Oon nauttinu Idols-jaksoista suuresti. En sen takia että haluaisin nauraa ilkeesti ihmisille vaan muuten vaan.
Tuomarit on hyviä, ymmärtää yskän, niil on suuren dramatiikan tajua.
Syy miks niitä on haukuttu johtuu just SIITÄ. Ai mistä? No siitä et ihmiset, yleisö, ja monet itsekin laulavat laulajina ja potentiaalisina "tähtinä" itseään pitävät ei tajua omian lahjojensa rajallisuutta, karismansa olemattomuutta, kyvyttömyyttä tulkita persoonallisesti yhtään mitään.
Suurin osa laulajista oli todellakin suihkulaulu- ja keskinkertasta (ja huonompaakin) karaoketasoa.
Vaikka sen itse sanonkin niin laulan itsekin paremmin ku ykskään heistä, oisin voinu vaik ottaa osaa mut ikää mulla on reilusti liikaa.
Ne jotka todella on musikaalisia, jotka OSAA laulaa ja joilla on persoonallinen ote omaan tulkintaansa, mahdollisesti esiintymiseen pakottava luova vimma, eli siis potentiaalinen tähti, ne ei arvostelusta masennu eikä vähästä itkuun pillahda, eikä ainakaan lopeta yrittämistä. Todellinen lahjakkuus kyllä pääsee pinnalle joidenki vuosien viiveellä jos niitä lahjoja on ja haluja yrittää ja kehittää itseään.
Ei ne tuomarit huvikseen kenellekään vittuillu. SIel oli etupäässä uskomattoman keskinkertasia vikisijöitä ja suorastaan olemattoman surkeita laulunähertäjiä. Voi kysyä et mikä ne ihmiset on saanu kuvittelemaan et ne osaa laulaa? Kuka ja kuinka moni ihminen niille on joidenki karaoke- tai kissanristiäisiltamien puitteissa hokenu "Sä oot loistava laulaja!". Onks tää meidän nykyinen julkisuuskultti niin mieletön et se pistää monen arvostelukyvyn ihan sekasin?
Ilmeisesti moni oli tullu sinne ihan vaan huvikseen, en voi uskoa muuta.
Mun mielestä siel ei ollu ENSIMMÄISTÄKÄÄN todella vaikuttavaa kundia tai gimmaa. Parhaimmatki naispuoliset laulajat oli sellasia et "no joo, ehkä tost vois tulla jotain ihan siedettävää." Yhdelläkään ei ollu todella sävähdyttävää ääntä eikä karismaa. Ei yhtään "marjo leinosta", ei yhtään "jonna tervomaata"; kundeista vaikuttavin oli se rovaniemeläinen Antti-jotain, ja sen ulkonäössä on karismaa.
Ja vielä tällasta: on hyvä jos ihmistä ei paapota kuvittelemaan jotain olematonta joltain elämänalueelta joka ei kuitenkaan lopulta oo sen heiniä. Ei mee vuosia hukkaan haihatteluun ja turhiin pettymyksiin. Oon tuntenu edellisissä merkeissä monta "taidemaalaria", "valokuvaajaa", "kirjailijaa" etc. Monet turhautuneita viel keski-ikäsinä. Onks se hyvä?
Tuomarit on hyviä, ymmärtää yskän, niil on suuren dramatiikan tajua.
Syy miks niitä on haukuttu johtuu just SIITÄ. Ai mistä? No siitä et ihmiset, yleisö, ja monet itsekin laulavat laulajina ja potentiaalisina "tähtinä" itseään pitävät ei tajua omian lahjojensa rajallisuutta, karismansa olemattomuutta, kyvyttömyyttä tulkita persoonallisesti yhtään mitään.
Suurin osa laulajista oli todellakin suihkulaulu- ja keskinkertasta (ja huonompaakin) karaoketasoa.
Vaikka sen itse sanonkin niin laulan itsekin paremmin ku ykskään heistä, oisin voinu vaik ottaa osaa mut ikää mulla on reilusti liikaa.
Ne jotka todella on musikaalisia, jotka OSAA laulaa ja joilla on persoonallinen ote omaan tulkintaansa, mahdollisesti esiintymiseen pakottava luova vimma, eli siis potentiaalinen tähti, ne ei arvostelusta masennu eikä vähästä itkuun pillahda, eikä ainakaan lopeta yrittämistä. Todellinen lahjakkuus kyllä pääsee pinnalle joidenki vuosien viiveellä jos niitä lahjoja on ja haluja yrittää ja kehittää itseään.
Ei ne tuomarit huvikseen kenellekään vittuillu. SIel oli etupäässä uskomattoman keskinkertasia vikisijöitä ja suorastaan olemattoman surkeita laulunähertäjiä. Voi kysyä et mikä ne ihmiset on saanu kuvittelemaan et ne osaa laulaa? Kuka ja kuinka moni ihminen niille on joidenki karaoke- tai kissanristiäisiltamien puitteissa hokenu "Sä oot loistava laulaja!". Onks tää meidän nykyinen julkisuuskultti niin mieletön et se pistää monen arvostelukyvyn ihan sekasin?
Ilmeisesti moni oli tullu sinne ihan vaan huvikseen, en voi uskoa muuta.
Mun mielestä siel ei ollu ENSIMMÄISTÄKÄÄN todella vaikuttavaa kundia tai gimmaa. Parhaimmatki naispuoliset laulajat oli sellasia et "no joo, ehkä tost vois tulla jotain ihan siedettävää." Yhdelläkään ei ollu todella sävähdyttävää ääntä eikä karismaa. Ei yhtään "marjo leinosta", ei yhtään "jonna tervomaata"; kundeista vaikuttavin oli se rovaniemeläinen Antti-jotain, ja sen ulkonäössä on karismaa.
Ja vielä tällasta: on hyvä jos ihmistä ei paapota kuvittelemaan jotain olematonta joltain elämänalueelta joka ei kuitenkaan lopulta oo sen heiniä. Ei mee vuosia hukkaan haihatteluun ja turhiin pettymyksiin. Oon tuntenu edellisissä merkeissä monta "taidemaalaria", "valokuvaajaa", "kirjailijaa" etc. Monet turhautuneita viel keski-ikäsinä. Onks se hyvä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta,ei ainuttakaan joka osais esiintyä,saati
laulaa
"Oon nauttinu Idols-jaksoista suuresti. En sen takia että haluaisin nauraa ilkeesti ihmisille vaan muuten vaan."
Et taida uskoa tuota itsekään... Myönnä vaan, että on kiva nauraa piipittäville luusereille. Se kun parantaa omaa huonoa itsetuntoa itsetuntoa mukavasti.
"Ei ne tuomarit huvikseen kenellekään vittuillu."
No miksi ne sitten vittuilivat? Siksi tietenkin, että katsojilla olisi hauskaa. Sehän on koko ohjelman perusidea, ei suinkaan se, että löydettäisiin joku "idoli".