Tätä saatanan samaa paskaa joka suhteessa. Aina tämä helvetin perseitten riittämättömyyden tunne. Minkä takia mikään ei voi koskaan sujua. Miksi pitää aina olla niin vitun onneton.
Se että on jatkuvasti joko ihan pilvissä tai helvetin porteilla, raastaa tän mun vereslihalla olevan sydämeni kappaleiksi. Maanisdepressiivisyyden perikuva. Perkele.
Ja mikä siinäkin on, ettei koskaan voi uskoa sitä, että kukaan oikeasti – siis aikuisten oikeasti – vois rakastaa minua. Aina sitä epäilee. Jos ei huomioida tarpeeksi, niin siitä on sitten ihan varma. Ihan sama onko alle kakskymppinen vai yli kolmekymppinen. Samaa paskaa se on kuitenkin.
Elämä on perseestä. Ja rakkaus on yhtä helvettiä.
Se että on jatkuvasti joko ihan pilvissä tai helvetin porteilla, raastaa tän mun vereslihalla olevan sydämeni kappaleiksi. Maanisdepressiivisyyden perikuva. Perkele.
Ja mikä siinäkin on, ettei koskaan voi uskoa sitä, että kukaan oikeasti – siis aikuisten oikeasti – vois rakastaa minua. Aina sitä epäilee. Jos ei huomioida tarpeeksi, niin siitä on sitten ihan varma. Ihan sama onko alle kakskymppinen vai yli kolmekymppinen. Samaa paskaa se on kuitenkin.
Elämä on perseestä. Ja rakkaus on yhtä helvettiä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Rakkaus saapuu kun olet siihen valmis ja valmis ottamaan sen vastaan kaikin tavoin. Ehkä sun pitää oivaltaa sitä ennen itsestäsi jotakin.. :)
Elämän tarkoitus ei ole päämäärä vaan matkalla oleminen.
Kyllä sinä onnesi saat, odotas vaan :)
Ehkä tämä mun kärsiminen johtuukin mun rakkauden kohteesta. Ne on vääriä..? Ei kai ole normaalia, että rakkaudessa kärsii näin helvetisti?
...sama täällä, hukkasin hyvän alun ja ainoastaan sen takia, kun en uskaltanut luottaa...nyt kaduttaa ja v*****aa
Elä tässä nyt sitten, kun unissakin pyörii mielessä:(
Ei mikään tuota niin paljon kipua kuin rakastaminen, mutta se on silti sen arvoista.
Jokainen tiellesi osuva ihminen tulee siihen tarkoituksella ja on siinä juuri sen ajan kuin on tarkoitus.
Älä syytä itseäsi, älä toista, opi siitä mitä tapahtuu ja älä toista samaa uudelleen.
ja kovasti,kun en minäkään luottanut.nyt vain pyörii ja mielessä yksi ja sama mies.tai oikeestaan on pyörinyt siitä saakka kun ekan kerran viestiteltiin siis jo helmikuun alusta saakka.siinä oltiin niin tiiviisti yhdessä vaikka ei nähtykään jokapäivä, mutta henkisesti ja nyt on kivut kovat kun suhde katsesi siihen luottamus pulaan, pöljä kun olin.olisin vaan uskonut ja luottanut ,nyt sit kärsin lopunikääni...
mitä hän sai?
tuli juuri sama mieleeni;kaikki puhuivat vain itsestään.Ehkä sen toisen ei ole niin väliä.
että pääsit paskasta eroon jos ei siihen edes
luottaa voinut.
...ei ole tärkeää. Tärkeää on itse rakastaa. Voiko toisten rakkautta ottaa vastaan tai uskoa, jos ei itse kykene rakastamaan?
Jotta voi saada, pitää pystyä antamaan.
Ihmiset rakastavat kyllä eniten itseään, toinen ihminen tulee hyvänä kakkosena (yleensä). Lapsiaan rakastaa usein enemmän kuin itseään.
Amerikkalaistutkimuksessa saatiin tulos, jossa suuri osa naisista luopuisi ennemmin puolisostaan kuin telkkaristaan, joten ehkäpä telkkari on osalle rakkaampi kuin puoliso?
On hyvin vaarallista rakastaa toista ihmistä enemmän kuin itseään, sellainen rakkaus on jo riippuvuutta?
Ihminen on kieltämättä onnellisimmillaan silloin, kun rintaa ei raasta elämää suurempi rakkaus. Karseaa sanoa näin, mutta niin se vaan on.
...että negatiivisuus lähtee ihmisestä itsestään ja johtuu huonoista kokemuksia, usein lapsuudessa. Kun näkee ja kokee kaiken kielteisenä, ikäänkuin katsoo maailmaa aina "miinuslasien" takaa. Asenne on sisäänrakennettu.
Oletko kasvanut epävarmassa ilmapiirissä? Sellaisessa missä vanhemmilta saadut viestit ovat olleet ristiriitaisia ja sinua ei ole tarpeeksi tuettu? Joskus olet tuntenut olevasi rakastettu, mutta usein et.
Voisitko harkita hakevasi keskusteluapua? Se auttaisi alkuun ja sen jälkeen on helpompi itse työstää asioita eteenpäin.
Polku rakkauteen (Deepak Chopran kirjoittama), jossa on hyviä ohjeita sydämen paranemiseen. Jos siitä olisi jotain apua. Hän korostaa, miten itsensä hyväksyminen ja maailmankaikkeuden löytäminen itsestä on edellytys oikean rakkauden saamiselle. Se on aika hyvä kirja.
olen samoilla ajatuksilla.. :)
Kyllä useimmat tiedostavat nuo mainitsemasi syyt, mutta sitä mikä on sisäänrakennettu ei voi muuttaa!
Asioiden vatvominen aiheuttaa vain lisää ahdistusta.
Eipäs ole sisäänrakennettua ihmisessä jota ei pystyis muuttamaan.. Se on susta itsestäs kiinni.
Jos haluat elää elämääni noin kun nyt elät, älä vaivaudukaan miettimään mitään.
Ei ole kasvua ilman kipua.
Ainahan kaikki voi olla jonkun toisen syytä.