me olemmekin niitä langenneita enkeleitä, jotka Jumala karkoitti pois...
Olisimmekohan...?
Olisimmekohan...?
Mitä jos...
velhotar
8320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika kristillinen näkemys.
mutta Jumala ei ole karkoittanut meitä vaan valitsimme itse tulla elämään tänne materiaan ja juutuimme sitten karmankierteeseen.
Lankeamisemme vuoksi me olemme ihmisiä. Vapaudumme lihallisuudestamme eli "karman kierteestämme" kunhan emme enää lankea.
Enkeleitä me emme käsitykseni mukaan ole.
kaikki olemme enkeleitä, mutta vain me olemme olleet rohkeita tulemaan tänne materiaan. :-)
kirjotuksiin, missä sanotaan, että enkeli ei voi syntyä lihaksi.
Mikä sitten on totuus?
Jospa me olimme enkeleitä jotka lankesi...mutta vasta kun karma on maksettu, meistä voi jälleen tulla enkeleitä?
Em mää vaan tiedä. Sädekehäni on välillä hyvinkin kirkas, mutta tänä aamuna se on hukassa. -ottaa päähän. :(
että kun kaikki olemme lähtöisin voimasta jota kutsutaan Jumalaksi voi meitä myös kutsua enkeleiksi. Ei ole siis mitään muuta olemassakaan kuin tämä voima josta "enkelit" tai "valo-olennot" ovat.
Osa meistä alkoi inkarnoitua maan päälle ja osa ei. He ovat nyt apunamme kaikenlaisina enkeleinä. Esim arkkienkeleinä.
Kuitenkin loppujen lopukse olemme kaikki yhtä ja samaa.
Kun luin Jesajan ja 2.Pietarin tekstit, alkoi kipuiluni. (Tekstien jälkeen kipuiluni mietteitä).
Jes. 14:12 Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja."
2. Piet. 1:19 Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. [Ps. 119:105 | Ilm. 22:16]
Tässä kipuilujeni mietteitä:
Jesaja kirjoittaa saatanasta, jonka Jumala karkotti taivaasta. Pietari kirjoittaa Jeesuksesta. Säikähdin, kun ajattelin, että Jeesus on se taivaasta karkotettu saatana. Saatana yrittää yhdenmukaistaa kaikki omaan leiriinsä pahuudella ja Jeesus kutsuu opetuslapsikseen niitä, jotka tekevät hyvää hänen nimeensä. Onko pahan ja hyvän tekeminen loppujen lopuksi sama asia? Mistä minä, ihminen, tiedän mikä on hyvän tekemistä toiselle? En ole Jumala, joka näkee tilanteesta tulevan seurauksen. Seuraushan voi olla paha.. ja siinä sitä ollaan: luulin tehneeni hyvää, mutta se osoittautuikin kokonaisuuden kannalta pahaksi, kenties. Siispä: olenko Jeesuksen vai saatanan leirissä?
Otapa tuosta sitten selvää!!
Kaikestahan seuraa aina sekä jotain hyvää, että jotain pahaa. Voimme toki olla 'raukkoja' ja olla tekemättä mitään, mutta sekin on teko! ;)
Rohkeasti vaan tekemään ja oppimaan. Tää on kova koulu, mutta lopussahan kaikki on kuitenkin jälleen hyvin...
Ja on aina ollutkin...
Pelkkää pahaa untahan (ja toki välillä hyvääkin!) tämä elomme täällä vain on. Jumalan unta...