Täällä jossain keskusteluissa on vilahtanut sana "rakkaus".. Kertokaapas hyvät kanssaimmeiset mitä se rakkaus teidän mielestänne oikeastaan on? Mitä on rakkaus todellisuudessa ja mitä se on kuvitelmissa ja haaveissa? Ja mitä eroa on juuri rakastuneen parin rakkaudella verrattuna pitkään yhdessä olleen parin rakkauteen? Mitä mielestänne on olla rakastunut?
Kysyin itseltäni eräänä päivänä olenko koskaan rakastunut oikeasti.. enkä ollut siitä niinkään varma. Silti olen 14 vuotta ollut vakituisessa suhteessa enkä sitä pois vaihtaisi.
Kysyin itseltäni eräänä päivänä olenko koskaan rakastunut oikeasti.. enkä ollut siitä niinkään varma. Silti olen 14 vuotta ollut vakituisessa suhteessa enkä sitä pois vaihtaisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehen ja naisen välillä mitään ihmeellistä rakkautta olemassakaan.
Minäkään en ole ollut koskaan rakastunut, ja silti kohtapuoleen juhlitaan kultahäitä.
Lämpöä, kaihoa, ja himoa, sitä se on RAKKAUS.
Rakkaus on kärsivällinen.
Rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi,ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää,
kaikessa uskoo,kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa.
1.Kor. 13:4-8
Ja omin sanoin.....
Se on jotain kaunista ja harmonista, kahden sielun yhteenkietoutumista...tunteita ja myrskyjä..se on kyyneleitä ja anteeksiantoa...se on kunnioittavaa,molemminpuolista luottamista ja kaiken kestävää..ylämäkiä ja alamäkiä.....siinä on lämpöä...sirpaleita ja lohdutusta....se on ääneensanomattomia tunteita,jotka voi toisen katseesta löytää ....se on iloa,hymyä ja naurua, leikkisyyttä ja kisailua....se on lumipesut talvipakkasella ja vesisodat kesäkuumalla...vakavoitumista surun hetkellä ,toisen lohduttamista menetyksen keskellä.....se on hoivaamista,kun hän kuumehoureisena pyytää juotavaa,,tarjoot nessua ja kuumemittaria...sekoitat rohdot ja yrtit.....Rakkaus elää joka päivä,joka hetki... meidän arkipäivässämmekin, jos me niin tahdomme...jaksamme sitä vaalia ja hoitaa,emmekä pidä sitä itsestäänselvyytenä... Rakkaus on kahden ihmisen joukkue, jossa pelataan tiimissä ....Rakkaus on kaikki...Rakkaus on elämä...Rakkaus on oikea Sinä ja oikea minä.
Rakkaus täyttäköön kotimme kuin kynttilänliekki luo loisteensa syksyisen pimeään iltaan...se jaksaa aina vaan lepattaa kun vain annamme sille tuulensuojaa....
Rakkauden tuntee sydämessään ja sielussaan jokainen,joka on sen valmis vastaanottamaan ja toivottavasti myös ikuisesti pitämään....
Niin runsaan sadon Rakkaudenpuu pystyy kantamaan kuin millaisin eväin sitä kykenet kasvattamaan...
Nimimerkillä Omalaatuinen optimisti
Sinulla on kauniit, mutta turhan naiivit ajatukset rakkaudesta. Varsinkin jos puhutaan naisen ja miehen välisestä rakkaudesta.
"..kaunista ja harmonista, kahden sielun yhteenkietoutumista...tunteita ja myrskyjä...anteeksiantoa,...kunnioitusta...jne.." Noista adjektiiveista tuli mieleen ahdistus, selkäänsaanti, alistus ja riippuvuus! Ihminen kun on enemmän tai vähemmän raadollinen eläin, jolle oma minä loppujenlopuksi on se tärkein!!
Tosi rakkaus on sitä, että sietää toisen kokonaisuutena; hyveineen, vikoineen ja virheineen!!
Sinun näkemyksesi asiasta sopii paremmin siihen vaiheeseen, kun ollaan vasta ihastumisvaiheessa, tosi rakkaus punnitaan vasta myöhemmin.
Ei ihme, että eroja on niin paljon, kun mennään romanttisten harhakuvitelmien saattelemana yhteen. Niin kävi minullekkin ja jopa kahdesti!! Ehkä kolmas kerta sanoisi toden,(jos sellainen tulisi) omituisesta optimisuudesta kun tunnen parantuneeni; vihdoinkin!! Lohduttaudun sillä ajatuksella, ettei se "oppi ojaan kaatanut" ;)
Rakkaus on maailman vanhin asia, ja silti aina uusi.
Olen ollut naimisissa kolmekymmentä vuotta, enkä ole tainnut rakastaa miestäni koskaan.
Se on ollut yhdessä oloa, lasten kasvatusta.
Koska tuo kaikki kuuluu elämänkaareen. Muutkin perustivat perheen, me myös.
Nyt vasta, viisikymppisenä, tiedän mitä rakkaus on.
Elämääni tuli yllättäen mies, ja häntä RAKASTAN.
Minä olen kai etuoikeutettu ihminen, koska sain elämääni Oikean Rakkauden. Kauan sain sitä odottaa.
50:n villityksen saaneita, että nyt vasta se oikea rakkaus on löytynyt.
Uskoisin 10-15 vuoden jälkeen tämänkin rakkauden kaikonneen ja muuttunut:"En ole koskaan rakastunut, mutta nyt olen löytänyt sen OIKEAN rakkauden".
Kirjoittelen omasta kokemuksesta, voit uskoa näin käyvän tuon nykyisenkin rakkauden kanssa.
En tiedä vieläkään, miltä tuntuisi "elämänpituinen rakkaus", vain luullun rakkausen tiedän. Ja se perään en haikaile, valhellisia petollisia ovat "rakkaudet" nykyään.
Kumminkin olen nähnyt rakkauden läheltä. Vanhempani uskoakseni olivat sen saaneet. Ainakin he istuivat 80:sinä käsikädessä. Siksi uskon kyllä rakkauteen, mutta olen realisti, enkä usko siihen, että se enää kohdalleni osuisi. Jos toisin käy, se on sitten onnea se.
Miehiä kyllä saisin vaikka 100/päivä, mutta sehän on eri juttu.Mihin saisin:1.seksiin (siihen joskus sorrun "käyttämäänkiin), 2.juomakaveriksi (ei todellakaan kiinnosta,3. vahdittavaksi kalsarinpesijäksi (öööööök), 4. ?
omilta vanhemmiltani saanut, riittää koko loppuiäkseni jakaakseni sitä lapsille, rakastetulle, ystäville sairaille, heikoille ja sorretuille.
..kun kaipaa toista. Rakkaus on sitä, kun haluaa helliä, hyväillä ja rakastella. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Rakkaus sitä, kun haluaa yhteisiä lapsia, sillä heissä näkee rakkaansa koko loppu elämän ajan. Rakkaus on sitä, ettei halua vaihtaa rakastaan toiseen. Rakkaus on sitä, että haluaa olla uskollinen. Rakkaus on sitä, että mies/vaimo/rakastettu on lopulta tärkeämi kuin lapset... Ja tarkoitan tällä sitä, että kun lapset kasvavat ja lentävät pesästä, jää jäljelle rakkaus, joka oli jo ennen lapsia...ja sitten voi 80-vuotiaana istua käsi kädessä.
Siinä vain muutamia asioita rakkaudesta..
Rakkaus = Hulluus