Missä saa ratsastaa??

en ainakaan ole koskaan kuullut ettei saisi, itte ainakin ratsin... asvaltil en käyntiä lujempaa päästelis, on aika rääkkiä hevosen nivelille..en mielellään itsekkään hölkkää kyseisellä pohjalla, kun tulee siinä huomattavasti helpommin nilkan nivelet ja polvet kipeiksi, samoin säären sisäsyrjän luut ovat tiukilla asvaltilla, joten siitä päättelen ettei se kovin kivaa voi olla hepollekkaan.. käynnistä tosin ei pitäis olla haittaa, paitsi että hepon popot kuluu huomattavasti nopeemmin "puhki" samoin naulan kannat, saattaa myös jonkin verran väännättää helpommin kenkää, josta syystä kenkä saattaa helpommin irrota.

Suomen Tieyhdistys on yhdessä maa- ja metsätaloustuottajajärjestöjen kanssa antanut suosituksen hevosurheilun eli ravi- ja ratsastusharrastuksen huomioon ottamisesta yksityisteiden tieyksiköinnissä ja käyttömaksujen määräämisessä. Suosituksen tavoitteena on edistää hevosurheilureittien perustamista. Yhteisillä pelisäännöillä varmistetaan hevosharrastajien osallistuminen tienpitokustannuksiin ja samalla estetään kohtuuttomat tie- ja käyttömaksut.

Suomessa on lähes 60.000 hevosta, joista kolmannes on ratsuhevosia tai poneja. Ratsastus on yksi nopeimmin kasvavista harrastusmuodoista. Maaseudullakin ratsutallit ovat yleistyneet. Maasto- ja vaellusratsastuksessa käytetään myös yksityisteitä. Myös ravihevosia yksityisteillä näkyy. Yleensä niitä kävelytetään, ajetaan hölkkää tai otetaan lyhyitä spurtteja. Pitempimatkainen kovavauhtinen hiittaaminen yksityistiellä on harvinaisempaa.

Jos ratsu- tai ravitalli on yksityistien osakas, hevosliikenne otetaan huomioon tieyksiköinnissä. Ratsastusta tai ravivalmennusta ei voida kieltää lukuun ottamatta kelirikkoaikoja.. Ulkopuolisilta talleilta voidaan periä käyttömaksu. Niiden tienkäyttö voidaan tarvittaessa myös kieltää. Ratsastuksen osalta täytyy tosin ottaa huomioon jokamiehenoikeudet.

Jokamiehenoikeuden nojalla saa tilapäisesti ja vahinkoa, haittaa tai häiriötä tuottamatta kulkea jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsastaen toisen alueella ja siten myös yksityistiellä. Yksityistielain mukaan laki ei aiheuta muutosta siihen, mitä toisen maalle astumisesta ja siellä liikkumisesta on voimassa. Niinpä yksityisteillä on mahdollista ratsastaa jokamiehenoikeuden nojalla. Oikeusoppineet tosin kiistelevät jokamiehenoikeuksien laajuudesta. Toisten mielestä jokamiehenoikeuden käyttäminen on luonteeltaan satunnaista, eikä se saa tapahtua ansiotarkoituksessa. Toisten mielestä toiminta saa jokamiehenoikeudella muuttua jopa järjestäytyneeksi ja ammatilliseksi, kunhan siitä ei seuraa suurempaa haittaa.

Yleisesti on kuitenkin katsottu ja suositeltu, että jos ratsastus muuttuu säännölliseksi tai järjestetyksi toiminnaksi, on siihen hankittava maanomistajan tai tiekunnan lupa. Toisin sanoen ravi- ja ratsutallien on siis vähintäänkin kohtuullista osallistua yksityisteiden kunnossapitokustannuksiin, vaikka itse jokamiehenoikeuden käyttämisestä ei tarvitsisikaan maksaa mitään korvauksia

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC ja Suomen Tieyhdistys ovat vuonna 2001 antaneet pitkään neuvotellun hevosurheilureittisuosituksen. Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto ovat olleet neuvotteluissa mukana, mutta eivät ole suositusta toistaiseksi allekirjoittaneet. Osapuolten olisi hyödyllistä yhdessä seurata suosituksen käyttämistä ja tehdä siihen tarvittaessa tarkennuksia ja täsmennyksiä.

Suosituksen tavoitteena on edistää reittien perustamista niin, että hevosurheilun harrastajille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina ja niin, että maanomistajille ja yksityisteille aiheutuvat vahingot ja haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Suosituksessa esitetään ohjeet hevosliikenteen yksiköimiseksi ja käyttömaksujen määräämiseksi.

Suositusta esiteltiin Suomen Tieyhdistyksen Alueellisilla Yksityistiepäivillä vuonna 2001. Se sai myönteisen vastaanoton. Esitettyjä tieyksikkömääriä ja käyttömaksuja pidettiin hyvinkin kohtuullisina. Ravi- ja ratsutallien edustajat esittivät tilaisuuksissa kyllä huolensa suosituksen oikeasta käyttämisestä. Todellisen hevosliikenteen huomioon ottaminen onkin yksi suosituksen keskeisistä periaatteista. Oikealla ja yhteisellä harkinnalla päästään yleensä hyvään yhteisymmärrykseen. Suositus on hyvä pohja keskusteluille.

Suosituksen oikeaa tasoa ja hyväksyttävyyttä kuvaa hyvin sekin, että maanmittauslaitos on sisällyttänyt suosituksen keskeiset periaatteet ja tunnusluvut omaan uuteen tieyksiköintisuositukseensa (maanmittauslaitoksen julkaisu nro 92/2003).

Suosituksen pääperiaatteet
Maksuperusteet koskevat samalla tavoin kaikkea hevosurheilua ja -liikennettä suuremmista ravi- ja ratsutalleista maatilan tai asuinkiinteistön yksittäisiin hevosiin saakka siinä tapauksessa, että käyttö ylittää edellä esitetyn jokamiehenoikeuden rajan.

Suositusta voidaan käyttää kaikilla yksityisteillä
· varsinaiset yksityistielain mukaiset yksityistiet eli toimitustiet, joilla tienkäyttö perustuu pysyviin kiinteistökohtaisiin tieoikeuksiin tai elinkeinonharjoittajan tienkäyttöoikeuksiin
· sopimustiet, joilla tienkäyttö perustuu maanomistajan kanssa tehtyyn sopimukseen
· omat tiet eli kiinteistökohtaiset yksityistiet, joihin ei miltään osin sovelleta yksityistielakia

Yksityistielain mukaisesti perustettujen yksityisteiden käytöstä päättävät tieosakkaat tai tiekunnat. Tieosakkaana olevalle tai tieosakkaaksi otettavalle hevosliikenteen harjoittajalle määrätään tieyksiköt. Muulle kuin tieosakkaalle eli ulkopuoliselle tienkäyttäjälle voidaan määrätä käyttömaksu. Tieyksiköitä ja käyttömaksua määrättäessä otetaan huomioon hevosten käytön määrä ja laatu sekä käytettävä tiepituus. Yhtenä lähtökohtana näillä teillä on yksityistielain mukaisesti, että tien kunnossapitoon liittyviä erityisvaatimuksia esittävä vastaa aiheutuvista lisäkustannuksista.

Sopimusteillä ja omilla teillä ei yleensä käytetä tieyksiköitä ja tiemaksuja, joten niillä voidaan määrätä käyttömaksu.

Korvausperusteiden mukaiset maksut ovat vuotuismaksuja. Tiemaksut kerätään tien muiden tiemaksujen maksuunpanon mukaisesti. Käyttömaksujen maksamisesta voidaan sopia niinkin, että ravi- tai ratsutalli maksaa useamman vuoden maksut kerralla.

Mahdollisista vahingoista ja haitoista määritetään kaikilla teillä korvaukset erikseen. Lisäksi on huomattava, että korvausperusteiden mukainen maksu kattaa kaikilla teillä vain itse hevosliikenteen. Kaikki muu hevosista välillisesti aiheutuva ajoneuvoliikenne (rehukuljetukset, asiakasliikenne, huoltoliikenne tms.) arvioidaan tieyksikköjä tai käyttömaksuja määrättäessä erikseen.

Tienkäytöstä voidaan varsinkin ulkopuolisen eli ei-osakastallin kanssa tehdä suosituksen mukainen kirjallinen hevosurheilureittisopimus. Siinä sovitaan mm. maksuperusteista, tien kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä vastuukysymyksistä.

Ravi- ja ratsutallien tieyksiköt ja tiemaksut
Yksityistielain mukaisella tiellä tieosakkaana olevalle ravi- tai ratsutallille on jo yleensä määrätty ravivalmennuksesta tai ratsastuksesta tieyksiköt ja niiden perusteella tiemaksu. Näissä uusissa korvausperusteissa esitettyjä periaatteita käytetään tieyksiköintiä tarvittaessa tarkistettaessa sekä vahvistettaessa tieyksiköitä uusille tieosakkaille. Tiekunnan kaikille ravi- tai ratsutalleille tieyksiköt on kuitenkin syytä vahvistaa samoin perustein.

Tavanomaisen ravivalmennuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on eri menetelmien ja käytäntöjen yhteistuloksena arvioitu neljännes asuinkiinteistöjen tonnimäärästä eli 225 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevosia kävelytetään, ajetaan hölkkää ja otetaan lyhyitä spurtteja. Hevosia ajetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ajaminen ja pitempimatkainen hiittaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla.

Tavanomaisen ratsastuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on arvioitu noin puolet ravivalmennuksen aiheuttamasta rasituksesta eli 110 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevonen kävelee tai ravaa. Laukkaosuudet ovat lyhyitä. Hevosella ratsastetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ratsastaminen tai pitempimatkainen laukkaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä tieyksiköitä.

Tiestä saatavan hyödyn arvioimiseksi tarpeelliset painoluvun ohjearvot perustuvat, kuten muissakin yksityisteiden liikennelajeissa, liikenteen keskimääräiseen kokonaispainoon ja sitä kautta arvioitavaan rasitukseen. Hevosliikenteenkään osalta suoranaisilla vaikutuksilla tien runkoon tai pintakuntoon ei yksiköintimielessä ole merkitystä.

Tieyksikkölaskelman laatiminen
Tieyksiköiden määrä = tiellä valmennettavien tai ratsastettavien hevosten lukumäärä x painoluvun ohjearvo x mahdollinen painoluvun korjauskerroin x keskimääräinen ajo- tai ratsastusmatka x 2, jos kyseessä on edestakainen matka x mahdollinen matkankorjauskerroin.

Tieyksiköitä voidaan harkinnan mukaan alentaa tai korottaa painoluvun korjauskertoimella seuraavilla perusteilla. Laskelmassa käytetään vain yhtä, tieosakkaan tienkäyttöä parhaiten kuvaavaa korjauskerrointa. Korjauskerroin on yleensä alle 1,0. Vilkkaassa hevoskäytössä olevia yksityisteitä toki on, mutta ei kovin runsaasti.
· tienkäyttö on keskimääräistä selvästi kuluttavampaa tai olosuhteet muutoin ovat poikkeavat, korjauskerroin 1,1 … 1,5 (vain poikkeustapauksissa yli 1,5)
· tietä käytetään painoluvun mukaista määrää (joka toinen päivä) harvemmin tai vain osan vuotta taikka osalla hevosista ajetaan tai ratsastetaan tiellä vain harvoin, korjauskerroin 0,5 … 0,9
· tietä käytetään vain satunnaisesti, korjauskerroin 0,1 … 0,4

Tieyksikkölaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keski-määräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä. Matkana käytetään todellista ajo- tai ratsastusmatkaa. Edestakainen matka otetaan huomioon kertoimella.

Tieyksikkölaskelmassa voidaan käyttää erityisliikenteen merkintää ja liikennettä kuvaavaa lisätietoa esim. EL / ravivalmennus tai EL / ratsastus.

Ravi- tai ratsutallin tiemaksun suuruus määräytyy tieyksiköiden lukumäärän ja tien tieyksikön hinnan sekä mahdollisesti perittävän perusmaksun perusteella. Mahdolliset valtion- ja kunnanavustukset on huomioitu tieyksikön hinnassa. Mitä suuremman osan yhteiskunta avustuksillaan kattaa tien kunnossapitokustannuksista, sitä pienempi on myös ravi- tai ratsutallin tiemaksu.

Tieosakkaalta voidaan tieyksiköiden perusteella perittävän tiemaksun lisäksi eräissä tapauksissa periä myös käyttömaksu. Edellytyksenä on, että tieosakas käyttää tietä huomattavasti tieyksiköinnissä huomioon otetusta poikkeavalla tavalla. Pienestä käytön lisäyksestä ei tällaista lisäkäyttömaksua siten voida periä. Tieosakkaan lisäkäyttömaksu voidaan arvioida tieyksikkölaskelman avulla. Käyttömaksu on yhtä suuri kuin olisi lisääntyneestä liikenteestä määrättävien lisätieyksiköiden perusteella määräytyvä tiemaksun korotus. Käyttömaksu voidaan määrätä takautuvasti, mutta enintään yhden vuoden ajalta.

Myös sellaisilla teillä, joilla on tieyksiköt, mutta niiden perusteella ei säännöllisesti kerätä tiemaksuja, voidaan tieosakkaaltakin periä käyttömaksua. Tällaisia teitä ovat mm. useat metsätiet. Käyttömaksu on tällaisissa tapauksissa samansuuruinen kuin olisi vastaava tieyksiköiden perusteella määräytyvä tiemaksu. Käyttömaksu voidaan myös arvioida jäljempänä esitettyjen periaatteiden ja keskimääräisten kilometrihintojen perusteella.

Ulkopuolisten ravi- ja ratsutallien käyttömaksut
Jos yksityistielain mukaista tietä käyttävää ulkopuolista ravi- tai ratsutallia ei oteta tieosakkaaksi ja määrätä sille edellä kuvatulla tavalla tieyksiköitä ja tiemaksua, mutta tienkäyttö kuitenkin sallitaan, käytetään käyttömaksua. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä käyttömaksua.
Jos käyttäjä omalla kustannuksellaan pitää varsinaiseen ravivalmennukseen tai ratsastukseen käytettävän tienosan yhteisesti sovittavalla tavalla kunnossa, tiekunta, tieosakkaat tai maanomistaja voivat päättää, että tienosalta ei peritä korvausta. Päällystetyillä teillä käyttömaksua voidaan tapauskohtaisesti alentaa.

Kunta voi esim. maaseutuelinkeinojen kehittämiseen liittyen antaa tienpitäjälle normaalin kunnossapitoavustuksen lisäksi erityistä hevosurheilureitin ylläpitoavustusta. Jos avustus kattaa hevosurheilureitistä aiheutuvat lisäkustannukset, ei reitin käyttäjiltä peritä käyttömaksuja.

Käyttömaksu on määrättävä sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi ja ottamalla huomioon vastaavanlaisesta liikenteestä tieosakkaalta perittävä maksu sekä tien kunnossapitokustannusten lisääntyminen. Maksun suuruus määräytyy siten periaatteessa samoin perustein kuin määräytyisivät tie-yksiköt ja tiemaksu. Ulkopuolisilta perittävät käyttömaksut voivat kuitenkin olla kohtuullisessa määrin suurempia kuin tieosakkaiden tiemaksut. Siten ne kattavat lisääntyneen liikenteen aiheuttamat haitat, kunnossapitotarpeen kasvun ja hallintokulujen lisääntymisen.

Käyttömaksun suuruus voidaan arvioida myös ilman tieyksikkölaskelmaa. Yksityisteiden osakkailta perittävät keskimääräiset tiemaksut ovat noin 4 senttiä tonnikilometriltä. Vielä kohtuullisena pidettävä ulkopuolisen käyttäjän korjauskerroin on 1,5. Ravivalmennuksen aiheuttama rasitus on 225 tn/hevonen/km, ja ratsastuksen aiheuttama rasitus on 110 tn/hevonen/km. Keskimääräisenä matkan-korjauskertoimena voidaan laskelmassa käyttää 1,2.

Ravivalmennuksesta määrättävien käyttömaksujen ohjeelliseksi suuruudeksi saadaan n. 16 e/km vuodessa ravihevosta kohden (4 snt/km x 1,5 x 225 tn/km x 1,2). Ratsastuksesta määrättävien käyttömaksujen ohjeelliseksi suuruudeksi saadaan n. 8 e/km vuodessa ratsuhevosta kohden (4 snt/km x 1,5 x 110 tn/km x 1,2).

Käyttömaksulaskelman laatiminen
Käyttömaksun suuruus = tiellä valmennettavien tai ratsastettavien hevosten lukumäärä x yksikkö-hinnan ohjearvo x mahdollinen korjauskerroin x keskimääräinen ajo- tai ratsastusmatka x 2, jos kyseessä on edestakainen matka

Käyttömaksua voidaan harkinnan mukaan alentaa tai korottaa korjauskertoimella seuraavilla perusteilla. Maksua määrättäessä käytetään vain yhtä, ravi- tai ratsutallin tienkäyttöä parhaiten kuvaavaa korjauskerrointa. Korjauskerroin on, kuten edellä jo todettiin, käytännössä yleensä alle 1,0.
· tienkäyttö on keskimääräistä selvästi kuluttavampaa tai olosuhteet muutoin ovat poikkeavat, korjauskerroin 1,1 … 1,5 (vain poikkeustapauksissa yli 1,5)
· tietä käytetään painoluvun mukaista määrää (joka toinen päivä) harvemmin tai vain osan vuotta taikka osalla hevosista ajetaan tai ratsastetaan tiellä vain harvoin, korjauskerroin 0,5 … 0,9
· tietä käytetään vain satunnaisesti, korjauskerroin 0,1 … 0,4

Käyttömaksulaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä. Matkana käytetään todellista ajo- tai ratsastusmatkaa. Edestakainen matka otetaan huomioon kertoimella.

Jos kysymyksessä on tie, jolla kunnossapitokustannukset ja tieosakkaiden tiemaksut ovat keskimääräistä suuremmat, maksua voidaan korottaa enintään 50 %. Jos kysymyksessä on sellainen vähäliikenteinen yksityinen tie tai metsätie, jolla kunnossapitokustannukset ovat huomattavasti keskimääräistä alhaisemmat, maksua voidaan alentaa enintään 50 %.
Tie ja Liikenne 1-2/2002
> Takaisin alkuun

Käyttömaksu puutavaran kuljetuksesta?
Yksityistielain 80 §:n mukaan tien käyttämiseen muun kuin tieosakkaan hyväksi tapahtuviin tilapäisiin kuljetuksiin tarvitaan tieosakkaiden tai tiekunnan lupa. Tien käyttämisestä voidaan periä käyttömaksu. Jos tiellä on tiekunta, luvan tilapäiseen tien käyttämiseen voi antaa toimitsijamies tai hoitokunta. Jos tiekuntaa ei ole, luvan voi antaa yksittäinen tieosakas.

Eli siinä jo olikin ensimmäisenä vastaus kysyjän toiseen kysymykseen. Tiekunnalta tarvitaan etukäteen lupa, mutta käytännössä ei sentään tarvita tiekunnan kokouksen päätöstä, vaan luvan tilapäisiin kuljetuksiin voi myöntää toimitsijamies tai hoitokunta.

Tässä yhteydessä voi kuitenkin muistuttaa, että säännöllisiin kuljetuksiin tai muuhun säännölliseen tienkäyttöön tarvitaankin sitten jo tiekunnan kokouksen päätös. Ja syytä on muistaa sekin, ettei ulkopuolista liikennettä saa kieltää, jos tie saa avustusta kunnalta tai valtiolta. Toimitsijamiehellä tai hoitokunnalla on kuitenkin velvollisuus ja oikeus kieltää tai rajoittaa kuljetuksia kelirikkoaikana ja muulloinkin, kun tien rakenne ja kunto vaarantuu.

Usein käy niin, että tiekuntateilläkin luvan tulee antaneeksi yksittäinen tieosakas. Käyttömaksusta ei välttämättä ole edes puhetta. Käyttömaksu saattaakin siten tulla jälkeenpäin tienkäyttäjälle yllätyksenä. Ja totta kai käy joskus niinkin, että puutavaraa kulkee ilman minkäänlaisia etukäteiskeskusteluja tai -lupia. Käyttömaksu voidaan tietenkin määrätä myös tällaisissa tapauksissa jälkikäteen.

Lain 27 §:ssä säädetään, että tietä käyttävän on viivytyksettä kuljetuksen tapahduttua annettava toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle selvitys kuljetetun tavaran määrästä. Ellei tällaista selvitystä kuulu, voidaan käyttömaksu määrätä arvion perusteella. Usein ei kuulu, ja varsinkaan sellaisissa tapauksissa, kun lupaa ei ole ollenkaan kysyttykään.

Paljonko sitten lystistä pitää maksaa. Lain 26 §:n mukaan tilapäisesti tietä käyttävän on suoritettava siitä korvauksena käyttömaksu. Maksun suuruudesta ja sen suoritustavasta voidaan sopia. Mitään kiinteää hintataulukkoa ei ole olemassa. Maksu voidaan kokonaan tai osittain korvata esim. sorastuksella, lanauksella tai muulla kunnossapitotyöllä.

Käyttömaksun on aina oltava kohtuullinen ja oikeassa suhteessa tieosakkaiden vastaavanlaisista kuljetuksista maksamiin tiemaksuihin. Maksua voidaan nostaa, jos kuljetuksesta on syytä olettaa aiheutuvan erityinen kunnossapitokustannusten lisääntyminen.

Jollei asiasta pystytä toimitsijamiehen tai hoitokunnan kanssa sopimaa, määrätään maksu jälkeenpäin tiekunnan kokouksessa. Maksu sisällytetään silloin maksuunpanoluetteloon. Tiekunnan kokouksen määräämästä maksusta on mahdollisuus valittaa kunnan tielautakunnalle.

Puutavaran kuljetuksista kuulutaan tiekunnissa yleisimmin määrättävän käyttömaksua välillä 0,10-0,20 ¤ / m3 / km. Mikään hintasuositus se ei ole, vaan kyselyihin ja haastatteluihin perustuva tilastotieto. Tämä hinta on tiekunnissa yleisimmin kokonaishinta koko savotasta eli se sisältää myös mahdolliset kaato- ja ajokoneiden kuljetukset. Joskus kyllä sopisi hintaa korottaa, kun koneet siirtyvät palstalle tietä pitkin ja rouhivat tienpinnan kiharoille.

Luvattoman usein käyttömaksu määrätään tiekunnissa normaaliin verrattuna moninkertaiseksi, kun kuljetuksia ei tielle haluta, mutta tiedetään, ettei niitä avustuksien takia voida kieltää. Tällainen menettely on tietysti yksityistielain vastaista. Maksun kohtuullisuuden varmistaa viime kädessä valitusviranomainen.
Tie ja Liikenne 1-2/2004 – Yksityistietolaari
> Takaisin alkuun

http://www.liikenneturva.fi/fi/turvatieto/elaimet/hevoset.php

Wow mikä romaani