missä sinä vietät ikuisuutesi?
Tiesitkö, että sinun sielusi on ikuinen.
Se ei katoa, vaikka ruumiisi maatuukin.
Raamattu puhuu poisnukkuneiden ihmisten sieluista.
Sinuun on annettu elämän henki, se on henki joka ei kuole koskaan.
...juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget...
Perille päässeiden?
Sinä siis olet matkalla, mutta minne, mikä on määränpää?
Vai onko niin, että sinä vain matkustat, mutta et tiedä mihin olet menossa?
Olisiko aika tarkistaa suuntaa ja pysähtyä miettimään, että mikä on päätepysäkki?
Ajattelet varmaa, että matkaa on jäljellä vielä niiiiin pitkään ja niiiin kauan, että ehtiihän sitä vielä tuonnempanakin miettimään.
Haluan antaa sinulle ajatuksen.
Kuolema ei ole vain jossain kaukana tai lähellä oleva määräänpää, jota kohden me olemme menossa.
Kuolema kulkee aina sinun rinnallasi.
Kun kuolet sinä vain otat yhden askeleen sivulle ja siirryt ajan rajan tuolle puolelle.
Mikä on sinun määränpääsi?
Raamattu sanoo, että vain Jeesuksessa Kristuksessa me olemme kuoleman voittajia.
Ellet ole vielä ottanut Jeesusta elämäsi ja sydämesi Herraksi, niin älä viivyttele.
On turvallista astua tuon rajan ja verhon tuollepuolelle, jos Pyhä Henki asuu sydämessä.
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
...kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen. Olettehan tekin niitä, jotka ovat uskoneet meidän TODISTUKSEMME.
Tiesitkö, että sinun sielusi on ikuinen.
Se ei katoa, vaikka ruumiisi maatuukin.
Raamattu puhuu poisnukkuneiden ihmisten sieluista.
Sinuun on annettu elämän henki, se on henki joka ei kuole koskaan.
...juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget...
Perille päässeiden?
Sinä siis olet matkalla, mutta minne, mikä on määränpää?
Vai onko niin, että sinä vain matkustat, mutta et tiedä mihin olet menossa?
Olisiko aika tarkistaa suuntaa ja pysähtyä miettimään, että mikä on päätepysäkki?
Ajattelet varmaa, että matkaa on jäljellä vielä niiiiin pitkään ja niiiin kauan, että ehtiihän sitä vielä tuonnempanakin miettimään.
Haluan antaa sinulle ajatuksen.
Kuolema ei ole vain jossain kaukana tai lähellä oleva määräänpää, jota kohden me olemme menossa.
Kuolema kulkee aina sinun rinnallasi.
Kun kuolet sinä vain otat yhden askeleen sivulle ja siirryt ajan rajan tuolle puolelle.
Mikä on sinun määränpääsi?
Raamattu sanoo, että vain Jeesuksessa Kristuksessa me olemme kuoleman voittajia.
Ellet ole vielä ottanut Jeesusta elämäsi ja sydämesi Herraksi, niin älä viivyttele.
On turvallista astua tuon rajan ja verhon tuollepuolelle, jos Pyhä Henki asuu sydämessä.
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
...kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen. Olettehan tekin niitä, jotka ovat uskoneet meidän TODISTUKSEMME.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aloituksessa sanotaan, että "sielu on ikuinen". Ja edelleen, että "henki ei kuole koskaan".
Mooseksen 1. kirjassa kerrotaan, että Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi häneen elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Kun sanotaan, että "henki lähti ihmisestä" niin eikö silloin sielu lakkaa olemasta, koska sehän tuli olevaiseksi eli syntyi, kun ihmisen kehoon puhallettiin henki? Raamatussa opetetaan myös, että "sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava".
Toisaalta sielulla voidaan tarkoittaa laajemmassa mielessä elämää eikä vain kehon ja hengen yhdyssidettä. Silloin ehkä sielu on kuolematon. Paavali sanoo, että "säilyköön koko teidän ruumiinne, sielunne ja henkenne nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen", mutta ajatteleeko hän näin opettaessaan, että uskovainen kohtaa Jeesuksen elossa olevana. Tähän viittaa Paavalin sanat Jeesuksen tulemuksesta, johon hän itsensäkin lukee toteamalla "ja silloin me, jotka olemme elossa...". Hän siis jossain elämänsä vaiheessa odotti Jeesuksen saapuvan itse elossa ollessaan. Myöhemmin hän tiesi kuolevansa ennen Jeesuksen paluuta. Näin 2 Tim kirjeessä.
Mutta ymmärrämmekö me oikein sielun ja hengen eron? Toivoisin uskovaisten kertovan asiasta oman mielipiteensä.
vaikea kysymys.
En tiedä onko kenelläkään tähän tyhjentävää vastausta, mutta voin toki oman mielipiteeni kertoa.
Itse ajattelen niin, että sielu on meidän olemuksemme.
Se on meidän persoonamme, josta meidät eroittaa muista sieluista.
Aivankuin sinulla on oma sormenjälkesi, niin samoin sinä olet myös ainutlaatuinen ja "unikki" ihminen, siis sielu.
Henki ja sielu ovat tietyssä mielessä erottamattomat.
Henki on se, joka antaa elämän, mutta sielussa on sinun kykysi ajatella tuntea ja tahtoa.
Kun kerran tulemme taivaaseen, niin siellä voimme erottaa toinen toisemme ja olemme kukin omia persoonallisia persoonia myös siellä.
Meidän ruumistamme ei enään ole,(paitsi ylösnousemus ruumis myöhemmin) joten me emme koe olevamme enään vajavaisia ja heikkoja.
Meissä todella on kolme osaa, joista kaksi ovat ikuisia, kuolemattomia ja erottamattomia: Henki ja sielu.
Kun Raamattu sanoo, että joku sielu kuolee, niin ei se tarkoita, että meidän ikuinen sielumme ja henkemme lakkaisi olemasta.
Raamatussa ero Jumalasta= kuolema.
asiat, aivotoiminnan loputtua, ihminen ei kykene ajattelemaan, tuntemaan, tahtomaan, vaatimaan, uskomaan.
" mutta sielussa on sinun kykysi ajatella tuntea ja tahtoa. "
Oikeassa olet siinä, että meidän ruumiissamme olevat aivot eivät enään toimi, kun henki ja sielu erkanee ruumiista.
Ajattelu ruumiin osalta jää siihen.
Mutta vaikka meidän ruumiimme kuoleekin, niin ihmisen henki ja sielu jatkaa elämää.
Me pystymme näkemään, vaikka meillä ei ole ruumista, voimme kuulla ilman ruumista ja kommunikoida.
Aivot ohjaavat meidän ruumistamme täällä, mutta meissä ihmisissä vaikuttaa joku muukin, kuin ruumis.
Raamattu sanoo, että Jumala antoi ihmiselle elämän hengen.
Elämän henki on kuolematon henki.
Ota huomioon, että elämän hegen antaja oli itse Jumala.
Hän puhalsi ihmiseen elämän hengen.
Tiesitkö, että Jumala on Henki olento.
Ei Hän ole mitään "ainetta".
Silti Hän pystyi luomaan meidät ja antamaan meille kyvyn ajatella.
Eikö ole ihmeellistä?
No entäs sitten Jeesus.
Raamattu sanoo, että kuoltuaan Hän meni tuonelaan ja saarnasi siellä Hengille, jotka odottivat siellä Aabrahamin helmassa.
Jeesuksen ruumis oli kuitenkin silloin vielä haudassa (aivotkin:)).
Ei Hän ollut vielä ylösnoussut.
No entäpä rikas mies ja lasarus.
Molemmat kuolleita, mutta puhuivat tunsivat ajattelivat jne..
olisi ymmärrettävä ikiaikaisina tosiasioina eikä suinkaan syntyaikojensa käsityksinä tai opetuskertomuksina alkuaikojen kristillisten seurakuntien rakentumisiksi.
muuten ihan oikean havainnon.
Sitähän se uskominen ja uskossa oleminen juuri on, että uskotaan ei pelkästään Jumalaan, vaan myös siihen, että Hänen sanansa on elävää, väkevää ja voimallista.
Minä tosiaan uskon, että Raamattu on totta.
"Tiesitkö, että sinun sielusi on ikuinen."
Halusin vain kysyä, että mihin raamatuntekstiin/teksteihin perustat tämän näkemyksen?