Ateismi pääsi 1800-luvulla tukevalle pohjalle vahvojen esikuvien avulla. Karl Marxin johtamat kommunistit ja Mihail Bakuninin johtamat anarkistit olivat julkisesti ateisteja.
Varhaisateismin historiaa työtävieroksuville ateisteille
pohdittavaksi
18534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
http://www.hinduwebsite.com/history/athiesm.asp
Sellainen saa ihmiset jankuttamaan.
Ottaako sua päähän se, että jotkut osaavat ottaa löysemmin asiat ja, että jotkut pääsevät elämässään helpommalla, kuin toiset.
on varmasti joku jolle "ennustin" viikonloppuna, ja nyt hautoo kostoa koko viikon. But I am made of teflon...
Miten anarkistinen ateismi poikkeaa joutomies bubastis-ateismista?
yksityiset asiat sinulle kuuluvat? Pitäiskö sun tarkistaa rajojasi?
nimenomaan TYÖTÄVIEROKSUVILLE ateisteille? Ei jummarra!
Kunnialliset ihmiset ovat tähän aikaan töissä ja eivätkä haudo päässään ääriateistisia suunnitelmia.
Tokihan monet ihmiset ovat töissä maanataista perjantaihin 8-16 välillä, mutta työaikoja on monia ja elämäntilanteita on monia. Sinun mielestäsikö opiskelijat, eläkeläiset, sairaslomalaiset, omaishoitajat, vuorotyötä tekevät,osa-aikatyöntekijät ja sinä itse eivät ole kunniallisia ihmisä. Aika synkkä asenne.
vaikka olen kotona tekemässä hoitotyötä, en myöskään haudo päässäni mitään ääriateistisia suunnitelmia.
Ateismi kuuluu nykyaikaan ja tähän mielettömään maailmankuvaan. Ateismi ruokkii vihaa kristittyjä kohtaan jotka myöskin ovat ihmisiä.
Tämä ateistinen toiminta on mukamas trendikästä ja hienoa mutta ei se edes täytä virallisen ateismin määritelmää.
Miksi vainoatte kristittyjä uskovia?
Maailma menee kohti katastrofia jos olet yhtään lukenut Rooman Klubin raportteja.
Kunniallinen ateisti ei koskaan pilkkaa uskovia ihmisiä.
kertoisitko näistä ääriateistisista suunnitelmista joita haudon päässäni? On mielenkiintoista havaita että aivoni lähettävät sinulle ääriateistista vallankumoussuunnitelmaa, vaikka en itse ole tietoinen niistä.
Eiköhän se surina kuulu ihan sieltä omasta kuupastasi :D
Hotmail ilmoitti, että sähköpostitilini on väliaikaisesti pois käytöstä, silti kaikki muut viestit aukesivat. Eli lähetä se toiseen osoitteeseeni.
Ateismin ei ole takoitus pelastaa maailmaa. Suuruudenhulluus ei kuulu jumalaan uskomattomuuteen.
Mikä ihmeen ateistinen toiminta?
Vastaat minulle te-muodossa. En ole koskaan vainonnut kristittyjä, mutta kampoihin pistän kyllä, kun kristityt vainoavat ihmisiä.
Tämä on ateismipalsta, mutta siitä huolimatta uskovaiset tulevat tänne tyrkyttämään omaa uskoaan ja halveksumaan palstan pääasiallista kirjoittajakuntaa. Täällä kristityt painostavat ihmisiä omalla uskollaan, jotkut solvaavat uskonsa varjolla ja esittävät jopa tappouhkauksia. Kyllä se on kristitty, joka tällä palstalla eniten vainoaa.
Maapallon tilanne on todellakin huolestutta. Rukoilu ei pelasta elinympäristöämme, vaan ihan konkreettiset muutokset elintavoissa.
käyn laittamassa toiseen.
kuten käskit. Mitä seuraavaksi, oi mestarini?
Et kai luule, että ateismi on 1800-luvun tuotetta?
...ateismin historiasta:
Intia
Muinaisessa Intiassa vaikutti 600–200-luvuilla eaa. filosofinen koulukunta, joka edusti nautintomoraalia ja aineellista todellisuuskäsitystä ja joka arvosteli hindulaisuuden asketismia ja hengellisyyttä. Eräät koulukunnan jäsenet kielsivät karman lain olemassaolon ja pitivät Veda-kirjojen todellisuuskäsitystä harhaluulona.[27]
[muokkaa] Antiikin Kreikka ja Rooma
Antiikin Kreikassa sana ateisti oli loukkaava ilmaus, jolla tarkoitettiin kaikkia, joiden katsottiin uskovan vääriin jumaliin tai joiden uskonnolliset näkemykset olivat valtauskonnon vastaisia. Monijumalisuuden kannattajien mukaan yksijumalisuus oli jumalattomuutta, ja esimerkiksi Rooman valtakunnassa kristittyjä vainottiin jumalattomina.[28]
Epikuros (341-270 eaa.)
Epikuros (341-270 eaa.)
Antiikissa jotkut ajattelijat epäilivät ihmisen kykyä saada tietoa jumalista.[29] Roomalaisen historioitsijan Diogenes Laertioksen mukaan sofisti Protagoras kirjoitti teoksessaan Jumalista seuraavasti: ”Jumalista en voi tietää, että he ovat, enkä, että he eivät ole. Monet seikat estävät tätä tietämästä, sekä asian epäselvyys että ihmisen elämän lyhyys”.
Varhaisimpana tunnettuna ateistina on mainittu ainakin Diagoras (400-luku eaa.)[30]. Toinen varhainen ateistina pidetty henkilö oli Kritias (460–406 eaa.). Kritias oli Platonin setä, yksi ylimysvaltaisen Spartan tukemista 30 tyrannista. Säilyneessä näytelmäkatkelmassaan Sisyfos hän kiittää ”sitä kaukonäköistä miestä, joka keksi jumalat, niin että kaikki ne, jotka tekivät tai puhuivat tai edes ajattelivat pahaa, olisivat peloissaan.” Koska kukaan ei olisi rohjennut julistaa ateenalaisen yleisön edessä että usko jumaliin on vain ovela keino kansan pitämiseksi hallinnassa, se oli todennäköisesti tarkoitettu luettavaksi ainoastaan yksityisyydessä – ellei kyseessä sitten ollut jumalattomana tunnetun Sisyfoksen puheenvuoro.
Diogenes Laertios kirjoittaa Theodoros Kyreneläisestä (noin 335–260 eaa.), liikanimeltään Theodoros Jumalaton, muun muassa: ”Theodoros hylkäsi kerta kaikkiaan jumalia koskevat uskomukset. Olen saanut käsiini hänen teoksensa Jumalista, eikä se ole millään muotoa vähäpätöinen kirja.”
Atomiopin kehittäjät Leukippos ja Demokritos laativat todellisuuskäsityksen, joka ei viitannut jumalaan tai yliluonnolliseen. Monissa ateismin historioissa ensimmäisiksi ateistisiksi ajattelijoiksi ja kirjailijoiksi on mainittu näiden lisäksi myös Epikuros ja Lucretius [31], joiden mielestä jumalat olivat olemassa, mutta sanoivat, että ne eivät vaikuta maailman tapahtumiin tai ihmisten asioihin. Epikuros kielsi kaiken tarpeen pelätä ja palvoa jumalia. Epikurolaisen ajattelun tavoitteena oli ihmisten vapauttaminen uskonnon luomista kuvitelmista, jumalien ja kuolemanjälkeisen rangaistuksen pelosta. Myöhemmin Epikuroksen seuraaja Lucretius kirjoitti, että hänen tarkoituksenaan on ”kirvoittaa ne solmut, joihin uskonto on kietonut ihmisten mielet”. Lucretiuksen runomuotoisessa teoksessa De rerum natura (Maailmankaikkeudesta, noin 50 eaa.) esiintyy Uskonnon hahmo hirviönä, joka hyökkää taivaasta ihmisiä kohtaan ja pyrkii tuhoamaan totuuden. Epikuros voittaa Uskonnon, koska selvittää kaikkeuden toiminnan ja koostumuksen, ja auttaa ymmärtämään, mitä voi olla ja mitä ei voi olla. Tämä ymmärrys atomeista, tyhjyydestä ja kaikkeuden toiminnasta auttaa vapauttamaan ihmiset jumalien ja kuoleman pelosta.