Ernst Jynger muistelee kirjassaan Teräsmyrskyssä miten Saksa teki Ranskassa ja Belgiassa autiomaata Siegfried-linjan eteen.
Hän kuvailee miten kaupungit ja kylät hajotettiin, kaikki talot pantiin maan tasalle. Puut kaadettiin. Yhdessä kohtaa hän kuvailee miltä kuulosti kun ihmisten puutarhojen taidokkaat lasihuoneet lyötiin kilisten säpäleiksi jne...
Mitään ei jätetty jäljelle, ei mitään. Puutarhoista kaadettiin omenapuutkin jne...Käsittämätön hävitys, jota ei voi sodalla puolustella.
Kyllä nimitys hunnit oli ihan oikein. Siinä mielessä voi sanoa, että Saksa päästettiin aivan liian helpolla rauhanteossa 1918. Maa olisi jo silloin pitänyt miehittää ja hävittää sieltä pysyvästi raskas sotateollisuus.
Sotakorvaukset olivat tosiaankin vain nimellinen taskuraha niistä tuhoista ja kärsimyksistä mitä se maa aiheutti.
Hän kuvailee miten kaupungit ja kylät hajotettiin, kaikki talot pantiin maan tasalle. Puut kaadettiin. Yhdessä kohtaa hän kuvailee miltä kuulosti kun ihmisten puutarhojen taidokkaat lasihuoneet lyötiin kilisten säpäleiksi jne...
Mitään ei jätetty jäljelle, ei mitään. Puutarhoista kaadettiin omenapuutkin jne...Käsittämätön hävitys, jota ei voi sodalla puolustella.
Kyllä nimitys hunnit oli ihan oikein. Siinä mielessä voi sanoa, että Saksa päästettiin aivan liian helpolla rauhanteossa 1918. Maa olisi jo silloin pitänyt miehittää ja hävittää sieltä pysyvästi raskas sotateollisuus.
Sotakorvaukset olivat tosiaankin vain nimellinen taskuraha niistä tuhoista ja kärsimyksistä mitä se maa aiheutti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sääli tietysti Ranskalaisia omenapuita ja puutarhoja mutta nuo oli kyllä aika marginaalisia tuhoja verrattuna esim. Verduniin... sodissa on usein useampia osapuolia joilla on tapana särkea paikkoja.