Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa, arvoisat ateistit. Tänään synnistä heikkonakin haluan kirjoittaa teille, ennen kaikkea ateisteille Jumalan rakkaudesta.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Tämänpäiväinen teema, jonka Herra sydämelleni asetti, on nimeltään: ”ateismin moraali on reflektaatiota”.
Perusajatuksena tälle väitteelleni esitän, että ateismin moraali ei ole kehittynyt missään vakuumissa vaan on aina enemmän tai vähemmän heijastuma ympäröivän yhteiskunnan moraalikäsityksistä.
Esim marxilainen ateismi itsessään oli moraaliltaan oman aatteensa läpitunkemaa esim. siten, että Neuvostoliitossa hyvänä ihmisenä pidettiin sellaista, joka toisti marxilaisen filosofian aatetta uskonnosta kansan oopiumina. Tällöin ateismin perusprinsiippien tuntemus jäi monesti heikoksi yksittäiselle neuvostokansalaiselle ja pikemminkin ryhmäpaine kuin oma henkilökohtainen vakaumus sain ihmisen valitsemaan uskonnokseen ateismin.
Meillä länsimaissa ateistista moraalia voi kuvata sanalla yksilön vapaudet. Myös kristinuskon tärkeimpiä perusprinsiippejä on vapaus. Kristilliseltä kannalta katsottuna on Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta vapauttanut ihmisen synnistä tekemään niitä tekoja jotka ovat Hänen tahtonsa mukaiset. Ja palautti ihmisen Jumalan yhteyteen olemaan vastuussa ja varjelemaan Hänen luomakuntaansa, josta tehtävästä ihminen lankesi paradiisin kielletyn hedelmän nauttimisen seurauksena.
Aivan sanoin kuin ateistit suhtautuvat kriittisesti uskonnollisiin ilmiöihin on myös Jumala sanassaan kehottanut koettelemaan henget sillä ei jokainen, joka sanoo Herra Herra ole isästä, vaan ne ovat jotka tekevät Hänen taivaallisen Isänsä tahdon.
Yhtymäkohtia ateismilla ja kristinuskolla on myös maailman syntyteoriansa suhteen. Siinä missä ateismi sanoo: ”Ei kukaan loi maailman ei mistään ilman mitään syytä”. Sanoo kristinusko Jumalan sanana, että: ”Jumala loi maailman sanansa kautta, pimeydestä valkeuden, näkymättömästä (ei olevaisesta) näkyvän (olevaisen).
Molempien lähtökohdat ovat siis hyvinkin samankaltaiset. Ateistien sanastossa Jumala on korvattu sanalla: ei kukaan, luominen sanalla sattuma, ja näkymätön sanalla ei mikään jne.
Voitaneenkin hyvin esittää, että ateismi on ammentanut aina kautta aikojen moraalikäsityksensä ja teologiansa sanastoaan myöden aina vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan todellisuuteen.
Joten ateismin ja kristinuskon rinnakkain oleminen ovat tietyllä tavalla molemmat länsimaisen yhteiskunnan kulttuurisen olemassaolon eri osapuolia.
Molemmille on myös yhteistä se, että luonnontieteen keinoin ei kummankaan ateismin, eikä kristinuskon sanomaa voida käsitellä. Sen sijaan raamattu sanoo, että luontoa tutkimalla me voimme nähdä Jumalan tekoja.
Monesti kristityn ja ateistin kohtaamista vaikeuttavat kovin erilaiset asiasisällöt samoillekin käsitteille. Varsin monesti ennakkoasennoituminen puolin ja toisin tekee näiden kahden ihmisryhmän dialektisen kohtaamisen hyvin vaikeaksi. Mikä johtunee myös osaltaan siitä, ettei maassamme monien muiden sivistysvaltioiden tavoin kiinnitetä huomiota dialektiikan ja yleisen argumentaation opetukseen. Tämän kai voinevat myöntää myös ateistisesti uskovat?
Mielestäni hedelmällisin vuorovaikutus kristityn ja ateistin kohtaamiselle tulee silloin kun molemmat tuntevat uskonsa argumentit riittävän hyvin.
Valitettavasti myös ateistit ovat olleet mukana ”vapauttamassa maatamme uskosta”. Mutta eivät ole nähneet sitä, että samoin kuin sotilaallisessa maailmassa ei hengen maailmassa ole olemassa tyhjiöitä.
Mikäli Kristinuskon moraalinen sanoma yksilön vastuusta ja vapaudesta tehdä työtä yhteiskuntaamme kehittävien asioiden eteen nonseleerataan, emme varmaankaan saa parempaa uskoa arabianniemimaalta tilalle?
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Tämänpäiväinen teema, jonka Herra sydämelleni asetti, on nimeltään: ”ateismin moraali on reflektaatiota”.
Perusajatuksena tälle väitteelleni esitän, että ateismin moraali ei ole kehittynyt missään vakuumissa vaan on aina enemmän tai vähemmän heijastuma ympäröivän yhteiskunnan moraalikäsityksistä.
Esim marxilainen ateismi itsessään oli moraaliltaan oman aatteensa läpitunkemaa esim. siten, että Neuvostoliitossa hyvänä ihmisenä pidettiin sellaista, joka toisti marxilaisen filosofian aatetta uskonnosta kansan oopiumina. Tällöin ateismin perusprinsiippien tuntemus jäi monesti heikoksi yksittäiselle neuvostokansalaiselle ja pikemminkin ryhmäpaine kuin oma henkilökohtainen vakaumus sain ihmisen valitsemaan uskonnokseen ateismin.
Meillä länsimaissa ateistista moraalia voi kuvata sanalla yksilön vapaudet. Myös kristinuskon tärkeimpiä perusprinsiippejä on vapaus. Kristilliseltä kannalta katsottuna on Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta vapauttanut ihmisen synnistä tekemään niitä tekoja jotka ovat Hänen tahtonsa mukaiset. Ja palautti ihmisen Jumalan yhteyteen olemaan vastuussa ja varjelemaan Hänen luomakuntaansa, josta tehtävästä ihminen lankesi paradiisin kielletyn hedelmän nauttimisen seurauksena.
Aivan sanoin kuin ateistit suhtautuvat kriittisesti uskonnollisiin ilmiöihin on myös Jumala sanassaan kehottanut koettelemaan henget sillä ei jokainen, joka sanoo Herra Herra ole isästä, vaan ne ovat jotka tekevät Hänen taivaallisen Isänsä tahdon.
Yhtymäkohtia ateismilla ja kristinuskolla on myös maailman syntyteoriansa suhteen. Siinä missä ateismi sanoo: ”Ei kukaan loi maailman ei mistään ilman mitään syytä”. Sanoo kristinusko Jumalan sanana, että: ”Jumala loi maailman sanansa kautta, pimeydestä valkeuden, näkymättömästä (ei olevaisesta) näkyvän (olevaisen).
Molempien lähtökohdat ovat siis hyvinkin samankaltaiset. Ateistien sanastossa Jumala on korvattu sanalla: ei kukaan, luominen sanalla sattuma, ja näkymätön sanalla ei mikään jne.
Voitaneenkin hyvin esittää, että ateismi on ammentanut aina kautta aikojen moraalikäsityksensä ja teologiansa sanastoaan myöden aina vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan todellisuuteen.
Joten ateismin ja kristinuskon rinnakkain oleminen ovat tietyllä tavalla molemmat länsimaisen yhteiskunnan kulttuurisen olemassaolon eri osapuolia.
Molemmille on myös yhteistä se, että luonnontieteen keinoin ei kummankaan ateismin, eikä kristinuskon sanomaa voida käsitellä. Sen sijaan raamattu sanoo, että luontoa tutkimalla me voimme nähdä Jumalan tekoja.
Monesti kristityn ja ateistin kohtaamista vaikeuttavat kovin erilaiset asiasisällöt samoillekin käsitteille. Varsin monesti ennakkoasennoituminen puolin ja toisin tekee näiden kahden ihmisryhmän dialektisen kohtaamisen hyvin vaikeaksi. Mikä johtunee myös osaltaan siitä, ettei maassamme monien muiden sivistysvaltioiden tavoin kiinnitetä huomiota dialektiikan ja yleisen argumentaation opetukseen. Tämän kai voinevat myöntää myös ateistisesti uskovat?
Mielestäni hedelmällisin vuorovaikutus kristityn ja ateistin kohtaamiselle tulee silloin kun molemmat tuntevat uskonsa argumentit riittävän hyvin.
Valitettavasti myös ateistit ovat olleet mukana ”vapauttamassa maatamme uskosta”. Mutta eivät ole nähneet sitä, että samoin kuin sotilaallisessa maailmassa ei hengen maailmassa ole olemassa tyhjiöitä.
Mikäli Kristinuskon moraalinen sanoma yksilön vastuusta ja vapaudesta tehdä työtä yhteiskuntaamme kehittävien asioiden eteen nonseleerataan, emme varmaankaan saa parempaa uskoa arabianniemimaalta tilalle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luehan nyt vaikka tämä blogaus ja tuumaile tuota juttuasi uudestaan.
http://uskoitseesi.blogs.fi/2008/09/09/oliko-kristinusko-aluksi-avoimen-laehdekoodin-uskonto-4703557
enempää vaatiakaan - tuo blogaaja on omien asenteidensa sokaisema ja pahoin hakoteillä.
millään tavoin.
Ja siis kaveri joka uskoo että hänen mielikuvitus kaverinsa on luonut maailmankaikkeuden on sitten jollain tapaa luotettavampi tietolähde?
Tää on. Uskossaan sokeat yrittävät taluttaa näkeviä yli kuilun jota ei ole!
Jumala antoi Jeesusken menehtyä ristille, vaikka olisi voinut hänet Pelastaa
paskaa
Osuit asian ytimeen.
Vaikkei esittämäsi one liner tyyli ole periaatteessa suotava keskustelumuoto.
Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvää.
Tällä palstalla pystyy usein tiivistämään isojakin "asia"kokonaisuuksia yhteen sanaan.
Ongelma kirjoituksessasi on se, että sotket ateismiin asioita (moraalikäsitys, sanoma, maailman syntyteoria, teologia), joita siihen ei kuulu.
Toinen ongelma on se, että näet kristinuskon hyvin yksipuolisesti unohtaen kaikki puolet, jotka eivät historiaa katsellessa todellakaan kuuluneet (yksilön vapaus) kristinuskoon vaan kristinusko onkin muuttunut yhteiskunnan muuttuessa.
Kolmenneksi liität tieteeseen asioita, joita se ei väitä: sattuma, ei mikään.
Neljänneksi, kristinuskon väittämiä voidaan tutkia tieteellisesti, riippuen väittämästä.
"Mikäli Kristinuskon moraalinen sanoma yksilön vastuusta ja vapaudesta tehdä työtä yhteiskuntaamme kehittävien asioiden eteen nonseleerataan, emme varmaankaan saa parempaa uskoa arabianniemimaalta tilalle?"
En minäkään niin usko. Miksi meidän pitäisi ottaa joku usko arabianniemimaalta? Voimmehan me varsin hyvin elää ilman uskoa (uskontoa). Eivät yhteiskunnan moraalikäsitykset ole uskonnosta riippuvaisia.
Mikä mielestäsi on pielessä Marxin mainitsemassa uskonnon rinnastamisessa kansan oopiumiin? Tiedätkö, mitä Marx tuolla tarkoitti ja kuinka historia tukee hänen ajatustaan?
kirjoittaa samaa udestaan, joten tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000038587659
Näin ensinnä hyvät illan ja yön jatkot kaikille jotka jaksavat taikka viitsivät tämän lukea.
Ensinnäkään viestisi ei käsittele ateismia juurikaan yhtään vaan on oma henkilökohtainen mielipiteesi joka on värittynyt uskonnollisen dogman vaikutuksesta.
Viestisi on siis uskonnollinen käsitys siitä mikä sinun mielestäsi on ateismia ei mitä ateismi on.
Pyrinkin tässä osoittamaan ainoastaan omassa tekstissäsi tekemäsi virheelliset olettamukset jotka pääsääntöisesti näyttävät seuraavan uskonnollista kritiikkia ateismista ja perusteluja jumalan olemassaolon puolesta.
"" Perusajatuksena tälle väitteelleni esitän, että ateismin moraali.. "
Tässä on ensimmäinen olettamus joka on varsin yleistä uskonnollisten ihmisten tekemissä väitteissä ja argumenteissa.
Ateismi ei sisällä minkäänlaista moraalista, eettistä, sosiaalista, poliittista taikka muunkaanlaista ohjeistusta, säännöstöä taikka mallia jonka pohjalta ihmisen tulis toimia.
Kuten tuossa ilmaiset koko väitteesi pohja perustuu sille olettamukselle että ateismi on opillinen järjestelmä joka mallentaa oman aatteellisen ja ideologisen pohjansa ympäröivästä yhteikunnasta, pääsääntöisesti kritsinuskosta.
Tämä on kuitenkin väärässä ja tästä nimenomaisesta syystä koko väite murenee ennenkuin se on edes päässyt alkuun. Tästä huolimatta jatketaan.
"" Esim marxilainen ateismi itsessään oli moraaliltaan oman aatteensa läpitunkemaa esim. siten, että Neuvostoliitossa hyvänä ihmisenä pidettiin sellaista, joka toisti marxilaisen filosofian aatetta uskonnosta kansan oopiumina. ""
Ateismi ei sisällä mitään komponenttia, sisäistä rakennetta, joka muodostaisi jonkinlaisen perusteellisen taikka muunkaanlaisen moraalisen pohjan.
Marx oli sosioegonomi jonka tarkkailu yhteikunnan eri osian tilasta johti hänet tulokseen; mitä uskonnollisempi väestön osa on sitä huonommassa asemassa he ovat sekä egonomisesti että terveydellisesti.
Tämä pitää edelleenkin paikkansa.
Hänen virheellinen johtopäätöksensä oli että uskonnot ovat näiden yhteiskunnallisten ongelmien ainut syy ja ainoa keino parantaa tilanne on minimoida uskontojen vaikutus yhteikunnassa.
Stalin oli ateisti tosin pappis koulutuksen käynyt mutta kuitekin ateisti. Hän oli myös kommonisti ja erittäin kiinnostunut taloudellisesta kehityksestä. Samaan aikaan euroopassa vallitsi kaiken kattava lama joka vaikeutti kaikkien tilannetta.
Stalin yhdisti kommonismin ja marxismin jonka tuloksena Stalin nousi henkilöpalvonnan kohteeksi, kommonismin myötä, jonka lisäksi hän takavarikoi uskonnollisten järjestöjen haltuun kerääntyneen omaisuuden, marxin periaatteen pohjalta.
"" Tällöin ateismin perusprinsiippien tuntemus jäi monesti heikoksi yksittäiselle neuvostokansalaiselle ja pikemminkin ryhmäpaine kuin oma henkilökohtainen vakaumus sain ihmisen valitsemaan uskonnokseen ateismin. ""
Ateismilla ei ole mitään muuta kuin sen esittämä perus vastaus: Jumalaa / jumalia ei ole olemassa.
Mihin tavallinen kansa kuitenkin pakotettiin oli kommonistisen puolueen jäseniksi ja tukioiksi.
""sai ihmisen valitsemaan uskonnokseen ateismin.""
En tiedä oliko tämä tarkoituksen mukainen vai vain vahinko mutta kuitenkin.
Ateismi ei ole uskonto millään muotoa. Ateismi ei sisällä yhtenäistä kirjallista teosta, ei traditioita, kaavaa, seremonioita taikka mitään muutakaan millä määritellään jokin järjestö taikka ryhmittymä uskonnoksi.
"" Meillä länsimaissa ateistista moraalia voi kuvata sanalla yksilön vapaudet.""
Ei voi. Kuten jo aikaisemmin sanoin mitään ateismista lähtöisin olevaa moraalia ei ole olemassa.
"" Myös kristinuskon tärkeimpiä perusprinsiippejä on vapaus.""
Itseasiassa ei ole. Kristinuskossa tärkein ja perustavin ajatus on vapaus uskoa kuten kristinusko määrää. Minkäänlainen vapaus, ideologia, uskomus taikka ajatus joka ei sisälly taikka ole yhtenäinen kristillisen dogman kanssa on harhaoppista ja väärin. Toisin sanoen syntiä.
"" Yhtymäkohtia ateismilla ja kristinuskolla on myös maailman syntyteoriansa suhteen. ""
Ateismilla ja millään teistisellä aatteella ei ole mitään yhtymäkohtaa.
Tämä ei tarkoita että ateisti ei voisi olla samaa mieltä joistakin uskonnollisen kontekstin sisältämistä ohjeista taikka neuvoista, tämä tarkoittaa sitä että ateisti ei hyväksy uskontojen dogmaattista käsitystä siitä miksi nämä aatteet ja ideologiat ovat arvokkaita.
Miksi sitten ateismilla ja kristinuskolla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Kristunusko on johdettavissa seuraavasti.
Teismi->Monoteismi->Kristinusko.
Ateismi johdetaan suraavasti.
Ateismi.
Ateismi tekee mahdottomaksi olettaa että jokin jumala missään muodossa taikka missään määrin olisi olemassa. Tämä ei koske mitään yksittäistä uskontoa taikka mallia jumaluuden olemuksesta kuten mono tai polyteismi.
Ateismi ei muodosta minkään näköistä mahdollisuutta johtaa päättelyä teismiä pidemmälle.
Ennenkuin siis joku kykenee todentamaan että jokin taikka jotkin jumalat ovat olemassa keskustelu siitä mikä uskonto voisi olla oikeassa on merkityksetön.
Ja mikäli joku joskus todentaa että jokin / jotkin jumalat ovat olemassa tämä ei todista myöskään millään tavalla sitä että jokin jumala olisi luonut maailmankaikkeuden, eikä tälläinen havainto liitä tätä jumalolentoa yhteenkään uskontoon.
>> Siinä missä ateismi sanoo: ”Ei kukaan loi maailman ei mistään ilman mitään syytä”. >Ei kukaan loi maailman ei mistään ilman mitään syytä” ei mistään