Outo uni

Näin oudon unen ja haluan kertoa tämän tänne.

Unessa olin markkinoilla ja katselin ihmisiä, joita oli paljon.
Ihmisvilinästä tuli eteeni vanha valkohiuksinen mies, jolla oli nuoren ihmisen silmät; tummat ja kirkkaat. Hän kutsui minua nimeltä ja pyysi tulemaan mukaansa.
Hän vei minut kirjastoon, joka oli täynnä vanhoja kirjoja.
Hän käski valita.
Otin hyllyltä ison ruskean puukantisen, sellaisen koriste kuvioidun kirjan ja aukasin sen. Siinä oli hassusti kaksi eri kirjaa, toinen kiinni etukannessa ja toinen takakannessa. Ihmettelin sitä ja tämä mies vastasi:
"Kaikessa on aina kaksi puolta. On viha on rakkaus. Rakkaudessa on hyvä ja paha. Vihassa on paha ja hyvä. Pahassa on hyvää ja pahaa. Hyvässä on pahaa ja hyvää.
On Jumala, On Saatana. Jumalassa on viha ja rakkaus, eli Jumala ja Saatana.
Sinun tarkoituksesi on keikuttaa keinulautaa. Keinulaudan toisessa päässä on hyvät tekosi, toisella puolen pahat. se liikkuu koko ajan, joka hetki, eikä koskaan asetu. Tehtäväsi on pitää hyvä puoli korkeampana kuin paha puoli.
Yksikään toinen, ei edes Jumala auta sinua, tämä tehtäväsi on yksin sinun."


Unessa mies puhuttuaan sulki kirjan ja laittoi sen takaisin hyllyyn. Minä jäin katsomaan niitä kirjoja ja ajattelin, että minun on tultava ajan kanssa tänne lukemaan nuo kaikki.

Sitten en muista heräsinkö...vai en?

ps. Saattaa olla, että mies puhui enemmänkin, mutta muistan vaan tämän.
16913
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

oppaasi joka kertoi sinulle tuon.

Minulla on ollut vähän samantapaisia unia.

Kerrankin olin meren rannalla tuliterän Mersun kanssa ja vesi alkoi nousta mutta tuo uusi hieno auto ei lähtenyt käyntiin. Silloin oppaani tuli sanomaan minulle että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Eli tarvitsin sitä tietoa silloin elämääni.

Äänestä
  • Unijuttujen inspiroimana muistan minäkin jotain.

    Näin puolisen vuotta sitten unen missä heräsin siihen, että näen unta. Ajattelin, että no nyt kun ollaan hereillä unessa, niin kutsunpa oppaani luokseni. Hän ilmestyikin yllätyksekseni heti unitalooni valkoisen valon sisältä. Se oli ensimmäinen kerta kun näin henkioppaani. Hän oli viehättävä kaunis nainen, pukeutunut 1800-luvun maaseudun ihmisten kansallispukuun. Täysin tyyni hän oli, mikään murhe tai asia jonka hänelle mahdollisesti kertoisin ei voisi häntä oikeasti ihmetyttää, näin hänen kasvoiltaan. Kokeneen sielun katse. "Hän on niin arkinen, niin tavallisen ja käytännöllisen näköinen että henkioppaaksi ei häntä moni unessa tunnistaisi", ajattelin.

    Ensin kuljimme käytävää pitkin, minkä päässä oli kuilu. Hyppäsin kuiluun ja vedin oppaani vaistomaisesti mukanani. Kuilun pohjalla oli vettä. Hän kysyi minulta: "miksi pudotit minut kaivoon?" Vastasin muistaakseni: "Yksin ei ole mukava olla kaivossa". Sitten nostin hänet pois sieltä, ja hän näytti olevan hyväntahtoisen huvittunut että tässä unessa näin vaivaa nostaakseni hänet pois, ikäänkuin hän ei sieltä yksin pääsisi. Hän oli kevyt kuin höyhen ! En todellakaan kyennyt tuntemaan hänen painoaan, vaikka sitä koetin tunnustella. Kaunis nainen käsivarsillani etenin unijuonta eteenpäin..

    Sen jälkeen menimme niitylle jossa oli vastakuolleita. Kysyin: "milloin olette kuolleet?". Vastaus kuului: "jokunen päivä sitten". Toivotin onnea ja aloimme oppaan kanssa istuttaa keltaisia kasveja kuolleiden puistoon. Kuolleet olivat hereillä ja katselivat meidän istutuspuuhiamme. Joillakin oli jäljellä vielä muistoja sairauksista, joihin he olivat kuolleet, mutta optimistisia he olivat. Hymyilivät hieman. He tulisivat paranemaan pian.

    Kyselin mielessäni samalla kasvien istuttamisen merkitystä. Sain selville, että istutimme uusia hyviä ominaisuuksia.

    Heräsin virkistyneenä pian ja ajattelin, "olipa seikkailut taas, siinä on analysoimisen aihetta taas kerrakseen annettu".

    Äänestä

  • kokija kirjoitti:

    Unijuttujen inspiroimana muistan minäkin jotain.

    Näin puolisen vuotta sitten unen missä heräsin siihen, että näen unta. Ajattelin, että no nyt kun ollaan hereillä unessa, niin kutsunpa oppaani luokseni. Hän ilmestyikin yllätyksekseni heti unitalooni valkoisen valon sisältä. Se oli ensimmäinen kerta kun näin henkioppaani. Hän oli viehättävä kaunis nainen, pukeutunut 1800-luvun maaseudun ihmisten kansallispukuun. Täysin tyyni hän oli, mikään murhe tai asia jonka hänelle mahdollisesti kertoisin ei voisi häntä oikeasti ihmetyttää, näin hänen kasvoiltaan. Kokeneen sielun katse. "Hän on niin arkinen, niin tavallisen ja käytännöllisen näköinen että henkioppaaksi ei häntä moni unessa tunnistaisi", ajattelin.

    Ensin kuljimme käytävää pitkin, minkä päässä oli kuilu. Hyppäsin kuiluun ja vedin oppaani vaistomaisesti mukanani. Kuilun pohjalla oli vettä. Hän kysyi minulta: "miksi pudotit minut kaivoon?" Vastasin muistaakseni: "Yksin ei ole mukava olla kaivossa". Sitten nostin hänet pois sieltä, ja hän näytti olevan hyväntahtoisen huvittunut että tässä unessa näin vaivaa nostaakseni hänet pois, ikäänkuin hän ei sieltä yksin pääsisi. Hän oli kevyt kuin höyhen ! En todellakaan kyennyt tuntemaan hänen painoaan, vaikka sitä koetin tunnustella. Kaunis nainen käsivarsillani etenin unijuonta eteenpäin..

    Sen jälkeen menimme niitylle jossa oli vastakuolleita. Kysyin: "milloin olette kuolleet?". Vastaus kuului: "jokunen päivä sitten". Toivotin onnea ja aloimme oppaan kanssa istuttaa keltaisia kasveja kuolleiden puistoon. Kuolleet olivat hereillä ja katselivat meidän istutuspuuhiamme. Joillakin oli jäljellä vielä muistoja sairauksista, joihin he olivat kuolleet, mutta optimistisia he olivat. Hymyilivät hieman. He tulisivat paranemaan pian.

    Kyselin mielessäni samalla kasvien istuttamisen merkitystä. Sain selville, että istutimme uusia hyviä ominaisuuksia.

    Heräsin virkistyneenä pian ja ajattelin, "olipa seikkailut taas, siinä on analysoimisen aihetta taas kerrakseen annettu".

    Varsinkin tuo kohta niistä vastakuolleista. Että moi moi, mitä kuuluu, eipä tässä pahempia. :-)

    Siis niin yksinkertaista. Ja yksinkertaistahan kaikki onkin. Me itse vain teemme kaikesta niin monimutkaista.

    Äänestä

  • Aritta kirjoitti:

    Varsinkin tuo kohta niistä vastakuolleista. Että moi moi, mitä kuuluu, eipä tässä pahempia. :-)

    Siis niin yksinkertaista. Ja yksinkertaistahan kaikki onkin. Me itse vain teemme kaikesta niin monimutkaista.

    Kuvitelkaa katsovanne kuvaelmaa.

    Edessä vasemmalla seison minä katsoen vasemmalle(olen Äly/ajatus.
    Ajattelijan takana seison minä Tunteena katsoen hieman huolissani ajattelijaa/tekijää.

    Nämä ovat aivan minun näköisiäni.

    Tunteen takana irti maasta/ylempänä on valkea pilvi jolla on ääni, miehen ääni, järkähtämätön/syvä. Tämä hahmo katselee ajatusta ja tunnetta kuin isä katsoo pientä lastaan,
    hieman huolestuneena ei kuitenkaan koskaan tuomiten. Tämä on tahto.

    Näitä katselee havaitsija (nyt on vaikea paikka)

    Minä katson tätä kuvaelmaa joka elää tavallaan taivaan avaruudesta tajuten edessäni havaitsijan
    joka ei näy näkyvänä mutta ON.

    Siis nämä 3 ajatus tunne ja tahto.

    Havaitsija omanaan.

    Ja Minä katselija.
    -----------------------------------------
    Huh huh sain sen jotenkin puserrettua.

    Äänestä

  • Dzinni kirjoitti:

    Kuvitelkaa katsovanne kuvaelmaa.

    Edessä vasemmalla seison minä katsoen vasemmalle(olen Äly/ajatus.
    Ajattelijan takana seison minä Tunteena katsoen hieman huolissani ajattelijaa/tekijää.

    Nämä ovat aivan minun näköisiäni.

    Tunteen takana irti maasta/ylempänä on valkea pilvi jolla on ääni, miehen ääni, järkähtämätön/syvä. Tämä hahmo katselee ajatusta ja tunnetta kuin isä katsoo pientä lastaan,
    hieman huolestuneena ei kuitenkaan koskaan tuomiten. Tämä on tahto.

    Näitä katselee havaitsija (nyt on vaikea paikka)

    Minä katson tätä kuvaelmaa joka elää tavallaan taivaan avaruudesta tajuten edessäni havaitsijan
    joka ei näy näkyvänä mutta ON.

    Siis nämä 3 ajatus tunne ja tahto.

    Havaitsija omanaan.

    Ja Minä katselija.
    -----------------------------------------
    Huh huh sain sen jotenkin puserrettua.

    Aika mielenkiintoinen uni se. :-)

    Äänestä

  • Dzinni kirjoitti:

    Kuvitelkaa katsovanne kuvaelmaa.

    Edessä vasemmalla seison minä katsoen vasemmalle(olen Äly/ajatus.
    Ajattelijan takana seison minä Tunteena katsoen hieman huolissani ajattelijaa/tekijää.

    Nämä ovat aivan minun näköisiäni.

    Tunteen takana irti maasta/ylempänä on valkea pilvi jolla on ääni, miehen ääni, järkähtämätön/syvä. Tämä hahmo katselee ajatusta ja tunnetta kuin isä katsoo pientä lastaan,
    hieman huolestuneena ei kuitenkaan koskaan tuomiten. Tämä on tahto.

    Näitä katselee havaitsija (nyt on vaikea paikka)

    Minä katson tätä kuvaelmaa joka elää tavallaan taivaan avaruudesta tajuten edessäni havaitsijan
    joka ei näy näkyvänä mutta ON.

    Siis nämä 3 ajatus tunne ja tahto.

    Havaitsija omanaan.

    Ja Minä katselija.
    -----------------------------------------
    Huh huh sain sen jotenkin puserrettua.

    Kuvaelmasi kertoo siitä asetelmasta, kun ollaan tietoisia siitä että ollaan tietoisia. Tai tarkkaillaan tarkkailijaa. Todella todella isoja asioita.

    Iso asia on jo kuvaelman havaitsija - nähdä ajatukset, tunteet ja tahto. Se on sitä läsnäoloa, the State of Presence toisin sanoen :)

    Äänestä

  • Dzinni kirjoitti:

    Kuvitelkaa katsovanne kuvaelmaa.

    Edessä vasemmalla seison minä katsoen vasemmalle(olen Äly/ajatus.
    Ajattelijan takana seison minä Tunteena katsoen hieman huolissani ajattelijaa/tekijää.

    Nämä ovat aivan minun näköisiäni.

    Tunteen takana irti maasta/ylempänä on valkea pilvi jolla on ääni, miehen ääni, järkähtämätön/syvä. Tämä hahmo katselee ajatusta ja tunnetta kuin isä katsoo pientä lastaan,
    hieman huolestuneena ei kuitenkaan koskaan tuomiten. Tämä on tahto.

    Näitä katselee havaitsija (nyt on vaikea paikka)

    Minä katson tätä kuvaelmaa joka elää tavallaan taivaan avaruudesta tajuten edessäni havaitsijan
    joka ei näy näkyvänä mutta ON.

    Siis nämä 3 ajatus tunne ja tahto.

    Havaitsija omanaan.

    Ja Minä katselija.
    -----------------------------------------
    Huh huh sain sen jotenkin puserrettua.

    en osaa muutoin ilmaista sitä, mitä Sinä ilmaisit.

    >>Siis nämä 3 ajatus tunne ja tahto.

    Havaitsija omanaan.

    Ja Minä katselija.

    Äänestä

  • kokija kirjoitti:

    Unijuttujen inspiroimana muistan minäkin jotain.

    Näin puolisen vuotta sitten unen missä heräsin siihen, että näen unta. Ajattelin, että no nyt kun ollaan hereillä unessa, niin kutsunpa oppaani luokseni. Hän ilmestyikin yllätyksekseni heti unitalooni valkoisen valon sisältä. Se oli ensimmäinen kerta kun näin henkioppaani. Hän oli viehättävä kaunis nainen, pukeutunut 1800-luvun maaseudun ihmisten kansallispukuun. Täysin tyyni hän oli, mikään murhe tai asia jonka hänelle mahdollisesti kertoisin ei voisi häntä oikeasti ihmetyttää, näin hänen kasvoiltaan. Kokeneen sielun katse. "Hän on niin arkinen, niin tavallisen ja käytännöllisen näköinen että henkioppaaksi ei häntä moni unessa tunnistaisi", ajattelin.

    Ensin kuljimme käytävää pitkin, minkä päässä oli kuilu. Hyppäsin kuiluun ja vedin oppaani vaistomaisesti mukanani. Kuilun pohjalla oli vettä. Hän kysyi minulta: "miksi pudotit minut kaivoon?" Vastasin muistaakseni: "Yksin ei ole mukava olla kaivossa". Sitten nostin hänet pois sieltä, ja hän näytti olevan hyväntahtoisen huvittunut että tässä unessa näin vaivaa nostaakseni hänet pois, ikäänkuin hän ei sieltä yksin pääsisi. Hän oli kevyt kuin höyhen ! En todellakaan kyennyt tuntemaan hänen painoaan, vaikka sitä koetin tunnustella. Kaunis nainen käsivarsillani etenin unijuonta eteenpäin..

    Sen jälkeen menimme niitylle jossa oli vastakuolleita. Kysyin: "milloin olette kuolleet?". Vastaus kuului: "jokunen päivä sitten". Toivotin onnea ja aloimme oppaan kanssa istuttaa keltaisia kasveja kuolleiden puistoon. Kuolleet olivat hereillä ja katselivat meidän istutuspuuhiamme. Joillakin oli jäljellä vielä muistoja sairauksista, joihin he olivat kuolleet, mutta optimistisia he olivat. Hymyilivät hieman. He tulisivat paranemaan pian.

    Kyselin mielessäni samalla kasvien istuttamisen merkitystä. Sain selville, että istutimme uusia hyviä ominaisuuksia.

    Heräsin virkistyneenä pian ja ajattelin, "olipa seikkailut taas, siinä on analysoimisen aihetta taas kerrakseen annettu".

    Tämä uni muistutti minua eräästä omasta unestani.

    Seisoin keskellä loputonta peltoa jota valaisi kirkas kuun valo. Maailma näytti luonnottoman kauniilta, hieman kuin jossain satumaisessa elokuvassa. Mieleni oli täysin levollinen. Huolimatta siitä että pellosta pilkisti satoja, ellei tuhansia harmaita ruumiiden jalkoja (polvesta varpaisiin).

    Uni sai minut kaikessa lyhyydessään pitkäksi aikaa ymmälleen. Uni oli tunnelmaltaan tosiaan täysin tyyni, vaikka aihepiiri antoi odottaa jotain täysin muuta.

    Äänestä

...että unissa oppii käyttämään yliluonnollisia voimia?
Vaikkapa nyt ajatuksen voimalla pommittamaan jotakin pahaa hyökkääjää kaikenlaisilla esineillä?

Äänestä
  • että unessa olet oma itsesi jolla on kaikenlaisia kykyjä. Ihmisenä et ole.

    Äänestä

Mitään muuta todellista ei ole kuin Jumala, eli Rakkaus. Kaikki muu on illusorista haastetta ihmissielulle johon vain heikot lankeavat. Siksi on tärkeää vahvistaa itseään, eli sieluaan heikkoudesta johtuvilta harhaisilta tarpeilta.

Äänestä

Minä näin sellaista unta, jossa tapasin henkilön joka kertoi että aika on itseasiassa illuusiota. Demonstroidakseen tämän hän pysäytti ajan. Maisema joka oli taustallemme pysähtyi täysin. Pilvet eivät liikkuneet, tuuli ei käynyt eikä linnut lentäneet. Silloin hän sanoi, että aika on vain illuusio. Se ei ole todellista. En muista mitä muuta hän sanoi. Sen jälkeen hän päästi taas ajan kulkemaan ja maisema toimi normaalisti. Kummallinen uni. :)

Äänestä

Unessa on ideaa, ja se tuntuu realistiselta. Realistiselta siinä mielessä että siinä ei vaadita liikoja. Ei tarvitse olla heti paikalla täydellinen. Voi olla vajavainen ihan reilusti, mutta silti pyrkiä hyvään. Tätähän on ihmiskunnalle opetettu kautta vuosituhansien - pyrkikää hyvään ja vähentäkää pahan tekemistä ja lopulta lakatkaa pahan tekeminen.

Voi jo nyt aloittaa pienessä määrin tekemään hyvää, ja tekeväthän ihmiset paljonkin hyvää nykyaikana. Kun saldo on positiivinen, niin mennään eteenpäin, ja se riittää. Eteenpäinmeno riittää.

Jos sanoisimme kovan totuuden heti eli olkaa Jumalassa joka on Rakkaus ja Absoluutti, emme ymmärtäisi sitä toteuttaa. Ymmärrämme sen toteuttamisen vasta kun olemme hyvyydellä kyllästetyt - aikanaan.

Unesi voi olla ehkä oppaan (eli oman yliminäsi) sanelema, koska siinä on kohtuullinen, realistisen tuntuinen sanoma.

Äänestä

tarkoittaa kuule sitä, että olet taas kerran
unohtanut ottaa iltalääkkeesi.

Äänestä

vasta jännä uni olikin!

Se oli sellainen, että kaikki teidät jälkeenjääneet,
jotka uskotte johonkin jumalaan,
jälleensyntymiseen, henkioppaisiin ja muuhun
sellaiseen naurettavaan sontaan kärrättiin joukolla niuvanniemeen.

Arittakin oli siellä pehmustetussa yksiössä riehumassa ja mölisemässä jotain hänet
raiskanneista enkeleistä.

Oli siellä muitakin sekopäitä tältä palstalta,
kuten Myötäeläjä ja benedi.

Itse olin siellä nauramassa teille pipipäille.

Äänestä
  • No, se oli tietenkin juuri sellainen uni jonka sinä voit ymmärtää. Kaikkihan saamme ymmärryksemme mukaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pyhä sylvi kirjoitti:

Näin oudon unen ja haluan kertoa tämän tänne.

Unessa olin markkinoilla ja katselin ihmisiä, joita oli paljon.
Ihmisvilinästä tuli eteeni vanha valkohiuksinen mies, jolla oli nuoren ihmisen silmät; tummat ja kirkkaat. Hän kutsui minua nimeltä ja pyysi tulemaan mukaansa.
Hän vei minut kirjastoon, joka oli täynnä vanhoja kirjoja.
Hän käski valita.
Otin hyllyltä ison ruskean puukantisen, sellaisen koriste kuvioidun kirjan ja aukasin sen. Siinä oli hassusti kaksi eri kirjaa, toinen kiinni etukannessa ja toinen takakannessa. Ihmettelin sitä ja tämä mies vastasi:
"Kaikessa on aina kaksi puolta. On viha on rakkaus. Rakkaudessa on hyvä ja paha. Vihassa on paha ja hyvä. Pahassa on hyvää ja pahaa. Hyvässä on pahaa ja hyvää.
On Jumala, On Saatana. Jumalassa on viha ja rakkaus, eli Jumala ja Saatana.
Sinun tarkoituksesi on keikuttaa keinulautaa. Keinulaudan toisessa päässä on hyvät tekosi, toisella puolen pahat. se liikkuu koko ajan, joka hetki, eikä koskaan asetu. Tehtäväsi on pitää hyvä puoli korkeampana kuin paha puoli.
Yksikään toinen, ei edes Jumala auta sinua, tämä tehtäväsi on yksin sinun."


Unessa mies puhuttuaan sulki kirjan ja laittoi sen takaisin hyllyyn. Minä jäin katsomaan niitä kirjoja ja ajattelin, että minun on tultava ajan kanssa tänne lukemaan nuo kaikki.

Sitten en muista heräsinkö...vai en?

ps. Saattaa olla, että mies puhui enemmänkin, mutta muistan vaan tämän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu