Kokemuksianne ranskalaisista ihmisistä?

Kun ensikertaa ranskalaisia näin (ei tosin Ranskassa vaan kielikurssilla), he vaikuttivat sivusta katsottuna pöyhkeiltä ja koppavilta. Mutta kun ko ihmisiin tutustui, olivatkin he loppujen lopuksi eräitä elämäni parhaista ihmisistä. Jos italialainen on avoimempi ja tutustuu heti mielellään turisteihin, ranskalainen on alussa varautuneempi, mutta kun vähän vaivautuu tutustumaan siihen paremmin niin usein saa luotettavan, rennon ja mukavan ystävän.

Mielestäni ranskalaisissa tuo käyttäytyminen on tosiaan hyvin kahtiajakoista. Toiset ovat niitä ulkomaalaisiin koppavasti ja pilkaten suhtautuvia ihmisiä, joiden perusteella koko kansa tulee liian usein leimatuksi. Sitä yleistä perusranskalaista varautuneisuutta ei kuitenkaan yleensä ole tarkoitettu epäystävällisyydeksi.

Ranskalaiset miehet ovat usein olleet hyvin kohteliaita, saattaa kuulla bonjouria kadulla ja tulla hymy, vaikka muuten eivät pysähtyisi edes mitään juttelemaan. Vaikka joukosta löytyy niitä turistien iskeskelijöitä, on myös paljon vilpittömän kohteliaita miehiä.

Esim. minulle Ranska on ollut ainut maa (olen siis matkustellut hyvin paljon), jossa satunnainen ohikulkija on nostanut sateenvarjonsa ylleni sadesäällä vain ollessani ohittamassa tätä. Lisäksi se on ollut ainut maa, missä hotellin vastaanotossa minua ennen jonottanut ennalta täysin tuntematon mies on taakse katsoessaan ja minut nähdessään väistynyt sivuun ja päästänyt minut kohteliaasti edelleen. Siis yrittämättä kuitenkaan iskeä tai muuten hyötyä minusta.

Mutta kaiken kaikkiaan ranskalaiset ovat kansa, joita ymmärtääkseen täytyy nähdä vähän syvemmälle kuin espanjalaisten tai italialaisten kohdalla. He eivät ole yhtä välittömiä kuin nämä eteläisemmät Välimeren ihmiset, mutta sen ranskalaisen ystävyyden eteen mielestäni kannattaa nähdä vähän enemmän aikaa tutustua. Yleistäen Etelä-Ranskassa on enemmän italialaista vaikutusta, ja siellä ollaan välittömämpiä ja heti helpommin lähestyttävissä kuin esim. Pariisissa.

Nykyisin kielitaito on huomattavasti parantunut. Kun kävin Pariisissa vuonna 2006, osa palvelualan ihmisistä osasi jonkin verran enkkua, osa ei. Kävin Pariisissa uudelleen tänäkesänä, ja eron huomasi heti. Ehkä muutama vihannestorin kauppias ja muuan portugalilainen eivät osanneet englantia, mutta muuten tultiin hyvin toimeen pelkällä enkulla. Nizzassa taas osattiin jo vuonna 2006 selkeästi paremmin englantia kuin Pariisissa, siellä ei ole melkeen koskaan ongelmia asian suhteen. Enemmän olisin huolestunut nykyisin Pohjois-Italiasta, siellä kun Nizzasta käsin kävi ei ravintoloissa, juna-aseman myyntipisteissä eikä bussissakaan osattu englantia.

T: Ollut kahdesti Pariisissa, neljästi Nizzassa eikä loppua innolle näy

Kertokaa kokemuksianne millaisia ranskalaisia ihmisiä olette tavanneet matkoillanne tai muuten?
Kivoja ja huumorintajuisia, näsäviisaita, älykköjä, juntteja, flirttailevia miehiä ja v-mäisiä naisia. Kaikenlaisia on tullut vastaan.

ovatko olleet ystävällisiä?
Paikoitellen. Miesten kanssa naisena usein helpompi löytää yhteinen sävel.

kielitaitoisia (englantikin sujunut)?
Joiltain enemmän toisilta vähemmän. Tunnen useita ranskalaisia, jotka puhuvat englantia lähes virheettömällä britti/jenkkiaksentilla. Tunnen myös pari sellaista, joilla on klassinen ranskalaisaksentti. Monet eivät puhu sujuvaa englantia, vaan sen sijaan saksaa tai espanjaa. Ainakaan nykyiset kolmikymppiset eivät välttämättä ole lukeneet koulussa pitkää englantia, vaan pitkän saksan.

vai epäystävällisiä ja röyhkeitä?
Heitäkin on, erityisesti byrokraatin hommissa. Sitten vain huudetaan pää punaisena, kunnes asia hoituu.

jopa töniviä?
Enpä juuri, itse asiassa. Pikkulapsetkin osaavat yleensä sanoa pardon, jos tönäisevät vahingossa.

Itse olen tavannut kumpiakin.

Entä mitä he arvostavat?
Hyvää viiniä ja hyvää ruokaa.

esim. itsetehtyä ruokaa (kuten Italiassa) vai ravintolassa käyntiä?
Itse tehtyä ruokaa arvostetaan ja (nuoretkin) aikuiset järjestävät illalliskutsuja huomattavasti useammin kuin Suomessa. Mikroeinesateriat tuskin koskaan lyövät Ranskassa läpi samalla tavoin kuin Suomessa, vaikka toisaalta aika monet saattavat käydä ostamassa illallistarpeensa pakasteruokia myyvästä Picardista.
http://www.picard.fr/

Ravintoloihin kulutetaan rahaa myös, ranskalaiset ovat valmiita sijoittamaan ruokaan. Näin pääsääntö, mutta tunnen toki myös ranskalaisia (yhden), joille ruokailu on pakollinen tankkaustuokio, ihan niin kuin se suomalaisille tuppaa usein olemaan...

juovatko kuten italialaiset (vähän) vai kuten espanjalaiset (melkon paljon)?

Tunnen ranskalaisia, jotka juovat kaljan tai pari, ovat huppelissa ja lopettavat siihen. Sitten tunnen ranskalaisia, jotka juovat pullon viskiä, eivätkä ole yhtään humalassa, ainakaan päällisin puolin.
Etkoja ei harrastella niin kuin Suomessa. Aperitiivia otetaan ennen illallista, mutta siinä tavoitteena on viettää mukava hetki ystävien seurassa, juoda lasi tai pari pastissia, portviiniä tms. ja napostella pikkusuolaista, ei "vetää pohjia" ennen baariin lähtöä, niin kuin Suomessa. Aperitiivin jälkeen syödään illallista, jonka kyytipoikana saatetaan kumota enemmänkin viiniä. Illan päätteeksi voidaan olla tukevastikin humalassa, mutta se ei ole illanvieton pääsyy.

oletteko kuulleet muita mainitsemien arvoisia erikoisia tapoja tms?
Naisten ja miesten roolit ovat selvemmät kuin Suomessa, mikä heijastuu kaikkeen yhteiskunnassa. Itse suomalaisen kasvatuksen saaneena naisena pidän Ranskaa machomaana, ranskattaret sanovat että todelliset machokulttuurit löytyvät etelänaapureista ja Pohjois-Afrikasta.

kyselen koska haluaisin oppia ymmärtämään enemmän kulttuuriakin.

Siihen tutustuu parhaiten kantapään kautta, maassa asumalla tai ranskalaispiireihin soluttautumalla.

että he ovat ihan kunnon ihmisiä, kunhan heihin tutustuu. Jotenkin koin monille heistä olleen tärkeää tiedostaa, etten ollut saksalainen! Sen huomattuaan heidän suhtautumisensa muuttui.

Eräältä reissulta jäi mieleen vanhan miehen närkästynyt mielipide de Gaullesta, koska tämä oli hänen mukaansa määrännyt, ettei ranskalaisten tarvitse osata muita kieliä. Tästä lienee paljon kysymys silloin, kun puhutaan siitä, etteivät ranskalaiset osaa muita kieliä. Jopa turisti-infoissa oli vaikeuksia selvitä englannilla ja saksalla.

Mutta sanakirja mukaan, niin jotenkin selviää. Mielenkiintoinen kokemus minulla oli eräässä infossa pyytäessäni virkailijaa varaamaan minulle majapaikan parin päivän patikoinnin päähän. Minä etsin sanat sanakirjan suomalais-ranskalaiselta puolelta ja hän vastasi etsimällä sanat ranskalais-suomalaiselta puolelta. Voitte arvata, että meillä oli lopulta ihan hauskaa.

Ainakin mun kohdalla on heti asiakaspalvelu kohentunut kun on itse edes yrittänyt puhua ranskaa ja ollut ystävällinen. Ainakin Pariisissa he itse vaihtavat helposti kielen englanniksi.