Harkitsemme lasten hankintaa ja kasvatus kysymykset ovat nyt saaneet aikaan aikasen pahoja riitoja. Itse olen aikanaan saanut "vapaan" kasvatuksen ja sellaisen haluaisin myös omien lasteni saavan. Avokkini kasvatus on puolestaan ollut hyvin vanhoillinen, jollainen Suomeen sovellettuna saisi mielestäni aikaan pelkkää pahaa lapsen kannalta.
Toinen kysymys on kielikysymys, tarkoitus olisi jatkaa tätä eloa täällä suomessa, mutta kun sen tiedän, että sen lapsen syntymän jälkeen tulen tekemään töitä hulluna pari kolme vuotta ennen kun avokki pääsee takaisin duuniin paikkaamaan kassavajetta niin lapsi tulisi oppimaan "väärän" äidinkielen.
Pelkään siis, että jos jäämme Suomeen niin lapseni on jo kakarasta asti vieroitettu normaali yhteiskunnasta. Olen siis heittänyt ilmoille vaatimuksen, että jos avokkini haluaa kasvattaa lapsesta Thain niin parempi sitten pistää kämppä myyntiin ja muuttaa sinne. Tämä ei todellakaan olisi minulle mikään ongelma, mutta avokkini mielestä olisi parempi pysyä täällä.
Jonkinlaista kompromissia tässä varmaan pitäisi hakea, mutta ei tunnu solmut lähtevän aukeamaan mistään päästä.
Lasten kasvatus
22
1765
Vastaukset
- muuttakaa vaan
kannattaa ehdottomasti muuttaa sinne thaimaaseen.
Kerran se ei sinua haittaisi, niin ei kun sinne ja lapsia tekemään.
Miksi avokkisi ei tahdo palata kotimaahansa?
Onko hänellä täällä Suomessa liian hyvät oltavat?
Ei millään pahalla mutta itsepä olet soppasi keittänyt.
Niitä pareja joita nyt hiukan tunnen, joissa toinen osapuoli on thaimaasta, niin kovin auvoiselta ei liitot näytä. Kauheaa jäkätystä ainakin riittää :)
Eikä sekään kovin fiksua ole (kuten erään miehen käytös) haki vaimon thaimaasta mutta jättää hänet usein yksin kotiin ja itse juoksee suomalaisten naisten perässä kieli pitkällä, läähättäen sanoo, että teki hirmu pahan erehdyksen ja haluaa aitoa naista.
Tulee mieleen siinäkin, että itsepähän valitsi :)- Tomyamkung
Mutta kun se soppa on jo keitetty, niin nyt se pitäisi maustaa sellaiseksi, että sen pystyy syömäänkin. Tai pääsehän tuosta ulko-ovesta ulos jos ihan myrkyksi meni.
Siihen tässä niitä neuvoja kaivataan :) - taas meidä
Suomi skinineito vetää tiukkaa linjaa.
Sua nyt vaan vituttaa,kun niillämenee ihan kivasti ja sinulla taas vähemmän kivasti.
- ....
Jos te päädytte jäämään Suomeen, niin kyllä valtiolta saa kaiken maailman tukia, kun lapsi syntyy, ja muutenkaan ei ole reilua vaimoa tai lasta kohtaan, jos vietät kaiken aikasi töissä.
lisäksi jos sinulla on esim sisaruksia tai äiti elossa, he varmasti mielellään silloin tällöin auttavat lapsen hoidossa.
Monet lapset menevät nuorena tarhaan, siellä hän saa höpöttää muille lapsille päivät pitkät.
minun ystäväni ei osannut sanaakaan englantia, kun hänet laitettiin englanninkieliseen kouluun 7-vuotiaana. nyt hän puhuu sitä paremmin kuin Suomea.- Jep jep
Jep jep jep jep jep
- vahvalla pohjalla
Jotenkin tulee sellainen vaikutelma, etta teidan suhteessa on nyt jotain muutakin ongelmaa, kuin vain mielipiteet lasten kasvatuksesta ja kielen oppiminen.
Ennen kuin niita lapsia edes on maailmaan saatettu, kannattaa olla avoin kaikelle lapsiin liittyvalle ja hyvaksya, se tosiasia, etta lapsi tulee kuitenkin sekoittamaan korttipakan ihan omalla tavallaan.
Lapsen suhteen ei voi rakentaa mitaan valmiita kasvatus tai koulutusratkaisuja, koska lapsen kayttaytyminen on aina ennaltaarvaamatonta.
Asun ulkomailla, lapsi meni vuoden vanhana paivakotiin, osaa nyt 2 vuotiaana suomea ja taman maan kielta, ja kaiken lisaksi myos ulkomaalaisen mieheni aidinkielta.- paskanpuhujien kieltä
:) joo ihan sama täällä, mutta sanotaan, että neljää kieltä 1. ok 2. ymmärtää, mutta eivät suostu puhumaan kuin muutaman sanan 3. ymmärtävät kai ? 4. jaa a
lapset 3 ja 5, joten varmasti hölmömpiä kuin sinun 2v:si :D
vakavasti puhuen liikaa kielten sekamelskaa, todellakin painotamme kummankin päääidinkielen oppiseen eli oppisivat nämä 2 kieltä kunnolla ei ole helppo tehtävä muuten ....... - aggressiivisia ihmisia
paskanpuhujien kieltä kirjoitti:
:) joo ihan sama täällä, mutta sanotaan, että neljää kieltä 1. ok 2. ymmärtää, mutta eivät suostu puhumaan kuin muutaman sanan 3. ymmärtävät kai ? 4. jaa a
lapset 3 ja 5, joten varmasti hölmömpiä kuin sinun 2v:si :D
vakavasti puhuen liikaa kielten sekamelskaa, todellakin painotamme kummankin päääidinkielen oppiseen eli oppisivat nämä 2 kieltä kunnolla ei ole helppo tehtävä muuten .......En kylla ihmettelisi, jos lapsillasi tulee olemaan vaikeaa usean kielen oppiminen, siihen kun vaikuttaa sinulta saadut geenit ja luomasi negatiivissavytteinen ymparisto. Onnea kuitenkin...
- miettiä vaikka
aggressiivisia ihmisia kirjoitti:
En kylla ihmettelisi, jos lapsillasi tulee olemaan vaikeaa usean kielen oppiminen, siihen kun vaikuttaa sinulta saadut geenit ja luomasi negatiivissavytteinen ymparisto. Onnea kuitenkin...
ne otsikkosi uudelleen aluksi. Kun itse et lähde ensinmäisellä rivilläanalysoimaan toista ja heitteleen kiviä, niin varmaan voisi tulla pehmeämpi vastauskin.
Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
- zkelvin
Kielestä en usko tulevan ongelmaa lapsellenne, kasvaahan hän suomenkielen keskellä. Thain oppiminen täällä voisi olla vaikeampaa, jos äiti ei johdonmukaisesti puhu hänelle thaita. En tiedä, miten olette ajatelleet järjestää lapsen hoidon, kun hän kasvaa, mutta päivähoidossa lapsi sen lisäksi, että sosiaalistuu, käyttää suomea päivittäin hoitajien ja leikkikavereiden kanssa.
Kasvatus onkin kinkkisempi juttu. Siitä luonnollisesti on syytä keskustella perusteellisesti ennen lapsen hankkimista. En tarkalleen tiedä, mitä tarkoitat vanhoillisella kasvatuksella, eikä se ole olennaistakaan. Voisitte keskustellen yrittää löytää jonkinlaista kompromissia vapaan ja vanhoillisen kasvatuksen väliltä, poimia siis parhaat päältä molemmista tavoista huolehtien siitä, ettei ristiriitoja synny. Me olemme toimineet juuri näin ja tulos on ollut oikein hyvä.
Tuskinpa lapsenne syrjäytyy, sillä onhan hänellä täällä suomalainen suku ja suomalaiset ystävät. - (((())))
Jos avokkisi asuu Suomessa niin opetelkoot vaan itsekin puhumaan suomea, ei kai se kuvittele, että täällä opetellaan jotain thain-kieltä.
Jotenkin säälin sinua, näyttää olevan sinulla oikea "pirttihirmu" vastassa ja kun vielä tulee thaimaasta, niin et voi koskaan tietää mitä edessä on, huh huh.- puhuva
vanhempi taannuttaa lapsen kielen oppimista. oikean äidinkielen opettaminen taas rikastaa. ja kai lapsi itsekin haluaa pystyä kommunikoimaan myös thaimaassa olevan sukunsa kanssa?
- tosiaan---------
siinä taas yksi jota ei luoja suotta rasittanut liialla järjellä. Sillä tietää se tietokin lisää tuskaa.
Sen verran pikkuselle kerron, että ihan noin kasvatus mielessä on helvetin tärkeää, että lapsi omaksuu molempien vanhempien äidinkielet, oli se asuinmaa sitten mikä tahansa.
Eiköhän se olisiparempi vaan pitää se trupa kiinni, niin ei tule turhaan paskan suotamisella palstatiloja täytettyä.
Ihan kokemuksesta voin sanoa että kannattaa sopia etukäteen esim. mitä vanhoillinen kasvatus tarkoittaa, liittyykö siihen ruumiillinen kuritus(sehän on täällä laitontakin) vai mikä on homman nimi vaimollasi.Sitten mietit mitä "vapaa kasvatus" kohdallasi tarkoittaa, sitäkö ettei lasta kielletä tekemästä mitään vai jotakin ihan muuta. Lyötte vaikka tärkeimmät asiat paperille joiden kohdalla ette voisi tehdä myönnytyksiä ja sovitte sitten kuinka asia sen kohdalle tullessa hoidetaan.
Lapsi oppii äitinsä kielen, hienoa. Pidä huoli että vietät itsekin aikaa lapsesi kanssa, silloin hän oppii myös sinun kielesi. Ikävän usein isät alkavat tehdä töitä hulluna kun lapsi syntyy ja ensimmäiset ikävuodet on kuitenkin ne tärkeimmät suhteen luomisessa.
Lopuksi vinkkinä:voit suunnitella kaikenlaista syntymättömän lapsesi suhteen, mutta kun hän syntyy, saatat joutua muuttamaan kaiken suunnittelemasi. Lapset ovat yksilöitä,omia persooniaan. "Suuret linjaukset" on kuitenkin hyvä sopia etukäteen etenkin kun teillä tuntuu tosiaan ristiriitoja olevan.- tomyamkung
No koitetaan tarkentaa. Avokkini tausta on sinänsä mielenkiintoinen, koulutettu liikemiesisä ja ja kouluttamaton kotiäiti. Vaikka hän itse onkin akateemisesti koulutettu niin on silti äidin tyttö. Läpi paistavat kummalliset uskomukset ja tavat, asioita ja rituaaleja tehdään vain koska niin on aina tehty. Hän uskoo vahvasti henkimaailmaan ja ennustuksiin, missä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta kun hän pelkää niitä. Hänessä nämä piirteet eivät minua häiritse, enemmänkin huvittavat, mutta en halua lapsieni näitä taikauskoja omaksuvan.
Vanhoillisuudessa mennään sitten siihen perinteiseen Aasialaiseen tyyliin jossa vanhemman sana on jumalan sana ja sitä vastaan ei kapinoida, sitten on näitä tabuja, kuten seksuaalisuus joista hän ei ole koskaan kotona puhunut. Olen ensimmäinen vakava poikaystävä hänelle ja Thaimaassa asuessamme hän ei voinut vanhemmilleen sanoa, että asuu kanssani vaikka heidät tunsinkin (hän oli tuolloin 22). Kun minä sitten tein päätöksen Suomeen paluusta oli hyvin lähellä, ettei hän rikkonut suhteitaan perheeseensä kokonaan. Perhe menettää kasvonsa kun tytär hyppää ulkomaalaisen kelkkaan ilman avioliittoa.
Kieli ongelmasta sen verran, että olen itse suomenruotsalainen, enkä nyt vielä kolmekymppisenäkään tiedä mikä oikein on äidinkieleni. Ja nyt se ei oikeastaan enää haittaa, mutta kärsin siitä koko opiskeluaikani, ensin peruskoulut huonolla ruotsilla ja sitten yliopoisto huonolla suomella. Koen, että olisi ollut paljon helpompaa kun olisi osannut yhden kielen kunnolla ja sille sitten pohjannut uudet.
Siksi haluaisin, että muksuni äidinkieli olisi suomi jos täällä on kerran tarkoitus elellä. Tai ainakin niin, että pärjättäisiin Thailla ja Suomella, ettei tarvitse siihen vielä englantia raukan päätä sekoittamaan.
Thaimaaseen muuttoa avokkini vastustaa argumenteilla: "Olen juuri opetellut puhumaan tätä kieltä kohtuullisesti ja löytänyt töitä." & "Juurihan me ostettiin asunto ja sen arvo laskee, ei sitä voi nyt myydä." "Suomi on turvallinen ja ilmaiset koulut." Ja neljäs on varmaan se, että hän pelkää minun palaavani siihen renttuiluun, jota Thaimaassa asuessani aktiivisesti harrastin.
Kyllähän se meidän tapauksessa tulee olemaan semmoinen tilanne, että hän sen muksun pari ensimmäistä vuotta kasvattaa, ellei euribor nollaannu.
Haluaisin silti vielä vähän jonkun omia kokemuksia, että miten pänkin naisen saa taipumaan. Muissa asioissa olen yleensä saanut tahtoni läpi, mutta nyt tuntuu olevan seinä vastassa. Ja kokemuksia siitä onko teidän pennuista tullut elinkelpoisia ihmisiä vaikka ovatkin varttuneet sekamelskan keskellä. - Feliza
tomyamkung kirjoitti:
No koitetaan tarkentaa. Avokkini tausta on sinänsä mielenkiintoinen, koulutettu liikemiesisä ja ja kouluttamaton kotiäiti. Vaikka hän itse onkin akateemisesti koulutettu niin on silti äidin tyttö. Läpi paistavat kummalliset uskomukset ja tavat, asioita ja rituaaleja tehdään vain koska niin on aina tehty. Hän uskoo vahvasti henkimaailmaan ja ennustuksiin, missä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta kun hän pelkää niitä. Hänessä nämä piirteet eivät minua häiritse, enemmänkin huvittavat, mutta en halua lapsieni näitä taikauskoja omaksuvan.
Vanhoillisuudessa mennään sitten siihen perinteiseen Aasialaiseen tyyliin jossa vanhemman sana on jumalan sana ja sitä vastaan ei kapinoida, sitten on näitä tabuja, kuten seksuaalisuus joista hän ei ole koskaan kotona puhunut. Olen ensimmäinen vakava poikaystävä hänelle ja Thaimaassa asuessamme hän ei voinut vanhemmilleen sanoa, että asuu kanssani vaikka heidät tunsinkin (hän oli tuolloin 22). Kun minä sitten tein päätöksen Suomeen paluusta oli hyvin lähellä, ettei hän rikkonut suhteitaan perheeseensä kokonaan. Perhe menettää kasvonsa kun tytär hyppää ulkomaalaisen kelkkaan ilman avioliittoa.
Kieli ongelmasta sen verran, että olen itse suomenruotsalainen, enkä nyt vielä kolmekymppisenäkään tiedä mikä oikein on äidinkieleni. Ja nyt se ei oikeastaan enää haittaa, mutta kärsin siitä koko opiskeluaikani, ensin peruskoulut huonolla ruotsilla ja sitten yliopoisto huonolla suomella. Koen, että olisi ollut paljon helpompaa kun olisi osannut yhden kielen kunnolla ja sille sitten pohjannut uudet.
Siksi haluaisin, että muksuni äidinkieli olisi suomi jos täällä on kerran tarkoitus elellä. Tai ainakin niin, että pärjättäisiin Thailla ja Suomella, ettei tarvitse siihen vielä englantia raukan päätä sekoittamaan.
Thaimaaseen muuttoa avokkini vastustaa argumenteilla: "Olen juuri opetellut puhumaan tätä kieltä kohtuullisesti ja löytänyt töitä." & "Juurihan me ostettiin asunto ja sen arvo laskee, ei sitä voi nyt myydä." "Suomi on turvallinen ja ilmaiset koulut." Ja neljäs on varmaan se, että hän pelkää minun palaavani siihen renttuiluun, jota Thaimaassa asuessani aktiivisesti harrastin.
Kyllähän se meidän tapauksessa tulee olemaan semmoinen tilanne, että hän sen muksun pari ensimmäistä vuotta kasvattaa, ellei euribor nollaannu.
Haluaisin silti vielä vähän jonkun omia kokemuksia, että miten pänkin naisen saa taipumaan. Muissa asioissa olen yleensä saanut tahtoni läpi, mutta nyt tuntuu olevan seinä vastassa. Ja kokemuksia siitä onko teidän pennuista tullut elinkelpoisia ihmisiä vaikka ovatkin varttuneet sekamelskan keskellä.Mekin olemme nyt alkaneet vakavasti harkitsemaan lasten hankintaa ja täysin samanlaiset mietteet pyörivät päässäni! Kieliasia minua ei tosin huoleta, lapsi tulee varmasti oppimaan suomen, jos täällä asumme. Isän kielen olemme ajatelleet kehittyvän, jos isä sitä systemaattisesti lapselle puhuu ja opettaa. Lomat on myös tarkoitus sitten viettää pitkälti miehen kotimaassa, kenties sinne vielä joskus muutammekin joksikin aikaa.
Mutta juurikin tuo "vanhoillisuus" ja hengelliset asiat mietityttävät. Lasten kasvatuksessa varhaislapsuusvuodet ei oikeastaan huoleta, vaan ennemminkin teini-ikä. Mies on kyllä moderni, mutta jotkut näkemykset kyllä eroavat omistani. Minäkään en mitään täysin vapaata kasvatusta puolla, mutta sukupuoliroolit, seksuaalisuus, tyttö- ja poikaystävät ja muu teini-ikään liittyvä asia kirvoittaa eriäviä mielipiteitä.
Mieheni on muslimi, minä ateisti/agnostikko. Minua ei haittaa, että mies opettaisi lapselle uskontoaan, mutta mietityttää kyllä, voiko lapsesta tulla täysijärkinen jos asioista puhutaan niin eri tavalla ;). Samat arvot meillä pitkälti mieheni kanssa on, mutta mies perustelee niitä uskolla, minä en.
Yhteiselomme on ollut erittäin onnistunutta, kulttuuri- ja uskontoerot eivät ole aiheuttaneet mitään suuria konflikteja parisuhteessamme. Tunnen mieheni hyvin (yhteiseloa yli 6 vuotta), ja tiedän että hän olisi myös hyvä isä. En tiedä mietinkö nyt vaan liikaa, sillä kasvatuseroja on varmasti jokaisella pariskunnalla, vaikka molemmat olisivat samasta kulttuurista ja uskonnosta. Mutta silti, onhan nämä isoja asioita.
Eli kokemuksia tai neuvoja minulla ei valitettavasti ole sinulle jakaa, mutta samojen pulmien kanssa täällä siis painitaan ;). - Taasnäitä
tomyamkung kirjoitti:
No koitetaan tarkentaa. Avokkini tausta on sinänsä mielenkiintoinen, koulutettu liikemiesisä ja ja kouluttamaton kotiäiti. Vaikka hän itse onkin akateemisesti koulutettu niin on silti äidin tyttö. Läpi paistavat kummalliset uskomukset ja tavat, asioita ja rituaaleja tehdään vain koska niin on aina tehty. Hän uskoo vahvasti henkimaailmaan ja ennustuksiin, missä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta kun hän pelkää niitä. Hänessä nämä piirteet eivät minua häiritse, enemmänkin huvittavat, mutta en halua lapsieni näitä taikauskoja omaksuvan.
Vanhoillisuudessa mennään sitten siihen perinteiseen Aasialaiseen tyyliin jossa vanhemman sana on jumalan sana ja sitä vastaan ei kapinoida, sitten on näitä tabuja, kuten seksuaalisuus joista hän ei ole koskaan kotona puhunut. Olen ensimmäinen vakava poikaystävä hänelle ja Thaimaassa asuessamme hän ei voinut vanhemmilleen sanoa, että asuu kanssani vaikka heidät tunsinkin (hän oli tuolloin 22). Kun minä sitten tein päätöksen Suomeen paluusta oli hyvin lähellä, ettei hän rikkonut suhteitaan perheeseensä kokonaan. Perhe menettää kasvonsa kun tytär hyppää ulkomaalaisen kelkkaan ilman avioliittoa.
Kieli ongelmasta sen verran, että olen itse suomenruotsalainen, enkä nyt vielä kolmekymppisenäkään tiedä mikä oikein on äidinkieleni. Ja nyt se ei oikeastaan enää haittaa, mutta kärsin siitä koko opiskeluaikani, ensin peruskoulut huonolla ruotsilla ja sitten yliopoisto huonolla suomella. Koen, että olisi ollut paljon helpompaa kun olisi osannut yhden kielen kunnolla ja sille sitten pohjannut uudet.
Siksi haluaisin, että muksuni äidinkieli olisi suomi jos täällä on kerran tarkoitus elellä. Tai ainakin niin, että pärjättäisiin Thailla ja Suomella, ettei tarvitse siihen vielä englantia raukan päätä sekoittamaan.
Thaimaaseen muuttoa avokkini vastustaa argumenteilla: "Olen juuri opetellut puhumaan tätä kieltä kohtuullisesti ja löytänyt töitä." & "Juurihan me ostettiin asunto ja sen arvo laskee, ei sitä voi nyt myydä." "Suomi on turvallinen ja ilmaiset koulut." Ja neljäs on varmaan se, että hän pelkää minun palaavani siihen renttuiluun, jota Thaimaassa asuessani aktiivisesti harrastin.
Kyllähän se meidän tapauksessa tulee olemaan semmoinen tilanne, että hän sen muksun pari ensimmäistä vuotta kasvattaa, ellei euribor nollaannu.
Haluaisin silti vielä vähän jonkun omia kokemuksia, että miten pänkin naisen saa taipumaan. Muissa asioissa olen yleensä saanut tahtoni läpi, mutta nyt tuntuu olevan seinä vastassa. Ja kokemuksia siitä onko teidän pennuista tullut elinkelpoisia ihmisiä vaikka ovatkin varttuneet sekamelskan keskellä.Henkimaailman jutut ei nyt ole niin vaarallisia. Oma vaimoni saa siskoltaan kuulla unista joissa heidän kuollut äitinsä kertoo asioista. Mm. että hän olisi ottanut poikamme kiinni toisella askelmalla kun hän oli putoamassa pää edellä portaista alas. Sattuma sinänsä, että poika on tosiaan kerran pudonnut portailta ja pysähtynyt toiselle askelmalle pää alaspäin. Siitä lähtien vaimo on laittanut yhden ylimääräisen lautasen pöydälle joka aterialla.
Konfutselaiseen ajattelutapaan kuuluu kiinteästi vanhempien kunnioittaminen. Se istuu niin syvällä aasialaisessa ajatusmaailmassa, että sitä on länsimaisen ihmisen vaikea ymmärtää. Siksi mm. miniät pyrkivät kaikin keinoin pysymään väleissä anopin kanssa. Anopilla on nimittäin valta määrätä poikansa eroamaan jos niin parhaaksi katsoo, ja silloin pojan on pakko erota.
Toinen juttu on lasten ruumiillinen kurittaminen. Aasiassa ei ole perhettä jossa lapsia ei lyötäisi. Meilläkin tämä on ollut keskustelunaihe mutta kun kerroin, että naapurit soittavat silloin sosiaalitantoille jotka hakevat lapsen pois, niin ruumiillinen kurittaminen ei ole sen jälkeen ollut ajankohtainen aihe.
Vaimosi voi hyvinkin pelätä, että sorrut hummailulinjalle ja tuhlaat tilisi viinaan ja peleihin. Se on Aasiassa aika yleistä. Silloin vaimon on myytävä korut ja huonekalut jotta lapset saavat ruokaa, ja viime kädessä muutettava omien vanhempiensa luokse jos nämä hänet takaisin huolivat. Yleensä kaikki kuitenkin syyttävät naista jos hän ei pysty miestään kunnollisena pitämään, ja uutta miestä (=sukua) joka eronneen naisen huolii on todella vaikea löytää. - Taasnäitä
Taasnäitä kirjoitti:
Henkimaailman jutut ei nyt ole niin vaarallisia. Oma vaimoni saa siskoltaan kuulla unista joissa heidän kuollut äitinsä kertoo asioista. Mm. että hän olisi ottanut poikamme kiinni toisella askelmalla kun hän oli putoamassa pää edellä portaista alas. Sattuma sinänsä, että poika on tosiaan kerran pudonnut portailta ja pysähtynyt toiselle askelmalle pää alaspäin. Siitä lähtien vaimo on laittanut yhden ylimääräisen lautasen pöydälle joka aterialla.
Konfutselaiseen ajattelutapaan kuuluu kiinteästi vanhempien kunnioittaminen. Se istuu niin syvällä aasialaisessa ajatusmaailmassa, että sitä on länsimaisen ihmisen vaikea ymmärtää. Siksi mm. miniät pyrkivät kaikin keinoin pysymään väleissä anopin kanssa. Anopilla on nimittäin valta määrätä poikansa eroamaan jos niin parhaaksi katsoo, ja silloin pojan on pakko erota.
Toinen juttu on lasten ruumiillinen kurittaminen. Aasiassa ei ole perhettä jossa lapsia ei lyötäisi. Meilläkin tämä on ollut keskustelunaihe mutta kun kerroin, että naapurit soittavat silloin sosiaalitantoille jotka hakevat lapsen pois, niin ruumiillinen kurittaminen ei ole sen jälkeen ollut ajankohtainen aihe.
Vaimosi voi hyvinkin pelätä, että sorrut hummailulinjalle ja tuhlaat tilisi viinaan ja peleihin. Se on Aasiassa aika yleistä. Silloin vaimon on myytävä korut ja huonekalut jotta lapset saavat ruokaa, ja viime kädessä muutettava omien vanhempiensa luokse jos nämä hänet takaisin huolivat. Yleensä kaikki kuitenkin syyttävät naista jos hän ei pysty miestään kunnollisena pitämään, ja uutta miestä (=sukua) joka eronneen naisen huolii on todella vaikea löytää.Sen verran vielä lisään, että todennäköisesti olet hankkinut tuleville lapsillenne unelmaäidin. Aasialaiset naiset ovat hyvin perhekeskeisiä ja lasten etu tulee heillä aina ensin.
- totuus esiin
Taasnäitä kirjoitti:
Sen verran vielä lisään, että todennäköisesti olet hankkinut tuleville lapsillenne unelmaäidin. Aasialaiset naiset ovat hyvin perhekeskeisiä ja lasten etu tulee heillä aina ensin.
unohtaa yksi aasialainen ämmä joka otti hengiltä omat lapsensa!
Ai juu..eihän täällä saa totuutta sanoa, vain täytyy hyssytellä kun aasialaisista puhutaan.. nehän on niiin viattomia että ...... - kylläkai
Feliza kirjoitti:
Mekin olemme nyt alkaneet vakavasti harkitsemaan lasten hankintaa ja täysin samanlaiset mietteet pyörivät päässäni! Kieliasia minua ei tosin huoleta, lapsi tulee varmasti oppimaan suomen, jos täällä asumme. Isän kielen olemme ajatelleet kehittyvän, jos isä sitä systemaattisesti lapselle puhuu ja opettaa. Lomat on myös tarkoitus sitten viettää pitkälti miehen kotimaassa, kenties sinne vielä joskus muutammekin joksikin aikaa.
Mutta juurikin tuo "vanhoillisuus" ja hengelliset asiat mietityttävät. Lasten kasvatuksessa varhaislapsuusvuodet ei oikeastaan huoleta, vaan ennemminkin teini-ikä. Mies on kyllä moderni, mutta jotkut näkemykset kyllä eroavat omistani. Minäkään en mitään täysin vapaata kasvatusta puolla, mutta sukupuoliroolit, seksuaalisuus, tyttö- ja poikaystävät ja muu teini-ikään liittyvä asia kirvoittaa eriäviä mielipiteitä.
Mieheni on muslimi, minä ateisti/agnostikko. Minua ei haittaa, että mies opettaisi lapselle uskontoaan, mutta mietityttää kyllä, voiko lapsesta tulla täysijärkinen jos asioista puhutaan niin eri tavalla ;). Samat arvot meillä pitkälti mieheni kanssa on, mutta mies perustelee niitä uskolla, minä en.
Yhteiselomme on ollut erittäin onnistunutta, kulttuuri- ja uskontoerot eivät ole aiheuttaneet mitään suuria konflikteja parisuhteessamme. Tunnen mieheni hyvin (yhteiseloa yli 6 vuotta), ja tiedän että hän olisi myös hyvä isä. En tiedä mietinkö nyt vaan liikaa, sillä kasvatuseroja on varmasti jokaisella pariskunnalla, vaikka molemmat olisivat samasta kulttuurista ja uskonnosta. Mutta silti, onhan nämä isoja asioita.
Eli kokemuksia tai neuvoja minulla ei valitettavasti ole sinulle jakaa, mutta samojen pulmien kanssa täällä siis painitaan ;)./yhteis elomme on ollut erittäin onnistunutta/ Mutta mutta ,Taipale on kuitenkin vasta aluillaan,mustappa tämä!
- Muuta ihmeessä
totuus esiin kirjoitti:
unohtaa yksi aasialainen ämmä joka otti hengiltä omat lapsensa!
Ai juu..eihän täällä saa totuutta sanoa, vain täytyy hyssytellä kun aasialaisista puhutaan.. nehän on niiin viattomia että ......Haluta muuttaa thaimaaseen, eihän siellä tunneta äitiyspäivärahoja tai muita tukia joita Suomesta saa. Suomessa isätkin voivat hoitaa lasta kotona ja puhua suomea ja äidit voivat mennä tienaamaan, jos kieli on ongelma.Ja siitä vielä maksetaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.733674Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k92001Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2261333- 1341220
- 1011084
- 1091065
Miksi nuori ottaa hatkat? Rajut seuraukset: seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, huumeet...
Lastensuojelu on kriisissä ja nuorten ongelmat kasvussa Suomessa. Hatkaaminen tarkoittaa nuoren luvatta poistumista omil701020Shokki! Suuri seikkailu -kisassa todellinen jättiyllätys - Tämä muutos järkyttää varmasti monia!
No nyt on kyllä aikamoinen ylläri, peli todellakin kovenee…! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/shokki-suuri-seik6975- 60974
- 35886