Ilta alkoi hämärtyä. Synkät pilvet kulkivat pimeällä taivaalla ja kirkkaat auringon viime säteet painuivat suurten kattojen taakse. Pekka lähti ystävänsä luota ja päätti kävellä pienellä laitakaupungilla sijaitsevaan kotiinsa. Pimeän tultua outo tunne alkoi hiipiä Pekan mieleen. Päiväsaikaan tavalliset kadut olivat nyt pelottavia ja tuntemattomia. Kaikkialla oli omituisen hiljaista. Vastaan tuli vain muutama ihminen ja hekin näyttivät ilkeiltä ja hirveiltä. Vaikka Pekka käveli ripeästi, koti ei tuntunut tulevan yhtään lähemmäksi. Pekasta alkoi tuntua tosi pelottavalta. Mikä koko kaupunkia vaivasi? Se oli kuin autio. Viimein Pekka näki kotitalonsa, mutta sekin oli hylätty. Kodin tutut ikkunat oli nyt laudoitettu. Iso ulko-ovi aukesi vain vaivoin ja piti narisevaa ääntä. Epäröiden Pekka astui pimeään rappukäytävään ja silloin hänen eteensä käveli kokonaan mustiin pukeutunut mies. Pekka kysyi, "Missä minun vanhempani on?". Mies sanoi "Saat tietää sen vielä, mutta tule nyt teelle". Mies tarjosi teetä. Pekka joi sen. Pekan silmäluomet alkoivat tuntua raskailta. Uni tuli väkisin.
Pekka heräsi lukitussa huoneessa. Mustapukuinen mies naureskeli oven takana. Pekka kysyi "Missä minun äitini on?" Mies sanoi "Äitisi on kuollut ja pian olet sinäkin". Kaikki toivo näytti menneen. Sitten ääni sanoi "Psst, Pekka minulla on avain". Pekan paras kaveri oli tullut. Pekan kaveri sanoi "Meidän täytyy päästä pois tästä Helvetistä. Vampyyrit ovat valloittaneet kaupungin eikä niitä voi voittaa". Pekan kaveri johdatti Pekan vankilan ulkopuolelle. Mustapukuinen vampyyri huomasi heidän paenneen.
Joukko vampyyrejä hyökkäsi heidän kimppuunsa. He ottivat puukepit ja alkoivat taistella vampyyrejä vastaan. Taistelu kesti monta tuntia. Hetken näytti, että vampyyrit voittaisivat. Sitten he muistivat, että vampyyrit pelkäsivät pyhiä esineitä. He muodostivat keppinsä ristin muotoon. Vanpyyrit pakenivat. He olivat lähdössä kaupungista, kun joukko ihmissusia tuli jahtaamaan heitä. Ne saivat Pekan kaverin kiinni ja alkoivat raadella häntä. Pekka meni pelastamaan kaverinsa. Hän katkaisi ihmissusien päät miekalla, jonka löysi maasta. Hän raahasi kaverinsa ulos kaupungista ja vei lähimpään sairaalaan. Pekalle jäi ikuinen jälki tästä päivästä. Hän oli menettänyt perheensä ja kotinsa ja oli juuri kokenut elämänsä pahimman seikkailun.
loppu
Pekka heräsi lukitussa huoneessa. Mustapukuinen mies naureskeli oven takana. Pekka kysyi "Missä minun äitini on?" Mies sanoi "Äitisi on kuollut ja pian olet sinäkin". Kaikki toivo näytti menneen. Sitten ääni sanoi "Psst, Pekka minulla on avain". Pekan paras kaveri oli tullut. Pekan kaveri sanoi "Meidän täytyy päästä pois tästä Helvetistä. Vampyyrit ovat valloittaneet kaupungin eikä niitä voi voittaa". Pekan kaveri johdatti Pekan vankilan ulkopuolelle. Mustapukuinen vampyyri huomasi heidän paenneen.
Joukko vampyyrejä hyökkäsi heidän kimppuunsa. He ottivat puukepit ja alkoivat taistella vampyyrejä vastaan. Taistelu kesti monta tuntia. Hetken näytti, että vampyyrit voittaisivat. Sitten he muistivat, että vampyyrit pelkäsivät pyhiä esineitä. He muodostivat keppinsä ristin muotoon. Vanpyyrit pakenivat. He olivat lähdössä kaupungista, kun joukko ihmissusia tuli jahtaamaan heitä. Ne saivat Pekan kaverin kiinni ja alkoivat raadella häntä. Pekka meni pelastamaan kaverinsa. Hän katkaisi ihmissusien päät miekalla, jonka löysi maasta. Hän raahasi kaverinsa ulos kaupungista ja vei lähimpään sairaalaan. Pekalle jäi ikuinen jälki tästä päivästä. Hän oli menettänyt perheensä ja kotinsa ja oli juuri kokenut elämänsä pahimman seikkailun.
loppu
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aluks tarina vaikutti ihan hyvältä.
Oli vaan ehkä liikaa noita: "Pekka sanoi" Pekan kaveri sanoi" jne.
Alku oli siis lupaava, mutta lopussa koko tarina lässähti.
Älä koskaan juo TEETÄ. :) :) :)
Aika...erikoinen tarina =P