Tulis lukea ja toimia sen mukaan. -->
Karu todellisuus ja toiveet
Kirjoittanut: Eroe 11.10.2008 klo 17.15
Pitkään olen jo peräänkuuluttanut tasapuolista seriffiä, joka siirtäisi ateistien kirjoitukset suoraa lokeroonsa. Joka ei edes halua tulla uskoon, ei sitä tule. Monta ateistia on pelastunut, siitä ei ole kysymys. Mutta siitä, ettei nämä nyt rienaavat ole edes siinä tilassa, että Jumalan sana kiinnostaisi.
Kiinnosti tai ei niin tällä palstalla sitä esillä pidetään. Yksi toivoi evankeliumin julistusta eikä asiakeskusteluja. No sitähän tehdään ja eikö toivoja itse osaa julistaa, vai onko jo kaikki sanottu?
Karu todellisuus on että palsta kulkee ylläpidon suosimana tämän maailman menoa. Se antaa niiden vastustelematta puhua ja muut, jotka puhuvat kuten tämä maailma puhuu.
Kaikkein naurettavin henkilö on palstalla se,
joka asettuu arvioimaan uskovia itse edes olematta uskossa.
Karu todellisuus ja toiveet
Kirjoittanut: Eroe 11.10.2008 klo 17.15
Pitkään olen jo peräänkuuluttanut tasapuolista seriffiä, joka siirtäisi ateistien kirjoitukset suoraa lokeroonsa. Joka ei edes halua tulla uskoon, ei sitä tule. Monta ateistia on pelastunut, siitä ei ole kysymys. Mutta siitä, ettei nämä nyt rienaavat ole edes siinä tilassa, että Jumalan sana kiinnostaisi.
Kiinnosti tai ei niin tällä palstalla sitä esillä pidetään. Yksi toivoi evankeliumin julistusta eikä asiakeskusteluja. No sitähän tehdään ja eikö toivoja itse osaa julistaa, vai onko jo kaikki sanottu?
Karu todellisuus on että palsta kulkee ylläpidon suosimana tämän maailman menoa. Se antaa niiden vastustelematta puhua ja muut, jotka puhuvat kuten tämä maailma puhuu.
Kaikkein naurettavin henkilö on palstalla se,
joka asettuu arvioimaan uskovia itse edes olematta uskossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainakin pääasioissa kanssasi samoilla linjoilla, ja pidän persoonallisesta tyylistä jolla kirjoitat kirjoituksesi joissa kyllä on asiaa jos haluaa sisältöön kiinnittää huomion eikä epäolennaisuuksiin niin kuin jotkut jotka jo lähtökohdistaan lukee uskovien kirjoituksia sillä mielellä että pyrkii löytämään jos mitä mahdollista ja mahdotonta kritisoitavaa, niin tässä asiassa en kuitenkaan voi olla täysin samaa mieltä. Viitaten kopioimaasi Eroen viestiin.
Asia ei ole aivan näin yksipuolinen.
Varsinkin kun peräänkuulutetaan tasapuolista sheriffiä.
Pieni kommentti nyt ainakin Eroen viimeiseen lauseeseen, että kaikkein naurettavin on palstalla se, joka arvioi uskovia vaikka ei itse ole uskossa.
Pitäisikö uskovien arviointi sallia ainoastaan uskoville? Kyllä uskovan pitää kestää maailman taholta tuleva arviointi ja kritiikki on se asiallista tai asiatonta, ja sitten löytää Herralta siihen oikea asenne missä kohtaa kritiikki antaa aihetta vakavaan itsetutkisteluun ja parannuksentekoon, missä kohtaa ei, sekä - tärkeää: kuinka tähän ihmiseen, siis kritiikin esittäjään asennoidun?
Aiheeton tai muuten kohtuuton, jopa valheellinen kritiikki antaa mahdollisuuden tarkastella omia tunnereaktioita mitä sisimmästä nousee ja sellaisena voi johtaa terveelliseen itsetutkisteluun.
Frank Mangsia siteeraten:
- - -
Vihollisen kavaluuden vuoksi Daniel sai katsella Herran kirkkautta leijonanluolassa...
...kun ikuisuuden valo lankeaa meidän hengelliseen kehitykseemme, on hyvin luultavaa, että huomaamme olevan enemmän syytä kiittää Jumalaa vihollisistamme kuin monista ystävistämme.
Puu, jota myrsky ei milloinkaan ole ravistellut, ei koskaan työnnä juuriaan syvälle maan uumeniin. Se elää toisten puitten suojassa, ja kun ne hakataan pois, se kaatuu ensimmäisestä tuulenpuuskasta.
Kiitä Jumalaa, jos olet saanut kokea hiukan pilkkaa Kristuksen tähden. Se on auttava sinua kestämään lähestyvässä rajuilmassa...
Minkä tähden niin kirveli, kun pahojen kielten ruoska repi ja raateli meidän nimeämme ja mainettamme?
Siksi, että elimme itsellemme mieliksi.
Miksi niin kovasti tulimme kuohuksiin toisten ihmisten itseemme ja tekoihimme kohdistuvasta arvostelusta?
Siksi, että etsimme ihmisten, emmekä Jumalan kunniaa.
Eikö siis ollutkin ihmeellistä armoa, kun Jumala toisten ihmisten moitteiden avulla paljasti heikon kohdan meidän luonteessamme! Miten olisimme sen muuten huomanneet ja miten se muuten olisi tullut parannetuksi?
Se ei voi merkitä mitään muuta kuin että meidän on tehtävä hyvää niille, jotka ovat tehneet meille pahaa, puhuttava hyvää niistä, jotka ovat parjanneet meitä, ja etsittävä tilaisuutta saada olla siunaukseksi niille, jotka ovat vihollisiamme.
Sillä meidän kristillisyyttämme ei voida arvostella sen mukaan, miten me kohtelemme ystäviämme, vaan sen mukaan, miten kohtelemme vihamiehiämme.
Että me olemme myötämielisiä niille, jotka meitä miellyttävät, ja ystävällisiä ystävillemme - se ei ole lainkaan mikään kristillisyyden tuntomerkki...
Ei kenkään meistä halua kieltää, että Jeesus eli antaakseen samoin kuin aurinko on olemassa valaistakseen ja lähde jakaakseen rikkaasta sisällöstään. Eikä kukaan meistä voi kieltää Jumalan suunnitelman olevan, että meidän, hänen lastensa, tulee olla saman mielen hallitsemia...
Tunnustamme, ettei tämä ole helppoa. Se on ehdottomassa ristiriidassa ihmisluonnon kanssa, jonka perusominaisuus on itsekkyys. Mutta sellaista on kristinusko. Se ei hetkeksikään yritä mukautua luonnollisen ihmisen vaatimuksiin, mutta se tarjoaa synnin turmelemalle ihmiselle yliluonnollisen muutoksen.
Ja silloin yliluonnollisesta tulee luonnollinen.
Mangs. Kirjasta LÄHTEIDEN MAA, Kuva ja sana 1944.
Sivuilta 35, 36, 37-38, 45, 46-47.
- - -
Jeesuksen sanojen mukaan meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus, Joh. 13:35. Tämä on yksi asia missä ihmisillä on suorastaan syytä arvostella uskovia ja epäillä heidän uskonsa todenperäisyyttä. Jeesus itse on arviointiperusteen asettanut.
Mitä sitten on keskinäinen rakkaus? Saman puolueen jäsenet rakastavat toisiaan, koska rakastavat omia mielipiteitään: inhimillinen yhteenkuuluvuus luo keskinäisen rakkauden. Mutta tämä ei ole Jeesuksen tarkoittamaa keskinäistä rakkautta.
Ytimeltään kyse on vain siitä, että saman Isän erilaisina ja mielipiteiltämme moninaisina lapsina tunnemme toisemme hengen, ei lihan kautta. Paavali kirjoitti että pitäähän meillä olla puolueita, että kävisi ilmi ketkä kestävät koetuksen. Minkä koetuksen? Ainakin sen, että kykenemmekö rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme silloinkin ja nimenomaan juuri silloin, kun olemme eri mieltä.
Jumalan rakkaudelle ja totuudelle antautuen kykenemme.
Kristillinen oppi niin tärkeä kuin onkin ei ole yhdistävä tekijä ja opilliset erimielisyydet eivät myöskään ole erottava tekijä. Rajalinja kulkee uudestisyntymisessä: että Jumalan lapsina tunnustamme Jeesuksen sovintotyön. Jumala tuntee omansa ja siltä pohjalta kunnioitamme Hänen pelastustekoaan vajavaisissa veljissä ja siskoissa, olemmehan itsekin vielä vajavaisia ja matkalla. Armon varassa.
Keskinäisestä rakkaudesta käsin kristitty rakastaa kaikkia ihmisiä, siihen hänet ainakin on kutsuttu. Ei johonkin hampaattomaan hymistelyyn ja kaiken suvaitsemiseen, mutta oman mentaliteetin valaisuun. Jos vietämme aikaa niin sanotusti ristin juurella - rehellisyydessä ylösnousseen kirkkautta katsellen, ainoana todellisena ja ensisijaisena päämääränä olla Hänen valloittama ja kasvaa Hänen tuntemisessaan: varmaan saamme monta kertaa tehdä parannusta rakkaudettomasta asenteesta, tuomiohenkisestä vikoilusta ja - valitettavan usein, jopa herjaamisesta!
Näin se on...
Olen samaa mieltä että sheriffi ei varmaan olisi palstalle haitaksi, päinvastoin. Mutta asiattomuuksia, ylilyöntejä ja nimittelyä ei ole ainoastaan ei-uskovien kirjoituksissa, niitä löytyy uskovienkin kirjoituksista.
>>Pitäisikö uskovien arviointi sallia ainoastaan uskoville? Kyllä uskovan pitää kestää maailman taholta tuleva arviointi ja kritiikki on se asiallista tai asiatonta, ja sitten löytää Herralta siihen oikea asenne missä kohtaa kritiikki antaa aihetta vakavaan itsetutkisteluun ja parannuksentekoon, missä kohtaa ei, sekä - tärkeää: kuinka tähän ihmiseen, siis kritiikin esittäjään asennoidun?>>
_______________________________________________
Kysymys on henkilöstä, joka ei tunne tarvistakaan tulla uskoon, vaan asettuu ikäänkuin uskovan tuomariksi.
Joko käsitit?
Toivottavasti ei muut käsittäneet kanssasi väärin.
Onhan vain luonnollista että henkilö, joka ei ole uskossa eikä tunne tarvetta tulla uskoon, asettuu uskovan tuomariksi - ja yhtä luonnollista on, ettei uskova syyllisty samaan, vaan jättää tuomiovallan Jumalalle ja niin oma sydän pysyy vapaana rakastamaan, tuikeankin keskustelun tiimellyksessä.
Mikä on asiallista kritiikkiä ja mikä tuomarina hääräämistä voi olla joskus vaikea erottaa.
Pointtini olikin että kun omakohtaisesti olemme Jeesuksen edessä ja annamme Pyhän Hengen tutkia ja valaista asenteitamme meille tulee mahdolliseksi itsessämme erottaa milloin olemme terveellä tavalla ilman kiihkoilua arvioimassa ja kritisoimassa lähimmäistämme, milloin taas vähän niinkuin väärässä hengessä.
Toisten asioista emme ole Herran edessä tuomittavina ja siksi meidän ei tarvitse lähteä heitä tuomitsemaan. Parannus lähtee aina omasta itsestä. Jos joku ei tahdo parannusta tehdä voimme varoittaa ja nuhdella, mutta päämäärän tulisi olla että heidän elämässään lopulta tapahtuisi hyvää, ei siis niin, että latelemme totuuksia vain koska ne ovat totuuksia. Totuuksien latelusta ei ole mitään hyötyä jos toinen ei niitä ota vastaan. Silloin voimme tutkia itseämme, olemmeko valmiit rukoilemaan näiden puolesta ja murtumaan Jumalan edessä, pyytäen, että Herra heitä puhuttelisi ja johtaisi siihen mikä hyvää ja oikein on: Kristuksessa tarjolla olevan armon löytymiseen.
Liian paljon on armotonta armon julistusta joka ei anna Jumalasta oikeaa kuvaa. Jos sitten tietysti myöskin kaiken suvaitsevaa lepertelyä joka sekään ei anna oikeaa kuvaa armosta. Todellinen armo johtaa pyhitykseen...
Edelleen:
Jokainen vastaa itsestään.
Toivon että käsität minut oikein. En mitätöi esittämääsi näkökohtaa ja ymmärrän toki ettei uskovaa arvosteleva ei-uskova voi kritiikissään kosketella syvällisimpiä perusasioita samalla tavalla kuin uskova, siinä mielessä hänen tuomariksi asettumisensa saattaa tuntua naurettavalta, koska hänellä ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi hengellisiin mitkä on tutkisteltava hengellisesti. Mutta se ei ole syy jättää huomiotta sitä mikä kritiikissä ehkä on aiheellista, ja joka tapauksessa: aiheellista on että tarkastamme asenteitamme myös niitä kohtaan, jotka esittävät aiheetonta kritiikkiä.
Jumalan palvelijan tulee kyetä rakastamaan ja suvaitsemaan jokaista ihmistä, vaikka ei voisi suvaita hänen tekojaan.
Minun ylilyönti joka ja en puolustele : )
Mutta palstaan sefu ja äkkiä,,,, sillä edelleen rakastamme kaikki ihmiset myös ateisti-Trollit... Mutta saavat ja saisivat mun puolesta kirjoittaa ja täyttää muualla palstat,, kun he eivät keskustelee !!
Kiitos sinulle asiallisesta ja ajatuksia herättävästä tekstistä.
Siunaten
lukaseppas suomi24 säännöt uskontojulistuksista maailmanmenoapalstalla niin ei tarvitsisi niitä poistaa.
ja Intiassa luodilla tai keihällä ?? Kunhan vain saatana saa Jeesuxen Sanoma pois julkisesta paikasta !! Mutta kuka on sanonut Että Jumalan Laki noudatetaan maailmassa ?? Ei ainakaan maailma !!! Niin siis kirjoitetaan edelleen maailmanpalstalla ettette joutuisitte helvettiin !! Jos mahdollista on pelastua uskon julistuxen kautta ????
opettele lukemaan suo0mi24 säännöt, vai oletko niin ala-arvoinen niinkuin sherwood mediat ja apostoli esko halkosaari?