on AIVAN TOINEN kuin se armo jota täällä kaupataan
ja jonka turviin "kristikansa" on siis tuuditettu.
Siis valheellista on puhua Jumalan armon väheksymisestä niiden kohdalla JOTKA JUMALAN ARMON
JEESUKSESSA OVAT SAANEET KOHDATA.
Mutta TOTTA se on NE jotka ovat JUMALAN ARMON
KOHDANNEET HEILLE IHMISOPIN ANTAMA, TOITOTTAMA
ARMO ON HALPAA ARMOA.
ja jonka turviin "kristikansa" on siis tuuditettu.
Siis valheellista on puhua Jumalan armon väheksymisestä niiden kohdalla JOTKA JUMALAN ARMON
JEESUKSESSA OVAT SAANEET KOHDATA.
Mutta TOTTA se on NE jotka ovat JUMALAN ARMON
KOHDANNEET HEILLE IHMISOPIN ANTAMA, TOITOTTAMA
ARMO ON HALPAA ARMOA.
Vastaukset 34
Vanhimmat
kelluu tässä valheen armomeressä:
Se on kuin talvinen Perämeri, jossa uudestikastetut ja muut
epäuskoiset syntiin pakattuina ja tumput suorina kelluvat,
niin kuin kelluvat elämysmatkalaiset jäänmurtaja Sammon
ympärillä jäisessä meressä kelluntapuvuissaan.
Kun näkevät Jeesuksen Hengen kulkevan jäälauttojen
keskellä, he innoissaan huutavat: "Kiitos Jeesus verestäsi!"
Mutta eivät uskalla edes sen vertaa kelluntapuvun rintamusta
aukaista, että Jeesus pääsi heitä tervehtimään, koska tuonkin
teon on tämän maailman jumala ilmoittanut heille ihmisteoksi,
joka ei ketään pelasta.
Todellisen armon saavat kokea vain valitut, jotka Isä ahtaan
portin kautta johdattaa Poikansa puhdistettaviksi ja hänen
Pyhän Henkensä omistajaksi.
Ahdas portti on kuin taivaan inssiajo, eli ajokoe. Sillä ei ihminen,
joka ajokortista haaveilee sitä saa, vaikka tuntisi liikennesäännöt
ja auton hallinnan teoriassa kuin omat sormensa, jos hän ei tuota
ajokoetta läpäise.
Lukekaa Jeesuksen Pyhä Hengen saamisen ehdot Johanneksen
luvuista 14 - 17, joista ette löydä ainuttakaan sanaa: armo, vaan:
"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun
Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme
asumaan hänen luokseen."
Teuvo ja Armi, tässä asiassa olen teidän kanssa samaa mieltä. Sellainen usko, joka ei mitään tee eikä johda tekoihin, on kuollutta uskoa. Pelkkiä tyhjiä sanoja. Tuollainen antinomianismi (tai kenties laittomuus olisi parempi sana) on raamatun valossa suorastaan absurdia eikä todellakaan kuulosta evankeliumin tuottamalta uskon hedelmältä. Pikemminkin se kuulostaa ehdottomalta kiellolta uskon hedelmien tuottamisen suhteen. Jumalan kiittäminen ja ylistäminenkin on teko, joka voidaan tulkita Jumalan mielistelynä ja hyvänä tekona. Hyviä tekoja pelkäävät uskovat eivät saa siis edes ilmaista kiitollisuuttaan Jumalalle. Eikö tämä ole suorastaan järjettömyyden huippu? Jeesus sanoo, että ne, jotka häntä rakastavat, pitävät hänen käskynsä. Onko rakkauden osoittaminen Jeesusta kohtaan paha ja vältettävä asia?
Miksi pitäisi pelätä rakkauden tekoja? Että ei lankea lakiuskoon (siis siihen, että pyritään pelastumaan lain tekojen kautta hankkimalla hyvillä teoilla ansiota Jumalan edessa, jota voi käyttää valuuttana pelastuksen ostamiseen)? Miksi opetuslapsi muka välttämättä rakastamalla Jumalaa ja lähimmäistään lankeaisi lakiuskoon? Lakiuskon välttämiseen riittää jo pelkästään se, että ymmärtää ja muistaa, että mistään teosta ja jopa synnittömästä elämästäkään (vaikka kukaan paitsi Jeesus ei olekaan sellaista elänyt) ei ole ansioksi Jumalan edessä. Pelastus on AINA lahja ja saadaan VAIN Jumalan armosta.
Opetuslapsi on ansioton palvelija, joka on kuuliainen herralleen, koska se on hänen velvollisuutensa. Siksi myös ansio on mahdoton ajatus. Ihmisellä ei yksinkertaisesti ole mitään keinoa pakottaa Jumalaa velallisekseen. Ihminen voi antaa Jumalalle rakkautensa ja kuuliaisuutensa, mutta Jumala on siihen jo valmiiksi oikeutettu ottaen huomioon sen, että ihminen on muutenkin koko elämänsä velkaa Jumalalle.
Ihminen ei siis ikinä ole velvoitettu palkkaan tai oikeastaan Jumalalla ei ole mitään velvoitetta maksaa palkkaa. Tilanne on päinvastainen. Ihmisen "tili" Jumalan edessä voi olla vain nollilla tai miinuksella. Kun se on miinuksella, niin on kyse syntivelasta, joka tarpeeksi kasvaessaan johtaa henkilökohtaiseen konkurssiin eli kadotukseen.
Mikä on oikea ja riittävä syy noudattaa Jumalan tahtoa ja hänen käskyjään? Vastaus on niin itsestäänselvä ja yksinkertainen, että oikeasti minua ihmetyttää, miksi kautta kristikunnan historian tämä on ollut niin vaikea ja ratkeamaton kysymys kirkkoisille ja muille. Eikö oikeamielisten, oikeudenmukaisten, armollisten ja Jumalan mielen mukaisten tekojen tekemiseen muka riitä syyksi jo pelkästään se, että se on oikein. Siis "tee niinkuin oikein on, koska se on oikein". Eikö tämä muka riitä? Miksi ihmisiä pitää pelotella, että he välttäisivät Jumalan tahdon ja paha toteuttamista? Aivotonta puuhaa (sori vaan antinomianistit, mutta tältä se minusta näyttää).
"Ei saa ilmaista rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan eikä siis saa tehdä lain mukaisia tekoja"
Tällaisen sanoman julistajat tuntuvat sanovan, että hyvä kristitty kammoaa Jumalan tahtoa ja sen tekemistä, ja että hyvän kristityn on tarkoitus käyttäytyä suorastaan kuin kiittämätön itsekäs kakara Jumalan ja ihmisten edessä. Jos kristitty ei saa tehdä mitään hyvää ja ihmisenhän on pakko tehdä jotain, niin silloinhan hän voi vain tehdä pahaa tai jotain täysin yhdentekevää.
sitten olet vielä erimieltä?
//Eikö oikeamielisten, oikeudenmukaisten, armollisten ja Jumalan mielen mukaisten tekojen tekemiseen muka riitä syyksi jo pelkästään se, että se on oikein.//
- Aina ja kaikessa pitäisi toimia niin kuin on oikein, nyt on vain selvitettävä se mikä on oikein ja mikä loogisesti tästä juontuen väärin.
Eli mikä on kaikkeudellisesti oikein ja onko se yhtenevä kristillisen'opin kanssa?
mutta kohdalasi on niin Jumala on sinulle puhunut,
mutta olet jäänyt omiin tekoihisi uskoosi.
Miksi?
Etkö ole tullut kokemaan TODELLAKAAN OLET KADOTETTU?
Etkö ole tullut kohtaamaan EN MINÄ MITÄÄN HYVÄÄ VOI TEHDÄ, EI MINUSSA MITÄÄN HYVÄÄ ASU olen tuomittu
ellet sinä Jumala minua ARMAHDA?
kristillisen opin kanssa?
Siinäpä se olet tullut eksytetyksi MIHIN ihmisoppiin
joka seilaa menneen ajan kristillisillä.
Olisihan se kiva, jos voitaisiin löytää jokin yleispätevä mittapuu hyvälle ja pahalle...
Jeesuksen opetuslapselle mittapuu on Jumalan tahto.
Kristinoppi on minun näkökulmasta kristikunnan, eli langenneen seurakunnan, oppia ja siksi aika yhdentekevä asia.
Mutta ihan tosi... tarvitaanko muka oikein tekemiseen jotain parempaa syytä kuin se, että se on oikein?
Oikein tekemiseen tarvitaan se että JEESUS SAA ASUIN SIJAN MEISSÄ JA HÄN TEKEE NE OIKEAT TEOT MITKÄ JUMALALLE YKSIN KELPAA.
Huom. IHMINEN EI MITÄÄN HYVIÄ TEKOJA VOI JUMALALLE ESITTÄÄ IHMINEN ON ITSESSÄÄN PAHA ja vaikka
ns. hyvän elämän eläisi niin ei TAIVASTA koskaan kohtaa.
//Mutta ihan tosi... tarvitaanko muka oikein tekemiseen jotain parempaa syytä kuin se, että se on oikein?//
- "Tee muille mitä haluat itsellesi tehtävän" vääntyy aika kummaksi vaikkapa masokistisen ihmisen näkö-kulmasta, tai psygopaatin tunne-skaalattomuudesta katsoen.
Juuri tuli aamulla ohjelmaa siitä, kuinka lapset oireilevat huolestuttavasti päivä-kodeissa. Jotkut heistä ovat tulleet välinpitämättömiksi toisille aiheutetusta kivusta ja mieli-pahasta, en tiedä johtuuko se siitä, että heitä itseään kodeissa kohdellaan siten, vai mistä, mutta oikein se ei voi olla.
Jos ajatellaan oikeassa olemista on aina katsottava kenen mielestä "oikeassa" ollaan, mikä siis olisi se yhteinen, kokonaisuuden-mieli ja pide, johon "oikeassa ja väärässä"olemiset voisi mielestäsi päivittää?
Sehän selviää vain keskustelemalla siitä, mihin kukin uskoo.
Minua voisi luonnehtia opillisesti ainakin unitaristiksi (yksin Isä on Jumala, Jeesus on "pelkkä" ihminen ja messias ja pyhä henki on synonyymi Isän voimalle ja vaikutukselle), annihilationistiksi (en usko kirkkoisille niin rakkaaseen järjelliseen kuolemattomaan sieluun, joka leijailee kuolemassa taivaaseen, tai ihmisen kolmijakoiseen palasteluun kreikkalais-roomalaisen ajattelun tyyliin vaan minulle ihminen yksi jakamaton kokonaisuus), restorationistiksi (uskon, että nykyinen valtavirtakristillisyys on langennut kristikunta, joka pystytettiin ihmisvoimin ja käsi kädessä pakanoiden ja keisarin kanssa "Jumalan valtakunnaksi" maan päällä, kun kyllästyttiin odottamaan Jeesuksen paluuta), joka on samaan aikaan liberaali, konservatiivi ja fundamentalisti riippuen asiasta. Minulla ei ole mitään ongelmaa tieteellisen raamatuntutkimuksen kanssa, mutta spekulatiivisen huuhaateologian ja kirkkoisäfilosofian hylkään välittömästi riippumatta siitä, tuleeko se vanhoillisen tai liberaalin suusta. Minä vihaan kaanaan kieltä ja asioiden taikauskoista ylihengellistämistä. Tässä yksinkertaistettuna minun näkökulma uskonasioihin.
Kieltämättä, jos otetaan käyttöön standardi, joka määrittää hyvän yksinomaan yksilön itsensä kautta, niin siitä voi seurata vain sotku.
Jeesuksen opetuslapsena tietysti ajattelen, että koska Jumala on hyvä, niin se, mitä hän käskee minun tehdä, on oikein.
Ehkä tämä menee pilkunviilaukseksi, mutta käsky on "rakastaa toista niinkuin itseään". Se, että kyseessä ei ole pelkkä "tekeminen" vaan "rakastaminen" sulkee pois esimerkiksi tuon sadomasokistisen tulkinnan. Ei tule ottaa huomioon vain se, mitä itse haluaa toisin tekevän itselleen, vaan myös se, mitä tuo toinen haluaa hänelle tehtävän. Rakastaminen kun kuitenkin sisältää ajatuksen välittämisestä ja toisen ihmisen huomioonottamisesta. Ihmiset ilmaisevat ja ottavat vastaan rakkautta eri tavoin. Rakkauden kielen käsite on siinä mielessä kuvaava, että kyseessä on kommunikaatiosta. Onko tässä jotain hankalasti ymmärrettävää? Tarkoitan siis ihmisille yleisesti. Käytännössähän tämä tarkoittaa esimerkiksi niinkuin yksinkertaista asiaa kuin sitä, että pyrkii olemaan kaikille niin ystävällinen kuin on mahdollista ja järkevää (tavoite ei ole joutua ovimatoksi tai hyväksikäytetyksi).
Minä ymmärrän tuon Paavalin lausunnon ihmisluonnon kelvottomuudesta ilmeisesti vähemmän kirjaimellisesti kuin sinä. Samoin teen niiden raamatuntekstien kanssa, joilla perustellaan perisyntiä. On paljon enemmän tekstejä, jotka tukevat sitä ajatusta, että ihminen kykenee suureenkiin hyvyyteen. Luen tuon Paavalin lausunnon samanlaisena tunteellisena liioitteluna kuin monet psalmien tekstit. Kyse ei ole siitä, miten asiat on, vaan siitä, miltä Paavalista tuntuu ja miten hän itse kokee asian. Tämä teksti on hyvä esimerkki:
(1.Tim.1:15) Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.
Onko Paavali tosiaan maailman suurin syntinen vai tuntuuko hänestä vain siltä?
Ihmetyttää, kuinka kristityt eivät salli raamatun kirjoittajille tunteita, vaan jokaisesta tekstistä etsitään asiasisältöä ja opinkohtaa. Toisaalta niinkuin aiemmin sanoin... mikään määrä hyviä tekoja ei voi olla ansio Jumalan edessä, koska syntivelkaa ei voi maksaa pois muuten kuin menemällä kadotukseen. Paavalikin on ansioton palvelija ja siksi tietää, että mikään määrä täydellisiä velvollisuutena tehtyjä rakkauden tekoja ei voi olla hänelle ansioksi. Ne ovat Jumalalle mieluisi kenties ja kenties niistä kiitoksen Jumalalta saa, mutta ei niillä lahjana saatavaa elämää voi ansaita.
Rakkaus on avain, se avaa salaisuudet, auttaa tuntemaan Korkeimman ja oli mm. Nasaretilaisen ohje-nuorana.
Ajoin takaa standardilla ajatusta, jossa määritellysti Iätön/Aina'Olematta-"ollut", joka merkitsee Kaikkea, siis luonnollista Itse-syntymättömyyttä/Alku-juurta, mitään lisäämättä,poistamatta tai tarvitsematta---> ei voi olla väärin/pahuus etc.
Sillä vain "väärin"/pahuus ollakseen olemassa tarvitsee jotain, eli "oikein"/hyvää tämän saavuttaakseen.
Tästä voi vetää halutessaan 'lankoja' aivan mihin vaan, vaikkapa ihmisen "kauneuteen", jos kauneutta ei kukaan katso,kehu tai huomioi--> se kuihtuu, se on tarpeeton, se tarvitsee ulkoista ollakseen relavantti, onko se tällöin oikeastaan itsekkyydessään pahaa?
Oikeaa ja väärää voi lähestyä kokonaisuuden ja privaatin kautta vaikkapa tuolla perus-ajatuksella ja vetää johto-päätelmiä ja mielenkiintoisia yleistyksiä koko ole'massa'olon mielekkyydestä 'juuri näin'.
Käytännössä emme voi kuitenkaan ihmisinä kuin yrittää olla ja elää muita loukkaammatta[ei siis ihmisiksi] ja ainakin yrittäen ymmärtää ihmistä, nimittäin jos rakkaus ja empatia tuntuvat liian ulko-kultaisilta sanoilta.
Se mihin se riittää, tai on riittämätön ei oikeastaan merkitse rakkaudesta katsoen mitään, sillä rakkaus ei vaadi, eikä pyytettömyydessään edes halua vasta-palvelusta, se haluaa vain tehdä "oikein" vaikka se merkitsisi omaa häviötä. ;)
"Kenellä ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa."
Ja jatkoksi vielä nämä Jeesuksen sanat:
"Miksi minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee minä minä sanon?
Minä kerron teille millainen on se mies, joka tulee minun luokseni,
K u u l e e minun sanani ja tekee niiden mukaan,
Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen
kalliolle. Kun sitten vedet tulivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät
saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu.
Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talonsa
maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten,
se sortui heti maan tasalle."
Ok, oletan siis, että sinä tarkoitat, että minussa vaikuttaa joku eksytyksen henki totuuden hengen sijaan ja että sinun mielestä minä en kuule Herran sanoja enkä niille ole kuuliainen.
Ihmettelen vain, että miksi sinä et sano asioita suoraan vaan kiertelet ja kaartelet asian ympärillä uskaltamatta sanoa koko totuutta kaikessa karmeudessaan? Pelkäätkö sinä suorapuheisuutta?
Minulle on jäänyt sinusta sellainen kuva, että sinä vain hoet ihmisille, että he ovat eksyksissä yrittämättä auttaa heitä takaisin oikealle tielle, joka on verrattavissa siihen, mistä Jaakob kirjoittaa näin:
(Jaak.1:15) Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla (16) ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
Sinun saarnaamisesi on jo itsessään kuin usko ilman tekoja. Ei se johda ketään uskoon tai parannukseen vaan on hyödytöntä eikä rakenna Kristuksen ruumista.
No, minä kuitenkin jatkan siihen suuntaan, mihin Herra minua johdattaa, välittämättä sinun jutuistasi, sillä minä tiedän, että minä olen se, mikä minä nyt olen, juuri sen takia, että Jumala on minut sellaiseksi tehnyt.
Voisitko kerrankin sanoa suoraan, millä tavalla ja missä kaikissa kohdin seurakunta lankesi, kun muuttui Babylonin portoksi?
et kertonut mitä jumalaa tarkoitat, tai millaista "armoa" siis tarjotaan?
Armo merkitsee privaattiuden,yksityisen ole'massa'olon,moninaisuuden päättymistä, ei enää yksityisiä "taivaita", ei myöskään [joidenkin sadistien mielestä--> ikävää?] yksityisiä helvettejä[hell/jumalattaren'maa, viikinki'termi ei siis raamatullinen], luvassa siis todellista "sosialisointia", kun todella Armo kolahtaa lopulta kunkin kohdalle.
on sinun oppisi joka on kavalan käärmeen oppi.
Mitä aloituksessa oli jos et siitä ymmärtänyt mitä sanoin niin sille en voi mitään.
Se on TOSIASIA KAKSI ON HERRAA toinen on LUOJAMME
ja toinen VIHOLLISEMME.
Kumpikin armoa lupaa ja antaa. Luojamme armon saa kohdata vain ne jotka USKOVAT Poikaa ja ovat Hänelle kuuliaiset. Vihollinen jakaa armoa ihmiskätten kautta tosta noin vain kaiken syntisaastan päälle yhä uudelleen ja uudelleen.
//"Siis kaikki pelastuvat"?//
- Kyllä, kaikki niin tahtovat saavat Armon.
ps. opiksi keskusteluihin http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe vältä nuita :)
juri se on ihmisoppia, kun sinäkin mainostat:
"Kun minä ihminen vain Jumalan armon tahdon omistaa niin tuosta vain naps, ja omistamaan"
//Siis juri se on ihmisoppia, kun sinäkin mainostat:
"Kun minä ihminen vain Jumalan armon tahdon omistaa niin tuosta vain naps, ja omistamaan"//
- En minä noin sanonut, "tahtoa" merkitsee paljon muutakin kuin "naps ja omistamaan". Maksettava on [jopa] joka centtiä myöden, jos ei Armo kelpaa.
ihmisten halpaa armoa olen päässyt Jumalan armosta Hänen armostaan osalliseksi.
Ja tuon Jumalan armon hintana on tämä minkä Jeesus sanoo: Joka ei LUOVU KAIKESTA mitä hänellä on EI voi olla minun opetuslapseni EI OLE SIIS SOVELIAS
JUMALAN VALTAKUNTAAN.
Hienoa että tunnet olevasi armahdettu, ole siis armollinen. :)
Jumalan armo on AIVAN TOINEN kuin se armo jota täällä kaupataan Sunin ja kummpanien toimesta.
On valheellista väheksyä JUMALAN ARMOA niiden ihmisten kohdalla, jotka
JEESUKSESSA OVAT SAANEET JUMALAN ARMON KOHDATA. SE ON PELASTUS! Ei saatanallinen suniportti.
Jeesuksen Henkeä, joka on ahtaan portin taivastien alkuun laittanut.
mielisairaalat pullollaan. Sinne sinäkin kuuluisit suurine luuloinesi. Oikeassa olivat nämä ihmiset, jotka sinua yrittivät sairaalaan hommata. Sääli kun jäi kesken. Olisit voinut parantua tuosta "luulotaudistasi" jota nuo kaikki sinun kuvitelmasi vain ja AINOASTAAN ovat.
jo monta kertaa yritetty toimittaa, mutta turhaan, koska:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa - vaan sairaat."
olet juuri valhearmoon tuuditettu.
Tämä on oikea tuomio. Mutta sinullakin on mahdollisuus Jumalan armon alle päästä jos teet KÄÄNTYMYKSEN JUMALAN PUOLEEN ihmisopin uskon tieltäsi.
Tämä Jeesuksen sanat kuvaavat hyvin sitä halpaa armoa, mikä otetaan synnin päälle:
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa.
Matt. 23:25-27
Tuli tällainen asia mieleen.
Lakiuskova on kuin itseään kovin viekkaana ja fiksuna pitämä orja, joka yrittää ostaa vapautensa herraltaan tarjoamalla hänelle petollisesti maksuksi herransa omaa omaisuutta.
Halpaan armoon uskova on kuin kiittämätön adoptiolapsi, joka vain hyväksikäyttää vanhempiaan kaikin mahdollisin keinoin ja kiitoksen sijaan sylkee heidän kasvoilleen luottaen siihen, että hän saa kuitenkin kaiken aina anteeksi.
Mikä on lakiuskon ja halvan armon yhteinen piirre? Molemmat perustuvat Jumalan hyväksikäyttämiseen. Luuleeko joku muka oikeasti, että Jumala aikoo sietää tällaista käytöstä keneltäkään?
yrittää noudattaa Jumalan lakia täydellisesti itse
ja näin luulee olevansa Jumalan armossa.
Se on armon ansaitsemista omilla hyvillä teoilla, mutta tätä laki uskova ei itse näe, vaan pitää
juuri oikeana oppina sitä miten itse uskoo ja elää.
Halvan armon alla elävät ovat kuin "ellun kanat"
sillä "armosta olemme pelastetut" EI MITÄÄN TEKOJA.
Heille Jeesuksen sanojen USKO ja KUULIAISUUS Häntä kohtaan on ihmisen omia tekoja.Näin ne kehoitukset jotka Jeesus on sanonut mitätöidään ja kun se tehdään niin koskaan ei voi silloin päästä OIKEAAN USKOON joka ihmisen pelastaa.
VAIKKA NÄIN SELVÄSTI ON SANOTTU MITEN IHMINEN VOI PELASTUA:" Joka USKOO Poikaa ja on Pojalle KUULIAINEN PELASTUU."
Tämä USKO POIKAAN on kaiken A ja O.
sitä sunikeskeistä porttiuskoa, joka riippuu ih-
misen omista yrityksistä ja ponnisteluista.
Se on lakiuskoa pahimmillaan ja johtaa
kadotukseen!
Jumalan armoa he eivät tunne!
Armokin, niinkuin teotkin, äärimmäisyyksiin vietynä kääntyy itseään vastaan. Jos uskovan ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin uskoa Jumalan armoon ja levätä laakereillaan, niin miksi Paavali ei noin tehnyt?
että Armi tahtoo vain herätellä kristikansaa tähän tapaan: "tarkkaa tilaasi ja henkeä joka sinussa vaikuttaa, ettet vain pidä armoa halpana ja jatka entistä syntistä elämääsi kuten ennenkin. Käänny ja tee parannus, jos sinun on käännyttävä, äläkä luulottele itsellesi ja muille että kaikki on hyvin, jos ei ole". Ei Armi minun nähdäkseni lainkaan tarkoita, että ihminen omilla teoillaan pelastuu. Ei kukaan pääse Raamatun kuvaamasta ahtaasta portista omilla yrityksillään läpi eikä Armi sitä tarkoitakaan. Sen portin eteen jokainen Jumalaa etsivä joutuu seisomaan mutta sen läpi ei ketään pakoteta. Armoa halpana pitävät jäävät portin eteen seisomaan ja kuvittelevat jo kulkeneensa sen läpi (tai yrittävät ehkä kiertää sen -tuloksetta). He jäävät lihalliseen tilaansa. He ovat nähneet Jeesuksesta vain vilauksen ja puhuvat teoriatietoja, sinänsä ehkä oikeitakin, mutta ilman Henkeä ja omakohtaista kokemusta ja elämää. Ne taas, jotka vilpittömällä sydämellä tahtovat lähestyä Jumalaa (Jumalan itsensä vetäminä)ja kaipaavat Häntä niin lähelle kuin mahdollista koska muuta turvaa ei totisesti heillä elämässä ole,suostuvat kulkemaan myös läpi tuon portin. Ja siinä ihminen riisutaan lopuistakin luuloistaan ja omasta voimastaan ja ihmisturvasta, kaikesta siitä, mikä on "inhimillistä" ja "luonnollista" ihmisen lihallisuudelle. Kaikki tavallaan kääntyy päälaelleen, silmät aukeaa näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on. Vanhat säännöt ei enää päde (ja vaikeaa onkin kun niitä uusia ei heti ehkä tunne eikä osaa) mutta kun tuon vaiheen on käynyt läpi, voi huokaista kuten Job: "Vain korvakuulolta Sinut tunsin, nyt ovat silmäni nähneet sinut". Ja sen jälkeen voi aina kuulla Herran äänen ohjaavan, kääntyäkö oikealle vai vasemmalle.
Meillä on suuri Jumala! Ja Hän on suuri Rakkaus! Ja se rakkaus on niin äärettömän paljon enemmän kuin ihminen omalla ymmärryksellään voi ymmärtää... Se on mustasukkainen ja kiivas, se ei hyväksy kompromisseja, se tahtoo omistaa kokonaan! Jumala ei hyväksy sitä, että me veljeilisimme Jumalan Vihollisen kanssa enää sen jälkeen, kun olemme kääntyneet Vapahtajan puoleen ja ilmaisseet halumme päästä tuon Vihollisen vallasta. Jos me yhä suostumme tekemään syntiä ja elämme vanhan luontomme vallassa, me emme olekaan päässeet tuosta orjuuttajastamme emmekä siis todella kääntyneet Herran puoleen Häneen liittyäksemme. Eihän kukaan voi palvella kahta herraa (paitsi yrittää, siinä vaiheessa, jossa vasta irrottaudutaan vanhasta orjuudesta ja mieli horjuu pelonsekaisesti kahtaalle)? Emmehän pidä Jeesuksen armoa halpana, rakkaat ystävät? Emmehän me tahdo tehdä vastoin Rakkaamme tahtoa, jos todella rakastamme Häntä? Emme kai tyydy tuntemaan Jumalaa vain korvakuulolta kun on mahdollisuus päästä niin paljon lähemmäskin - ja Jumala nimenomaan sitä tahtoo!!!
Muistakaa, ettei meillä ole taistelu ihmisiä vastaan, vaan pimeyden voimia ja valtoja vastaan. Armin (ja Teuvon ym.)kirjoituksista huokuu ajoittain sama viha ja vastenmielisyys, jota kenties Jeesuskin tunsi sitä henkeä kohtaan, joka Pietarin luonnolliseen, inhimilliseen rakkauteen liittyneenä Pietarin suun kautta moitti Jumalan suunnitelmaa ristin sovitustyöstä. Totuuden tietäminen sai Jeesuksen vastaamaan Pietarille ja hänessä vaikuttavalle vihollishengelle: "Väisty tieltäni Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" Silti Jeesus ei hyljännyt Pietaria vaan rukoili hänen puolestaan, että hän kestäisi ja palaisi Jeesuksen luo. Ja Pietari palasi. Muistetaan myös, että Jeesus puhui usein varsin ankarasti fariseuksille, jotka lankesivat peräti Pyhän Hengen pilkkaan ja joiden puolesta Jeesus ei enää rukoillut.
Tärkeää ei ole se, mitä me sanomme itsemme olevan, vaan mitä Jumala tietää meidän olevan. Hän tietää, kuljemmeko me Jumalan Hengen vallassa vai vilpistellen - ja se, joka palvelee Jumalaa vilpittömin sydämin, erottaa ihmisessä vaikuttavan hengen. Meidän sanamme eivät muuta totuutta, Jumalan Sana sen sijaan voi avata silmät näkemään valheen itsessämme ja antaa meille halun vaihtaa se Totuuteen. Joillakin kestää kauemmin, joillakin käy nopeammin se, että näkee: "Olen syntinen koko olemukseltani, ei ole vain syntejä siellä täällä pitkin elämää, vaan koko elämäni on tulosta siitä, että olen ollut väärän hengen vallassa ja kuulunut Jumalan vihollisleiriin itsekään sitä ymmärtämättä". Vasta tässä tilassa ihminen on oikeasti valmis ottamaan vastaan Jumalan armon - ja sen jälkeen armoa on enää hyvin vaikea pitää halpana, kun siitä on tullut koko elämä, koko olemassaolon turva, koko elämän tukipilari! Ei vain sanoissa, vaan aivan käytännössä.
Jumalan armoon niin jumalaton Armi turvaa omiin
tekoihinsa!