Haluaisin mielelläni tietää, millä perusteella he esim mohikaani muiden sokeiden kanssa arvelevat todistavansa, että lapset olisi kastettava uudestaan, jos he myöhemmin uskovat tai tunnustavat uskonsa. Ei nimittäin riitä, että he sanovat: “Lapset on kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on kastettava uudelleen.” Heidän on myös perusteltava väitteensä.
Sinä sanot ehkä: “Kaste on väärä.” Entä sitten, onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys, niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin. Abusus non tollit substantiam, imo confirmat substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes väärinkäyttöä.
Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.
Sinä sanot ehkä: “Kaste on väärä.” Entä sitten, onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys, niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin. Abusus non tollit substantiam, imo confirmat substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes väärinkäyttöä.
Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
* Ja miksiköhän ei ole? Siksi, koska se ei ole Jumalan pelastussuunitelmassa. Raamattu ei tunne vauvakastetta, kasteessa ei uudestisynnytä. Kasteleelle ei voi viedä ketään väkisin, ei vauvoja eikä akuisaia uskovaisa, eikä ketään siitä väliltä.
* Kaste ei ole mikään elementti, kirkossa sitä sanotaan sakramentiksi. Miksiköhän?
* Raamattu ei tunne ainuttakaan sakramenttiä, mikä se muuten ylipäätään on? Kirkon keksimä rituaalinen sana, jota Raamattu ei tunne.
* Kaste otetaan vasta sitten, kun ollaan tultu uskoon, on uudstisynnytty, sitten mennään kasteelle, ihan omassa sydämen uskossa, annetaan kastaa itsensä uskovien kasteella, upottamalla, hautaamalla, niikuin Raamattu sen ilmaisee. Se on Raamatullinen kaste, siksi vauvakastetta ei tarvita, koska siitä ei ole mitään hengellistä hyötyä, ei vauvalle itselleen, eikä kenellekkään toisellekkaan.
* On vain yksi kaste, ja se on Raamatun ilomoittama ja opettama uskovien kaste, sen Raamattu todistaa oiekaksi selvällä Sanan opetuksella. Vauva kasteesta Raamattu ei sano snaakaan, ei niin ainuttakaan sanaa sanota vauva kasteesta.
* Jos sellaista Raamatusata uskotellaan löytyvän, se on pelkkää Raamatun sanan manipulointia kirkon telogien viisastelua, ohi Raamatun opetuksen.
Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee kasteelle kutes esim. mohikaani luullen tekevänsä vaikutuksen, naisiin? Ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon, mikäli helluntailaisten usko on minkään arvoista?
Olisitko, ystävä hyvä, sitä mieltä, että tällainen ihminen hermoileva mohis pitäisi kastaa uudelleen? Hän on ottanut oikean kasteen väärin vastaan. Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee kasteen vääräksi ja että inhimillinen väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?
sekalutta juttuinesi.
Luulet siis, että kastesanat tekevät kasteesta oikean? Kaikkea sitä kuulee, eli pidät kastesanoja taikatemppuun verrattavana. Hokkus pokkus kaste ja lapsi on Jumalan lapsi, miten tuollaista voi edes tulla mieleesi?
>>>“Lapset on kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on kastettava uudelleen.” Heidän on myös perusteltava väitteensä. >>Sillä sanat on lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko on läsnä.Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.Hengellä täytetty lapsi
Kaste on merkki ihmisille ja henkivalloile siitä, kenelle ihminen kuuluu.....
Tulipa uutta lahkon kasteesta,
Jumalan sana on sinulle yhdentevää sen sanoit itse.
>>>>Kaste on merkki ihmisille ja henkivalloile siitä, kenelle ihminen kuuluu.....
Tulipa uutta lahkon kasteesta,
Jumalan sana on sinulle yhdentevää sen sanoit itse.
Raamattuun joka sanoo näin. "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu". Eli ensin usko ja sitten vasta kaste. Eikös ole yksinkertaista ja selvää Raamatun opetusta?
Mikä sinä olet erottamaan uskoa ja kastetta.
Uskolla pitää olla kohde eli vesi ja kaste yhdessä uskon kanssa uudestisynnyttää, uudistaa ja puhdistaa synneistä
Lahkokunnissa ei ole pelastusta.
Mitä Raamattu puhuu lahkoista?
lahkosta!
Apt.24:1-6
1 Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni sinne alas muutamien vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia.
2 Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syyttämään ja sanoi:
3 "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme.
4 Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan.
5 Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja NASARETILAISEN LAHKON PÄÄMIES,
6 ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni.
Ja tuon "nasaretilaisen lahkon" perustaja oli Jeesus. Minäkin kuulun Hänen perustamaansa "lahkoon".
Vain tunnustavien, yhtenäisen raamatullisen opin omaavat lutherilaiset voivat hyvällä mielellä sanoa:me kuulumme Nasaretin lahkoon paavalin kanssa.
Te lahkolaiset opetatte omia näkyjänne ja olette syyllistyneet Raamatun vääristämiseen samoin kuin muslimitkin.
>>>>Vain tunnustavien, yhtenäisen raamatullisen opin omaavat lutherilaiset voivat hyvällä mielellä sanoa:me kuulumme Nasaretin lahkoon paavalin kanssa.
Te lahkolaiset opetatte omia näkyjänne ja olette syyllistyneet Raamatun vääristämiseen samoin kuin muslimitkin.
>>>>älä eroita..Mikä sinä olet erottamaan uskoa ja kastetta.
Uskolla pitää olla kohde eli vesi ja kaste yhdessä uskon kanssa uudestisynnyttää, uudistaa ja puhdistaa synneistäLahkokunnissa ei ole pelastusta.
Mitä Raamattu puhuu lahkoista?
Kasteen lahja ja vaikutus, Piispa Eero Huovinen
Elämme luterilaisessa kirkossa sellaisen perinteen varassa, joka korostaa kasteen, nimenomaan lapsikasteen, ainutlaatuisuutta. Painotamme kasteen kertakaikkisuutta, sen täydellisyyttä ja sen lahjaluonnetta. Kasteessa annetaan kaikki se jumalallinen armo ja todellisuus, joka ihmisen hyväksi voi tulla. Kaste on paitsi kirkon ja sen jäsenyyden yhteyteen tulemista, myös sitä, että kaste synnyttää ihmisen uudelleen. Kaste tekee ihmisestä uuden ihmisen; se on uudestisyntymisen peso. Kaste yhdistää ihmisen itseensä Jumalaan.
Tässä traditiossa elävä voi - opillisen leikillisesti - kysyä isältä tai äidiltä, joko pieni vauvanne on päässyt pois »pakanuuden yöstä». Huomaan joskus kysyväni ihmiseltä, jonka tunnen vähän paremmin ja jolle rohkenen puhua hiukan vapaammin kuin piispan virassa muuten uskaltaa puhua: »Joko lapsenne on kastettu, joko hän on vapautunut pakanuuden pimeydestä Jumalan lasten iloon?» Kastamaton lapsi tulee kasteessa osalliseksi kaikesta siitä, mitä kasteessa luvataan.
Luterilaisessa perinteessä on ollut tärkeää perustella lapsikastetta lasten evankeliumilla, siis sillä raamatunkohdalla, joka ei sanatarkasti puhu kasteesta mitään, vaan yleisemmin Jeesuksen rakkaudesta lapsiin ja siitä, että lapsilla tulee olla oikeus kenenkään estämättä tulla Kristuksen luokse. »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.»
Luther käyttää lasten evankeliumia hyvin usein lapsikasteen perusteluna. Hän kiinnittää huomiota siihen, mitä evankeliumin lupaus taivasten valtakunnasta tarkoittaa. Mikä on se taivasten valtakunta, jonka piiriin lapset tulevat? Luther ajattelee, että tämän valtakunnan piiriin tuleminen ei ole vain kirkon ja sen uskon piiriin tulemista, niin kuin keskiaikainen katolinen kirkko opetti.
Tullessaan taivasten valtakuntaan lapsi tulee taivaan valtakunnan kaikkien lahjojen piiriin. Kun lapsi tulee taivasten valtakuntaan, hän ei tule mihinkään esipihaan eikä porstuaan, vaan hän tulee sisään itse huoneeseen, juhlasaliin tai peräkamariin, siihen osaan taloa, jossa kaikki pyhät ja autuaat ovat. Lutherille tämä oli tärkeää. Silloin kun pieni lapsi kastetaan, hän tulee osalliseksi kaikesta jumalallisesta samalla tavalla kuin aikuisetkin.
Luther päätteli näin: Koska Jumalan valtakunta perustuu Jumalan sanan kuulemiseen, myös lapset, kun he kohtaavat kasteen veden ja lupauksen, kuulevat kaiken sen minkä aikuisetkin myöhemmin kuulevat omalla tavallaan.
Luther korosti lapsikastetta niin voimakkaasti, että hänen mukaansa pienet lapset saavat kasteessa oman uskon. Luther oli fiksu mies, toisin kuin kirkkohistoria on meille koulussa opettanut, älykäs ja huumorintajuinen tyyppi, eikä hän puhunut tyhmyyksiä. Luther ei ajatellut niin, että lapsen korvakalusto kykenisi ymmärtämään kieliopillisia ilmauksia tai erottamaan verbit ja substantiivit ja kuulemaan samalla tavalla kuin aikuinen. Ei lapsi kuule, puhuuko pappi kovalla vai matalalla äänellä. Lapsen kuulo on toisenlainen kuin aikuisen. Luther ei argumentoi anatomisesti eikä edes kysy, minkälainen lapsen kuulo on. Hän sanoo vain, että lapset kuulevat omalla tavallaan.
Koko peruste sille, että lapset kuulevat kasteessa Jumalan lupaukset ja tämän kuulemisen kautta saavat oman uskon, ei nojaa lainkaan siihen, millaisia antropologisia edellytyksiä, millaisia ihmisen rakenteeseen sisältyviä kykyjä tai edellytyksiä lapsella on. Luther ei lainkaan mieti sitä, onko lapsella mahdollisuuksia, taitoja, kykyjä, onko hän niin kehittynyt, että hän voisi kuulla, onko hän niin tiedostava, onko hän niin älykäs, nokkela tai vastaanottokykyinen, että usko olisi mahdollinen.
Luther ajattelee yksinkertaisesti niin, että kun Jumalan sana kerran lausutaan, kun Kristuksen lupauksen sana sanotaan, tämä sana itsessään on luova. Sana luo sen mitä se lupaa. Tämän luovan sanan vaikutuksesta kaste lahjoittaa kaiken sen, mitä se lahjoittaa, täysin riippumatta siitä millaiset inhimilliset edellytykset sanan vastaanottajalla on.
Luther vertaa kasteen yhteydessä lausuttua sanaa siihen sanaan, jolla Jumala loi maailman. Jumalan luomissana on luonteeltaan sanaa, joka luo tyhjästä. Kun Jumala loi maailman, hän aloitti luomisen tyhjästä. Ei ollut mitään silloin, kun Jumala loi.
Kaikki mikä syntyi, syntyi siitä, että Jumala käytti sanaansa.
Se, mihin Jumalan sana kohdistui, oli ei-mitään. »Maa oli autio ja tyhjä ja Jumalan henki liikkui vetten yllä ja Jumala sanoi» - tästä luominen aikaa. Jumalan luovasta sanasta kaikki saa alkunsa. Myös kasteessa lausuttu sana on luova sana, joka luo sen, mitä se ilmoittaa.
Toinen esimerkki, jota Luther usein käyttää, on Uuden testamentin puolelta, nimittäin kuolleen Lasaruksen kutsuminen ulos haudasta. Lasarus oli neljättä päivää haudassa ja - Johanneksen mukaan - »haisi». Oli siis kyse jo mätänevästä ruumiista. Olennaista ei ole, millainen biologinen prosessi oli meneillään. Kyse oli kuolleesta. Kun siis Jeesus huusi Lasarukselle, hän huusi miehelle, joka oli kuollut ja joka jo mätäni. Miksi maailman Vapahtaja, Jeesus Nasaretilainen, puhui kuolleen korville? Lasarushan ei voinut kuulla mitään, ja kuitenkin Jeesus huusi hänelle - ja loi tyhjästä.
On muitakin esimerkkejä, joita Luther käyttää kuvatakseen, millainen on sen sanan voima ja vaikutus, joka kasteessa pienelle lapselle lausutaan. Samalla tavalla kuin Lasarus kuuli, vaikka ei kuullutkaan, samalla tavalla pieni lapsi kuulee, vaikka ei kuulekaan niin kuin aikuinen kuulee.
Jumalan luomistyöt ovat uskomattomia asioita, järjellä käsittämättömiä. Mutta usko kerta kaikkiaan on tällaista. Jumala kerta kaikkiaan on sellainen, joka on käsittämätön.
Kaiken sanomani tarkoituksena on sen ilmaiseminen, että kasteessa saadaan kaikki Jumalan armo, hyvyys, Jumalan valtakunta, jopa iankaikkisuuteen asti.
Nyt voitaisiin tietysti sanoa, että tässä on kaikki mitä kasteesta pitää sanoa. Voimme panna lapun luukulle ja elää kastettuina ja luottaa siihen, että autuutemme on selvä.
Kastetta kuitenkin seuraa ja tulee seurata opetus, muodossa tai toisessa. Kaste ei ole vain hetkellinen piste ihmisen elämänvaiheissa, vaan sen vaikutus ulottuu ihmisen koko elämään. Sana opetus voitaisiin hyvin korvata muilla kastehetken jälkeistä elämää kuvaavilla sanoilla. Kasteen jälkeen seuraa parannus, kasteen jälkeen seuraa kristillinen elämä, kasteen jälkeen seuraa kilvoitus. Kaikki nämä ovat ilmauksia, jotka selittävät sitä, mitä kastetulle ihmiselle tapahtuu kasteen jälkeen.
Kysymys ei ole mistään toisesta todellisuudesta, joka luotaisiin ulkopuolelta kasteen päälle. Kasteessa ja parannuksessa ei ole kysymys kaksikerroksisesta kakusta. Kunnon täytekakkuun tehdään ensin pohja, joka pitää kastella hyvin. Väliin pannaan banaania, mansikkaa, kermaa tai jotain muuta herkullista. Sitten tulee toinen kerros, joka sekin täytyy kastella hyvin. Kunnon täytekakku on aina kaksi- tai kolmikerroksinen.
Kaste ja sen jälkeen seuraava opetus ei ole kaksikerroksinen kakku, jossa olisi ensin kaste ja sitten toinen kerros, joka olisi irrallinen ensimmäisestä. On kyse siitä, millä tavalla yksi ja sama kaste vaikuttaa ihmisen myöhemmässä elämässä, millainen käytevoima kasteella on ihmisen elämässä. Voidaanko siis kasteen vaikutusta tuhota tai estää tai voidaanko kasteen vaikutusta edistää?
Kristillisessä perinteessä on aina vähän varottu sitä, että ihminen voisi jotenkin edistää armon vaikutusta. Mutta Luther ajatteli vähän monimutkaisemmin. Yhtäältä kaste antaa kaiken, eikä ihminen pysty tähän omilla taidoillaan millään tavalla vaikuttamaan. Mutta toisaalta se lahja, jonka ihminen on kasteessa saanut, aikaa vähitellen vaikuttaa hänen elämässään - kuin hiiva. Lutherin mielessä on vanha Raamatun ajatus hapatuksesta. Kristuksen läsnäolo kastetussa alkaa ikään kuin muhia, ikään kuin hiivan tavoin käydä ihmisessä.
Kristus on sillä tavalla läsnä, että hän alkaa elää ihmisessä ja alkaa vähitellen yhä enemmän ottaa ihmistä valtaansa. Sen vuoksi kasteen jälkeisessä parannuksessa, kilvoituksessa, opetuksessa ja kristillisessä elämässä ei ole kysymys mistään inhimillisestä lisäyksestä, joka ympättäisiin kasteeseen. Kysymys on siitä, että jo kasteessa läsnä ollut Kristus alkaa vaikuttaa meissä.
Tähän hapatuksen ajatukseen sisältyy se paradoksi, se sisäinen jännite, jonka keskellä jokainen kristitty ihminen elää. Yhtäältä ihminen on kasteessa saanut kaiken ja on täydellinen Jumalan silmien edessä. Toisaalta hän koko ajan kulkee eteenpäin kohti iankaikkista, vielä saavuttamatonta täydellisyyttä. Hän on yhtäältä täydellisesti vanhurskas ja toisaalta hän kuitenkin vasta tavoittelee sitä elämänsä päämäärää, joka on iankaikkinen autuus ja täydellisyys. Tätä jännitettä ei koskaan voida selittää pois, vaan se vallitsee aina ihmisen elämää. Yhtäältä olen saanut kaikki syntini anteeksi, mutta toisaalta minun pitää joka aamu aloittaa: »Herra armahda!»
Jos tämä kristityn elämään kuuluva jännite puretaan, unohdetaan jännitteen jälkipuolisko ja sanotaan, että minä kerta kaikkiaan ja lopullisesti olen autuas Jumalan lapsi, silloin turmellaan kasteen ja sitä seuraavan kilvoituksen välinen aito suhde.
Jos taas sanon, että kaikki riippuu minun parannuksenteostani, silloin unohdan sen, mikä on elämäni ja uskoni perusta, nimittäin kasteessa saatu Jumalan armo. Jos unohdan kasteen, silloin kaikki muuttuu ansiouskonnollisuudeksi. Silloin pitää koko ajan stressata itseään, ponnistella ja pinnistellä hampaat irvessä. Kaste ja usko, kaste ja parannus, kaste ja opetus kuuluvat siis olennaisesti yhteen.
Yhtäältä olemme saanet kasteessa kaiken, toisaalta meidän on pantava kaste joka päivä täytäntöön. Kun tätä taustaa vasten ajattelemme, mitä kilvoitus, opetus ja kristillinen elämä tarkoittavat, silloin ymmärrämme, että niissä on kyse kasteen jokapäiväisestä toteuttamisessa.
Kaste on kertakaikkinen, sitä ei uudisteta. Tässä suhteessa luterilainen kirkkomme on samoilla linjoilla kuin kaikki suuret kirkot, katolinen, ortodoksinen, anglikaaninen ja useimmat reformoidut kirkot. Mikään näistä kirkoista ei hyväksy sitä, että Jumalan teko, joka lapselle on kasteessa annettu, pitäisi toistaa. Viime kädessä on kysymys siitä, että luotamme Jumalan armoon, joka on kertakaikkinen. Samalla tavalla kuin Kristuksen ristinkuolemaakaan ei toisteta, samalla tavalla ei kastettakaan toisteta. Sen vuoksi uudelleen kastaminen torjutaan.
Sen sijaan voidaan sanoa, että luterilaiselle kirkolle on ominaista se, että me uskomme joka päivä uudelleen. Uudesti kastamisen sijaan me asetamme uudesti uskomisen. Tässä uudesti uskomisessa riittää ihmiselle jatkuvasti tekemistä.
>>>>Lapsikasteesta...E.Huovinen
Ja kastettu Kasteen lahja ja vaikutus, Piispa Eero Huovinen
ei ole oikea, koska siinä lukee "joka kastetaan ja uskoo" :(