oppimis- ja omaksumiskyvyt kehittyvät tytöillä ja pojilla huomattavasti toisistaan poikkeavasti, mikä pitäisi ottaa huomioon päiväkodeissakin itsestään selvyytenä, sukupuolisensitiivisesti :
http://www.singlesexschools.org/research-brain.htm
http://www.singlesexschools.org/research-brain.htm
Vastaukset 7
Vanhimmat
"näin siis miehiä opetetaan pienestä pitäen kantamaan syyllisyyttä sukupuolestaan, mikä heijastuu sitten myöhemmällä iällä kouluvaikeuksina, syrjäytymisenä, naisvihamielisyytenä, itsetuhoisuutena, jnp..."
Nuoria opetetaan myös kantamaan syyllisyyttä ihonväristään. Kaikkein pahin yhdistelmä on jos olet miespeolinen, valkoihoinen ja heteroseksuaalisesti suuntautunut. Nämä kriteerit täyttävään kohdistuu suurin syyllisyys koska hän on vastuussa seksuaali- ja etnisten vähemmistöjen sekä vastakkaisen sukupuolen ongelmista.
Eipä siis mikään ihme, jos miehillä jo nuorena verenpaine koholla ja hermo pinkeellä, kun on jotenki niin syyllinen olo aina.
Suomalaisella perusjantterilla menee liian hyvin.
Vit##, mä taidan alkaa juopoks, ni saan myötätuntoa...
Tutkimustulos on mielenkiintoinen. Samankaltaisista asioista on toki kirjoitettu aiemminkin (esim J. Sinkkonen), mutta laaja tutkimus tuo aina tervetullutta tukea keskusteluun.
Tuo hyppäys johtopäätöksiin poikien syyllistämisestä tuntuu kuitenkin melko rohkealta vedolta. Onhan toki päiväkotien henkilökunnallakin ollut vanhastaan "pojat on poikia"-mentaliteettiakin, joka antaa poikien leikkiä rajumpia leikkejä kuin tyttöjen. Itse 70- ja 80-luvuilla kouluja käyneenä poikana en muista, että pojat olisivat ainakaan joutuneet kantamaan syyllisyyttä miessukupuolestaan.
Eri asia on tietysti se, miten poikien ja tyttöjen väliset erot huomioidaan kasvamista ja oppimista tukevalla tavalla kouluissa ja päiväkodeissa.
Tähänkin tutkimustulokseen pitää myös suhtautua suhteellisuudentajua käyttäen. Totta on nimittäin myös se, että samaa sukupuolta olevien yksilöiden välillä on suuria eroja, joiden laajuus ylittää varmasti sukupuolten välisen keskimääräisen eron. Kaikkia poikia ei voi pusertaa mediaanipojan muottiin eivätkä kaikki tytöt kaihda rajuja fyysisiä leikkejä. Niinpä näkisin haasteena olevan yksilöiden erilaisuuden tunnustamisen ja hyväksymisen kasvatuksen yhtenä lähtökohtana.
Kasvatuksella on aina jokin tavoite, vaikkakin usein piilotietoinen. Ihmisten toivotaan kasvavan yhteiskunnan jäseniksi. Etiikka, moraali ja yleisesti hyväksytyt käyttäytymismuodot ovat vaikeammin nähtäviä ja usein tiedostamattomia oppisisältöjä lapsen kasvamisessa. Tiedot ja taidot ovat mielestäni vain jäävuoren huippu kasvatuksessa.
Ihminen on laumaeläin, joten puhdas yksilöllisyyden korostaminen ja oppilaan luontaisten taipumusten myötäily eivät ole autuaaksitekeviä. Täytyy oppia myös tulemaan toimeen muiden kanssa ja jossain määrin hillitsemään itseään. Tasapainon näiden välillä ratkaisee kukin kulttuuri ja aika tavallaan.
johtopäätös on kieltämättä pelkistetty, -ja ehkä hiukan todellisuudesta poikkeava, eikä sitä ole pohdittu loppuun saakka. sukupuolien keskimääräinen aikuistumisero on huipussaan murrosiässä johon saumaan sattuu myös tulevaisuuden kannalta tärkeä peruskoulun yläaste. artikkelista käy hyvin ilmi tuon kehityseron huomioimattomuuden vaikutus, samanlainen opetus eri tasolla liikkuville tuottaa erilaisen oppimisvasteen.
suomalaisen peruskoulun ansio on tietysti omassa tasapuolisuudessaan, mikä kääntyy lopullisessa arviossa näennäistasa-arvoksi. kaikille samassa muodossa annettu opetus näet johtaa käytännössä siihen, että se vahvistaa voimakkaasti oppilasta sen hetkisellä lahjakkusalueilla. eli poikia matemaattisissa aineissa ja tyttöjä kielellisissä reaaliaineissa ja ohjaa sitä kautta erilaisille jatkokouluttautumisurille.
tämäkin on tietysti pelkistettyä teoriaa peruskoulusta ammattisegregaatiota ylläpitävänä laitoksena. murrosikäiset etenkin toimivat laumassa ja ovat herkkiä ympäristönsä vaatimuksille, -kodin, median, viihteen ja kavereiden merkitys on suuri sukupuolistereotypioiden suhteen.
..kuten tuossa joku taisi mainitakin, niin kasvatuksen pitäisi tähdätä myös yhteisöllisyyteen, siis siihen, että ihmiset oppisivat huomioimaan myös toisiaan..
..yltiöindividualismi on mielestäni korostunut kaikessa koulu- ja muussa kasvatuksessa viimevuosina, kiitos porvarillistuvan poliittisen ideologian, jonka paisumiselle ei oikeastaan näy edes loppua..
..tällä ei sitten voi olla olematta kohtalokkaita seurauksia..
..meneillään oleva big brother on jälleen oiva demonstraatio siitä, mihin lähes hulluuteen asti yltävä oman egon korostaminen johtaa..
loppuu törsääminen ja ihmiset joutuvat pakosta miettimään elämän perusarvoja. eiköhän se lisää yhteisöllisyyttä osiltaan.
palkkaorjuuteen perustuva yhteiskunta painottaa oman edun tavoittelua ja hylkii yhteisöllisyyden tunnetta.
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Kapitalismin jälkeen/10