SI-häiriö

Meilläkin SI-häiriö nuoremmalla, tutulta siis kuulostaa :D nyt jo parempaan päin menyt ja voi olla että jaarituksistani voisi olla apuakin! Neurolla on käyty monta kertaa ja kuntoutus on ollut käynnissä vuoden verran, tyttö on nyt 3,5 -vuotias. Olen myös omatoimisesti perehtynyt aiheeseen niin paljon kuin vain kykenen, ja neurologit ovatkin suositelleet hyviä kirjoja ja muita lähteitä joista tietoa saada. Ehkä tahdot toimintaterapeutin antaman tiivistetyn listan? :D

Ota ja kirjoita [email protected] meillä on tehty tämän aiheen kanssa niin plajon töitä että olisi pihkuran hienoa jos siitä taustatyöstä olisi apua jollekin toisellekin!

***

on sekä SI-häiriö että adhd.
Lääkäri ei ollu halukas tekemään adhd-diagnoosia vielä nytkään, kun poika on 7-v, mutta päätyi kuitenkin tekemään, koska paikkakunnallamme ei olisi päässyt pikkuluokalle ilman diagnoosia.

Hei!
Harmillisen pitkät on nuo tt-jonot monessa paikassa. Toivottavasti pääsette suoraan toimintaterapeutille, jolla on SI-koulutus, kaikilla sitä ei ole. Näin saisitte varmuuden asiaan. SI aiheuttaa monen moista käyttäytymisen pulmaa, mutta ei sekään ihan kaikkea selitä. Alku hätään suosittelisin todella lämpimästi luettavaksi "tahatonta tohellusta" -nimisen kirjan, jossa siis kerrotaan sensorisen integraation ongelmasta, sen syistä ja seurauksista. Kirja on kirjoitettu selkokielellä, ja siinä on ihan käytännön vinkkejä. Lisäksi se mun mielestä auttaa vanhempaa ymmärtämään lasta, hyväksymään vaikeatkin jutut. Toinen hyvä kirja on "Aistimusten aallokossa" joka käsittelee SI-häiriötä hieman tieteellisemmin pohtien paljon myös sen neurologista taustaa. Kirjojen pohjalta saisitte itsekin vähän tuntumaa siihen, voisiko kyseessä olla SI-häiriö.

SI-lapset ovat epäkiitollisessa asemassa. Lasten uhma ja vaikea käytös ei ole tahallaan aiheutettua vaan esim. tuntoaistimuksiin ylireagoiva lapsi oikeasti kokee olonsa tosi inhottavaksi. Silti lapsen käytökseen normaalisti suhtaudutaan kuin kyse olisi "tuhman lapsen käytöksestä". Näin lapsi kokee ahdistusta sekä omien aistikäsittelyvaikeuksiensa takia että jatkuvasta moittimisesta. Tärkeintä onkin yrittää muistaa, että lapsi ei tee asioita hankaliksi tahallaan.

Toivottavasti pääsette pian terapiaan, tilanne on varmasti inhottava sekä teille että lapsellenne. Eri kunnissa on hieman eri käytöntä, mutta ajattelisin että jonkinlaista kiireysjärjestystä tehdään aina. Eli vaikka toisia voi harmittaakin "kärsimättömät, aikaa anelevat vanhemmat", niin se osoittaa aina että olette aktiivisia ja haluatte todella apua ja arviota, kaikki ei todellakaan halua! Puhelimitse voitte myös hieman valottaa tilannettanne, kertokaa ihan suoraa kuinka vaikeaa arki on ja että haluaisitte edes jotain vinkkiä kuinka päästä eteenpäin.

Jos kyseessä on ADHD-tyyppistä oireilua (ja olet oikeassa, asiaa ei tosiaan noin nuorella vielä diagnosoida), niin parhaiten lasta auttaa minuutin tarkat rutiinit jotka pysyvät aina samoina ja lapsen kannalta ennakoitavina (tässä kuvat ovat hyvä apu, mutta ei niitä väkisin kannata käyttää). Ja, kuullostaa ehkä kummalliselle, mutta monet ADHD-lapset saavat omega-3:sta ihan silminnähtävän avun, oikeasti. Eikai kokeilusta haittaakaan ole?

Tsemppiä teille!