Ohjaaja Kay Pollak (monille Suomessa tuntematon ennen tätä leffaa) hehkuttaa omaa paluutaan ja uusinta leffaansa maasta taivaaseen. Aihettakin, kun leffa pääsi Oscar -ehdokkaaksi. So som i himmel on ilmeisesti synnyttänyt Ruotsissa jonkinlaisen kuoromusiikkibuumin.
Elokuvan uskottavuus roikkuu Michael Nyqvistin suorituksen varassa (hän esittää kaikki miespääosat Ruotsissa nykyään). Elokuvan muut hahmot ovat niin mustavalkoisia ja ennalta arvattavia, ettei vastaavia ole suomifilmeissä nähty sitten 80 -luvun. Ruotsalaisilla tuntuu olevan vaikeuksia kirjoittaa elokuviinsa uskottavia, nykyaikaisia naisrooleja. Tässä leffassa Frida Hallgren on enkeli, joka ilmestyy loppuunpalaneelle kapellimestarille opettamaan käytännön lähimmäisenrakkautta tämän lapsuuden maisemissa. Enkelillä ei ole itsellään mitään varsinaista ammattia, selkeää suuntaa tai kunnianhimoa elämässään, niin kuin ei muillakaan elokuvan naisilla. Nappaako näin epätasapainoinen sankaripari katsojan vielä 2000 -luvullakin?
Elokuvassa esitetään niin monenlaista kuoromusiikkia joululauluista CCR:än, että katsoja jää kaipaamaan yhtenäisempää tyylilajia. Kuorolaisten patoutumien purkautuminen ja kukkaanpuhkeaminen lauluharjoituksissa on kuitenkin kuvattu hienosti.
Elokuvan uskottavuus roikkuu Michael Nyqvistin suorituksen varassa (hän esittää kaikki miespääosat Ruotsissa nykyään). Elokuvan muut hahmot ovat niin mustavalkoisia ja ennalta arvattavia, ettei vastaavia ole suomifilmeissä nähty sitten 80 -luvun. Ruotsalaisilla tuntuu olevan vaikeuksia kirjoittaa elokuviinsa uskottavia, nykyaikaisia naisrooleja. Tässä leffassa Frida Hallgren on enkeli, joka ilmestyy loppuunpalaneelle kapellimestarille opettamaan käytännön lähimmäisenrakkautta tämän lapsuuden maisemissa. Enkelillä ei ole itsellään mitään varsinaista ammattia, selkeää suuntaa tai kunnianhimoa elämässään, niin kuin ei muillakaan elokuvan naisilla. Nappaako näin epätasapainoinen sankaripari katsojan vielä 2000 -luvullakin?
Elokuvassa esitetään niin monenlaista kuoromusiikkia joululauluista CCR:än, että katsoja jää kaipaamaan yhtenäisempää tyylilajia. Kuorolaisten patoutumien purkautuminen ja kukkaanpuhkeaminen lauluharjoituksissa on kuitenkin kuvattu hienosti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmettelen suuresti, miten tämä elokuva on saanut niin valtavan suosion Ruotsissa. Minusta elokuva oli suorastaan vaivaannuttava yksiulotteisten ja kliseisten hahmojensa takia. Esimerkiksi syrjäkylästä löytyvä näennäisesti tavis, mutta kuitenkin unelmablondi, jota mies hakkaa. Ja eikö se nyt ole jo aika kulunut juttu, että pappi näyttää päällepäin hyvyyden perikuvalta, mutta on oikeasti vain tekopyhä. Sama asetelma toistuu ruotsalaisessa kertomataiteessa uudestaan ja uudestaan. Kliseisen ruotsalainen elokuva, jonka ansioksi on tosin luettava, että se on osaksi erittäin kauniisti kuvattu.