Stalinin lehmät

Täytyykö kaikesta kirjoittaa itku silmässä ja pohjamudissa tosikkona ryömien? No, kierrätys on ainakin aina iloinen asia :)

Stalinin lehmät on mielestäni vuoden paras esikoisteos niin kirjalliselta tyyliltään, kuin
sisällöltäänkin. Nerokkaasti kudottu monitasoinen tarina piti otteessaan alusta loppuun asti ja selätti minutkin armottomasti, siis armottoman positiivisesti.


Syömishäiriö on sisältörikkaassa tarinassa vain yksi aspekti. Pikkusieluisten kauniiden, rohkeiden ja terveiden ihmisten saattaa olla vaikea sulattaa oksennuksenkatkuinen karu realismi syömishäiriöisen ihmisen arjesta, samoin kuin joidenkin itse syömishäiriöstä kärsivien ihmisten, joiden sairauden laatu poikkeaa kirjassa kuvatusta. Syömishäiriö on jokaisella sitä sairastavalla omanlaisensa omine nyansseineen. Annan tarina on vain yksi niistä.

Jos lukija näkee kirjassa syömishäiriön ihannointia, on hänen parasta siirtyäkin kevyempään ja tasolleen ymmärrettävämpään kirjallisuuteen, sillä Stalinin lehmät on
kirjallisuuden armotonta raskasta sarjaa, jossa lukijan rooli on joko käsittää tai olla käsittämättä. Jokaisen syömishäiriön kanssa tekemisissä olevan ihmisen tulisi lukea tämä kirja. Syömishäiriöstä on lässytetty kirja- ja artikkelitolkulla puhdasta skeidaa ja luotu vääriä mielikuvia sairauden luonteesta ja hoidosta ihmeparantumisineen liian monille ihmisille. Tämä kirja paikkaa vääriä mielikuvia kiitettävästi, moralisoimatta.

Ja mitä kulttuurierojen käsittelyyn tulee, niin niiden painotus liittyy Annan omaan elämään ja kasvuun, kulttuurieroihin Annan näkökulmasta katsottuna, niihin asioihin, mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä. Kirjahan on proosaa, ei kulttuurintutkimusta. Virolaisesta kulttuurista kiinnostuneille suosittelen Vesterisen "Viron perinnekulttuuria" :-)

Suosittelen Stalinin lehmiä lämpimästi kaikille ajatteleville lukijoille, enkä missään tapauksessa yksin syömishäiriöteemansa vuoksi. Mm. Virolaisen lähihistorian kuvaus on koskettavaa ja todellista, puhumattakaan siitä, kuinka Annan itsensä käy. Sofi Oksanen on kirjailija, josta kuulemme toivottavasti vielä paljon.

Monihäiriöinen Bibliomaahinen

Bibliomaahinen kirjoitti:

Stalinin lehmät on mielestäni vuoden paras esikoisteos niin kirjalliselta tyyliltään, kuin
sisällöltäänkin. Nerokkaasti kudottu monitasoinen tarina piti otteessaan alusta loppuun asti ja selätti minutkin armottomasti, siis armottoman positiivisesti.


Syömishäiriö on sisältörikkaassa tarinassa vain yksi aspekti. Pikkusieluisten kauniiden, rohkeiden ja terveiden ihmisten saattaa olla vaikea sulattaa oksennuksenkatkuinen karu realismi syömishäiriöisen ihmisen arjesta, samoin kuin joidenkin itse syömishäiriöstä kärsivien ihmisten, joiden sairauden laatu poikkeaa kirjassa kuvatusta. Syömishäiriö on jokaisella sitä sairastavalla omanlaisensa omine nyansseineen. Annan tarina on vain yksi niistä.

Jos lukija näkee kirjassa syömishäiriön ihannointia, on hänen parasta siirtyäkin kevyempään ja tasolleen ymmärrettävämpään kirjallisuuteen, sillä Stalinin lehmät on
kirjallisuuden armotonta raskasta sarjaa, jossa lukijan rooli on joko käsittää tai olla käsittämättä. Jokaisen syömishäiriön kanssa tekemisissä olevan ihmisen tulisi lukea tämä kirja. Syömishäiriöstä on lässytetty kirja- ja artikkelitolkulla puhdasta skeidaa ja luotu vääriä mielikuvia sairauden luonteesta ja hoidosta ihmeparantumisineen liian monille ihmisille. Tämä kirja paikkaa vääriä mielikuvia kiitettävästi, moralisoimatta.

Ja mitä kulttuurierojen käsittelyyn tulee, niin niiden painotus liittyy Annan omaan elämään ja kasvuun, kulttuurieroihin Annan näkökulmasta katsottuna, niihin asioihin, mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä. Kirjahan on proosaa, ei kulttuurintutkimusta. Virolaisesta kulttuurista kiinnostuneille suosittelen Vesterisen "Viron perinnekulttuuria" :-)

Suosittelen Stalinin lehmiä lämpimästi kaikille ajatteleville lukijoille, enkä missään tapauksessa yksin syömishäiriöteemansa vuoksi. Mm. Virolaisen lähihistorian kuvaus on koskettavaa ja todellista, puhumattakaan siitä, kuinka Annan itsensä käy. Sofi Oksanen on kirjailija, josta kuulemme toivottavasti vielä paljon.

Monihäiriöinen Bibliomaahinen

Lue lisää

Pitkälti samaa mieltä edellisen kanssa. Kirjan lukeminen kesti minulla pitkään (viikon), se ei todellakaan ollut mikään helppo pala. Kuitenkin se jätti todella hyvät fiilikset, siis täysin kirjallisin ansioin mitattuna. Kieltämättä varaa olisi ollut tiivistää, mutta sehän on myös kustannustoimittajan asia, ei välttämättä yksin kirjailijan.

Pidin kovasti, vein sen myös äidilleni, jonka ajattelen olevan myös jo niin iso tyttö, että voi sen lukea:) Odotan mielenkiinnolla hänen kommenttejaan.

Siitä, onko ko. kirja vuoden paras esikoinen, en voi sanoa juuta enkä jaata, kun en ole läheskään kaikkia lukenut. Vahvoilla voisi kyllä olla...

Bibliomaahinen kirjoitti:

Stalinin lehmät on mielestäni vuoden paras esikoisteos niin kirjalliselta tyyliltään, kuin
sisällöltäänkin. Nerokkaasti kudottu monitasoinen tarina piti otteessaan alusta loppuun asti ja selätti minutkin armottomasti, siis armottoman positiivisesti.


Syömishäiriö on sisältörikkaassa tarinassa vain yksi aspekti. Pikkusieluisten kauniiden, rohkeiden ja terveiden ihmisten saattaa olla vaikea sulattaa oksennuksenkatkuinen karu realismi syömishäiriöisen ihmisen arjesta, samoin kuin joidenkin itse syömishäiriöstä kärsivien ihmisten, joiden sairauden laatu poikkeaa kirjassa kuvatusta. Syömishäiriö on jokaisella sitä sairastavalla omanlaisensa omine nyansseineen. Annan tarina on vain yksi niistä.

Jos lukija näkee kirjassa syömishäiriön ihannointia, on hänen parasta siirtyäkin kevyempään ja tasolleen ymmärrettävämpään kirjallisuuteen, sillä Stalinin lehmät on
kirjallisuuden armotonta raskasta sarjaa, jossa lukijan rooli on joko käsittää tai olla käsittämättä. Jokaisen syömishäiriön kanssa tekemisissä olevan ihmisen tulisi lukea tämä kirja. Syömishäiriöstä on lässytetty kirja- ja artikkelitolkulla puhdasta skeidaa ja luotu vääriä mielikuvia sairauden luonteesta ja hoidosta ihmeparantumisineen liian monille ihmisille. Tämä kirja paikkaa vääriä mielikuvia kiitettävästi, moralisoimatta.

Ja mitä kulttuurierojen käsittelyyn tulee, niin niiden painotus liittyy Annan omaan elämään ja kasvuun, kulttuurieroihin Annan näkökulmasta katsottuna, niihin asioihin, mitkä vaikuttavat hänen elämäänsä. Kirjahan on proosaa, ei kulttuurintutkimusta. Virolaisesta kulttuurista kiinnostuneille suosittelen Vesterisen "Viron perinnekulttuuria" :-)

Suosittelen Stalinin lehmiä lämpimästi kaikille ajatteleville lukijoille, enkä missään tapauksessa yksin syömishäiriöteemansa vuoksi. Mm. Virolaisen lähihistorian kuvaus on koskettavaa ja todellista, puhumattakaan siitä, kuinka Annan itsensä käy. Sofi Oksanen on kirjailija, josta kuulemme toivottavasti vielä paljon.

Monihäiriöinen Bibliomaahinen

Lue lisää

joka kirjoittaa yleisestä ongelmasta henkilökohtaiselta maistuvan ja haisevan raportin? Tyylilajissa jossa tavoitellaan kaunokirjallisuutta siinä onnistumatta?

Löysää vatvontaa, kokonaiskaaren puuttuminen, irallisuudessaan itsetarkoitukselliseksi muuttuvia tehoefektejä.

Kuinka moni mies jaksaa kahlata tällaisen loppuun? Pitäisikö tätä edes nimittää kirjallisuudeksi, eikö tämä ole pikemminkin naistenlehtihaastattelun jatke tai syy tehdä sellainen?

naiskirjailija kirjoitti:

joka kirjoittaa yleisestä ongelmasta henkilökohtaiselta maistuvan ja haisevan raportin? Tyylilajissa jossa tavoitellaan kaunokirjallisuutta siinä onnistumatta?

Löysää vatvontaa, kokonaiskaaren puuttuminen, irallisuudessaan itsetarkoitukselliseksi muuttuvia tehoefektejä.

Kuinka moni mies jaksaa kahlata tällaisen loppuun? Pitäisikö tätä edes nimittää kirjallisuudeksi, eikö tämä ole pikemminkin naistenlehtihaastattelun jatke tai syy tehdä sellainen?

Lue lisää

"Naiskirjailija" on varmaankin joku toinen vuoden esikoiskirjailija, joka jää kirkkaasti Sofi Oksasen varjoon ja katkerana tilittää tuntojaan
:-) Kritiikkisi ei ole edes kritiikkiä, vaan perustelematonta kateellisuutta. En edes vaivaudu kommentoimaan moista soopaa.

Kirja on yksinkertaisesti loistava ja saanut kiitettävää kritiikkiä useimmilta tahoilta. Mm. tänään Helsingin kirjamessuilla Oksanen esiintyi täyspaikkaiselle yleisölle ja sai haastattelijalta (Taina West)pelkkää suitsutusta.

Vai "irallisuudessaan", hah!

Mies, joka rakastaa Stalinin lehmiä ja on lukenut sen kahdesti.

Bibliomaahinen kirjoitti:

"Naiskirjailija" on varmaankin joku toinen vuoden esikoiskirjailija, joka jää kirkkaasti Sofi Oksasen varjoon ja katkerana tilittää tuntojaan
:-) Kritiikkisi ei ole edes kritiikkiä, vaan perustelematonta kateellisuutta. En edes vaivaudu kommentoimaan moista soopaa.

Kirja on yksinkertaisesti loistava ja saanut kiitettävää kritiikkiä useimmilta tahoilta. Mm. tänään Helsingin kirjamessuilla Oksanen esiintyi täyspaikkaiselle yleisölle ja sai haastattelijalta (Taina West)pelkkää suitsutusta.

Vai "irallisuudessaan", hah!

Mies, joka rakastaa Stalinin lehmiä ja on lukenut sen kahdesti.

Lue lisää

Yksinkertainen on se sielu joka laillasi kuvittelee että kirjat tai kirjailijat juoksisivat samalla kilparadalla ja kaikki hurraisivat voittajalle. Sellaista perusasetelmaa ei ole.

Siksi asenteesi ovat perseestä, eikä niitä kannata vaivautua kommentoimaan. Jokainen teos luo itse oman kilparatansa, omat sääntönsä ja lakinsa, ja on lukijan mielestä joko onnistunut tai sitten ei - eikä tällä kertakaikkiaan ole mitään tekemistä minkään yleisen kehikon kanssa.

Naurettavaa edes kuvitella että joku joka ei tykkää jostain kyhäelmästä, kuten nyt tästä väkisin väännetystä esikoisesta, olisi jotenkin jollekin kateellinen. Voi herran jestas. Miten avuttomuudelle voi mielestäsi olla kade?

Kirjallisuuden myyntilistoilla on noin kolmenlaisia teoksia. Menestyneintä on toistaiseksi naisten romanttinen viihdekirjallisuus tyyppiä Laila Hietamies. Ihmissuhdesontaa, hirvittävän kehittymätöntä kieltä ja hallitsemattomia lauserakenteita. Toinen tyyppi ovat käännetyt megatuotteet, joita on suuren kansainvälisen markkinointikoneiston avulla miltei pakkomyyty omia mieltymyksiä vailla oleville. Kampanjaa käydään aukeamankokoisin kirjailijoiden kuvin ja henkilöhaastatteluin kaikissa naistenlehdissä. Kolmas tyyppi ovat niin ulko- kuin nykyisin myös kotimaiset dekkarit, jotka kirjallisessa kategoriassa tyydyttävät samoja seikkailun ja elämyksenmetsästyksen tarpeita kuin kaikki nykyään niin suositut extreme- yms. ohjelmat.

Oksanen kuuluu kakkostyypin kaupallisiin tuotteisiin, niihin joita myydään aukeamankokoisin kuvin naistelehdissä. Tämä on ikävä tosiasia, ei panettelua.

Hyviä kirjoja odotetaan... missä lie viipyvät?

Bibliomaahinen kirjoitti:

"Naiskirjailija" on varmaankin joku toinen vuoden esikoiskirjailija, joka jää kirkkaasti Sofi Oksasen varjoon ja katkerana tilittää tuntojaan
:-) Kritiikkisi ei ole edes kritiikkiä, vaan perustelematonta kateellisuutta. En edes vaivaudu kommentoimaan moista soopaa.

Kirja on yksinkertaisesti loistava ja saanut kiitettävää kritiikkiä useimmilta tahoilta. Mm. tänään Helsingin kirjamessuilla Oksanen esiintyi täyspaikkaiselle yleisölle ja sai haastattelijalta (Taina West)pelkkää suitsutusta.

Vai "irallisuudessaan", hah!

Mies, joka rakastaa Stalinin lehmiä ja on lukenut sen kahdesti.

Lue lisää

,.,.,.,

Bibliomaahinen kirjoitti:

"Naiskirjailija" on varmaankin joku toinen vuoden esikoiskirjailija, joka jää kirkkaasti Sofi Oksasen varjoon ja katkerana tilittää tuntojaan
:-) Kritiikkisi ei ole edes kritiikkiä, vaan perustelematonta kateellisuutta. En edes vaivaudu kommentoimaan moista soopaa.

Kirja on yksinkertaisesti loistava ja saanut kiitettävää kritiikkiä useimmilta tahoilta. Mm. tänään Helsingin kirjamessuilla Oksanen esiintyi täyspaikkaiselle yleisölle ja sai haastattelijalta (Taina West)pelkkää suitsutusta.

Vai "irallisuudessaan", hah!

Mies, joka rakastaa Stalinin lehmiä ja on lukenut sen kahdesti.

Lue lisää

Yksinkertainen on se sielu joka laillasi kuvittelee että kirjat tai kirjailijat juoksisivat samalla kilparadalla ja kaikki hurraisivat voittajalle. Sellaista perusasetelmaa ei ole.

Siksi asenteesi ovat perseestä, eikä niitä kannata vaivautua kommentoimaan. Jokainen teos luo itse oman kilparatansa, omat sääntönsä ja lakinsa, ja on lukijan mielestä joko onnistunut tai sitten ei - eikä tällä kertakaikkiaan ole mitään tekemistä minkään yleisen kehikon kanssa.

Naurettavaa edes kuvitella että joku joka ei tykkää jostain kyhäelmästä, kuten nyt tästä väkisin väännetystä esikoisesta, olisi jotenkin jollekin kateellinen. Voi herran jestas. Miten avuttomuudelle voi mielestäsi olla kade?

Kirjallisuuden myyntilistoilla on noin kolmenlaisia teoksia. Menestyneintä on toistaiseksi naisten romanttinen viihdekirjallisuus tyyppiä Laila Hietamies. Ihmissuhdesontaa, hirvittävän kehittymätöntä kieltä ja hallitsemattomia lauserakenteita. Toinen tyyppi ovat käännetyt megatuotteet, joita on suuren kansainvälisen markkinointikoneiston avulla miltei pakkomyyty omia mieltymyksiä vailla oleville. Kampanjaa käydään aukeamankokoisin kirjailijoiden kuvin ja henkilöhaastatteluin kaikissa naistenlehdissä. Kolmas tyyppi ovat niin ulko- kuin nykyisin myös kotimaiset dekkarit, jotka kirjallisessa kategoriassa tyydyttävät samoja seikkailun ja elämyksenmetsästyksen tarpeita kuin kaikki nykyään niin suositut extreme- yms. ohjelmat.

Oksanen kuuluu kakkostyypin kaupallisiin tuotteisiin, niihin joita myydään aukeamankokoisin kuvin naistelehdissä. Tämä on ikävä tosiasia, ei panettelua.

Hyviä kirjoja odotetaan... missä lie viipyvät?

virheitä kirjoitti:

Yksinkertainen on se sielu joka laillasi kuvittelee että kirjat tai kirjailijat juoksisivat samalla kilparadalla ja kaikki hurraisivat voittajalle. Sellaista perusasetelmaa ei ole.

Siksi asenteesi ovat perseestä, eikä niitä kannata vaivautua kommentoimaan. Jokainen teos luo itse oman kilparatansa, omat sääntönsä ja lakinsa, ja on lukijan mielestä joko onnistunut tai sitten ei - eikä tällä kertakaikkiaan ole mitään tekemistä minkään yleisen kehikon kanssa.

Naurettavaa edes kuvitella että joku joka ei tykkää jostain kyhäelmästä, kuten nyt tästä väkisin väännetystä esikoisesta, olisi jotenkin jollekin kateellinen. Voi herran jestas. Miten avuttomuudelle voi mielestäsi olla kade?

Kirjallisuuden myyntilistoilla on noin kolmenlaisia teoksia. Menestyneintä on toistaiseksi naisten romanttinen viihdekirjallisuus tyyppiä Laila Hietamies. Ihmissuhdesontaa, hirvittävän kehittymätöntä kieltä ja hallitsemattomia lauserakenteita. Toinen tyyppi ovat käännetyt megatuotteet, joita on suuren kansainvälisen markkinointikoneiston avulla miltei pakkomyyty omia mieltymyksiä vailla oleville. Kampanjaa käydään aukeamankokoisin kirjailijoiden kuvin ja henkilöhaastatteluin kaikissa naistenlehdissä. Kolmas tyyppi ovat niin ulko- kuin nykyisin myös kotimaiset dekkarit, jotka kirjallisessa kategoriassa tyydyttävät samoja seikkailun ja elämyksenmetsästyksen tarpeita kuin kaikki nykyään niin suositut extreme- yms. ohjelmat.

Oksanen kuuluu kakkostyypin kaupallisiin tuotteisiin, niihin joita myydään aukeamankokoisin kuvin naistelehdissä. Tämä on ikävä tosiasia, ei panettelua.

Hyviä kirjoja odotetaan... missä lie viipyvät?

Lue lisää

Kultaseni, sä taidat olla taas niistä, jotka puhuu "tosiasioista", kun puhuu omista mielipiteistään... Oksasen kirjalle oli komea varauslista ennen kuin yksikään naistenlehti tai sanomalehtikään oli ehtinyt kirjoittaa mitään, tiedän, kun menin lainaamaan ja sain kuulla olevani aikamoisessa jonossa, vaikka kuvittelin olevani ensimmäinen lainaaja... No, sellainen myyntikamppanja, joka ei kirjailijaan, eikä kustantajaan ollut millään tavalla sidoksissa, tepsi minuun, kun menin sitten ostamaan kirjan. Kirjan muita ansioita tai puutteita en ala kommentoimaan, mutta syömishäiriöpalstoilla on monia tyytyväisiä lukijoita. Olkoot terapiaa tai ei, juttuja naistenlehdissä tai vaikka miestenlehdissä tai ei, meitä se on auttanut ja me sitä ollaan luettu.

toinen bulimikko kirjoitti:

Kultaseni, sä taidat olla taas niistä, jotka puhuu "tosiasioista", kun puhuu omista mielipiteistään... Oksasen kirjalle oli komea varauslista ennen kuin yksikään naistenlehti tai sanomalehtikään oli ehtinyt kirjoittaa mitään, tiedän, kun menin lainaamaan ja sain kuulla olevani aikamoisessa jonossa, vaikka kuvittelin olevani ensimmäinen lainaaja... No, sellainen myyntikamppanja, joka ei kirjailijaan, eikä kustantajaan ollut millään tavalla sidoksissa, tepsi minuun, kun menin sitten ostamaan kirjan. Kirjan muita ansioita tai puutteita en ala kommentoimaan, mutta syömishäiriöpalstoilla on monia tyytyväisiä lukijoita. Olkoot terapiaa tai ei, juttuja naistenlehdissä tai vaikka miestenlehdissä tai ei, meitä se on auttanut ja me sitä ollaan luettu.

Lue lisää

Ja lisättäköön vielä, että itse löysin kirjan, kun pistin kirjaston hakuun sanan syömishäiriöt. Ei siihenkään mitään markkinointia tarvittu.

naiskirjailija kirjoitti:

joka kirjoittaa yleisestä ongelmasta henkilökohtaiselta maistuvan ja haisevan raportin? Tyylilajissa jossa tavoitellaan kaunokirjallisuutta siinä onnistumatta?

Löysää vatvontaa, kokonaiskaaren puuttuminen, irallisuudessaan itsetarkoitukselliseksi muuttuvia tehoefektejä.

Kuinka moni mies jaksaa kahlata tällaisen loppuun? Pitäisikö tätä edes nimittää kirjallisuudeksi, eikö tämä ole pikemminkin naistenlehtihaastattelun jatke tai syy tehdä sellainen?

Lue lisää

no entäs arno kotro sit

toinen bulimikko kirjoitti:

Kultaseni, sä taidat olla taas niistä, jotka puhuu "tosiasioista", kun puhuu omista mielipiteistään... Oksasen kirjalle oli komea varauslista ennen kuin yksikään naistenlehti tai sanomalehtikään oli ehtinyt kirjoittaa mitään, tiedän, kun menin lainaamaan ja sain kuulla olevani aikamoisessa jonossa, vaikka kuvittelin olevani ensimmäinen lainaaja... No, sellainen myyntikamppanja, joka ei kirjailijaan, eikä kustantajaan ollut millään tavalla sidoksissa, tepsi minuun, kun menin sitten ostamaan kirjan. Kirjan muita ansioita tai puutteita en ala kommentoimaan, mutta syömishäiriöpalstoilla on monia tyytyväisiä lukijoita. Olkoot terapiaa tai ei, juttuja naistenlehdissä tai vaikka miestenlehdissä tai ei, meitä se on auttanut ja me sitä ollaan luettu.

Lue lisää

Kuule hei. Asia 1. olen sairastanut bulimiaa 13n iästä n. 15 vuotta ja retkahtelen stressattuna siihen (29-vuotiaana) edelleen. Olen hyvin kiinnostunut bulimiasta kertovista kirjoista. 2. Olen kirjallisuuden harrastaja. Asian 1. pohjalta luin kiinnostuneena Stalinin lehmät. MUTTA asian 2 valossa voin sanoa, että kirja voi olla tärkeästä aiheesta ja lukijalle tärkeä ja puhutteleva ja terapeuttinen ja what ever mutta silti aika huonoa kaunokirjallisuutta. Kuten tämä Sofi Oksasen kirja. Pliis, pidä nämä asiat erillään.

kolmas bulimikko kirjoitti:

Kuule hei. Asia 1. olen sairastanut bulimiaa 13n iästä n. 15 vuotta ja retkahtelen stressattuna siihen (29-vuotiaana) edelleen. Olen hyvin kiinnostunut bulimiasta kertovista kirjoista. 2. Olen kirjallisuuden harrastaja. Asian 1. pohjalta luin kiinnostuneena Stalinin lehmät. MUTTA asian 2 valossa voin sanoa, että kirja voi olla tärkeästä aiheesta ja lukijalle tärkeä ja puhutteleva ja terapeuttinen ja what ever mutta silti aika huonoa kaunokirjallisuutta. Kuten tämä Sofi Oksasen kirja. Pliis, pidä nämä asiat erillään.

Lue lisää

Kuten jo edellisissä viesteissäni mainitsin, en lähtenyt kommentoimaan Oksasen kirjan muita puolia ja puutteita, vaan nimen omaan sitä mitä minun viestejäni edeltävässä viestissä vaahdottiin - sitä että kyseistä kirjaa saadaan myydyksi vain sillä, että josta kusta tehdään "nimi" tai brändi, kuten Oksasesta. Veikkaan, että kyseinen kirja löytää lukijansa - kuten minut - ilman mediaakin, ja olisi myös löytänyt.

virheitä kirjoitti:

Yksinkertainen on se sielu joka laillasi kuvittelee että kirjat tai kirjailijat juoksisivat samalla kilparadalla ja kaikki hurraisivat voittajalle. Sellaista perusasetelmaa ei ole.

Siksi asenteesi ovat perseestä, eikä niitä kannata vaivautua kommentoimaan. Jokainen teos luo itse oman kilparatansa, omat sääntönsä ja lakinsa, ja on lukijan mielestä joko onnistunut tai sitten ei - eikä tällä kertakaikkiaan ole mitään tekemistä minkään yleisen kehikon kanssa.

Naurettavaa edes kuvitella että joku joka ei tykkää jostain kyhäelmästä, kuten nyt tästä väkisin väännetystä esikoisesta, olisi jotenkin jollekin kateellinen. Voi herran jestas. Miten avuttomuudelle voi mielestäsi olla kade?

Kirjallisuuden myyntilistoilla on noin kolmenlaisia teoksia. Menestyneintä on toistaiseksi naisten romanttinen viihdekirjallisuus tyyppiä Laila Hietamies. Ihmissuhdesontaa, hirvittävän kehittymätöntä kieltä ja hallitsemattomia lauserakenteita. Toinen tyyppi ovat käännetyt megatuotteet, joita on suuren kansainvälisen markkinointikoneiston avulla miltei pakkomyyty omia mieltymyksiä vailla oleville. Kampanjaa käydään aukeamankokoisin kirjailijoiden kuvin ja henkilöhaastatteluin kaikissa naistenlehdissä. Kolmas tyyppi ovat niin ulko- kuin nykyisin myös kotimaiset dekkarit, jotka kirjallisessa kategoriassa tyydyttävät samoja seikkailun ja elämyksenmetsästyksen tarpeita kuin kaikki nykyään niin suositut extreme- yms. ohjelmat.

Oksanen kuuluu kakkostyypin kaupallisiin tuotteisiin, niihin joita myydään aukeamankokoisin kuvin naistelehdissä. Tämä on ikävä tosiasia, ei panettelua.

Hyviä kirjoja odotetaan... missä lie viipyvät?

Lue lisää

"...missä lie viipyvät?"

MISSÄ VIIPYNEVÄT, säger man på finska!!!!!

evvk kirjoitti:

no entäs arno kotro sit

Ihan maineensa arvoinen runoilija. Ansaitsisi oman keskusteluketjunsa. Se on sitä netikettiä.

James Bönde kirjoitti:

"...missä lie viipyvät?"

MISSÄ VIIPYNEVÄT, säger man på finska!!!!!

...ja sitten vielä ihmetellään, että missä ne hyvä kirjat piileskelevät :D

James Bönde kirjoitti:

"...missä lie viipyvät?"

MISSÄ VIIPYNEVÄT, säger man på finska!!!!!

kieltä. Kielenkäyttö tulee perässä. Kielioppi kirjaa muutokset aikanaan.

En tarkoita tuota mainittua sanontaa.

Tarkoitan yleisesti. Marssijärjestys ei koske ainoastaan kieltä, vaan koko kirjallisuutta. Eikä vain kirjallisuutta, vaan kaikkea luovaa taidetta.

"Jokainen teos luo itse oman kilparatansa, omat sääntönsä ja lakinsa..."

Heh kirjoitti:

...ja sitten vielä ihmetellään, että missä ne hyvä kirjat piileskelevät :D

eivät ole saaneet kielentajuaan koulun äidinkielentunneilta. Voisi ehkä sanoa: onneksi.

Lue Erno Paasilinnan asiaa valaiseva kirjoitus Finlandia-palkitusta kokoelmasta Yksinäisyys ja uhma.

luovat kirjoitti:

kieltä. Kielenkäyttö tulee perässä. Kielioppi kirjaa muutokset aikanaan.

En tarkoita tuota mainittua sanontaa.

Tarkoitan yleisesti. Marssijärjestys ei koske ainoastaan kieltä, vaan koko kirjallisuutta. Eikä vain kirjallisuutta, vaan kaikkea luovaa taidetta.

"Jokainen teos luo itse oman kilparatansa, omat sääntönsä ja lakinsa..."

Lue lisää

Niin tietenkin. Keksikää jotain uutta sanottavaa,älkääkä toistelko kommenteissanne latteuksia.

tietenkin kirjoitti:

Niin tietenkin. Keksikää jotain uutta sanottavaa,älkääkä toistelko kommenteissanne latteuksia.

Vitsinkö murjaisit tietenkin. Niin tietenkin. Vanha vitsi. Keksi jotain uutta, äläkä toista latteuksia.

James Bönde kirjoitti:

"...missä lie viipyvät?"

MISSÄ VIIPYNEVÄT, säger man på finska!!!!!

voi sanoo kummin tahansa. On muutes peruskoulun äidinkielen tunnilla opetettu.

"Niiq iha Suomessa d44