Ympäri maailmaa on valtioiden hallituksiin päässyt vähitellen pesiytymään siipeilijöiden äärikapitalistien kätyreitä, jotka ovat muuttaneet aiemmin itsenäiset valtiot globalisaation palvelijoiksi.
Globaalissa äärikapitalismissa työn ja pääoman palkitsemisen epäsuhta on johtanut valtavaan ansiottomaan arvonnousuun, joka ei perustu omaan työhön vaan pääomilla keinotteluun, pääomilla jotka ovat toisten oikealla työllä tuottaman lisäarvon ja keskuspankkien liiallisen rahan pumppaamisen aikaansaannosta. Pääomapelurit ovat näennäisesti rikastuneet, varallisuusarvot ovat ylittäneet reilusti koko maailman ihmisten oikean, työllä tuotetun lisäarvon määrän.
Viimeisenä vetonaan globaalit pääomakeinottelijat lypsivät työtä tekevää kansaa duunarista johtajaan raaka-aine ja elintarvikemarkkinoilla, nostaen hinnat keinotekoisesti ylös ja maksattaen keinotteluaan sitäkin kautta lisäarvon tekijöillä.
Äärikapitalismi on hyvin lähellä sama asia kuin sosialistinen suunnitelmatalous, jossa myös nähtiin aluksi huimaa talouskasvua, Neuvostoliiton ollessa myös taloudellisesti mahtivaltio 50-60 -luvulla. Mutta sielläkin tuli pää vetävän käteen, kun pieni eliitti hallitsi kaikkia tuotannon välineitä ja pyrki maksimoimaan oman hyötynsä kansan selkänahasta revittävällä tuloksella. Samoin globaalissa äärikapitalismissa on ollut pyrkimys siihen, että pieni eliitti omistaa tuotannon välineet, suurten kansainvälisten yritysten muodossa, kukistaen terveen kilpailun esim. näitä suuryrityksiä suosivalla lainsäädännöllä sekä hallitsemiensa rahoitusmarkkinoiden kautta, jolloin voittojen maksimointi olisi helppoa oikean kilpailun puuttuessa.
Kun äärikapitalismi johtaa tilanteeseen, jossa sekä rahoitusmarkkinat, suuryritykset ja media ovat samojen tahojen hallussa, ei enää olla toimivassa markkinataloudessa. Jopa näennäiset kilpailijat voivat olla samojen tahojen hallussa, kuten myös eri maiden poliittiset päättäjät käytännössä. Yhtenäisestä maailmasta ja sen näennäisistä eduista hullaantuneet ihmiset ovat edesauttaneet tämän järjettömyyden kehittymistä.
Kansantalous toimii pitkässä juoksussa vain, jos työn tekijöille eli tuotantosektorilla työskenteleville jaetaan riittävästi ostovoimaa, jotta he voivat muodostaa toimivan kulutussektorin. Nyt tuotantoa on harjoitettu tehokkaasti toisaalla ja jaettu ostovoimaa toisaalle luotonannolla, koska ahneet suurpääomakapitalistit ovat halunneet maksimoida voittonsa, eikä jakaa ostovoimaa oikeudenmukaisesti niille, jotka saavat aikaan tuotannon. Ostovoimaa on siis jaettu muille kuin tuotannon tekijöille ja heillekin vain velaksi. Mihin se johtaa? Väistämättä siihen, että luottolimiitit tulevat täyteen, eikä kukaan uskalla enää luotottaa velaksi kuluttavia. Ahneet suurpääoman omistajatkaan eivät voi kuluttaa kaikkea tuotantoa, joten seinään törmäys on ollut edessä. Kuka voi ostaa, kun rahaa ei anneta tarpeeksi suhteessa tuotantoon? Millä velaksi eläneet maksavat velkansa, kun heiltä on viety oikeasti tuottavat työt muualle ja korvattu pelinappulana olemisella pääomavaltaisessa pelissä ja keinotekoisessa palveluyhteiskunnassa?
Siipeilijöiden eli pääomapelureiden ja pääomien turvin elävien joukko ja ahneus on saavuttanut määrällisen kliimaksinsa. Romahtaako korttitalo, meneekö markkinatalous jukkuraan globaalin äärikapitalismin vuoksi. Paska homma.
Suomella olisi edellytykset selvitä hyvin. Meillä on pinta-alaa tuottaa ruokamme suurelta osin itse, meillä kasvaa puuta 100 miljoonaa kuutiota vuodessa lisää, jota jalostamalla voimme maksaa ne raaka-aineet, joita Suomesta ei löydy. Kaivamalla itse kultamme ja muut mineraalimme ja ottamalla niistä käyvän hinnan, voimme hankkia lisää maksukykyä pakollisten ulkomaisten hankintojen maksuun. Suomi voisi olla pääomien suhteenkin omavarainen, emme olisi riippuvaisia ulkomaisista investoinneista, kunhan entiseen hyvään malliin emme sallisi pääomien vapaata vientiä maasta, kuten emme myöskään voittojen viemistä maastamme ulos. Suomi on ollut parhaimmillaan silloin, kun pääomien ja ihmisten liikkeet olivat rajoitettuja ja valvottuja, kun elimme sen mukaan, mikä oli työmme tuottama lisäarvo, mutta toisaalta meidän työmme tuloksilla ei elätetty ulkomaisia pelureita tai "sijoittajia". Suomi pärjäisi loistavasti itsenäisenä valtiona, paremmin kuin nyt globaalin äärikapitalismin orjana, jossa maksamme työmme tuloksista käytännössä veroa helposti 10% ulkomaalaisille, jotka eivät tee mitään hyvinvointimme eteen. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että joka tapauksessa joudumme tyytymään hyvinvointiin, jonka saamme omalla työllämme kokoon. Se hyvinvointi voisi olla paljon parempi, kun pitäisimme sen kokonaan itse.
Globaalissa äärikapitalismissa työn ja pääoman palkitsemisen epäsuhta on johtanut valtavaan ansiottomaan arvonnousuun, joka ei perustu omaan työhön vaan pääomilla keinotteluun, pääomilla jotka ovat toisten oikealla työllä tuottaman lisäarvon ja keskuspankkien liiallisen rahan pumppaamisen aikaansaannosta. Pääomapelurit ovat näennäisesti rikastuneet, varallisuusarvot ovat ylittäneet reilusti koko maailman ihmisten oikean, työllä tuotetun lisäarvon määrän.
Viimeisenä vetonaan globaalit pääomakeinottelijat lypsivät työtä tekevää kansaa duunarista johtajaan raaka-aine ja elintarvikemarkkinoilla, nostaen hinnat keinotekoisesti ylös ja maksattaen keinotteluaan sitäkin kautta lisäarvon tekijöillä.
Äärikapitalismi on hyvin lähellä sama asia kuin sosialistinen suunnitelmatalous, jossa myös nähtiin aluksi huimaa talouskasvua, Neuvostoliiton ollessa myös taloudellisesti mahtivaltio 50-60 -luvulla. Mutta sielläkin tuli pää vetävän käteen, kun pieni eliitti hallitsi kaikkia tuotannon välineitä ja pyrki maksimoimaan oman hyötynsä kansan selkänahasta revittävällä tuloksella. Samoin globaalissa äärikapitalismissa on ollut pyrkimys siihen, että pieni eliitti omistaa tuotannon välineet, suurten kansainvälisten yritysten muodossa, kukistaen terveen kilpailun esim. näitä suuryrityksiä suosivalla lainsäädännöllä sekä hallitsemiensa rahoitusmarkkinoiden kautta, jolloin voittojen maksimointi olisi helppoa oikean kilpailun puuttuessa.
Kun äärikapitalismi johtaa tilanteeseen, jossa sekä rahoitusmarkkinat, suuryritykset ja media ovat samojen tahojen hallussa, ei enää olla toimivassa markkinataloudessa. Jopa näennäiset kilpailijat voivat olla samojen tahojen hallussa, kuten myös eri maiden poliittiset päättäjät käytännössä. Yhtenäisestä maailmasta ja sen näennäisistä eduista hullaantuneet ihmiset ovat edesauttaneet tämän järjettömyyden kehittymistä.
Kansantalous toimii pitkässä juoksussa vain, jos työn tekijöille eli tuotantosektorilla työskenteleville jaetaan riittävästi ostovoimaa, jotta he voivat muodostaa toimivan kulutussektorin. Nyt tuotantoa on harjoitettu tehokkaasti toisaalla ja jaettu ostovoimaa toisaalle luotonannolla, koska ahneet suurpääomakapitalistit ovat halunneet maksimoida voittonsa, eikä jakaa ostovoimaa oikeudenmukaisesti niille, jotka saavat aikaan tuotannon. Ostovoimaa on siis jaettu muille kuin tuotannon tekijöille ja heillekin vain velaksi. Mihin se johtaa? Väistämättä siihen, että luottolimiitit tulevat täyteen, eikä kukaan uskalla enää luotottaa velaksi kuluttavia. Ahneet suurpääoman omistajatkaan eivät voi kuluttaa kaikkea tuotantoa, joten seinään törmäys on ollut edessä. Kuka voi ostaa, kun rahaa ei anneta tarpeeksi suhteessa tuotantoon? Millä velaksi eläneet maksavat velkansa, kun heiltä on viety oikeasti tuottavat työt muualle ja korvattu pelinappulana olemisella pääomavaltaisessa pelissä ja keinotekoisessa palveluyhteiskunnassa?
Siipeilijöiden eli pääomapelureiden ja pääomien turvin elävien joukko ja ahneus on saavuttanut määrällisen kliimaksinsa. Romahtaako korttitalo, meneekö markkinatalous jukkuraan globaalin äärikapitalismin vuoksi. Paska homma.
Suomella olisi edellytykset selvitä hyvin. Meillä on pinta-alaa tuottaa ruokamme suurelta osin itse, meillä kasvaa puuta 100 miljoonaa kuutiota vuodessa lisää, jota jalostamalla voimme maksaa ne raaka-aineet, joita Suomesta ei löydy. Kaivamalla itse kultamme ja muut mineraalimme ja ottamalla niistä käyvän hinnan, voimme hankkia lisää maksukykyä pakollisten ulkomaisten hankintojen maksuun. Suomi voisi olla pääomien suhteenkin omavarainen, emme olisi riippuvaisia ulkomaisista investoinneista, kunhan entiseen hyvään malliin emme sallisi pääomien vapaata vientiä maasta, kuten emme myöskään voittojen viemistä maastamme ulos. Suomi on ollut parhaimmillaan silloin, kun pääomien ja ihmisten liikkeet olivat rajoitettuja ja valvottuja, kun elimme sen mukaan, mikä oli työmme tuottama lisäarvo, mutta toisaalta meidän työmme tuloksilla ei elätetty ulkomaisia pelureita tai "sijoittajia". Suomi pärjäisi loistavasti itsenäisenä valtiona, paremmin kuin nyt globaalin äärikapitalismin orjana, jossa maksamme työmme tuloksista käytännössä veroa helposti 10% ulkomaalaisille, jotka eivät tee mitään hyvinvointimme eteen. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että joka tapauksessa joudumme tyytymään hyvinvointiin, jonka saamme omalla työllämme kokoon. Se hyvinvointi voisi olla paljon parempi, kun pitäisimme sen kokonaan itse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siis olet oikeassa, juuri näin!