Miksi aina toraa

tämä meidän uskontoihin perustuva kasvatus ja myyteistä ammennettu maailmankatsomuksellinen moraali ja etiikka, joita niin ansiokkaasti Pyhissä Kirjoissa kuvataan?
Varsinkin Vanha testamentti on kuin oppikirja nykyiseen menoon.

olen kanssasi, vaikka oon kristitty.
Oikeastaan oon samaa mieltä juuri siksi, että olen kristitty. Kristillisyyttäkin voi elää niin monella tavalla...

Minulle se merkitsee henkilökohtaista suhdetta Häneen, joka oikeasti on vapauttanut minut kunnioittaman toisen vapautta, valinnanvapautta ja mielipiteen.

Näkemään että jokainen on arvokas.

Näin kun olen kahlannut läpi näitä palstoja niin eroja todella löytyy. Mistä mielestäsi olet löytänyt asiallisimmat keskustelut?

Buddhalaisissa ei pahemmin torailla. Idän uskonnot oli vähän aikaa sitten kuin taistelutanner, jossa ei sanan säilää säästetty. Ateistit joista monet mieltävät ajattelunsa "tieteelliseksi maailmankatsomukseksi" alittavat riman kerta toisensa jälkeen. Eihän siellä mistään "keskustella".

Asiallisimpia kommentteja löytyy mielestäni Luontouskonnot- ja Magia-palstoilta. Ehkä se kertoo jotain myös heidän maailmankatsomuksestaan, sivistyksestään ja koulutustasostaan?

...Valitettavasti. Raamattu kuitenkin opettaa sitä vastaan.

Ihmiset pöyhkeyttään kuvittelevat ymmärtävänsä Jumalan aina naapuria paremmin. Se ei ole kuitenkaan edes Raamatun käsityksen mukaista.

Jeesuksen omat sanat ovat:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." tai "Sillä tuomiolla, millä tuomitsette, teidät tuomitaan."

Paavalin kirje korinttolaisille pitää sisällään seuraavaa:

"5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta"

Ei voi kuin todeta Ismo Alangon laulun sanoin:
"Poika Jumalan tietä viittoi,
isämme pojan vain huomasivat,
tien unohtivat..."

Ande