maan matkaajaa,jumalan kanssa majani rakensin uskossa ja viekkaudessa,,rukoilin,rukoilin,nyt se on valmis...mutta katto vuotaa,olen paikannut jo kahdesti mutta silti,auttakaa minua rukoilkaa.
Kävelen kohta metsään enkä palaa elävänä..olen siihen valmis.
Kävelen kohta metsään enkä palaa elävänä..olen siihen valmis.
Vastaukset 24
Vanhimmat
autan ajattelemalla kuika kauheaa sulla on ja tiedän että siihen en voi vaíkuttaaa. mutta kauheaa on mullakin ja on edelleen mutta haluan sun tietävän että jos vain voit puhua tai viitoilla sen vastaantuliajalle niin apu tulee.
Tiedän etä kaikesta ei voi puhua joskus olen itkenyt itseni uneen vaikka mulla on läheisiäkin.
...että menettäisit mielenrauhasi ja tekisit harkitsemattomia.
Me epäonnistumme usein ja monissa arjen askareissa. Olemmehan vain vajavaisia ihmisiä!
Ei kukaan ole seppä syntyessään ja harjoitus tekee mestarin!
Tässäpä sulle oiva ehdotus:
Unohda epäonnistumisesi ja ala kiittää Herraasi Yeshuaa, J-lan Poikaa, sielusi Lunastajaa ja pelastajaa. Hän on jo rakentanut sulle ikuisen kodin taivaassa. Kodin, joka on täydellinen ja passeli juuri sulle! Ota sen vuoksi virsi- tai laulukirja esille ja ala laulella tuttuja virsiä tai lauluja. Laula kunnes ongelmasi unohtuvat.
Jätä sitten koko katto-ongelmakin hänelle tästä hetkestä alkaen! Hän tulee tavalla tai toisella auttamaan sinua niin, että kattosi tulee kuntoon :o)
Kuule, se on niin, että ihmisen osa on epäonnistua tässä elämässä monta, monta, monta kertaa. Se ei ole häpeä, että hommat menee yrityksestä huolimatta pieleen! Niin käy kaikille. Olet tehnyt parhaasi mukaan, lakkaa soimaamasta itseäsi.
Kysy joltain asiantuntijalta neuvoa mitä kannattais hänen mielestään tehdä. Yksin ei kannata tuollaista miettiä.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua tekemästä itsellesi mitään pahaa!
Tähän elämään kuuluu yrittäminen ja epäonnistuminen, mutta Taivaan Kodissa saamme levätä vaivoistamme. Jaksetaan tämä elämä, kun tiedetään, että sitten joskus olemme Taivaassa!
Sinne päästään vain ja ainoastaan Jeesuksen ristintyön vuoksi. Siksi me emme voi epäonnistua siinä, kun se ei ole meistä kiinni, vaan Jeesuksen täydellisestä työstä!
ja minä sen mukana,,tän päivän sade oli liikaa
tehä ees tollasta kattoa kun sie. Meiän naapurtalosta on joskus romahtanu tasakatto sisään.
Meiläki on joskus puro virrannu katosta olohuoneeseen... viisaitten ammattilaisten jäliltä...
surkein hitsari enkä osaa teroittaa poranterää.
Jos kerrot tässä ylipäätään uskonelämästäsi Jeesuksen kanssa, voin kertoa sinulle ettei se maja koskaan tule ihan valmiiksi. Aina on vara mennä eteenpäin, eikä se sittenkään elomme aikana täydelliseksi tule. - heh tai ei ainakaan minun yhteydenmajani Herrani kanssa.
Uskonelämässä on niinkuin maallisessakin elämässä sellaisia perioodeja. Ensin on rakentumisen aika ja sitten tulee sellainen välilepo jolloin on aikaa tutkia sitä miten olemme edistyneet Herran polulla. Tämä on ihan tavanomaista, eikä mitenkään kummallista, että Pyhän Hengen antaman informaation valossa näemme niin edistymisemme, kuin myös ne asiat jotka vielä kaipaavat lisää rakentumista. Se että me huomaamme ettemme ole täydellisiä ei tarkoita, että meidän olisi heitettävä lapsi pesuveden mukana tunkiolle. Ei, vaan meidän on aika hiljentyä ja nöyrtyä Pyhän Jumalan edessä, kuulla mitä Isä haluaa meille puhua ja totella Pyhän Hengen toivetta.
Nyt on sinun hetkesi olla aloillaan kun Jumala sinua kasvattaa. Nyt olet juuri saamassa jotain uusia eväitä etenemistäsi varten ja sitä taivaan mäntysuopaa ja juuriharjaa - se ei kanssakaan lopu, kiitos Jumalalle.
Viimeinen lauseesi tuossa ei ollut Jumalasta mitenkään päin - köh mietihän vähän mistä lähteestä käsketään mehtään laukkaamaan.
Nyt olisi aika niistää nokka, pyyhkiä vedet silmistä ja polvistua Isän eteen Pyhän Raamatun kanssa ja alkaa jälleen rakentumaan.
Rukoilen sinulle ärhäkkyyttää iltaasi - näillä mennään :-)
sirkkeliin huomenna,en jaksaisi enäää,,,hei,hei....
hei, lukeneet ja ammattitaitosetkin tekee joskus sutta ja sekundaa! Eikä ees huomaa ite sitä! Mietipäs vaan kuuluisien arkkitehtien mokia! Joku A.Aalto suunnitteli paatin joka ei oikein kestäny pinnalla ja määräs et erään pytingin julkisivut piti olla marmorista vaikkei se kestä meiän ilmastoo... ja toist joutu maksumiehix...
Moni ei pystys tohonkaan mihin sie oot pystyny! Moni ei uskalla ees yrittää!
Luulempa että Jeesuskin joutui opettelemaan ne rakennus-ja puusepän hommat ihan kantapään kautta... olhan sil kyl Jooseppi vähän neuvomassa.
surkea myös nykyisessä työssäni, muut oppii hommat paljon paremmmin, nopeammin ja tehokkaammin. Kerran kun olin epätoivoissani, Herra antoi minulle seuraavan sananpaikan jolla sain kammettua itseni takaisin elämään: Psalmi 147:10-11
"Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen;
Herra mielistyy niihin jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa."
Se kantsii lukee kokonaanki...
vielä hengissä...?
maallisen majan rakentaja on koomassa,oli tehnyt mitä lupasi mutta epäonnistui,lehden sivuilla eilen kirjoitettiin onnettomuudesta.
lestaan. Missähän päin Suomea tämä tapahtui? (Ei tarvi vastata, jos koet niin paremmaksi)
*surkea Hitsari*
VOI NYT VASTA EKSYIN TÄLLE PALSTALLE,JA LUIN
Maallisen majan rakentajasta.ITSE OLIN KANSSA AIKO
NANI TÖISSÄ,TEHTAISSA YM.JOSSA OLI "Urakkapalkka"
työn piti sujua nopeasti,Että olisi pysynyt leivän
syrjässä kiinni.KENKÄÄ TULI JA OTIN.MENIN TYÖKLINIKALLE TURENKIIN,3VKON,PÄÄSTÄ,LAITETTIIN ELÄKEPAPERIT VETÄMÄÄN.MASENNUIN.NYT ON OLTU N.30V.
Eläkkeellä,nykykielellä Diaknoosini olis REUMAA.
YM.MISTÄ KANKEUTENI JOHTUU,,,.ILOKSENI TULIN USKOON.N.30V.SITTEN,,JUMALANI..JUMALANI..AUTA TÄTÄ
ME KAIKKI TOIVOTAAN,,NIIN..
kaverini kertoi hänen sitoneen lenkkarien nauhat toisiinsa kiinni,kompastunut isoon terään,kaulavaltimo poikki eli suurin mahdollinen verenhukka.
oli ollut otsassa iso reikä,yritti ilmeisesti lyödä päänsä sellaseen halkaisuruuviin mutta kantti petti.
itse en kestä enää kaun tätä tuskantuntua syyllisyyttä,haluaisin kuolla hänen puolestaan,
teen työkseni telineitä...korkealla työskentelen
Sanan Herralta ja se toistui äsken. Luulin että se oli mulle ja osittain olikin kun olin liian huolestunut:
"kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä sovitusta maksaa sillä hänen sielunsa lunnaat ovat ylen kalliit."
ihmettelin mitä se oikein tarkoittaa. Mulla oli hyvin voimaton olo ja ehkä niin pitää ollakin. Voimattomiahan tässä ollaan. Ei me muuta voida kuin jättää hänet Herran käsiin. Hän ei tee virheitä eikä hänen sallimattaan mitään tapahdu. Toivon ja rukoilen että hän jäisi henkiin. Tai ainakin pelastuisi.
Äläkä tee mitään itsellesi. Se ei auta ketään , kaikkein vähiten hänen omaisiaan. Sullakin on varmaan perhe ja monta nälkäistä suuta elätettävänä. Ota ennemmin saikkua että voit surra rauhassa.
*surkea hitsari*
sullekin. Kuljehan Herran johdatuksessa niin elämä on mielenkiintoista ja jännittävää!
Äläkä hätäile! Jätä kaikki Hänen käsiinsä!
aikaa monenlaiseen "vapaaehtoistyöhön", esirukoustyöhän ja tukena olemiseen, johon työssäkäyvät ei pysty osallistumaan.
Mutta"En kovin terve.Olen kyllä ollut aiemmin
laulamassa Sairaaloissa,Vanhainkodeissa"Rukoillahan" aina voi
kun kädet saa kuitenkin ,Ristiin.Olen ONNELLINEN
Jatkoajastasi.Jumalalla on varmaan sulle myös jokin.TEHTÄVÄ.PIDÄ KIINNI HÄNESTÄ,,Hän on antanut
meille 1.elämän lahjaksi.Kiitetään siitä.Ja kiitos
kun kirjoitit,,Siunauksin,ja kirjoittaa aina saa.
Hyvää yötä Jeesus myötä!
vaikka olinkin töissä... sai jopa jutella uskonasioita. toivottavasti ei työkaveri säikähtäny kun oli puhetta henkimaailmasta, on aika herkkä.
Näistä kahesta tuntemattomasta ystävästämme toivoisin kuulevani pian jotain myönteistä.
käytkö "täällä"?
Seurailen tota laskuria... joku näitä lueskelee.
Tää juttu järkytti aika pahasti. Kun tätä murehdin, kävi sellanen läheltä piti-juttu. Hävetti suunnattomasti, mut kukaan ei onnex haukkunu, eikä mitään kovin kallista hajonnu. Eikä kukaan jäänu puristuksiin.
No, sit kun olin jotenki päässy jaloilleni, jouvuin onnettomuuspaikalle, aivoverenvuoto. Sekin ihminen menehty myöhemmin sairaalassa. Ei osattu kukaan toimii oikein, ei siviilit eikä ammattilaiset. Ehkä ei ois auttanu vaikka oltas osattukii. Niin, Jumalan kädessähän nää päivät on, kuitenkii.
En tiiä ymmärtääkö tästä mitään, kirjotan tahallani epätarkasti ettei mua tunnistettaisi...
Töis on olluki tosi vaikeeta. Kun nää asiat ahistaa muien harmien lisäksi, tulee sekoiltua. Kun ei vaan menis loppukin katu-uskottavuus. Pelkään ettei muhun enää luotettas eikä sais enää mitään vaativampia tehtäviä. Kävi kyl mieles et jään eläkkeelle... se helpotti kun menin ylitöihin... kai se jotenki kohotti itsetuntoo tai sai skarpattua.
Vaikka mitäpä mä suren kun Herra lupas pitää hankalat tyypitkin kurissa ettei ne pääse mua terrorisoimaan. Ei ne ehkä oikeesti ilkeitä oo, mut oon nyt vähän herkistyny kaikelle.
Yx lähiomainenki saattaa olla vakavasti sairas... tutkimukset on viel kesken. Syöpää epäilevät. Oispa väärä hälytys.
Ainaki tosta Sanasta oon kiitolline, sen varassa jaksan jatkaa.
Jaakko nukkui pois viime yönä.
t.vaimo Terttu
Psalmi 22
...Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä enkä voi vaieta.
Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat ja sinä pelastit heidät.
He huusivat sinua ja pelastuivat;he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
...Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä eikä auttajaa ole.
...Mutta sinä Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
...Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Kunnioittakaa häntä kaikki Jaakobin siemen,kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen vaan kuulee hänen avuksi huutonsa.
...Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
*SH*
tuntuu tyhmiltä ja ontoilta.
"Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Siihen on vaan uskottava ja luotettava.
Me ei osattu auttaa. Ois kai pitäny viettää aikaa enemmän rukouskammiossa niin ois ehkä osannu sanoo jotai Sanoja Herralta.
Kuiteskin hän huusi Herran puoleen. Ja sellaset on Herra luvannu pelastaa.
"Lähellä on Herra niitä joilla on särjetty sydän ja hän pelastaa ne joilla on murtunut mieli.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, ei yksikään joka häneen turvaa tule syynalaiseksi."