Paljon keskustellaan nykyään vanhusten huonosta hoidosta lähes kaikilla yhteiskunan hoitoaloilla. En jaksa nyt paasata oman mummoni tarinaa läpikotasin mutta haluaisin viestini avulla muistuttaa kaikkia meitä nuorempia omaisia siitä että pitäkää huoli omista vanhemmistanne, mummoistanne, vaareista ja isomummoista ja -papoista!!!
Minulle on annettu rivien välistä ymmärtää että viekää isomummi kotiin kuolemaan. Ei onneksi näillä sanoilla mutta että "On niin paljon sairauksia ettei näitä pysty enään hoitamaan. Viekää mummo takaisin kotiin lepäämään ja antakaa olla rauhassa. Oma mummoni istui vieressä tätä kuuntelemassa....
Sairauksina oli - ja on edelleen sydämen vajaatoimintaa. Tarkemmin emme vielä reilun vuoden hoitokierteen takia tiedä, koska meitä pompotellaan lääkäreiltä toisille ja jokaikistä lähetteen edelleen laittoa saa itse perään soitella ja hätyytellä. Mitään ei tunnu tapahtuvan ennen kuin itse yrittää omalla huteralla kokemuksellaan saada asioita etenemään.
Ja taustalta löytyy aivan mahtava, erittäin reipas ja rakas, täynnä elämäniloa ja halua oleva urhea mummo ja isomummo, joka ei ole kertaakaan tätä ennen sairastanut vaan tehnyt töitä selkä vääränä meitä lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsen varten. Kunto on ollut parempi kuin monella tämän ajan nuorella. Näinkö halutaan yli 80-vuotiaat hoitaa meidän ns. hyvinvointi valtiossa?!? Ei. Heitä ei haluta hoitaa vaan laitetaan kotiin kuolemaan ja toivotaan ettei omaiset jaksa kiinnostua.
Mutta onneksi on meitä jotka jaksavat kiinnostua ja tätä kautta haluan muistuttaa teitä kaikia että PITÄKÄÄ huoli, että mummonne ja rakkaanne saavat hoitoa. Ja miettikää lääkärien sanomia muutaman kerran, voiko niihin luottaa ja uskoa. Minä en ainakaan enään usko.
Minulle on annettu rivien välistä ymmärtää että viekää isomummi kotiin kuolemaan. Ei onneksi näillä sanoilla mutta että "On niin paljon sairauksia ettei näitä pysty enään hoitamaan. Viekää mummo takaisin kotiin lepäämään ja antakaa olla rauhassa. Oma mummoni istui vieressä tätä kuuntelemassa....
Sairauksina oli - ja on edelleen sydämen vajaatoimintaa. Tarkemmin emme vielä reilun vuoden hoitokierteen takia tiedä, koska meitä pompotellaan lääkäreiltä toisille ja jokaikistä lähetteen edelleen laittoa saa itse perään soitella ja hätyytellä. Mitään ei tunnu tapahtuvan ennen kuin itse yrittää omalla huteralla kokemuksellaan saada asioita etenemään.
Ja taustalta löytyy aivan mahtava, erittäin reipas ja rakas, täynnä elämäniloa ja halua oleva urhea mummo ja isomummo, joka ei ole kertaakaan tätä ennen sairastanut vaan tehnyt töitä selkä vääränä meitä lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsen varten. Kunto on ollut parempi kuin monella tämän ajan nuorella. Näinkö halutaan yli 80-vuotiaat hoitaa meidän ns. hyvinvointi valtiossa?!? Ei. Heitä ei haluta hoitaa vaan laitetaan kotiin kuolemaan ja toivotaan ettei omaiset jaksa kiinnostua.
Mutta onneksi on meitä jotka jaksavat kiinnostua ja tätä kautta haluan muistuttaa teitä kaikia että PITÄKÄÄ huoli, että mummonne ja rakkaanne saavat hoitoa. Ja miettikää lääkärien sanomia muutaman kerran, voiko niihin luottaa ja uskoa. Minä en ainakaan enään usko.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oma äitini 89v. esim. sairastui vt.tulehdukseen, vein näytteen ja soitin tuloksesta terv.kesk. sanoivat että positiivinen tulos, mutta viljely on otettu ja saa kysyä huomenna siitä, ei lääkitystä!
Soitan huomenna, sanotaan: ei ole vielä tulleet, soita huomenna, taas soitan sanotaan: soita ensi viikon tiistaina.
Siis olisi pitänyt oottaa melkein viikko viljelyjä vaikka selvä tulehdus.
Kimpaannuin, sanoin ootatteko te, että tämä vanhus on sairaala kunnossa?
No, onkos hällä oireita? kysyvät
En minä tänne soita, jos ei olisi oireita!
Sitten lääkäri kirjoitti reseptin, väkinäisesti!
Näin kohdellaan vanhuksia, eikä ollut eka kerta tämä!!!!
muidenkin kuin vanhusten kohdalla tämän päivän terveydenhuollossa.
kun on kyse vanhuksesta joka ei itse osaa ilmaista tuntemuksiaan, eikä osaa itse pitää puoliaan, niin tuntuu raaalta meiningiltä.
Mites jos ei ole ketään joka pitää huolta vanhuksesta, näitäkin on ja huonosti käy potilaan.
Kuinka paljon sellaisia yksinäisiä vanhuksia on... Ja tulevaisuudessa varmaan vielä enemmän. Ketäs huutaisit hätiin?
huonosti,koska olette imenneet heistä kaiken kuin iilimadot.Vahukset ovat kuin luuta nahkaa kun jälkeläiset elävät korkeaa elintasoa,monine leukoineen.
Joo voit puhua omasta kohdastasi noin, muita syyttelemättä.
Taitaa olla itselläsi huono omatunto!
Kyllä kyseinen henkilö oikeassa oli.
Uskoakseni hän toi esiin laajemman näkemyksen ns. "nykymaailman menosta" ja tarkoitti jälkeläisillä näitä ns. "ahneen sukupolven" lapsia, siis koko sukupolvea, ei vain vanhuksen omaisia.
Näin minä asian ymmärsin.
Minun reippaasti yli 90-vuotiasta äitiäni ei millään opilla meinattu hoitaa turvonneen jalan takia. Terveyskeskuksessa ensimmäinen lääkäri väkinäisesti aprikoi, että ehkä turvotus johtuu ruususta, johon tuli antibiootti. Kun jalan turvotus ei laskenut, niin toinen lääkäri arvuutteli josko vaivana olisi sydämen vajaatoiminta. Siihen oli jo ennestään lääkitys, jota tämä nuori lääkäri lisäsi reippaasti. Tämäkään ei alentanut jalan turvotusta eikä siitä aiheutuvaa kipua. Sitten kolmas lääkäri arvasi, että kyseessä on laskimotukos polven alapuolella. Yksikään lääkäri ei otattanut veri- tai muita kokeita syyn selville saamiseksi.
Tämä kolmannen lääkärin arvaus osui oikeaan, kuten myöhemmin niin ilmeni. Laskimotukoksen hoidoksi tämä lääkäri ensin ehdotti vuodelepoa vuodeosastolla. Tietysti heti tajusin, että meidän Äiti jää sille tielleen, jos sinne lasketaan. Ymmärsin sitten kysyä, että miksei tätä hoideta kotona Marevan-lääkityksellä. Syykin kohta selvisi: siitä on meille niin paljon vaivaa, kun käymme tiheään verikokeita ottamassa. Minä sitten siihen sanoin, että näyttäkää minulle, että miten ne verikokeet otetaan, niin ei ole vaivaa teille. Sitten kuitenkin lääkäri taipui ja niin Marevan-hoito alkoi. Ei mennyt viikkoakaan, kun jalan turvotus oli laskenut ja sen myötä kivut poistuneet. Äitini elämänilo oli palautunut eikä siitä loppujen lopuksi ollut vaivaa verikokeen kotona ottaneilla, sillä kokeita aluksi otettiin joka viikko ja sitten kolmen viikon välein. Hoito loppui kolmessa kuukaudessa.
Kyllä se on omaisella kovaa taistelua, kun yrittää puolustaa ja saada hoitoa iäkkäälle ihmiselle. Lääketieteen tietämys pitää olla lääkärin tasolla. Mitä ei ymmärrä lääkäriltä kysyä, sitä ei lääkäri omatoimisesti kerro tai ehdota.
Voi jospa Suomeen saataisiin vanhusten suojelulaki. Onhan sellainen laki jo lapsilla, koirilla, luonnon kasveilla ja eläimillä, työikäisillä ihmisillä ja yhteiskunnan eliitillä. Sairaslomillekin ne pääsevät heti kun sormi on kipeytynyt tekstiviestin näpyttelystä.
Näitä tarinoita piisaa vaikka kuinka, minulla nyt tällainen tuli ekaksi mieleeni.
Äitini oli kaatunut kotonaan ja löysin hänet verilammikosta aamulla, soitin ambulanssain tietenkin ensin ja tarkkailin tilannetta.
Kun viimein päästiin lääkäriin terv.kesk. lääkäri lähetti heti yliopist.sairaalaan jossa kuvattiin ja tikattiin ym.
Kun ikää oli mittarissa 85v. jäykkäkouristus rokotusta annettiin 5v. epäilen siksi, että tuskin hän enää elää sitä pitempään, se tuli ilmi. kun muutaman kuukauden päästä oli tehosterokotteen anto.
Nyt äitini on 90v. ja pitää varmaan käydä ottamassa taas uusi rokote, kun tuo 5v. on jo kulunut taas.
SÄÄSTÖÄ TÄMÄKIN!