Ateistit perustelevat väitteensä usein luonnontieteellä. Kuitenkaan luonnontieteellinen menetelmä ei ei riitä ratkaisemaan kysymystä Jumalan olemassaolosta. Monien tieteentekijöiden mielestä (esim. F. Collins) luonnontieteiden kuvaa kosmoksesta voidaan tulkita sekä uskonnollisesti että ateistisesti.
Myös useat ateistiset tiedemiehet (esim. M. Ruse) ovat sitä mieltä, että tieteen tulokset eivät välttämättä johda ateismiin (samoin S.J. Gould ja F. Dyson). Luonnontieteen paljastama kosmos on monitulkintainen ja se on yhteensopiva monien sekä uskonnollisten että ateististen katsomusten kanssa. Maailmankatsomuksellisten kysymysten ratkaiseminen edellyttää tieteellisen tiedon ylittäviä oletuksia.
Tieteellä ja uskonnolla on oma "pätevyysalueensa": tiede koskee havaintomaailmaa, kun taas uskonto koskee arvoja ja päämääriä. Tästä voidaan päätellä, että ateisteilla on tieteellisen menetelmän avulla saadun tiedon ylittäviä lisäoletuksia kuten se, että mitään tunnetuista säännönmukaisuuksista poikkeavaa ei voi olla olemassa. Me emme voi tieteellisen tutkimuksen perusteella tietää, emmekä siis sulkea pois mahdollisuutta, etteikö olisi olemassa jotain, joka ylittää tuntemamme kosmoksen lait.
Ateistien tietoteoria on suppea. Sen mukaan vain yksilöstä riippumaton todistusaineisto kelpaa uskomusten perusteiksi. Vastoin tällaista suurin osa filosofeista ajattelee, että jokin uskomus voi olla perusteltu, vaikka sitä ei olisikaan todistettu yksilöstä riippumattomalla todistusaineistolla. Sama pätee myös tieteellisiin teorioihin: teoria voi olla perusteltu vaikka sen totuutta ei ole pystytty osoittamaan kaikkia vakuuttavalla ja sitovalla tavalla.
Ateistit ottavat luonnontieteellisen menetelmän uskomusten muodostamisen ideaaliksi ja arvioivat sen nojalla uskonnollisia uskomuksia. Tieteellisen menetelmän ensisijaisuus ei kuitenkaan ole paras tietoteoreettinen ratkaisu: tieteellinen tutkimus riippuu arkitietomme ja arkisten tiedonhankinnan välineiden (muisti, havainto, päättely) luotettavuudesta. Samat arkiset välineet toimivat yhtä lailla tieteellisiä ja uskonnollisia näkemyksiä muodostettaessa. Toisin sanoen siis emme voi hylätä ei-tieteellisiä tai esitieteellisiä näkemyksiä pelkästään sen perusteella, että niitä ei ole muodostettu tieteellisen menetelmän mukaan.
Myös useat ateistiset tiedemiehet (esim. M. Ruse) ovat sitä mieltä, että tieteen tulokset eivät välttämättä johda ateismiin (samoin S.J. Gould ja F. Dyson). Luonnontieteen paljastama kosmos on monitulkintainen ja se on yhteensopiva monien sekä uskonnollisten että ateististen katsomusten kanssa. Maailmankatsomuksellisten kysymysten ratkaiseminen edellyttää tieteellisen tiedon ylittäviä oletuksia.
Tieteellä ja uskonnolla on oma "pätevyysalueensa": tiede koskee havaintomaailmaa, kun taas uskonto koskee arvoja ja päämääriä. Tästä voidaan päätellä, että ateisteilla on tieteellisen menetelmän avulla saadun tiedon ylittäviä lisäoletuksia kuten se, että mitään tunnetuista säännönmukaisuuksista poikkeavaa ei voi olla olemassa. Me emme voi tieteellisen tutkimuksen perusteella tietää, emmekä siis sulkea pois mahdollisuutta, etteikö olisi olemassa jotain, joka ylittää tuntemamme kosmoksen lait.
Ateistien tietoteoria on suppea. Sen mukaan vain yksilöstä riippumaton todistusaineisto kelpaa uskomusten perusteiksi. Vastoin tällaista suurin osa filosofeista ajattelee, että jokin uskomus voi olla perusteltu, vaikka sitä ei olisikaan todistettu yksilöstä riippumattomalla todistusaineistolla. Sama pätee myös tieteellisiin teorioihin: teoria voi olla perusteltu vaikka sen totuutta ei ole pystytty osoittamaan kaikkia vakuuttavalla ja sitovalla tavalla.
Ateistit ottavat luonnontieteellisen menetelmän uskomusten muodostamisen ideaaliksi ja arvioivat sen nojalla uskonnollisia uskomuksia. Tieteellisen menetelmän ensisijaisuus ei kuitenkaan ole paras tietoteoreettinen ratkaisu: tieteellinen tutkimus riippuu arkitietomme ja arkisten tiedonhankinnan välineiden (muisti, havainto, päättely) luotettavuudesta. Samat arkiset välineet toimivat yhtä lailla tieteellisiä ja uskonnollisia näkemyksiä muodostettaessa. Toisin sanoen siis emme voi hylätä ei-tieteellisiä tai esitieteellisiä näkemyksiä pelkästään sen perusteella, että niitä ei ole muodostettu tieteellisen menetelmän mukaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En vaan usko jumalien olemassaoloon.
Mielenkiintoista, silloinhan ateismin perusta ei olekaan tieto, vaan usko (siis epäusko)? Ateismi onkin uskomus, niinkö?
Siis olet täysin pihalla siitä mistä puhut.
Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää?
Et perusta ateitista vakaumustasi tieteeseen eli tietoon. Mihin sitten? Uskon puutteeseen.
Minä taas perustan teistisen vakaumukseni uskoon. Olemme saman akselin eri päissä. Ateismi on siten uskomus, joka perustuu uskon puutteeseen eli epäuskoon.
Aika lailla vahvasti arvelen, ettei sinun teistisen vakaumuksesi päästä löydy Allahia, vaikka todisteet Allahin ja Jahven välillä ovat täysin identtiset. Sinä olet siis täsmälleen samassa kohtaa akselia kuin harras muslimi.
Minulla on sellainenkin uskomus, että joulupukki ja pääsiäispupu ovat keksittyjä satuolentoja, puhdasta mielikuvituksen tuotetta. En voi tätä tosin mitenkään tieteellisesti todistaa. Siitä huolimatta tämä "epäuskoni" on melko vankalla pohjalla, sillä kummastakaan ei ole olemassa minkäänlaisia (tieteellisiä) todisteita, eikä ole mitään syytä olettaa sellaisia olevan olemassa.
Aivan samalla lailla minulla on sellainen vakaa uskomus, että raamatun Jahve on samanlainen keksitty satuolento kuin koraanin Allah. Uskomukseni tässä asiassa on yhtä vakaalla pohjalla kuin joulupukin ja pääsiäispupun kohdalla, koska todistuaineisto näistä kaikista on täsmälleen yhtäläinen.
Ei ateismi mikään vakaumus ole. Se on ihan yksinkertaisesti vaan sitä, että uskontoloinen ei ole päässyt aivoja nakertamaan.
Uskovaiset taas lukee tasan yhtä kirjaa ja valitsevat sieltä lauseita jotka tukevat heidän himojansa sekä luulonsa olevansa toisia parempia!
sen lisäksi uskonto on hyvä rahanteko kone!
Ajatteleppa näin! pystyykö Jumala luomaan kiven jota hän ei itse pysty nostamaan!
Jouduin hieman pikaisesti lukemaan tuon tekstisi, mutta toivotan sen kuitenkin tervetulleeksi. Täällä kun on niin kovasti pelkkää trollailua.
En perusta ateismia tieteellä. Ateismini johtuu yksinkertaisesti siitä, etten usko mihinkään jumalaan.
Tiede voi selittää paljon, mielestäni enemmän kuin yksikään pyhä kirja.
Tiede ei kuitenkaan voi selittää kaikkea. Siihen jo ihmisen rajallinen ymmärrys asettaa rajansa.
Luen tuon tekstisi jossain välissä ajan kanssa. Kattavampi vastine silloin sitten.
ei missään!
Lukekaas kirja: "Mihin uskomme perustuu?"
Suosittelen kyseistä teosta kaikille ateisteille, Jumalaan uskoville ja kaikille siltä väliltä! Ei ole mikään hihhulikirja!