Onko Urpilainen huono johtaja

Entäs nämä tosi-isot ongelmat sitten? Keskustalla on puoluejohdossaan iso imago-ongelma. Asiantuntijuus on aina arvossaan, mutta silti poliitikonkin pitää näyttää myös edes joskus ihmiseltä. Keskustan johtohenkilöitä löytyy varsin vähän arkielämän inhimillisiä piirteitä, ilmeitä ja eleitä. Matti Vanhasen tiedämme, hän on harmaasta harmaampi persoona ja yrittää naisten/morsiammiensa kautta tuöda väriä imagoonsa.

Varapuheenjohtajistakaan ei löydy räiskähtelevää persoonallisuutta, tynnyri, mikä tynnyri ja eivätpä nuo kovin paljoa julkisuudessakaan ole olleet esillä. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan kasvoilla on tilanteessa kuin tilanteessa yksi ja sama huomista maailmanloppua enteilevä ilme. Vanhasen ministerijoukkueessa pirteyttä edustaa vain Anu Vehviläinen, vaikutta keskustan fiksuimmalta naiselta. Muun porukan mielen- ja ruumiinkielestä ei voi lukea erityistä viestiä keskustalaisesta ilosanomasta.

Viime vuonna vielä näihin aikoihin meillä keskusteltiin paljonkin siitä pääministerin näkemyksestä, ettei ministereiden tule keskustella keskeneräisistä asioista, ettei niihin saa ottaa ainakaan julkisesti kantaa ja että erityisen pahasta on ottaa kantaa toisen ministeriön asioihin. Köyhien ja vähäosaisten ihmisen asioista on kielletty keskustelemasta mediassa.

Keskustan ministeriryhmä näyttää ottaneen tämä salausohjeen kirjaimellisesti. Siksi voisikin vähän kummastella sitä, että esimerkiksi ulkoministeri Stubb saa kaikessa rauhassa puhua ja touhuta mitä lystää. Taannoin hän herätti poliittista paheksuntaa asettamalla ns. imagotyöryhmän miettimään Suomi- kuvaa maailmalla. Asia kuului Mauri Pekkarisen ministeriölle. Matti Vanhasesta ei ollut antamaan edes johtajana Stubbille tempustaan tukkapöllyä.

Keskustelemattomuus taitaa olla enemmän pahasta kuin hyvästä. Pelkkä asiat asioina linja on varmasti hyvää johtamista, mutta ulospäin, äänestäjille, politiikan pitää näyttäytyä muunakin kuin ilmeettömänä faktaluettelona.
Tämä tuli selkeästi esiin kun kuntavaalikeskustelut käynnistyivät televisiossa. Ensimmäisessä kolmen suuren puolueen tentissä demareiden Jutta Urpilainen ja kokoomuksen Jyrki Katainen juttelivat Matti Vanhasen ylitse ja ohitse. Aika huvittavaa, miten nämä molemmat nuoret politiikot tallasivat pääminsterin jalkoihinsa tv:n vaalitentissä. Eikös nyt sentään johtavan hallituspuolueen pitäisi johtaa keskustelua, pitää ote käsissään, mutta kattia kanssa. Jos se ei sitä tee niin vain harva mieltää sen johtavaksi hallituspuolueeksi. Eikä ripaus inhimillisyyttäkään olisi politiikolle pahitteeksi. Ikävä kyllä, Jyrki Kataisen ilmeily menee kyllä jo yli hyvästä, sekin syö hänen uskottavuutta.