaatioistakin on puhuttu paljon, mutta niin kauan kuin mitään varmuutta ei ole, ei ole mitään syytä uskoa sellaisiin.
En tiedä miksi ylipäänsä pitäisi todistella yhtään mitään. Mikäli uskon kohde todistettaisiin olemassaolevaksi, se muuttuisi faktaksi ja uskonto lakkaisi olemasta uskonto.
Toisaalta uskomisen ja faktan olemusta voisi miettiä vähän syvemmältäkin.
Uskommeko empiirisiin aistihavaintoihin? Ei koska ne voivat olla myös aistiharhoja. Entä jos havainnoijia on useita? Ei. Koska kyseessä saattaisi olla myös massapsykoottinen harha.
Uskommeko ilmiöön joka on toistettavissa? Kyllä, mutta entä päänsärky, migreeni?
Migreeni tunnustetaan olemassa olevaksi ilmiöksi, mutta sen voi havainnoida kerrallaan vain yksi henkilö ja sen stimuloiminen toistettavaksi ilmiöksi on äärimmäisen vaikeaa. Onko migreenissä kyse uskomuksesta? Ei tietenkään, mutta miten tämä suhtautuu uskontoon?
Uskonkokemuksessa on useita havainnoijia. Uskonnollinen kokemus toistuu esimerkiksi monilla henkilöillä tasan samalla kellonlyömällä joka sunnuntai? Uskovaiset kokevat mielestään samankaltaisen yhteyden johonkin korkeampaan voimaan.
Tiedän itse olosuhteet joissa migreenini laukeaa. Onko kyseessä pelkkä uskon asia?
Jos oikein skeptiseksi ryhtyy, niin voi tietenkin kyseenalaistaa migreenin olemassaolon. Varsinkin jos ei ole itse sitä koskaan kokenut.
Toisaalta tällainen "onko migreeniä olemassa" -keskustelu on tuomittu jäämään marginaaliseksi, koska migreenillä ei ole laajakantoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Uskonto sen sijaan eroaa kaikista muista subjektiivisista kokemuksista, koska sen avulla pyritään lähes aina manipuloimaan muita. Monet jumalaan tai jumaliin vakaasti uskovat vaativat, että heidän subjektiivinen joukkoharhansa nostetaan yleisen totuuden asemaan.
Jumalusko vaikuttaa lainsäädäntöön, tieteeseen, kasvatusmetodeihin, käsityksiin oikeasta ja väärästä. Lyhyesti sanottuna kyse on elämästä ja kuolemasta. (Hyvä esimerkki on paavi ehkäisyn vastaisine kannanottoineen. Miljoonat AIDSiin sairastuneet voivat kiittää paavia sairaudestaan.)
Kukaan ei halua levittää migreeniään muille. Kukaan ei pyri väittämään migreenin aikaisia näköhäiriöitään ainoaksi oikeaksi totuudeksi. Kukaan ei tuomitse helvettiin niitä, jotka eivät suostu eläytymään migreenin oireisiin.
Migreeni ei riitä. Tarvitaan uskontoa.
Ei kannata tehdä koko uskonnon pullamössöstä niin suurta haastetta ettei sitä pysty käsittelemään.
Tottakai ymmärrän uskonnon (siis lähinnä kristinuskon) yhteiskunnalliset vaikutukset. Tätä samaa aihettahan täällä on jauhettu jo ties kuinka pitkään. Siksipä: tunne vihollisesi.
Uskonnon haittatekijöihin onkin minusta tehokkaampaa puuttua ikäänkuin "täsmäiskuin". Kun yrittää porautua siihen kysymykseen, mistä uskonnollinen kokemus saa ylipäätään alkunsa ja mistä siinä on kysymys on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ruokkivat uskonnollisia liikkeitä ja uskonnollisia kokemuksia.
Tuolla alempana olevissa keskusteluissa yritin paneutua uskonnollisen kokemuksen syntyprosessiin, mutta sainkin vastaani kiukkuiset ateistit!!!
Uskovaisten kanssa väitteleminen on yksinkertaisesti turhaa. Sellainen jopa ruokkii heidän tarvettaan hakeutua uskonsa pariin. Vielä analogia migreeniin: päänsärky ei siihen lopu, jos toinen käskee sinua parantumaan tästä sairaudesta.
Itse olen huomannut tehokkaimmaksi tavaksi saada uskovainen ajattelemaan maailmankuvaansa hieman laveammalta kantilta yksinkertaisesti näyttämällä esimerkkiä. Ateistiperheessä isä ei kohtele lapsiaan julmasti. Ateisti osaa rakastaa pyyteettömästi. Ateisti elää onnellista elämää, johon kuuluu sisäinen rauha ja sopusointu - sellaista elämää jota uskovainen turhaan etsii väärästä suunnasta.
"Mutta ihmistä joka ei usko ei pidä väittää "uskovaiseksi".
Minusta näin voi sanoa, ovathan he usein aivan yhtä "kiihkoilijoita" oman isminsä suhteen kuin "tavalliset" uskovaisetkin. Ja onhan "epäuskosi" ainakin sen verran aktiivista, että luet tätä palstaa, ajattelet näitä asioita ja vastailetkin!
"Järkeilemällä voi päätellä, että kristinuskon jumala ei voi olla ainoa oikea. Eikä minkään muunkaan uskonnon jumala."
Tästä ei kuitenkaan ole loogisesti pääteltävissä, että Jumalaa ei ole olemassa.
"Minusta näin voi sanoa, ovathan he usein aivan yhtä "kiihkoilijoita" oman isminsä suhteen kuin "tavalliset" uskovaisetkin. Ja onhan "epäuskosi" ainakin sen verran aktiivista, että luet tätä palstaa, ajattelet näitä asioita ja vastailetkin!" Minua kiinnostaa miten joku voi sokeasti uskoa niin ristiriitaiseen oppiin kuin kristinusko. Jos ateisti kiihkoilee, niin se on useimmiten vain voimatonta raivoa uskonnon hölmöyttä vastaan.
"Tästä ei kuitenkaan ole loogisesti pääteltävissä, että Jumalaa ei ole olemassa." Jos katsot maailmaa ja sen historiaa kokonaisuutena (vaikka vain 2000 vuotta takaisin päin), niin millaisen jumalan olemassoloon voit uskoa? Teidän uskovaisten pahin vika on se, että ette enää ajattele kriittisesti.
Entäpä jos ajatellaan tulevaisuutta. Uskotko maailmanloppuun vai luuletko, että ihminen elää maan päällä ikuisesti?
"Minua kiinnostaa miten joku voi sokeasti uskoa niin ristiriitaiseen oppiin kuin kristinusko. Jos ateisti kiihkoilee, niin se on useimmiten vain voimatonta raivoa uskonnon hölmöyttä vastaan."
Kristinusko on monelta osin minustakin ristiriitaista. Minä itse olen poiminut sieltä ne "parhaat palat" ja sen mikä ei tunnu järkevälle olen jättänyt omasta uskostani pois. Kyllä minä sen raivon tavallaan ymmäränkin, sillä onhan uskonnon varjolla tehty ja tehdään vaikka mitä kamaluuksia.
"Jos katsot maailmaa ja sen historiaa kokonaisuutena (vaikka vain 2000 vuotta takaisin päin), niin millaisen jumalan olemassoloon voit uskoa? Teidän uskovaisten pahin vika on se, että ette enää ajattele kriittisesti."
Sellaisen Jumalan, joka on antanut ihmisille vapaan tahdon. Jos historia on ollutkin kamala, niin itse me sen olemme kamalaksi tehneet.
"Entäpä jos ajatellaan tulevaisuutta. Uskotko maailmanloppuun vai luuletko, että ihminen elää maan päällä ikuisesti?"
Ikuinen on käsitteenä vaikeasti miellettävä.
Jos maailmankaikkeus romahtaa takaisin alkupisteeseen, niin silloinhan aika loppuu. Maapallo saattaa toki tuhoutua jo paljonkin aiemmin. Uskon että muuallakin maailmakaikkeudessa on elämää, ja elämä jatkuu silloin siellä. Ja ehkä tuon loppuromahduksen jälkeen syntyy uusi maailmakaikkeus. Ken tietää.
Minä uskon, että jos Jumalan olemassaolo pystyttäisiin todistamaan niin, ettei yhdellekään eliölle jäisi siitä minkäänlaista epäilystä, niin maailmankaikkeus lakkaisi olemasta!
Kyllä minä uskon maapallon ulkopuolella oleviin siviilisaatioihinkin, vaikkei niitäkään ole todistettu. Se vain tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä, onhan tämä maailmankaikkeus aikamoisen iso paikka. Aikamoista "tilan tuhlausta" jossei muualla olisi mitään, eikö? :)
"Kristinusko on monelta osin minustakin ristiriitaista. Minä itse olen poiminut sieltä ne "parhaat palat" ja sen mikä ei tunnu järkevälle olen jättänyt omasta uskostani pois. Kyllä minä sen raivon tavallaan ymmäränkin, sillä onhan uskonnon varjolla tehty ja tehdään vaikka mitä kamaluuksia." Tää on kyllä taas niin tätä... Kun yrittää keskustella uskovaisten kanssa uskosta, niin aina saa saman vastauksen: "En usko niin kuin Raamattu opettaa, mutta olenpahan vain ottanut sieltä ne parhaat palat". Raamatun ja uskon ristiriidoista on sitten helppo olla vaiti. Tämä myös 'raivostuttaa'. Oikein tyypillistä MTV-sukupolven suffeliuskoa.
"Sellaisen Jumalan, joka on antanut ihmisille vapaan tahdon. Jos historia on ollutkin kamala, niin itse me sen olemme kamalaksi tehneet." Kyllä tuo vapaa tahto on aikamoista illuusiota yksittäisen ihmisen kohdalla. Sinä voit ehkä päättää aamulla menetkö kouluun vai jäätkö nukkumaan. Toinen paha pulma on itse pahuus. Millainen ihminen on paha? Onko ihminen edes vastuussa pahoista teoistaan?
"Tää on kyllä taas niin tätä... Kun yrittää keskustella uskovaisten kanssa uskosta, niin aina saa saman vastauksen: "En usko niin kuin Raamattu opettaa, mutta olenpahan vain ottanut sieltä ne parhaat palat". Raamatun ja uskon ristiriidoista on sitten helppo olla vaiti. Tämä myös 'raivostuttaa'. Oikein tyypillistä MTV-sukupolven suffeliuskoa."
No ohhoh! Ai oikein raivostuttaa, kun joku ei ole uskovainen SINUN haluamallasi tavalla vai? Minä en ole kertaakaan maininnut olevani kristinuskossa, mutta ilmeisesti olet niin olettanut. Ihankuin se, että uskon Jumalaan tarkoittaa automaattisesti sitä että uskon vedenpitävästi Raamattuun. Miksi sitä on vaikeaa hyväksyä, että näin ei jokaisen uskovaisen kannalta ole, vai etkö ole vain tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta?
"Kyllä tuo vapaa tahto on aikamoista illuusiota yksittäisen ihmisen kohdalla."
Jotkut asiat eivät välttämättä ole yksilön kannalta niin "vapaita", (joutuu lähtemään töihin/kouluun), mutta ei näistä tule minusta Jumalaa syyttää.
"Millainen ihminen on paha? Onko ihminen edes vastuussa pahoista teoistaan?"
Pahuus on suhteellinen käsite. Se mikä sinusta on "pahaa" ei välttämättä jostain toisesta olekaan. Minkälaista vastuuta (kenelle) tarkkaanottaen tarkoitat?
Uskon migreeniin, vaikka itselläni ei ole koskaan ollut sellaista. Mutta migreenistä kärsivä lähimmäinen on niin selvä todistuskappale sen olemassaolosta, ettei tule mieleenkään asettaa migreenin olemassaoloa kyseenalaiseksi.
Entä Jumalan olemassaolo? Kun meillä on myös hyvin paljon uskovia lähimmäisiä, mitä syytä meillä olisi asettaa Jumalan olemassaoloakaan kyseenalaiseksi?
"Kun meillä on myös hyvin paljon uskovia lähimmäisiä, mitä syytä meillä olisi asettaa Jumalan olemassaoloakaan kyseenalaiseksi?"
Jos asioita ei kyseenalaista ei voi löytää totuutta. Jos minulla on paljon läheisiä jotka uskovat kummituksiin niin pitäisikö minunkin ruveta uskomaan niihin?
"Vaikka 1000 ihmistä uskoisi hölynpölyyn se on silti hölynpölyä." Kiinalainen sananlasku.
ateistit kieltää Taivaan Isän(jumalan)
olemassa olon jotta voisivat jatkaa
pahantekojaan ja uskovien pilkkaamista
ja näin he osoittavat olevansa niin-
sanottuja laittomuuden lapsia jotka
tulevat tyydytetyiksi vain rikollisista
teoista ja moraalittomasta elämästä sekä
valheelisista lausuinnoista totuudesta .
Tuollaisella kirjoittelullako siis edistetään yhteisymmärrystä ja rakentavaa keskustelua.
alaston totuus ateisteista on tyly eikä
sille mitään voi , minä en ole valinnut
ateismin syvintä olemusta enkä näin ollen
ole vastuussa ateistijen epätotuuksista .
vaihda leiriä jos et kestä seistä kieltäjien
sekalaisessa epäsovinnaisessa joukoissa .
Miten voi tai tarvitsee kieltää sellaisen minkä olemassaoloon ei usko? Ateisti ei usko, että jumalaa ei ole. Hän "tietää" totuuden.
Jatketaan joulupukki-esimerkkiä. Olen joskus uskonut joulupukkiin. Nyt en pidä hänen olemassaoloaan kovinkaan todennäköisenä. Voisin jopa sanoa, että tiedän ettei joulupukkia ole olemassa. Silti käytän usein sanontaa "en usko". Ketään aikuista ei pyydetä todistamaan väitettään jos hän sanoo, että ei usko kuurapartaan.
Kristillisen hapatuksen ympäröimänä meissä kaikissa on jonkinlainen uskonnollisuuden jättämä haamu, halusimmepa tai emme. Voin sanoa, että en usko Jeesukseen sellaisena kuin Raamattu opettaa. Voisin jopa sanoa, että tiedän, että Jeesus ei voi olla AINOA tie pelastukseen. Tätä uskovaisen on vaikea ymmärtää, vaikka se on aivan päivänselvä asia. Minä siis tiedän, että Jeesus ei ole totta yhtä varmasti kuin että joulupukki on satua. Se että minun pitää väitettäni "todistella" johtuu vain tästä kulttuuristamme ja uskovaisten harhasta.
Koska Truban ulosanti on hieman hankalasti ymmärrettävissä, niin toivoisin fiksummasti kirjoittavien uskovaisten vastauksia.
nyt ei ole kysymys joulupukista eikä petteri
punakuonosta vaan ateismin olemuksesta ja
sisimmäisestä tarkoituksesta jonka ovat jo
valmiiksi määritelleet muut tekijät minun
lisäksi joten Ateisti on Ihminen joka kieltää
jumalan olemassa olon , mutta kun minulla ei ole
jumalaa vaan Taivaan Isä , niin katson että se
myös tarkoittaa kyseistä persoonaa joten puolustan
vain Hänen Kunniaansa ja omaa arvomaailmaani.
en usko mihinkään yliluonolliseen enkä satu-
maailman hahmoihin vaikka niitä olen joskus
luonutkin leikilläni ja muiden iloksi.
Mene vaikka Taivaallisen rauhan aukiolle ja kerro siellä vastaantuleville Jeesuksesta. Vaikutus on sama kuin jos kertoisit Joulupukista. Sinulle hymyiltäisiin itämaisen kohteliaasti, mutta juttusi jätettäisiin omaan arvoonsa.
Voisitko vastata miten voit luulla, että uskosi on ainoa ja oikea? Millainen ihminen voi olla noin ahdasmielinen?
en ole sanallakaan maininnut että uskoni
olisi ainua ja oikea mutta sehän onkin
minun uskoni joten tasoissa ollaan itä-
mainen nipottaja ilman rauhoittavia au-
kioita , voisitko vastata oletko ahdas-
mielinen ja lipeväkielinen vai niinsanottu
raukea ja unelias kiihkomielinen ? .
Miksi muka olet valinnut Jeesuksen yms., ellet pitäisi häntä ainoana oikeana tienä pelastukseen? Miten voit olla noin yksinkertainen ja ajattelematon?
en ole valinnut muuta kuin arvomaailman joka
on oikean tuntuinen ja sitoutunut rakastamaan
kaikkia ihmisiä kaikkialla , jesus´kin oli
ihminen, sielunveli, tienraivaaja, edelläkävijä,
ja erittäin älykäs ja oikeamielinen persoona ,
jos olen yksinkertainen ja vähäajatuksinen niin
se on onneksi oma asiani , mutta koska olet
vajonnut samalle tasolle kuin kirjoittaja niin
vastaappa samat kysymykset omin sanoin .
Kokemukseni mukaan kristityiksi tunnustautuvat yleensä ilmaisevat aika selkeästi edustavansa totuutta, joka perustuu jumalan sanaan. Samoin Jeesus sanoo evankeliumin mukaan olevansa "tie, totuus ja elämä". Tässä kaikessa voi nähdä totalitarismin siemenen, mikä sitten on erinomaisesti näkynyt kristinuskon verisessä historiassa.
oman käsityksen mukaan kristityille jumala
edustaa totuutta ,ainakin pitäisi ? mutta en
osaa varmasti sanoa kun en halua olla kristitty
koska sitä lahkoa johtaa irvokas ja raihnainen
vanha jäärä joka ei erota sikaa helmestä joten
sama ongelma kuin ateisteilla ,minun arvomailmani
pohjautuu samaan ihmiskäsitykseen kuin sen
ristiinnaulitun sielunveljen ja hänen jälkeensä
jättämiin muutamiin hyödyllisiin opetuksiin ,
hän ei tietääkseni tappanut ketään ja sanoi että
jopa tappamisen ajattelu on rikos ihmisyyttä vas-
taan ja taivaallisen Isän käskyjen rikkomista joka
on sama asia kuin hänen olemassa olon kieltäminen.
Joulupukilla on samat ominaisuudet kuin satusedälläsi ja hän tuo sitä paitsi lahjoja.
En ole tasollasi, anteeksi vain, koska minulla on vielä aktiivista aivotoimintaa jäljellä. Minä en tarvitse ihmisarvoiseen ja mielekkääseen elämään 2000 vuotta vanhoja satuja.
aivotoiminta tasosi näyttää laskeneen alle
hälytysrajan koska odotat joulupukkia jo
lokakuun puolessa välissä , ilmeisesti et
tunne nykyistä kalenteri järjestelmää tai
jos tunnet et osaa tulkita sitä oikein .
todella ahdasmielinen pystyäkseen tuollaiseen ajatuksen kulkuun.
Ajatella, että ateistinen maailmankuva olisi vailla moraalia ja tunnetta, vaikka se on usein rationalisuudessaan suvaitsevaisempaa kuin ylikierroksilla käyvä uskonnollisuuden eettinen ahdasmielisyys josta olet hyvänä esimerkkinä.
olet saanut taas aivoverenkierron pelamaan
se on hienoa kunhan et vain hukkaisi sitä
punaista lankaa jota välillä aina muistat
seurata silloin tällöin , muista toki että
ahtautumat on hyvä avata joskus ulkopuolisella
avustuksella eikä kannata jäädä yksin niiden
kanssa taistelemaan sillä siinä tahtoo käydä
huonosti jos hylkää asiantuntevan avun .
"mutta kun minulla ei ole jumalaa vaan Taivaan Isä"
"en usko mihinkään yliluonnollisuuteen"
Kumma kuin tuosta luonnollisuudesta ei saa mitään havaintoa millään ajateltavissa olevalla mittalaitteella, mutta sehän on tietysti hihulin mielestä luonnollista.
Toisekseen tuo luonnollinen ei anna itsestään mitään havaintoa ainutkertaisen ilmoituksensa jälkeen, mutta sekin on tietysti "luonnollista"?
Sillä onhan sekin luonnollista, että juuri nämä hihulit ovat kaikista ihmisistä juuri he, jotka ovat luotu ja siunattu selvännäköisyyden ainutlaatuisella lahjalla joka auttaa heitä näkemään ja ymmätrtämään tämän luonnollisen todellisuuden niin kirkkaalla varmuudella.
He väittävät näkevänsä luonnossa ilmiön jota tiede ei pysty havaitsemaan vaikka se on niin "luonnollista"?
Ateisti on ihminen joka ei usko jumalaan, ei siis välttämättä kiellä sitä, pitäisi siis pitäytyä oikeassa määritelmässä vaikka hölmöjä kirjoitteleekin.
taas katsomassa kuinka Taivaan Isän suuri soturi puolustaa Isäänsä sanaisen säilän avulla ja tekee itsestään ja Isästään pellen.
kun et tunne minua etkä isääni niin jätän
tuon äskeisen kommentin aivan omaan arvoon
sinulla ei taida isää olla olemassakaan
en tosiaankaan tunne tapaa millä olet tähän
maailmaan tullut , ihmettelen kovasti .....?
luonnollisesti tietenkin , meinaan arvoittelen.
Jos jonkun kalenterissa on vikaa, niin se on sinun allakassasi. Satusetäsi kuoli jo 2000 vuotta sitten. Eikä ole tulossa takaisin.
Jos taas aivotoimintani näyttää laskeneen, niin syynä on vain ja ainoastaan huono seura (lue sinä).
hyvin, etteet tiedä miten ihmiset syntyy ja mitä siihen tarvitaan, koska sinun uskomuksesi mukaan ihminen on luotu ja sinut on varmaan haikara tuonnut koska satuihinhan sinä uskot?
Mutta voin paljastaa sinulle salaisuuden, kaikilla meillä on isä joka on antanut siittiösolun äideillemme ja kaikkein suurin salaisuus on, että se ei ollut "Taivaan Isä" joka antoi äidillesi.
Mutta toivottavasti et nyt järkyty tuosta paljastuksesta?
minä ymmärrän, miten sen voisitkaan viellä tietää?
mitä oikein änkytät änkyrä änkky ?
ota peukalo pois suustasi ja kerro asiasi
äläkä anna äitisi määrätä mitä sanot !
ja huonosta seuraamisesta saat syyttää
alkeellista sisäluku taitoa ja luetun
ymmärtämisessä ilmeneviä puutteita .
sanot vaan ymmärtäväsi , todista se ymmärrettä-
vällä tavalla jos ymmärrät mitä yritin ymmärtää.
söikö sinun äitisi siittiöitä joita isäsi
toi töistä kotiin , olen ymmällä........?
äidiltäsi mihin ne laitettiin.
emme puhu samaa äidinkieltä äitini kanssa
joten en voi kysyä , mutta kertoisitko
sinä meille muille yksityiskohtaisesti
miten kaikki oikein sai alkunsa sinun
omalla kohdallasi täällä suuressa maailmassa.
itsekkin myönnät, etteet tiedä mitä siittiöillä tehdään, on ymmärrettävää etteet ymmärrä edes sitä, että et ymmärrä, mutta kysyppä vaikka Taivaan- Isältäsi ymmätääkö tuo miksi sinä et ymmärrä.
kiltti hoitotäti sitten auttaisi?
En ole ajatellut keskustella vanhempieni intiimeistä asioista näillä palstoilla, ja tuskin edes ymmärtäisitkään niistä noiden tekstiesi perusteella.
Mutta odota nyt niin kauan, kuin "pippelistäsi" kasvaa "mulkku", niin saatat saada ja kokea joskus siitä aavistuksen?
olen lukenut molekylibiologiaa ja siellä
kattavasti kerrotaan että solut osaavat
suoriutua tehtävästään itsenäisesti ilman
ulkopuolista ohjausta , meniköhän se näin..?
saatan kyllä muistaa väärin ..?
no ei se mitään kukaan ei kai liene täydellinen
en vieläkään ymmärtänyt ymmärrettävästi mutta
jos lisäät ymmärrystäni ymmärettävään muotoon
niin se olisi hieno yritys ,ymmärräthän .
jospa lähettäisit hoitotätisi meille kylään
niin voisin kysyä asiaa häneltä kasvokkain.
ymmärretty, on vain laskettava siittiösolu sinne lähelle missä munasolukin luuraa niin se kyllä hoitaa hommansa ihan itse, mutta taidat olla viellä liian pieni tai tyhmä niihin hommiin?
Sinun kannattaa viellä uskoa tarinaan "Pyhästä Hengestä" jonka Taivallinen-Isäsi lähettää ja joka hoitaa sen homman puolestasi.
nyt pitää sitten tyytyä "Taivalliseen Isääsi" jos ei hoitotätisi ja äitisi viellä kerro muita kuin haikarasatuja?
lähenpä tästä hakemaan uutta pipettiä
kunhan löytyisi mukava ja ymmärtävä
hoitsu matkaan niin voisi kokeilla
heti käytännössä miten ne siittiöt
lähtee liikkeelle luonnollisella ta-
valla luonnolisesti ettei tarvitsisi
arvuutella tuotakaan toimenpidettä .
puhuvat hebreaa enkä saa siitä mitään selvää
täytyy hankkia kielikone tai taitava tulkki .
Joko vaihdoit runoilun räppiin? Ainakin nuottisi ovat niin pahasti sekaisin, että muutenkin sekavat viestisi ovat kohta aivan käsittämättömiä jos tätä 'keskustelua' vielä jatketaan.
kuule menee se tukka sekaisin jos juoksee
vastatuuleen suu auki ja katsoo kelloon
samanaikaisesti kun kännykkä soi taskussa
itse vaihdoin shamppoo merkkiä toissaviikolla.
toiset tarvitsevat pipettiä ja toiset seviävät omillaan, taidatkin olla eunukki?
luulut, että teillä hihuleilla on tuo "kielillä puhumisen lahja"
Mistä muuten tiedät heidän puhuvan hepreaa?
Toisaalta taas jos kerran kuulet heidät, oletko unohtanut lääkkeesi ottamatta?
Lainaus:
"sitoutunut rakastamaan kaikkia ihmisiä kaikkialla"
Hmmm... Ihanko varmasti? Kirjoittelusi sisältö antaa kyllä todella toisenlaisen kuvan. Tosi hurskasta...
Sulla on kyllä ihan liikaa vapaa-aikaa. Mene kouluun/töihin.
viha ei näy kuin teoissa tai ilmeissä
tai olemuksessa mutta kirjoittajan vihan
näkyminen ei ole mahdollista ennen kuin
kirjoitus käy toteen eli muuttuu teoiksi
sillä et voi tietää minun tunnetiloja
etkä perimmäisiä syitä miksi viestin
täällä esimerkiksi sinun kanssasi , sehän
on selvää että on liikaa aikaa mutta en
voi tehdä sille mitään , ja rakkaus voittaa
vihan ja viha vaipuu häpeään jota ei itsekkään
kestä ja näinollen se muuttuu rakkaudeksi jotta
senkin olisi helponpi olla vihattuna rakkaudessa.
ajattelin että ajattelit mutta sitten ajattelin
lisää että mitä oikein ajattelit kun mainitset
sanat työ ja koulu ja mene joten ajattelin aja-
tella asiaa perinpohjaisesti taas uudelleen .
Tänne olisi ehkäpä tarpeen saada niitä hymiöitä selventämään kulloisiakin tarkoitusperiä... Minultakin on tivattu miksi vihaan kaikkia, ja selitäpä nyt siinä sitten, etten suinkaan vihaa, kun tuollainen käsitys on jo päässyt jollekin syntymään.
Sehän nyt on vanha totuus, että luetun ja kuullunkin ymmärryksessä syntyy aika helposti väärinkäsityksiä; Huumorikin on vaarallinen laji täällä. Ja toisaalta kaikkia ei voi koskaan miellyttää, joku ottaa aina itseensä.
C'est la vie.
totta turisit , ei voi muuta kuin yrittää
selvittää mitä toinen haluaa oikeasti ker-
toa ja millä asenteella ollaan mahdollisesti
liikkeellä milloinkin , tulkinnoille pitää
kyllä jättää hieman tilaa sillä se tuo sähköä
palstalle ja auttaa joskus ajatuksien jäsen-
telyyn ja järjestelyyn .
arrive ...tsau
Jotta voisin ottaa kantaa jumalan olemassaoloon, minun pitäisi saada jokin selkeä määritelmä siitä, mitä tuolla "jumalalla" tarkoitetaan.
Jos joku esim. kysyy minulta, että uskonko paradekstroosiin, niin olisin aika tollo, jos ottaisin tuohon kantaa kysymättä ensin mitä paradekstroosilla tarkoitetaan...
Ja vastaukseksi ei riittäisi mikään ympäripyöreä "paradekstroosi on valtavan hieno juttu", "paradekstroosi on ihana kokemus" tai "jokainen tuntee paradekstroosin sydämessään". Vaatisin selkeää ja todistettavissa olevaa määritelmää siitä, mitä on paradekstroosi.
Uskotko, että maailmankaikkeuden on luonut älyllinen olento (Jumala)? Uskotko, että elämä on pelkästään fyysistä, vai onko olemassa muunkinlaista olemassaoloa? Uskotko, että kuoleman jälkeen yksilö "lakkaa vain olemasta" vai siihen, että tietoisuus (tai sielu) jatkaa olemassaoloaan toisessa muodossa?
Mitään todistettavissa olevaa määritelmää et voi tietenkään saada.
Maailmankaikkeuden syntyprosessiin en lähde ottamaan kantaa, koska se on huippufyysikoillekin yhä arvoitus. Ei tässä asiassa tarvitse mitään uskoa, riittää kun osaa nöyrästi sanoa "en tiedä".
Ei-fyysisten henkiolentojen tai sielun olemassaoloon en myöskään ota kantaa, koska asiasta ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Ihmisten ajatuksissa ne toki ovat olemassa, mutta ihmisten ajatuksista löytyy myös tonttuja ja menninkäisiä.
Voi olla, että on olemassa henkiolentoja. Voi olla, että ei ole. En tiedä.
Mutta jos joku "Jumala" on olemassa, niin pidän erittäin epätodennäköisenä sitä, että hän olisi esim. luterilaisessa katekismuksessa kuvatun kaltainen olento. Jos joku "Jumala" on olemassa, niin en usko että kukaan on koskaan tajunnut hänen olemuksestaan mitään. Aineellisen maailman sanat eivät sovellu aineettoman kuvaamiseen.
Tuo olisi minunkin kantani, jos minulla ei olisi minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia "Jumalasta". Mutta koskapa minulla on, minun on myös järkevää uskoa, eli pitää todennäköisenä. En väitä tietäväni. Niitä jotka tietävät, kutsutaan "valaistuneiksi", luulen että he ovat tajunneet hänen/sen olemuksestaan edes jotain.
Mutta tosiaan, viisauden alkuhan on se, että tietää ettei tiedä yhtään mitään :)
skeptikko. Minusta tuntuu, ettei sinun Jumalaasi ole olemassa. Epäilyttää tosi pahasti.
Voisitko antaa minulle vähän todisteita, ettei minun tarvitsisi elää tämän epäilyn vallassa loppu elämääni. Minä epäilen ettei sinun Jumalasi ole kaikkivoipainen eikä kaikkihyvä, koska maailma
hukkuu kaikenlaiseen sontaan ihmisten ja luonnonilmiöiden takia. Sinä väitit kuitenkin, että sinun Jumalasi on kaikkihyvä ja kaikkivoipa.
Epäilyttävä on myös teidän Raamattunne, siellä on paljon ihme juttuja, kuten tarina Nooan arkista
joka on todella epäilyttävä tarina, etten sanoisi ilmiselvä satu.
Nyt voit vaikuttaa epäilyyni ja vakuuttaa minut siitä, että se Jumala, jonka sinä väität olevan olemassa, on todella olemassa. Minä en sitä voi tietää, sinä se tarinoit noita epäilyttäviä juttujasi.
Minä uskon epäilyyn, siis vapauta minut uskostani
ja poista minusta kaikki epäily.
"Voisitko antaa minulle vähän todisteita, ettei minun tarvitsisi elää tämän epäilyn vallassa loppu elämääni."
En voi antaa sinulle todisteita. Ne sinun pitää hankkia itse, kuuntele sisintäsi.
"Sinä väitit kuitenkin, että sinun Jumalasi on kaikkihyvä ja kaikkivoipa."
Missä lauseessa minä noin väitin? Jumala on kaikki.
"Epäilyttävä on myös teidän Raamattunne, siellä on paljon ihme juttuja, kuten tarina Nooan arkista
joka on todella epäilyttävä tarina, etten sanoisi ilmiselvä satu."
Onko mahdoton ajatus, että joku saattaa uskoa Jumalaan, uskomatta Raamattuun (ainakaan sanasta sanaan)?
"Nyt voit vaikuttaa epäilyyni ja vakuuttaa minut siitä, että se Jumala, jonka sinä väität olevan olemassa, on todella olemassa. Minä en sitä voi tietää, sinä se tarinoit noita epäilyttäviä juttujasi."
Minusta tuntuu että vastauksesi oli tarkoitettu jollekin toiselle? Mutta: ei skeptismissä minusta mitään pahaa ole.
quote: "Ateistithan ovat uskovaisia - he uskovat siihen, että Jumalaa ei ole olemassa. Ateisimiakin pitäisi sanoa uskonnoksi. Yksikään ateisti ei voi todistaa etteikö Jumala olisi olemassa."
Ei. Ateisti ei usko jumalasta yhtään mitään eikä siten myöskään väitä että ei usko jumalaan. Ateistin ollessa kyseessä pitäisi mielestäni sanoa vaikkapa että ateisti ei OLETA jumalaa. Tässä on kyse pitkälti semantiikasta, mutta se on tässä yhteydessä mielestäni tärkeää.
Ateisti ei väitä jostakin transsendentista jumalasta yhtään mitään. Kun ateistina keskustelen jumalasta, on päällimäisen ajatuksena aina jumala ihmisen itsensä luomana psykologisena oliona tai eräänlaisena selitysmallina maailmalle ja elämän tarkoitukselle ja ties mille.
Toisaalta ateismia ei voi väittää uskonnoksi, koska ei ole esim. olemassa tietääkseni mitään yhtenäistä dogmaattista käsitystä ateismista ei siten minkäänlaista yhtenäistä "ateistista seurakuntaakaan".
"Ei. Ateisti ei usko jumalasta yhtään mitään eikä siten myöskään väitä että ei usko jumalaan."
Hmm! Mielenkiintoista, minulla on nimittäin tuttuja jotka väittävät olevansa ateisteja, ja he nimenomaan painottavat että Jumalaa ei ole olemassa. Jotenkin olen aina kuvitellut että tämä olisi ateismin "virallinen" määritelmä. Ehkä olen ollut väärässä, ja se onkin vain joidenkien "ateistien" mielipide.
Mitä eroa on sitten ateismilla ja skeptismillä?
"Toisaalta ateismia ei voi väittää uskonnoksi, koska ei ole esim. olemassa tietääkseni mitään yhtenäistä dogmaattista käsitystä ateismista ei siten minkäänlaista yhtenäistä "ateistista seurakuntaakaan"."
Niin, ei ehkä seurakuntia, mutta onhan heillä käsittääkseni jonkinlaista "yhteisöllisyyttä". Esim. vapaa-ajattelijat ovat käsittääkseni ateisteja? Eihän heillä tietenkään ole samalla tavalla jalansijaa yhteiskunnassa kuin muilla uskonnoilla.
Etkö keksinyt sitten mitään vielä enemmän näillä palstoilla loppuunkaluttua aihetta?
- Ateismi on vakaumus -
Huomasin jälkikäteen, että asiasta oli keskusteltu aiemminkin. Saavuin näin uutena tälle palstalle ja rohkaistuin heti postamaan. Mutta vieläpä näköjään jaksavat ihmiset keskustella! Ja jos ei jostain aiheesta halua keskustella, niin sehän on hyvin helppoa. Ja jos en saa vastauksia, niin sittenhän voin mennä lukemaan aikaisempia keskusteluja.
Miksi ateismi siis ei voisi olla myös uskonto, uskotaanhan siinäkin (Jumalan olemassaolemattomuuteen)? Samalla tavalla uskossa oleva ihminen voi sanoa, että tämä on minun vakaumukseni.
Tietysti toisaalta voidaan kutsua ateismiakin uskonnoksi, mikäli lähdetään olettamuksesta: "Ateisti USKOO, ettei jumalaa/jumalia ole."
Mutta nähdäkseni ateismissa on kysymys juuri siitä, että: Ateisti EI USKO jumalaan tms.
Eli ateismissa ei ole mitään sellaista yliluonnollista, minkä olemassaolon todistelu vaatisi asiaan USKOMISTA; Kaikki olemassa oleva voidaan todistaa ihmisen viidellä aistilla havaittavin keinoin. (Sanoinkohan nyt liian monimutkaisesti asian?)
Olisi kuitenkin aika nurinkurista, jos USKOISIMME, ettei jumalaa ole; Silloin olisimme luuloinemme yhtä hataralla maaperällä uskovaisten kanssa...
En väitä tietäväni miten ateistit ajattelevat. Mutta jos ateisti ei usko (Jumalaan/yliluonnolliseen), niin eikö tästä ole loogisesti pääteltävissä että hän joko:
a) uskoo Jumalan olemassaolemattomuuteen, tai
b) tietää (uskoo tietävänsä), että Jumalaa ei ole, tai
c) ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon
Minusta a-vaihtoehto voidaan rinnastaa uskontoon, b-vaihtoehtoa ei ole tieteellisesti todistettu, (ja tällaista ryhmää voivat ei-ateistit joka tapauksessa sanoa uskovaisiksi) ja c-vaihtoehto kallistuu skeptismin puolelle.
On tosiaan monta tapaa lähestyä asiaa... eikä yhtä ainoaa oikeaa.
Itse ateistina koen oman ateismini siten, ettei minulle ole olemassa jumalaa tai jumalia; Sellainen ei kuulu elämääni. Tietysti niille, jotka uskovat - olipa se sitten mikä tahansa näistä maailman eri uskontojen jumalista - niin jumala on luonnollisestikin olemassa. Toisille suuremmassa merkityksessä ja toisille vähän vähäisemmässä. Ja minulle ei lainkaan.
Koska jumalaa ei ole pystytty todistamaan olemassa olevaksi, ei minulla ole mitään, mihin uskoa. Toisaalta siinä vaiheessa ei tarvitsisi enää uskoa, jos olisi 100%:n varmaa, että jumala on olemassa... vaan asian voisi todeta, eikö?
Usko on sanana hieman vaikea, ja painotus riippuu pitkälti asiayhteydestä. Joku asia saattaa esimerkiksi olla mielestämme niin hämmentävä, että meidän "on vaikea uskoa sitä todeksi". Tällöin on tavallisesti kyse asiasta, joka yllätti ja jonka paikkaansapitävyydestä ei ole aivan varmaa tietoa. Miksei tämä pätisi myös jumaluskoon?
Pätee vallan hyvin, mutta toiset ihmiset ovat "uskossaan niin vahvoja", että sanan usko merkitys muuttuu jo tietämiseksi; Ollaan varmoja siitä, että jumala on olemassa. Miksiköhän tosiuskovaiset silti puhuvat uskostaan, vaikka "tietävät"?
On tämä elämä vaan mielenkiintoista ;)
Noh, minä en ainakaan voi väittää olevani täysin tietoinen Jumalasta. Uskon, että on myös olemassa niitä, jotka todella tietävät Jumaluuden olemuksen, näitä voisi kutsua "valaistuneiksi". Uskoni mukaan tällaisia korkean tietoisuuden tilan saavuttaneita ihmisiä on maapallolla vähän. Ehkä laskettavissa yhden käden sormilla. Who knows? Mutta ainakaan ne eivät kirjoittele tänne Suomi24-palstalle toisen ihmisen vakaumuksia solvaavia tekstejä :)Ja "tavis"ihmisetkin voivat saada hetkittäin tällaisia tietoisuuden kokemuksia. Tämä on siis minun uskoni.
Ehkä niillä "tosiuskovaisilla" tai "tosiateisteilla", jotka väittävät tietävänsä se oma vakaumus on niin vahva, että he kutsuvat sitä tietämykseksi, vaikka se ei sitä olisikaan. Ja uskokoot vaan minun puolestani kaikessa rauhassa, ja tuokoon mielipiteensä julki, kunhan jokaisella ihmisellä olisi se oman uskonsa tai uskomattomuutensa vapaus.
Huh! ...Piti ihan lukea koko rimpsu tekstejämme, kun en muistanut mitä olikaan kirjoiteltu...
Mutta näitä "valaistuneita" tietysti on, ja todennäköisesti edustavat jotain ihan muuta kuin tämän maan valtauskontoa. Veikkaisin heidän asustelevan lähinnä jossain Tiibetin paikkeilla... Eikä siellä taida olla pahemmin nettiyhteyksiä, ei ainakaan langattomia, joita kait tarvittaisiin ;) Ja mahtaisimmekohan edes ymmärtää niin korkealentoista tekstiä, jos täällä suomi24.fi-sivustolla kirjoittelisivat... ?! =)
On ihan hyvä, että ihmisillä on vahva vakaumus tänä päivänä - mihin sitten uskovatkin (pois lukien saatanan yms. palvonnat). Tuntuu meinaan monesti, että useilla ihmisillä on valtava tyhjyys, ei mitään mihin perustaa elämänsä. Ja se on huolestuttavaa!
Sitten on myös paljon ihmisiä, joiden elämä ei ole ollenkaan tyhjää. On kiinnostavaa tekemistä, uskoa huomiseen, suunnitelmia, unelmia, haaveita ja niiden toteuttamista. Mukavia ihmisiä, työtovereita, omat lapset ja heidän touhunsa, sukulaiset siellä kaukana, mutta kuitenkin lähellä. Kirjat, runot, laulut, kaikki musiikki! Iloa ja haikeutta. Good night!