Suomessa on jälleen kerran noussut pinnalle keskustelut nuoristosta, lesboista ja lamasta.
On toki ymmärrettävää että Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat aiheuttavat keskustelua, mutta tuota keskustelua olisi pitänyt käydä jo monia vuosia sitten, nyt saamme enää seurata vierestä kuinka nuoret oireilevat pahaa oloaan. Kun suomessa uudistettiin lastensuojelulakia, jolloin kasvattmisessa käytetyt keinot tehtiin rikollisiksi niin romutettin samalla keinot kasvattaa kunnollisi kansalaisia.
En hyväksy tietenkään lasten pahoinpitelyä jota tehdään huvin vuoksi tai kun pinna vain sattui kiristymään juuri sillä hetkellä. Itse olen sillä ajalla kasvanut että luunappeja, tukkapöllyä ja remmistäkin tuli jos sattui pahojaan tekemään, mutta kuritus tuli aina aiheesta. Opin mikä on oikein ja mikä väärin, opin ettei ihmisille saa valehdella, eikä mollata, vanhemmille (vanhukset) ihmisille annetaan tilaa esim.linja-autossa, tervehditään ja ollaan kohteliaita. Saman kaavan mukaan olen kasvattanut omat lapseni ja olenkin kuullut opeetajilta kehua kuinka hyvin kasvatetut lapset minulla on.
Se että nuorisomme voi huonosti ei ole ainoastaan kasvatus tapojen vika vaan myös nykyinen työ elämä aiheutta paineita perheille jolloin lapsi jää väkisin sivuun, ei ole aikaa enää lapsille, ei joudeta kysymään kuinka koulu päivä meni, mitä opit jne.
työssäni koululaisten kanssa olen huomannut että monet eka- ja toka-luokkalaiset ovat onnensa kukuloilla kun heidän kanssaan joutaa juttelemaan iltäpäivä kerhossa, usien kuulee lapsen sanovan ettei äiti/isä kysele kuulumisia.
perheillä ei ole enää aikaa toisilleen, kun pieni koululainen joutuu selviämään pienestä pitäen yksin, luullen ettei hänestä välitetä, niin tuo tunne kasvaa vain vuosien saatossa, siihen kun lisätään koulussa olevat muut vaikeudet esim.keskittymis häiriöt jne, kaverien älyn väläykset tehdä typerää tai koulu kiusaamisen uhriksi joutuminen, niin ei ole ihme että viimein nuori masentuu ja aloitta tuhon suunnittelun. kun ei enää näe muuta tietä tilanteesta ulos.
Nykyinen asetelma suomessa olisi muutettava, mutta kun hallituksessa toimii "jääräpäiset" hupu, tupu ja lupu sakki, ei suomen tulevaisuus näytä hyvältä.
Yleensä mainostetaan että ydinperhe on oikea malli ja paikka lapsen kasvaa. Mitä olen vuosien varrella tutkinut nuorien tekemään rikollisuutta niin suurin osa esim.henkirikoksiin syyllistyneitä nuorista on ydinperheistä ja vieläpä varakkasta sellaisista. Eli onko nyt kuitenkin niin että ns.köyhemmät perheet ovatkin parempia paikkoja kasvaa lapsille kuin rikkaat? Vai olisko niin että ns.köyhissä perheissä osataan arvostaa toisia paremmin, vietetään aikaa keskenään paremmin ja osataan nauttia pikku asioista paremmin?
onko siis rikkaus ja ydinperhe asetelma sittenkään niin täydellinen kuin annetaan ymmärtää?
On toki ymmärrettävää että Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat aiheuttavat keskustelua, mutta tuota keskustelua olisi pitänyt käydä jo monia vuosia sitten, nyt saamme enää seurata vierestä kuinka nuoret oireilevat pahaa oloaan. Kun suomessa uudistettiin lastensuojelulakia, jolloin kasvattmisessa käytetyt keinot tehtiin rikollisiksi niin romutettin samalla keinot kasvattaa kunnollisi kansalaisia.
En hyväksy tietenkään lasten pahoinpitelyä jota tehdään huvin vuoksi tai kun pinna vain sattui kiristymään juuri sillä hetkellä. Itse olen sillä ajalla kasvanut että luunappeja, tukkapöllyä ja remmistäkin tuli jos sattui pahojaan tekemään, mutta kuritus tuli aina aiheesta. Opin mikä on oikein ja mikä väärin, opin ettei ihmisille saa valehdella, eikä mollata, vanhemmille (vanhukset) ihmisille annetaan tilaa esim.linja-autossa, tervehditään ja ollaan kohteliaita. Saman kaavan mukaan olen kasvattanut omat lapseni ja olenkin kuullut opeetajilta kehua kuinka hyvin kasvatetut lapset minulla on.
Se että nuorisomme voi huonosti ei ole ainoastaan kasvatus tapojen vika vaan myös nykyinen työ elämä aiheutta paineita perheille jolloin lapsi jää väkisin sivuun, ei ole aikaa enää lapsille, ei joudeta kysymään kuinka koulu päivä meni, mitä opit jne.
työssäni koululaisten kanssa olen huomannut että monet eka- ja toka-luokkalaiset ovat onnensa kukuloilla kun heidän kanssaan joutaa juttelemaan iltäpäivä kerhossa, usien kuulee lapsen sanovan ettei äiti/isä kysele kuulumisia.
perheillä ei ole enää aikaa toisilleen, kun pieni koululainen joutuu selviämään pienestä pitäen yksin, luullen ettei hänestä välitetä, niin tuo tunne kasvaa vain vuosien saatossa, siihen kun lisätään koulussa olevat muut vaikeudet esim.keskittymis häiriöt jne, kaverien älyn väläykset tehdä typerää tai koulu kiusaamisen uhriksi joutuminen, niin ei ole ihme että viimein nuori masentuu ja aloitta tuhon suunnittelun. kun ei enää näe muuta tietä tilanteesta ulos.
Nykyinen asetelma suomessa olisi muutettava, mutta kun hallituksessa toimii "jääräpäiset" hupu, tupu ja lupu sakki, ei suomen tulevaisuus näytä hyvältä.
Yleensä mainostetaan että ydinperhe on oikea malli ja paikka lapsen kasvaa. Mitä olen vuosien varrella tutkinut nuorien tekemään rikollisuutta niin suurin osa esim.henkirikoksiin syyllistyneitä nuorista on ydinperheistä ja vieläpä varakkasta sellaisista. Eli onko nyt kuitenkin niin että ns.köyhemmät perheet ovatkin parempia paikkoja kasvaa lapsille kuin rikkaat? Vai olisko niin että ns.köyhissä perheissä osataan arvostaa toisia paremmin, vietetään aikaa keskenään paremmin ja osataan nauttia pikku asioista paremmin?
onko siis rikkaus ja ydinperhe asetelma sittenkään niin täydellinen kuin annetaan ymmärtää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.