Uusi kirja kesästä 1944: Teloitettuja vähemmän kuin Ylikangas väitti
Jatkosotaa käsittelevä kirja kumoaa akatemiprofessori Heikki Ylikankaan väitteitä suomalaissotilaiden salaisista teloituksista kesällä 1944. Ylikangas ei kuitenkaan peräänny.
Tänään julkaistu Teloitettu totuus - kesä 1944 -kirja kyseenalaistaa vuosi sitten laajaa näkyvyyttä saaneen tutkimuksen, jossa esitettiin suomalaisten teloittaneen neljä-viisi kertaa enemmän sotilaskarkureita ja -kieltäytyjiä, mitä tähän asti on tiedetty.
Seitsemän kirjoittajan laatimassa Teloitettu totuus -artikkelikokoelmassa käsitellään kriittisesti akatemiaprofessori Heikki Ylikankaan vuosi sitten ilmestynyttä Romahtaako rintama -kirjaa, jossa kohuväitteet salateloituksista esiteltiin. Oikeustieteiden tohtori Jukka Lindstedt päätyy teloitettujen määrässä tyystin erilaisiin lukuihin kuin Ylikangas.
Lindstedtin mukaan sotapelkuruudesta ja karkaamisesta tuomittiin jatkosodassa kuolemaan 46 suomalaista sotilasta.
Lisäksi 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla kieltäytymisestä tai karkuruudesta.
Lindstedtin mukaan Ylikankaan esittämille yli neljä kertaa suuremmille luvuille ei ole näyttöä, vaan ne perustuvat samantyyppiseen spekulointiin kuin aiemmat huhut Huhtiniemen salateloituksista.
Ylikangas oli tiistaina paikalla uuden kirjan julkaisutilaisuudessa Helsingissä. Hän kävi kipakkaa sananvaihtoa kirjan kirjoittajien kanssa. Hänen mielestään lähtökohta, että väitettyjä teloituksia tutkittaessa otettaisiin huomioon vain viralliset lähteet on mahdoton.
Kirjaa toimittanut dosentti Jukka Kulomaa vakuutteli Ylikankaalle, että "tarkoituksena ei ole mustamaalata teitä".
Väittely päätteeksi osapuolet pysyivät poteroissaan. Kysyttäessä Ylikangas arveli, että hänen esittämänsä luku 250 teloitetusta tarkentuu todennäköisemmin ylöspäin.
Kirjan ovat toimittaneet sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa ja yleisesikuntaeverstiluutnantti Jarmo Nieminen.
Muut kirjoittajat ovat soitahistorian professori Ohto Manninen, FM Tapio Nurminen ja toimittaja Pasi Jaakkonen.
Jatkosotaa käsittelevä kirja kumoaa akatemiprofessori Heikki Ylikankaan väitteitä suomalaissotilaiden salaisista teloituksista kesällä 1944. Ylikangas ei kuitenkaan peräänny.
Tänään julkaistu Teloitettu totuus - kesä 1944 -kirja kyseenalaistaa vuosi sitten laajaa näkyvyyttä saaneen tutkimuksen, jossa esitettiin suomalaisten teloittaneen neljä-viisi kertaa enemmän sotilaskarkureita ja -kieltäytyjiä, mitä tähän asti on tiedetty.
Seitsemän kirjoittajan laatimassa Teloitettu totuus -artikkelikokoelmassa käsitellään kriittisesti akatemiaprofessori Heikki Ylikankaan vuosi sitten ilmestynyttä Romahtaako rintama -kirjaa, jossa kohuväitteet salateloituksista esiteltiin. Oikeustieteiden tohtori Jukka Lindstedt päätyy teloitettujen määrässä tyystin erilaisiin lukuihin kuin Ylikangas.
Lindstedtin mukaan sotapelkuruudesta ja karkaamisesta tuomittiin jatkosodassa kuolemaan 46 suomalaista sotilasta.
Lisäksi 14 sotilasta ammuttiin esimiehen aseenkäyttöoikeuden nojalla kieltäytymisestä tai karkuruudesta.
Lindstedtin mukaan Ylikankaan esittämille yli neljä kertaa suuremmille luvuille ei ole näyttöä, vaan ne perustuvat samantyyppiseen spekulointiin kuin aiemmat huhut Huhtiniemen salateloituksista.
Ylikangas oli tiistaina paikalla uuden kirjan julkaisutilaisuudessa Helsingissä. Hän kävi kipakkaa sananvaihtoa kirjan kirjoittajien kanssa. Hänen mielestään lähtökohta, että väitettyjä teloituksia tutkittaessa otettaisiin huomioon vain viralliset lähteet on mahdoton.
Kirjaa toimittanut dosentti Jukka Kulomaa vakuutteli Ylikankaalle, että "tarkoituksena ei ole mustamaalata teitä".
Väittely päätteeksi osapuolet pysyivät poteroissaan. Kysyttäessä Ylikangas arveli, että hänen esittämänsä luku 250 teloitetusta tarkentuu todennäköisemmin ylöspäin.
Kirjan ovat toimittaneet sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa ja yleisesikuntaeverstiluutnantti Jarmo Nieminen.
Muut kirjoittajat ovat soitahistorian professori Ohto Manninen, FM Tapio Nurminen ja toimittaja Pasi Jaakkonen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Heikki Alirätti on suomettuneimpia vasurihistorijoitsijoitamme.
"Ylikangas oli tiistaina paikalla uuden kirjan julkaisutilaisuudessa Helsingissä. Hän kävi kipakkaa sananvaihtoa kirjan kirjoittajien kanssa. Hänen mielestään lähtökohta, että väitettyjä teloituksia tutkittaessa otettaisiin huomioon vain viralliset lähteet on mahdoton. "
Mielenkiintoinen näkemys Ylikankaalta, koska jos tuolle linjalle lähdetään niin voidaan perustella mitä tahansa lukuja. Mitä muita lähteitä Ylikankaan mielestä pitäisi ottaa lukuun?
Jokaiseen tutkimukseen pitää sisältyä lähdekritiikki, ja Ylikankaalla sitä ei tunnu olevan. Asia tuli korostetusti esiin Huhtiniemen tapauksessa. Silloin jos jokin huhu on sen suuntainen mitä Ylikangas haluaa niin hän ei tunnu piittaavan siitä onko huhulle mitään todistetta vaiko ei.
En ole lukenut tässä puheena olevaa Ylikankaan kirjaa, mutta mihin hän perustaa luvun 250 teloitettua, ja mihin hän perustaa väitteen että luku tarkentuu todennäköisemmin ylöspäin?
Sinänsä olen sitä mieltä että jo 14 esimiehen aseenkäyttöoikeuden perusteella ammuttua on melkoisen suuri määrä. Jos sen lisäksi virallisissa asiakirjoissa luetellaan 46 muuta teloitettua, niin miksi loppuja olisi salattu?
Se lienee selvä asia että jokainen tapaus ei ole tullut esille. Ajatellaan vaikka että upseeri on ampunut karkuun koettaneen miehen, mutta kaatunut itse samassa taistelussa. Asiasta ei kukaan koskaan mitään tietäisi. Toisaalta olisi myös mukava tietää että onko tutkittu koskaan sitä kuinka moni suomalainen kaatui omassa tulessa sodan aikana. Tällä en siis tarkoita teloituksia taikka vastaavia, vaan näitä tapauksia joita aina sattuu sodissa että omia joukkoja tulitetaan vahingossa.
Historiantutkimuksen ei pidä koskaan nojautua pelkästään valtion virallisiin tietoihin tai ilmoituksiin. Tuollaista neuvostoliittolaista "historiantutkimusta" on jo liikaa nähty.
Se, että käytetään muitakin kuin virallisia lähteitä, ei tarkoita, ettei olisi mitään lähdekritiikkiä. Pelkkien virallisten tietojen toistaminen ei ole lähdekriittistä historian tutkimusta, itse asiassa se ei ole historian tutkimusta lainkaan, vaan vitrallisten tiedonantojen kopioimista.
Ylikangas ei ole päätynyt omiin lukuihinsa lähdekritiikittömästi. Kaikkiin älyttömiin huhuihin uskomalla luku olisi varmasti monta kymmentä tuhatta. Yhtä älytöntä on se, että lähdekritiikittömästi hyväksytään ja kirjataan vain ja ainoastaan ne teloitukset, joista on virallinen tiedonanto virallisessa arkistossa.
Historian tutkimuksen tarkoitus on selvittää menneisyyttä totuuden pohjalta, ei virallisten ilmoitusten mukaisesti.
Eli onko suotavaa, että tutkimuksessa käytetään muitakin lähteitä kuin vain virallisia tietoja tai ilmoituksia? Jos on, niin miksi sitten poikkeavien ajatusten esittämisestä joutuu vankilaan natsinleima otsassa?
Eli onko suotavaa, että tutkimuksessa käytetään muitakin lähteitä kuin vain virallisia tietoja tai ilmoituksia? Jos on, niin miksi sitten poikkeavien ajatusten esittämisestä joutuu vankilaan natsinleima otsassa????
parhaiten asiakirjoista. Nyt ne on tutkittu perusteellisesti.Sen voi tarkistaa lukemalla tämän uuden kirjan. Kyse ei siis missään nimessä ole "virallisten tiedonantojen" kopioinnista, vaan tieteellisestä tutkimuksesta. Kyllä myös Ylikankaan tarjoilemat ja keksimät tarinat on tarkistettu.
Ylikankaan linjoille lähteminen merkitsisi nimenomaan luopumista totuuteen pyrkimisestä.Kuka tarkistaa tarinoiden totuudellisuuden? Nyt sitä on tehty ja todettu salaisista ja laittomista teloituksista kertovat jutut hölynpölyksi. Yliknakaan osalta on kyse klassisesta tilanteesta usko vastaan tieto. Ja silloinhan tieto aina häviää. Tosin eilisessä keskustelussa "vastakirjan" julkistamistilaisuuddesa tieto voitti Ylikankaan uskomukset 100-0. Mitä heikommat tiedot sotahistoriasta on, sitä herkemmin uskoo Ylikangasta ja muita satusetiä, jotka tosiasioits apiittaamatta sepustelevat "historioita" omien enakkouskomustensa pohjalta.
Ylikangashan nimeomaan on ollut hyvin hölläperäinen lähdekritiikin suhteen. Nytkin hän maalaili kuvia siitä kuinka luku tulee tarkentumaan ylöspäin.
Jos kuvittelet tutkimuksen olevan vain virallisten lähteiden kopiointia silloin kun faktoiksi ei kerätä kaikkia mahdollisia huhuja joita asiasta esiintyy _oman_ kannan puolesta, niin olet melko pahasti hakoteillä. Johan Huhtiniemi osoitti Ylikankaan lähdekritiikin tason.
Ongelma Ylikankaan tutkimusmetodeissa on siinä, että jos tuolle linjalle lähdetään niin tutkimuksena voi esittää mitä tahansa väitteitä ja vedota aina salaliittoon. Ylikankaan metodeilla tehdään viihdekirjallisuutta, ei vakavasti otettavaa historiantutkimusta.
Luonnollisesti on aina niitä joista on mukavampaa hyväksyä sensaationhakuinen kirja kuin niellä tylsä totuus.
Miksi teloituksia olisi laajamittaisesti salattu?
Niitä kuitenkin merkittiin virallisiinkin lähteisiin aika paljon.
Miksi esimiehen aseenkäyttäoikeuden perusteella ammuttuja olisi järjestelmällisesti salailtu, kun niitäkin tuli esiin (mielestäni) melkoisen paljon?
Aseenkäyttöoikeuden osalta jo sanoinkin omana kantanani, että olosuhteiden takia kaikki eivät tule koskaan esiin, mutta kokonaismääriin sillä tuskin on paljoa vaikutusta. Tietysti jos haluat uskoa että kaikki kadonneet ovat esim. teloitettuja niin siitä vain. Ylikankaan metodillahan sinun on se helppo todistaakkin: Kerrot vain että herra Syväkurkku sanoi vuonna 1944 nähneensä asiakirjan jossa mainittiin että jokainen kadonnut on oikeasti teloitettu, ja se on siinä. Tutkimuksesi on valmis.
Kyllä, on suotavaa, että kaikessa historian tutkimuksessa käytetään muutakin kuin virallisia lähteitä. Holocaustin tutkimisessa ei-viralliset lähteet ovat olleet jopa avainasemassa, koska virallisista lähteistä Natsi-Saksa pyrki hävittämään teollisen joukkomurhansa näkymättömiin. Olennaista on kaikessa lähdekritiikki. Tämä koskee niin virallisia kuin epävirallisia lähteitä.
"Todisteet löytyvät parhaiten asiakirjoista"
Oletko tosissasi? Asiakirjoista selviävät Stalinin tai Hitlerin joukkomurhat? Katynin murhia ei ollut, koska asiakirjoista niitä ei löydy? Juutalaisia ei murhattu, koska Natsi-Saksan asiakirjat vaikenevat tästä? Pelleiletkö vai etkö käsitä historian tutkimusta lainkaan?
Kyse ei ole "kaikkien mahdollisten huhujen kopioinnista", mutta ei myöskään ainoastaan virallisten tietojen huyväksymisestä. maailma ei ole musta-valkoinen. Vaikka Suomi taisteli elämästään aggressiivista Neuvostoliittoa vastaan, jossa ihmisoikeuksia ei kunnioitettu, ei se tarkoita, että meidän tulisi ryhtyä idiooteiksi ja kieltää asiallinen historiankirjoitus ja tyytyä pelkkiin virallisiin sodanaikaisiin tiedonantoihin ja unohtaa normaali länsimainen historian tutkimus kokonaan.
Armeijassa tehtiin viime sotien aikana suunnaton määrä paperia. Väitteistä huolimatta esimerkiksi kesän 1944 tapahtumat ovat tavattoman hyvin taltioitu tuolloin tuoreeltaan myöhempien tutkijoiden käytettäviksi. Jos tehdään tieteellistä historiatutkimusta, ne ovat perusta. Luonnollisesti asiakirjatietoja voidaan täydentää muistitiedolla. Silloin ne on aina tarkistettava. Kesän 1944 osalta Ylikangas ei ole sitä tehnyt ja käyttää muutenin omaa mielikuvitustaan todisteean.Nyt julkaistun Teloitettu totuus-kirjan tekijät ovat käyneet läpi kaiken mahdollisen aineiston. Luehan kirja ja vertaa sitä Ylikankaan tekeleeseen. Palataan sitten asiaan.
Mitä esimerkiksi Katyniin tulee, niin ruumiit ovat hyvä todiste. Missä ne kesän 1944 laittomien ja salaisten teloitusten ruumiit ovat? Ja miksi juuri Ylikankaan väittämien tapahtumien asiakirjat on tuhottu, mutta kaikki muut löytyvät? Tiedettiinkö siis kesällä -44, että joitain asioita ruvetaan 2007 tutkimaan ja niitä koskevat asiakirjat on siis tuhottava? Eikö yksinkertainen tosiasia ole, että jos jotain ei tapahtunut, ei siitä tehty dokumenttejakaan? Eikö Huhtiniemen höpinä opettanut mitään?
Miedän järjestelmäämme on turha verrata Natsi-Saksaan tai NL:oon. Emme halunneet kumpaakaan järjestelmää.
kielttänyt asiallisen historiankirjoituksen. Siitähän on vallan erinomainen tuore todistus kirjassa nimeltä "Teloitettu totuus". Lue niin tiedät edes jotain.
kirjoillensa ostajia. Kuka nyt sotakirjoja ostaisi ellei niihin liittyisi jotain sensaatiohakuisuutta.... Onhan se hyvä että vasenlaitakin tulee vedetyksi keskusteluun.
Anteeksi että kommentoin tämän juuri sinun kirjoituksesi alle, tämä koskee monia muitakin.
Mikä helvetin tarve täällä on tunkea joka paikkaan vasenta ja oikeaa?
Ettekö te onnettomat osaa keskustella historiasta tuomatta mukaanne omia äärioikeistolaisia taikka äärivasemmistolaisia näkemyksiänne?
Sinänsä sääli että sinunkin piti tuollainen loppukommentti asiaan heittää, koska alkuhuomiosi lienee aivan oikea: sensaatio myy.
Johan se kertoo kuinka politisoitunut tämä palsta on.
Toisaalta onko sellainen tilanne edes mahdollinen, ettei lähihistoria olisi politisoitunut?
Joka tapauksessa sinun perustelusi ainakin tässä ketjussa olivat vakuuttavat, joten itse suosittelisin sinulle tuota seriffin virkaa. Saataisiin tätäkin palstaa huomattavasti puhtaammaksi..
PS. En ole edellinen kirjoittaja.
Peruskysymys on, nojataanko kirjallisiin lähteisiin vai niiden puuttumiseen, kuten Ylikangas tekee.
Miksi muuten Ylikangas jätti "Romahtaako rintama"-kirjassa käyttämättä uudemman neuvostoarkistotiedon? Käsittämätöntä, sillä ne olisivat tukeneet näkemystä, jonka mukaan NL:n tavoite oli luhistaa koko suomalaispuolustus totaalisesti Kannaksella ja sen jälkeen joukot olisivat esteettä ehtineet toisaalta suomalaisen Itä-Karjalassa olleiden päävoimien selustaan ja toisaalta edenneet vapaasti Etelä-Suomeen.
Miksi siis Ylikangas jätti tuon tiedon hyödyntämättä?
Vastaus: koska se olisi osoittanut, että suomalaiset todellakin taistelivat olemassaolostaan. Sen sijaan Ylikangas loi täysin älyttömän äärivasemmistolaisen mytologian, jonka mukaan NL:lla olisi muka ollut "rajoitetut tavoitteet".
Jos NL:lla olisi ollut "rajoitetut tavoitteet" Suomen suunnalla niin miksi ihmeessä se pyrki vimmatusti läpimurtoihin niin Ihantalassa, Vuosalmella, Viipurinlahdella ja niinkin myöhään kun heinä-elokuussa Ilomantsissa?
Ylikangas on totisesti sössinyt perusteellisesti historiantutkimuksessa, mikä ei ole ihme sillä koulutuksen suhteen hän on roomalaisen oikeuden professori - ei historioitsija.
Ylikangas on vasemmistolaisen Ylen ja sen toimittajien lemmikki. Milloin tahansa hän avaa suunsa niin heti on media kontallaan hänen edessään.
Todella säälittävää kritikittömyyttä toimittajakunnalta. Suomen media, eteenkin Yle, elää vielä 1970-lukua.
Ylikankaan teesi "Neuvostoliiton rajallisista tavoitteista Suomessa" oli minullekin yllättävä.
Silti, vaikka se ei totta olisikaan, se ei vielä kiistä mahdollisuutta että teloitettujen omien määrä todellakin oli suurempi kuin virallisesti ilmoitettu.
Historiantutkijat kun vain ovat siinä suhteessa kyynikkoja, että kun jos tapahtumasta ei ole dokumenttia, merkitsee se sitä, ettei ollut tapahtumaakaan.
Vasen tai oikea - tämä ei saisi kriittiseen historiantutkimukseen vaikuttaa. Historia voi sisältää meidän etnosentriselle sankarihistoriallemme kiusallisia asioita, se vain on myönnettävä.
tutkittava tieteellisen historiantukimuksen keinoin.Oula Silvennoisen tutkimus ja tämä viimeinen ovat hyviä esimerkkejä. Ylikankaan tapaiset tarinoitsijat ovat sitten eri asia.
Siis satusetä Silvennoisen Suuri Lapin holokaustitutkimus on siis Virallinen totuus?? Nyt en oikein pysy perässä. Ennen julkistamistahan Oula et faninsa antoivat ymmärtää, että Lapissa oli ollut kuolemanleirejä ja juutalaisten massamurhaamista suomalaiset mukana huhkien. Sitten se kuihtui 12 tulkiksi saksalaisten apuna. Mutta tämä on siis se virallinen Totuus Suomi-holokaustista vai mikä se nyt oli?
virallinen totuus. Historiassa ei sellaista olekaan. Silvennoinen on erinomainen tutkija. Lue ensin hänen kirjansa ja arvioi sitten. Otavan markkiinointi ja tohtori Jukka Tarkka ynnä muutamat muut löivät pahasti yli. Se ei laske Silvennoisen työn arvoa.Hän on päässyt näissä Lapin tapahtumissa niin lähelle totuuttta kuin se nyt on mahdollista. Ei ole hänen vikansa, ettei siellä suomalaisten toimin mitään holokaustin alkiotakaan ollut.
"Tutkimus on tutkimus, ei virallinen totuus. Historiassa ei sellaista olekaan."
Tuon voisi ilmaista myös seuraavsti:
Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus.
Mutta nuo mielikuvituksen tuotteet eivät ole historiaa......
Niin ei siis mitään uutta. Kirjahan vain toistaa sitä ikivanhaa virallista totuutta, johon eivät usko kuin kadettikoulun kasvatit, sotahullut, kenraalit ja isänmaallisuusintoilijat. Ei sillä että Ylikankaan kirjakaan olisi mitään uutta esille tuonut. Se herätti kohua, koska oli kuviteltu ettei kukaan enää palaa aiheeseen. Totuuden tiesivät kaikki siellä olleet miehet, jotka ovat kertoneet näkemästään ja kokemastaan. Heidän puheensahan on virallisesti "todistettu" vääriksi ja herjaaviksi moneen otteeseen aina 1950-luvulta lähtien. Veteraanien kertomuksethan ovat totta vain silloin, kun SA Int ja isänmaallisuusintoilijat hyväksyvät ne.
mielipiteenmuodostuksessa on tapahtunut perustavaa laatua oleva virhe. Voisitko kertoa ajoistasi siviilipalveluksessa tai parhaimmillaan totaalikieltäytyjien kohtuuttomasta kohtelusta Suomessa.
En tiedä missä kirjeopistossa olet itse armeija-aikasi viettänyt, mutta kävin itse suorittamassa asepalveluksen jo 25 vuotta sitten, siihen aikaan kun sieltä ei vielä päässyt kotiin "kiusaamisen", "psyykkisten syiden" tai "huonon kunnon" takia. Aktiivisena reserviläisenä olen ollut kertausharjoituksissa silloin kun niitä vielä pidettiin ja pikkuisen ulkomaillakin "hommissa".
Sinun asenteesi on juuri se ongelma, mikä estää asiallisen historian tutkimuksen sodistamme. Sota ei ole leikkiä, poikaseni. Se on rumaa ja raakaa, kovaa touhua, jossa nössönassut eivät videopelien tuomalla kokemuksella pärjäile. Sodassa kuolee ihmisiä.
Sodassa joudutaan myös tilanteisiin, joissa otetaan kovimmat rangaistukset käyttöön. Silloin ei kysellä itkettääkö tai onkohan tämä nyt ihan akateemisesti sopivaa. Kun kesällä 1944 rintama oli revennyt Kannaksella ja armeijan omienkin laskujen mukaan lähes 20 000 miestä oli poissa rivistä, noita keinoja käytettiin. Eikä kaikista tapauksista tehty pöytäkirjoja tai protokollan mukaisia asiakirjoja tulevaisuuden puunenien pähkäiltäviksi.
Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen. Ymmärrän hyvin tuon tilanteen ja sen vaatimukset, mutta teillä tuntuu olevan. Kaltaisesi runebergiläiset haihattelijat kuvittelevat sodan olleen jotenkin ihmeellisen ylevää ja uljasta touhua suomalaisten puolella. Te ette tajua, ettei sodassa ole mitään moraalia tai oikeassa olemista.
Silloin kun kuulaa lentää, taistellaan kaikin keinoin. Kaikin keinoin. Jos joudutaan ampumaan joku pakokauhua levittävä uuno, se tehdään. Ei sitä jäädä ihmettelemään. Se on pakko, jos haluaa selvitä.
Ongelma nykyisin on se, että jostakin syystä sotaa taas halutan kaunistella ja jalostaa puhtaammaksi ja paremmaksi kuin mitä se oikeasti on. Se suomalaisten veteraanien sankaruus oli juuri siinä, että siinä helvetissä he tekivät sen mitä pitikin, tulivat takaisin siviiliin ja rakensivat maan uudelleen. Ei heillä ollut mitään tarvetta kaunistella asioita tai satuilla jotakin paskaa. Sota oli ollut sotaa.
Mielestäni tällainen sodan siloittelu on suuri loukkaus veteraaneja ja heidän urotekojaan kohtaan. Kaiken maailman toimistosotilaat uhoilevat ja väittävät tietävänsä kaiken siitä mitä tapahtui. Eivät he tiedä mitään. He eivät olleet siellä, eivätkä olleet ne asiakirjatkaan. Siellä oli suomalaisia miehiä, jotka tekivät sen mitä piti. Luojan kiitos.
Onneksi nämä työpöytätaistelijat eivät olleet silloin paikalla, kun Suomen kohtaloa ratkaistiin.
Tee palvelus Isänmaalle ja kerro ne tosiasiat, jotka on mielestäsi salattu. Kävin juuri läpi useita veteraanien muistelmia, enkä voi ymmärtää, mitä tarkoitat. Sodista on kirjoitettu suunnattomasti. Mitähän on jäänyt salaan? Kerro ihmeessä!
No jos olet niin kauheasti lukenut niin varmaan tajuat mitä tarkoitan. Eivät veteraanit ole mitään salailleet, vaan juuri te virallisen höpölöpöosaston miehet.
Ylikankaan ongelma on siinä, että hänkin haluaa vain julkisuutta omituisille väitteilleen rikoksista. Ei siellä mitään rikoksia tehty. Se oli vain sotaa.
Teidän ongelmanne on se, että te ette halua nähdä sotaa sellaisena kuin mitä se oli. Sinäkin urputat salailuista, vaikka en ole puhunut sellaisista mitään.
Totesinpahan vain sen, että teille runebergilaisille valopäille kelpaavat vain sellaiset veteraanien selonteot ja kertomukset, jotka tukevat teidän sotaunianne. Sellaiset kertomukset, jotka eivät pirtaan käy, julistetaan huhupuheiksi ja valehteluksi ja vaaditaan asiakirjoja tueksi.
Ymmärrän sen ihan hyvin. Sota on niin kauhea asia, että tuollaiset vellipöksyt haluavat sen pysyvän mielummin videopelin kaltaisena seikkailuna, jossa uljas upseeri johtaa yksimielisen aatteellisen kommandojoukkonsa menestyksestä toiseen innokkaana ja rehtinä reimana.
Se tosiasia, että sota on kovaa touhua, jossa tapetaan ihmisiä, voi olla liikaa nykypäivän kariluodoille, varsinkin kun ja jos omat kokemukset asiasta rajoittuvat paperille. Toki ymmärrän senkin. On pelottavaa ymmärtää, ettei sota olekaan kivaa ja uljasta puuhaa, jossa joku kyselee upseerikunnian perään tai laatii seikkaperäisiä asiakirjoja kynäotsien iloksi illat pitkät. Sellaista se kuitenkin on ollut ja on edelleen.
Virallisesta versiosta puuttuvat kaikki ne tapaukset, jotka eivät viralliseen versioon sovi. Esimerkistä käy isosetäni ja hänen aseveljiensä tekemä kepponen, jossa eräs ei-niin-pidetty upseeri heilui vaaleassa öljykangastakissaan syyspimeällä. Yksikään mies ei varoittanut häntä asiasta ja mies kuoli aika pian linjoille tulonsa jälkeen. Mies kaatui siis virallisesti naapurin luotiin, vaikka jokainen oli tiennyt miten käy jos häntä ei varoiteta. Ei varoitettu. Upseeri kuoli.
Isoisäni, joka ei ollut enää rintamajoukoissa jatkosodan aikana, kertoi kuinka junakuljetusta jatkuvalla käskyttämisellään häirinnyt saksalaisupseeri tapettiin Oulun junassa. Miehellä oli tapana kurkkia härkävaunun oven raosta ja huudella sieltä. Eräällä pysähtymisellä veturin kuljettaja peruutti äkisti. Seurauksena oli ketjureaktio vaunujen törmätessä toisiinsa. Tämä aiheutti sen, että ovet liukuivat kiinni. Saksalaisen pää oli välissä. Kyseessä oli siis virallisesti onnettomuus.
Kolmannessa tapauksessa upseeri ampui taistelun aikana pakokauhuisen miehen asemiin, mutta kaatui hetkeä myöhemmin samalla paikalla. Asiasta ei tehty numeroa, eli niitä asiakirjoja. Molemmat merkittiin kaatuneiksi. Isosetäni kertoi tämänkin.
Mutta nämähän ovat vain huhuja ja veteraanien juttuja, joille ei pidä tässä tapauksessa antaa liikaa painoarvoa, eikös niin? Heh heh...
Jokainen tariNa, joka on totta, voidaan tarkistaa. Tarvitaan vain oikeat faktat ei papereita,mutta nimiä, päivämääriä, yksikön numero jne. Miuuten on kyseessä tarina, joka tietysti voi olla tosikin. Niitä ovat sotakirjat pullollaan.
Käsityksesi sodan kuvasta on samaa asiantuntematonta hölynpölyä. Kyllä upseereilla siitä on selkein käsitys, on omaa sotakokemusta tai ei.Suomalaisia upseereita on koko ajan maailman levottomuuspesäkkeissä vähintään satakunta.On turha kuvitella upseerien AJATUKSIA, KUN ET SIITÄ MITÄÄN YMMÄRRRÄ.
No tulihan se sieltä. Upseerit ovat loukkaantuneita, voi herrandyydeli!
Kuten eräs erittäin kunnioitettu veteraaniupseerikin kerran sanoi tv-haastattelussa: se oli niin kovaa, ettei sitä pysty kuvittelemaan kuin sellainen, joka on siellä ollut. Tunsit varmaan tämän ärrää sortaneen upseerin? Vai oliko hänkin kenties väärässä?
Varmaan, kun ei esittänyt asiakirjoja puheensa todisteeksi. Sorry, Adolf E. Sanasi ovat vain tiukujen helinää ilman asiakirjoja nykyupseerien silmissä, ei voi mitään.
Toinen pointti: mistä ihmeestä juuri upseerit ovat saanet tuon jumalaisen totuuden tiedon sodasta kokemuksesta riippumatta? Eivät mistään. Se on karu totuus.
Sota on tappamista ja tuhoamista. Siinä kuolee ihmisiä koko ajan. Se on sen tarkoitus. Joillekin, kuten sinulle, se voi olla liian karua, mutta toisille, kuten minulle, se on ihan selvä juttu. Valitan.
vain hänen oma mielipiteensä. Se ei siis tarkoita, että jos on sodan kokenut, niin puhuisi aina totta. Tämähän on nyt nähty jopa huhtiniemen farssissa, johon alkoi kaikenlaisia asiantuntijoita ja silminnäkijöitä ilmaantua kuin kissoja kuumalle puurolle.
Otetaan pari esimerkkiä noista sinunkin "isoisäsi" lätinöistä, jollaisia tälläkin palstalla tuntuu aina säännöllisesti olevan.
Mistäs ukkisi sen tietää? Kävikö hän ihan itse siitä veturinkuljettajan kanssa keskustelemassa? Vai olisiko kuitenkin käynyt niin, että kyseessä oli vain onnettuus, ja katkera isoisäsi veisteli siitä mieleisensä tarinan omaksi ilokseen? Myös tämä vaihtoehto on täysin mahdollinen.
Tämä voi pitääkin paikkansa. Sinänsä silläkään ei liene edes merkitystä kaatuiko upseeri vai ei, koska käsittääkseni ainakin jossakin sodan vaiheessa vetäyminen oli kielletty ampumisen uhalla ja upseereilla oli käsky ampua myös muita perääntyviä upseereita.
Joka tapauksessa mielenkiintoista on se, että nämä murhaamiset tuntuvat kasautuvan aina sille yhdelle papalla ja sotilaalle. Sinunkin ukkisi siis näki ainakin kolme tapausta, jossa siis itse vaikutettiin oman miehen kuolemaan. Luulisi nyt esim. tuosta "junaonnettomuudesta" jääneen muitakin aikalaiskuvauksia ja tulkintoja.
Eli omalla kohdalla uskottavuutta heikentää juuri se, että nämä tietyt yksittäiset henkilöt aina kirkuvat tietyn henkisten asioiden perään. Ylikangas on tästä hyvä esimerkki, sillä sama jätkähän uskoi huhticaustinkin koukkuineen päivineen, mutta silti hänen arvostelukykynsä muissa asioissa on muka ammattimaista ja uskottavaa.
Jos osaisit lukea niin huomaisit, että junahomman kertoi isoisäni ja nuo kaksi muuta isosetäni, mutta hekä lukutaitosi on RUK tasoa. En tiedä. Saksalaisen pään murskaaminen kirjattiin virallisesti onnettomuudeksi, taisi olla silloin lehdissäkin, jonka aiheutti junan kuljettaja. Isoisäni oli töissä samassa junassa. Siis silminnäkijä. Mutta sinähän se tiedät kaiken paremmin vaikka et ollut edes uni isäsi kivespusseissa 40-luvulla. Onneksi sinulla on sodasta parempi ja tarkempi käsitys kuin silloin eläneillä. Muutenhan olisimme vain silminnäkijöiden ja sodan kokeneitten elämän varassa. Onneksi kaltaisesti uskomattomat nerot ovat täällä oikaisemassa noiden veteraanihuijareiden ja valehtelijaveteraanien kommunistisia salajuonia nykyupseereita vastaan. Valitettavasti suurin osa heistä on jo kuollut, niin et voi haastaa heitä oikeuteen valehtelusta ja Suomen pilkkaamisesta. Voit tietysti suorittaa uuden tutkimuksen, jolla todistat että veteraanit olivat upseereita lukuunottamatta kusettajia ja paskan puhujia, jotka eivät tienneet mistään mitään eivätkä kokeneet mitään. Sehän on sinun vakaumuksesi, eikä niin?
vietiin armeijanaikoina putkatuomiotaan kärsimään vielä kuusikymmentäluvulla. Kaksi vartijaa konepistoolien kanssa, kovat piipussa, saattoivat esim. lomalta myöhästyneen ja siitä rangaistuksen saaneen putkarangaistustaan kärsimään. Vanki oli pakannut vuode ja muut varusteensa päiväpeitteeseen, jotka mukanaan saattajat kp:t olalla saattoivat niskuroijan päävartioon. Määräys oli, ampua pitää jalkoihin, jos vanki yrittää karata. Paljonkohan lienee ammuttiin sota-aikana palvelusrikkomustapauksista.
Sama oli menettely vielä 80-luvun alussa omassa palveluspaikassani. Vartiomiehille ohjeistettiin, että jos joku ei tottele, ampukaa kohti, maahan ja ilmaan. Syy: virallisesti piti ensin ampua ilmaan, sitten maahan ja sitten kohti. Ei tuottanut minulle mitään ongelmia moraalisesti.
Meillä 1989 arestilaisen vartija sai kantaa vain kumipamppua.
Huvittavaa sitäkin oli seurata kun näki että arestilainen ja vartija olivat samaa ikäluokkaa ja kavereita. Tokkopa olisi tuota hivauttanut.
Tais olla 83 ku olin intissä. Saatoin yhtä putkassa ollutta lekuriin siihen aika lähelle. Oli lipas täynnä, vaikka virallisesti piti olla vaan 11 skodea. PU:n ohje oli, et jos yrittää karkuun niin jalkoihin vaan. En ois ampunu ku oli saman kassun ukkoja, mutta että nää oli silloin säännöt ainakin meillä.
"Kaksi vartijaa konepistoolien kanssa, kovat piipussa, saattoivat esim. lomalta myöhästyneen ja siitä rangaistuksen saaneen putkarangaistustaan kärsimään. "
Tosin joku oli poistanut patruunoista ruudin ja laittanut tilalle pienen paperilapun. Lapussa luki TJ 3.
Lappeenrannassa keväällä 1986 eräs alikersantti oli vartioryhmän kanssa ulkoiluttamassa arestilaisia, kun eräs arestilaisista pinkaisi pakoon pääportista kohti keskustaa eli ns. huokausten siltaa. Tämä alikersantti huusi pysähtymiskäskyn ja kun kaberi ei totellut, ampui useita laukauksia rynnäkkökiväärillä kohti pakenevaa. Ongelmana oli se, että päiväsaikaan siinä kadulla liikkui aika paljon lappeenrantalaisia (koulu, kirkko ja päiväkoti ihan vieressä). Seuraavalla viikolla kun mentiin vartioon, niin pääportin vartiomieskään ei saanut enää pitää asetta. Eli - tarinan opetus: paljon on kuuliaisesti käskyjä tottelevia sotilaita, jotka ampuvat vaikka omiaan, jos käsky niin käy.
Mainilan laukaukset.
Suomen puolelta ne ammuttiin koska itänaapurin sen aikaiset viralliset dokumentit niin osoittavat.
Ryti, Tanner, Kivimäki, Linkomies... olivat sotasyyllisiä ja saivat tuomion. Tämä on virallinen fakta.
Äläkä unohda fasisti Lauri Törniä, tuota sotarikollista, virallista sellaista. Ja asekätkentään osallistuneita gangstereita, jotka todettiin virallisesti rikollisiksi. Eläköön virallinen totuus, eläköön virallisuus! :-DDDDD
Kolme asiaa tässä kysymyksessä ovat ratkaisevia:
1. Puolustusvoimien mahdollisesti tekemien rikosten uhrien määrä ei ole ratkaiseva. Yksikin puolustusvoimien hyväksynnällä ja yllytyksestä laittomasti teloitettu henkilö riittää kyseenalaistamaan armeijan johdon toiminnan.
2. Teloitettu totuus - kesä 1944 -kirjan ovat toimittaneet sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa ja yleisesikuntaeverstiluutnantti Jarmo Nieminen. Jos suhtautuu kirjoittajiin sillä samalla kritiikillä kuin Ylikankaaseenkin tulee suhtautua, voi helposti todeta kirjan kirjoittamisen motiivien takana jälkien johtavan sylttytehtaalle. Täydellistä hölynpölyä ei kannattaisi vaieta kuoliaaksi näin äänekkäästi.
3. Jos historiallisista tapahtumista vaaditaan täyttä näyttöä niihin liittyvien tutkimusten kvalifioimiseksi riittävän tieteellisiksi, samalla perusteella esim. presidentti Lukasenka on demokraattinen ja länsimaiset standardit täyttävä valtiomies, sillä vastakkaista täyttä näyttöä ei ole saatavilla, kuten tällä palstalla on jo aiemmin osuvasti todettu.
Et näy lainkaan ymmärtävän koko asiaa.Uusi kirja on nimenomaan tarkasti tutkittua historiaa. Kaille asioille löytyy faktat. Ylikankaan "tutkimus" on pelkkä oman ennakkokäsityksen pohjalle laadittu sepitelmä. Lue nyt vaikka JOkisipilän arvostelu päivän Hesarista.
Niin, tosi hyvin tutkittu on! Asiakirjoihin nojaten, ihan. Nyt on todistettu kaikki. Samalla metodillahan Neuvostoliitossa ei juurikaan ollut rikollisuutta, oli maailman suurin tuotanto, ei sotarikoksia, eikä siellä oltu koko historian aikana teloitettukaan kuin kourallinen konnia. Asiakirjat todistivat tämän!!
unohtui. Nyt ei ole kyse neuvostopropagandasta, vaan historiatieteestä ja vielä korkeatasoisesta.
Esimerkiksi Ylikankan kokoamasta Kannas-aineistosta eli veteraanien kertomuksista ei löydy ainoatakaan väitettä salaisista tai laittomista teloituksista.Päinvastoin ne useassa muistelossa kiistetään, minkä Ylikangas luonnollisesti jätttää kertomatta, koska se ei sovellu hänen ennakkopäätökseensä, jonka hän halusi todistaa oikeaksi.
Mitä heikommat historiatiedot, sen vahvempi usko Ylikankaaseen. Se on jo todettu, vaikka ei ihan tieteen keinoin.
Sinun mielestäsi totuus löytyy Komsomol koulun oppimateriaalista. Jotkut saattavat olla asiasta eri mieltä. Se on onneksi sallittua Suomessa.
Niin Neukuissahan se oli se virallinen totuus joka oli totta, niin kun meilläkin. Virallinen taho on selvittänyt Totuuden Virallisista asiakirjoista ja sillä selvä. Asialla ovat olleet virallisesti maan parhaat tutkijat. Takana on armeijan virallinen historianlaitos. Se pitää.
Koitas nyt vanha fasisti herätä unestas ja ymmärtää, että tämä sinun virallinen totuutesi virallisine asiakirjoineen ja virallisine totuuksineen on ihan samaa kauraa kuin Neuvostoliitossakin oli. Sielläkin tehtiin juuri näin: otettiin parit sotilaat, armeijan hyväksymä tutkija, armeijan hyväksymät lähteet, armeijan asiamies virallista totuutta kannattavasta lehdestä, ja kas kummaa: Totuus löytyi.
Sinä ja muut tähän viralliseen Totuuskomitean kirjaan uskovat olette sitten niitä, joita itärajan takana kutsuttiin neuvostokansalaisiksi. KGB kutsui lehmiksi, koska ne menivät minne vitsa opasti.
"Niin Neukuissahan se oli se virallinen totuus joka oli totta, niin kun meilläkin."
Hukkaat oman "hanurisi", eli perseesi tuon päättelysi kanssa.
Neukkulassa arkistot oli suljettu, sinne eivät tutkijat päässeet. Virallisen totuuden Neukkulassa päätti polititšeskoje bjuro, eli politbyroo. Ei tarvinut tutkia, koska virallinen totuus - esim. Katynin murhista - tiedettiin tutkimatta. Saksalaisten syytä, eihän nyt Njeuvostoliitto.....
Suomessa näin ei ole. Rehellisiä tutkimuksia voidaan tehdä ja julkaista. Ja hyvä näin.
Aivan, sitä tarkoitin, mutta ehkä sun aivokapasiteetti ei kyennyt tajuamaan kirjoitettua sanaa. Väännä sen sulle rautakangesta: Eli juuri näinhän tässä on toimittu: joku kehtaa esittää virallisesta linjasta poikkeavan tulkinnan, esiin marssii ukkoja univormuissaan, hyväksytyt tutkijat ja oikeaoppinen toimittaja rinnallaan, ja nämä kertovat miten asia Oikeasti oli. Eli tämä Teloitettu totuus on siis se sinun byroosi Virallinen Totuus, aivan kuten Neuvostoliitossakin oli se virallinen totuus jota vastaan ei saanut edes ajatella. Sitähän sinä haluat, eikös niin? Toisinajattelijat leireille ja julkisesti häväistäviksi, vankilaan ja työttömiksi, aivan kuten rakkaassa Neuvostoliitossasi oli tapana. Näinhän tässä on menetelty, ihan samalla tavalla kuin sielläkin. Et vaan kehtaa tunnustaa ihailevasi stalinistista systeemiä, jossa kukaan ei uskaltanut sanoa vastaan Viralliselle Totuudelle, toisin kuin meillä, jossa joku pirun ylikangas kehtaa väittää muuta kuin armeijan hyväksymää Totuutta! Kansa kuriin ja äkkiä!
Juuri tämä on se sinun rakas neukkumallisi: joku kehtaa esittää virallisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä. Esiin astuvat univormupukuiset miehet je heidän tukijansa, ja he kertovat mikä on Totuus. Näin tälläkin kertaa.
" Väännä sen sulle rautakangesta: Eli juuri näinhän tässä on toimittu: joku kehtaa esittää virallisesta linjasta poikkeavan tulkinnan, esiin marssii ukkoja univormuissaan, hyväksytyt tutkijat ja oikeaoppinen toimittaja rinnallaan, ja nämä kertovat miten asia Oikeasti oli."
Aivokapasiteetissa on vikaa, SINUN puolellasi.
Pointti on siinä miten asia PERUSTELLAAN.
Ylikankaan perustelu on: tämä on minun ARVIONI.
Sitten nämä "ukot univormuissaan" - Hesarin kuvassa ovat kyllä ihan siviileissä - he käyttävät lähdeviitteitä.
Eli vastakkain ovat: arvio - dokumentit.
Tiedätkö mikä on arvion ja arvauksen ero? No, en minäkään tiedä.
Ylikangas kertoo Hesarissa valmistelevansa uutta kirjaa. Jää nyt ihan rauhassa odottelemaan, ehkä se päivä vielä paistaa Pispalan kommareillekin.
Suomessa on onneksi mielipiteen vapaus. Minulle Ylikangas ei ole niin suuri auktoriteetti, että uskoisin "olkapään korkeudelta poimittuja lukuja" ilman mitään perusteluja. Jos sinä haluat niin tehdä, niin ei se ole minulta pois.
"Juuri tämä on se sinun rakas neukkumallisi: joku kehtaa esittää virallisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä. Esiin astuvat univormupukuiset miehet je heidän tukijansa, ja he kertovat mikä on Totuus. Näin tälläkin kertaa."
Minun muistini mukaan homma meni seuraavasti.
Ylikangas julkaisi kirjan: Romahtaako rintama. Kirjassa esitettiin arvioita teloitettujen sotilaiden määristä.
Tiistaina siviilipukuiset miehet julkaisivat oman kirjansa: Teloitettu totuus. Kai heilläkin on oikeus julkaista kirja. Vai oletko eri mieltä?
Julkaisutilaisuudessa Ylikangas kertoi valmistelevansa uutta kirjaa aiheesta. Keskustelu jatkuu......
Mikä tässä asiassa nostaa sinun verenpainettasi? Onko Ylikangas jotenkin kaiken arvostelun yläpuolella?
Minusta tämä on normaalia toimintaa demokraattisessa Suomessa, ei Neukku meininkiä ollenkaan.
Just, taas ne pahamaineiset Pispalan kommunistit juonittelee kunnon kapparien päänmenoksi. Varmaan kantsis käydä Pispalassa kattomassa niitä miljoonataloja. Ei taida olla kommareita siellä enää ku sun märissä unissas. Ongelmas on se, että sä et tajua olevas uskovainen siinä kun Ylikangaskin. Sä uskot johonkin armeijan dokumentteihin niin ku joku partaheppu kivitauluihin aikoinaan. Sulle ne on Totuus, vaikka jokainen tajuaa ettei niissä ole kun sopivia merkintöjä. Ja tehän sitä huudatte et Ylikankaan pitäis olla hiljaa kun ei tiedä Totuutta, et se sananvapaudesta. Ja meno on just ku Neukkulassa: armeija ja sen lähipiirit ovat aina oikeassa. Piste. Niin se oli Neuvostoliitossakin.
Keskustelu on aina jees, mutta kun kirjanjulkistamistilaisuuteen ryntää sotilas univormussaan möykkäämään ja uhittelemaan, ei se ole enää normaalia keskustelua. Se on virallisen armeijan edustajan kirjoittajaa kohtaan kohdistamaa painostusta. Ylikangas voi olla täysin metässä teeseineen, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, ettei armeija hyväksynyt hänen mielipiteitään ja ryhtyi toimiin. Ensin kirjaa haukuttiin ja pilkattiin, sitten oma asiamies iltapäivälehdessä aloitti kampanjan eriävän mielipiteen nolaamiseksi, sitten tulee kirja jonka takana ovat armeijan miehet.
Mikä tässä on mielestäsi normaalia demokraattista toimintaa?? Tottahan Ylikangas panee pohjalaisena hanttiin. Mutta miks ihmeessä armeija niin hikeentyi yhden vanhan ukon kirjasta näin perusteellisesti, että ukon kimppuun käytiin sieltä sun täältä? Se on naurettavaa ja lapsellista touhua. Ja suoraan kun itänaapurista. Siellähän on toi meno nykyisinkin.
" Ylikangas voi olla täysin metässä teeseineen, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, ettei armeija hyväksynyt hänen mielipiteitään ja ryhtyi toimiin."
Juuri näin. Muillakin kuin Ylikankaalla on oikeus kertoa mielipiteensä. Jos ei olisi, niin sehän olisi sitä kauhistelemaasi Neukku-meininkiä. Armeija ei ryhtynyt toimiin. Sotahistorian laitos voisi olla parempi "syyllinen". Heidän toimenkuvaansa kuluu kirjojen tekeminen.
oikein viisasta miestä? Ylikangas näyttäisi äkikseltään semmoselta. Kun yhdistää bisneksen ja tutkimuksen, laittamalla kirjoihin ylilyöntejä, tyhmemmät menevät lankaan. Ja taas tulee uusi kirja akateemisen apurahan turvin. -Ne kolmekymmentä kolikkoa.
Sotahistorian laitos on Puolustusministeriön alainen elin.
Maanpuolustuskorkeakouluun eli on osa puolustusvoimia. Tietysti SHistL kuuluu PLM:n hallinnonalaan.
Ylikangas osaa tarttua olennaiseen ja sanoa sen kanssa! Esimerkkejä riittää vaikkapa Ruotsin sodista:
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi.
Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet. Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi.
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa."