Olen lähes

Olen vielä opiskelija, ajan vanhalla autolla, jonka peltejä on korjattu ilmastointiteipillä. Asun pienessä opiskelijaluukussa. Rahaa on erittäin harvoin ja vähän, ja yleensä käytän sellaisia vaatteita mitä kirpputorilta löytyy. Varsinaista perhettä ei oman koiran lisäksi ole.

Kavereita on senkin edestä, hyviä ystäviä opiskelun kautta. Minulla on harrastuksia, teen juuri sitä mitä haluan, ja omistan lähes kaiken mitä tällä hetkellä tarvitsen. Haaveita ja tavoitteita löytyy pitkäksi aikaa. Tässä tilanteessa voisin kuvailla itseäni yhdellä sanalla: Onnellinen.

meillä samoin vaatimattomasti elellään päivittäin, lapsille siirretään ja heidän menojansa rahoitetaan niin paljon kuin mahdollista, samoin me saimme kun aloitimme.

mut eroja:
Meidän onkin lähes kaikki pankkitilillä, hädissäni ruotsiin ja saksaan siirtelin,
suomen alhaisen talletussuojan johdosta.
Kaikki osakkeet on myyty jo vähitellen 2 vuoden aikana ja myös asunto-osakkeet.
Minusta on asuntotuotto jäänyt hyvin alhaiseksi, jos sitä laskee asunnon nyky-myyntihinnasta,
kuten kuuluu, eikä vanhasta hankintahinnasta.
Jos tulee joku iso remppa, menee tuotto nollille 10–15 vuodeksi.

me kyllä lopetimme työt, kun 55-v täytettiin, se oli uskomaton mutta hieno päätös kun nyt katselee.
Aika kuluu lastenlasten iltahoitajana ja matkailulla,
on sitä heille talotkin rakennettu, lähes yksin.
--------------
Mutta kyllä tekis mieli neuvoa, lomaile nyt hieman, 2-3 kertaa vuodessa parin viikon matka, on se todella virkistävää nähdä uutta ja luulen että se lisää ikää ja terveyttäkin.

takaisin kaksinkertaisesti.