KESKIVIIKKONA 15. LOKAKUUTA 2008
Jyrki Yrttiaho
Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko
Jyrki Yrttiaho /vas (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Hallitus lähtee
siitä, että Suomen innovaatiotoiminnan kehittäminen edellyttää uutta
laaja-alaista, julkisin toimenpitein tuettua innovaatiopolitiikkaa.
Tässä ajattelussa tunnustetaan aivan oikein se, että markkinoiden oma,
säätelemätön toiminta ja yksittäisten yritysten omat ratkaisut eivät riitä
varmistamaan suomalaisten tulevaisuutta. Tarvitaan valtion vahvaa
osallistumista, ohjausta ja myös julkisen rahoituksen tutkimus- ja
tuotekehityspanosten vaikutusten kriittistä arviointia.
Selonteko alkaa innovaation määrittelyllä. Innovaatiolla tarkoitetaan
hyödynnettyä, osaamislähtöistä kilpailuetua. Sitä syntyy muun muassa
tieteellisestä tutkimuksesta, teknologiasta, liiketoimintamalleista,
palveluratkaisuista, muotoilusta, brändeistä tai tavoista organisoida työtä ja
tuotantoa. Tyypillisesti innovaatio syntyy useiden erityyppisten osaamisten
yhdistelmänä.
Selonteko tarkastelee innovaatiotoimintaa sangen yksiulotteisesti, vain
hyödynnettynä kilpailuetuna. Kuitenkin innovaatiotoiminta ja -politiikka
tapahtuu keskellä taloudellisten ja poliittisten intressien, etujen
taistelukenttää. Lähes jokainen innovaatio merkitsee toteutuessaan myös
talouden ja yhteiskunnan jonkin asteista rakennemuutosta. Rakennemuutoksessa
syntyy aina jotakin uutta, mutta myös häviää. Toisille se merkitsee uutta
lisääntyvää hyvää, kasvavia voittoja, uusia markkinoita, toisille työpaikkojen
menetyksiä, sopeutumista, toimeentulovaikeuksia, vastuuta innovaation ja
rakennemuutoksen kielteisistä seurauksista.
Meillä on parhaillaan käsillä maailmanlaajuinen finanssikriisi. Sen juuret ovat
finanssialan innovaatioissa, monien uusien finanssituotteiden markkinoille
tulossa. Muun muassa uuden tyyppisten asuntoluottojen ansiosta USA:ssa on 10
miljoonaa toivottomasti velkaantunutta kotitaloutta. Joka viikko häädön
kodistaan saa 10 000 perhettä. Heitä ei auteta, mutta sen sijaan valtioiden
yhteisvoimin pelastetaan kyseenalaisilla "innovaatiotuotteilla" keinotelleet
suursijoittajat.
Kunpa ohjauksen ja sääntelyn tarve olisi ymmärretty myös silloin, kun pankit ja
sijoittajat toivat markkinoille omat rahoitusinstrumentti-innovaationsa sillä
seurauksella, että maailmanlaajuiset rahoitusmarkkinat uhkaavat romahtaa ja
suistaa tuhoon yritykset ja kotitaloudet. Niinpä niin, meilläkin valvontaa
tehostettiin vasta pankkikriisin jälkeen, vasta sitten kun monisatatuhantinen
joukko työteliäitä ihmisiä tuomittiin vuosiksi työttömyyteen. Suomi suojeli
pankkeja, vaikka niiden toiminta oli tuomittavaa, mutta ei suojellut
kansalaisiaan, vaan pani heidät kaiken maksajiksi.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tunnistanut innovaatioympäristön muutoksen
ajureiksi maailmanlaajuistumisen, kestävän kehityksen, uudet teknologiat ja
väestön ikääntymisen.
Sen sijaan mistään kohtaa selontekoa en löydä yhteiskunnan koheesion tai
kiinteyden käsittelyä. Väestön ikääntyminen on kyllä tuossa muutosajurien
luettelossa, mutta missä on koulunsa keskeyttävä nuori tai työpaikkansa
menettävä ihminen? Missä ovat ne puoli miljoonaa suomalaista, jotka sairauksien,
työkyvyttömyyden tai ennenaikaisen kuoleman takia ovat tilastoissa menetettyjä
henkilötyövuosia? Työterveyslaitoksen erinomainen seurantatutkimus julkiselta
sektorilta kertoo karulla tavalla henkilöstövähennysten terveysvaikutuksista:
työpaikkansa menettäneiden sydänkuoleman riski on kaksinkertainen,
sairastumisriski niin ikään, työkyvyttömyys, psyykenlääkkeiden käyttö jne.
Kiireesti tulisi käynnistää vastaava tutkimushanke myös yksityisen sektorin
saneerauspäätöksien, tehtaiden alasajojen inhimillisistä seurauksista, eikä
vain tutkimushanke. Tarvitaan toimintamalli, joka tukee työpaikkansa
menettävien työyhteisökontaktien säilymistä ja vertaistuki- ja
itseapuverkostojen syntymistä. Ne ovat välttämättömiä työpaikkansa
menettäneiden jaksamisen, uudelleen kouluttautumisen ja työllistymisen kannalta.
Voin kertoa tällaisesta toiminnasta myönteisen esimerkin. Wärtsilän
lakkauttaman Turun tehtaan irtisanotut ovat jo yli kolmen vuoden ajan pitäneet
viikoittain yhteyttä oman tukiverkostonsa puitteissa, etsineet työtä,
hankkineet koulutusta, pitäneet toisistaan huolta ja ajaneet yhteisiä etujaan.
Kaiken tämän ohella Suomessa tarvitaan tietenkin irtisanovien yritysten
vastuunottoa, tuntuvaa taloudellista tukea työntekijöille erorahan ja
tukipakettien muodossa.
Suomi tarvitsee ihmisen mittaisia innovaatioita, ei vain kaupallisesti ja
taloudellisesti mitattavaa kilpailuetua.
Tietenkin on täyttä asiaa selonteon toteamus työelämän laadusta kriittisenä
menestystekijänä, mutta tästäkin puuttuvat toteuttajat ja toteutustapa.
Innovaatiopolitiikan tavoitteeksi mainitaan hyvinvointiyhteiskunnan
ylläpitäminen, mutta todellisuudessa selonteko nojaa kliseisiin käsityksiin
julkisen sektorin tehottomuudesta. Kirjaukset ovat uusliberalistisia. Pysyvä
muutos julkisella sektorilla halutaan tehdä ylhäältä päin konserniohjauksen
keinoin. Epäilemättä tulosohjauksen myötä kuvaan astuvat
tilaaja-tuottaja-roolileikki, kilpailuttaminen, ulkoistaminen, yhtiöittäminen
ja yksityistäminen.
On varmasti perää siinä ajatuksessa, että kansantalouden tuottavuuden ja
kilpailukyvyn parantaminen edellyttävät innovaatiopolitiikan tehostamista ja
laaja-alaistamista. Selonteko pitäytyy kuitenkin strategisen huippuosaamisen
keskittymän omaksumassa, suuryritysten muodostamien klustereiden tukemisessa.
Metsäklusterin toiminnasta tiedämme, että sen päähuoli ei ole suomalaisen puun
käytön lisääminen, vaikka tavoitteeksi se tietenkin on kirjattu. Metsäklusteria
tuetaan massiivisesti, mutta sitä ei kiinnosta, missä uudet tuotteet
valmistetaan, mitä sijoittuu Suomeen. Aivan sama koskee kaikkia keskeisiä
klustereita. Niitä ohjaavat suuryritysten edut, eivät kansalliset ja
alueelliset tarpeet. Sen takia valtion myöntämiin tutkimus- ja
tuotekehitystukiin on asetettava myös selkeitä, nykyistä tiukempia ehtoja.
Mutta missä ovat pienet toimijat, missä ovat lainoitukset ja takaukset
keskisuurille ja pienille yrityksille? Vakavaraisuussäädökset ovat muutenkin
käytännössä pk-yrityksillä ja tavallisilla luoton hakijoilla suuria yrityksiä
tiukemmat. On vakavasti otettava vaara, että innovaatiopolitiikalle käy samoin
kuin ylimainostetulle tietoyhteiskuntapolitiikalle. Valtio näkee vain muutaman
suuren yrityksen ja laiminlyö tuhannet ja kymmenettuhannet pk-yritykset ja
yksityiset toimijat.
Valmisteilla oleva yliopistolaki näyttää kytkevän yliopistot kansallisen
innovaatiostrategian ja vastaavien politiikkaohjelmien kautta eräänlaisiksi
tiedepalveluiden "tuottajiksi". Ne vastaisivat kulloiseenkin poliittisesti
määräytyvään "kysyntään". Yritysten ja kilpailun tarpeet välittyvät
valtiollisen tulosohjauksen ja yritysrahan kautta yliopistoihin ja niiden
tutkimussuuntiin. Tulosohjausta tehostetaan hallinnonuudistuksella, joka
toteutuessaan mahdollistaa ulkopuolisten tahojen määräysvallan yliopistoissa.
Me vasemmistoliitossa korostamme yliopiston perustehtävää sivistysyliopistona,
ei bisnesyliopistona, uuden tiedon tuottajina ja etsijöinä, opetuksen sisällön
tieteellisen pohjan varmistajina sekä opettajien tieteellisen pätevyyden ja
tutkijakoulutuksen tuottajina. Akateemisen opetuksen tehtävä on tiedepohjaisen
kriittisen ajattelun kehittäminen, akateemisen sivistyksen kasvattaminen ja
akateemiseen ammattiin valmistaminen.
Yliopiston toiminta vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä
tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee
ymmärtää laaja-alaisesti ja koko yhteiskuntaa koskevana. Selonteko ei tue
yliopistojen itsenäisyyttä, vaan alisteisuutta, mutta se kai on
innovaatiopolitiikan uudistamisen tarkoituskin.
Lopuksi valtioneuvoston kehittämislinjauksiin muutama huomautus.
Osaamisperustan vahvistamisen kohdalla sanotaan kehitettävän
koulutusjärjestelmää, mutta selonteko ei mainitse mitään resursseista. Niitä ei
arvioida. Niitä ei siis luvata lisätä tai kohdentaa uudella tavalla.
Ja vielä: Mitä tuloksia saadaan sillä, että tavoitellaan valtionhallinnon
konserniohjauksen uudistamista systeemisten uudistusten edelläkävijäksi
maailmassa? Uudet systeemiset innovaatiot näyttävät sekoittavan monin osin
valtionhallintoa jo nyt. Työvoimapalveluja hämmentää yhtä aika työ- ja
elinkeinokeskus- ja toimistouudistus, aluehallintouudistus ja valtion
tuottavuusohjelma. Mikä on hallinnon palvelukyky nyt, kun työttömyys on
kääntynyt nousuun?
Arvoisa herra puhemies! Innovaatiot ovat talouden ja koko yhteiskunnan
kehitykselle tärkeitä, mutta tästä selonteosta puuttuvat sosiaaliset
innovaatiot. Tässä mielessä se on yksisuuntainen ja sosiaalisesti sokea.
Yhteiskuntaa tarvitaan vain tukemaan osaamislähtöistä kilpailuetua. Se on
uusliberalismin uskontunnustus.
KESKIVIIKKONA 15. LOKAKUUTA 2008 kello 15.01
Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko
Jyrki Yrttiaho /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri
Pekkariselle: En todellakaan arvostellut näiden klustereiden maailmanlaajuista
verkottumista ja tutkimuksen ja tuotekehityspanoksen taloudellista
kansainvälistä hyödyntämistä. Mutta kyllä suomalaista yhteiskuntaa kiinnostaa
se, jääkö metsäteollisuuden tuotekehityksen tuloksena tuotantoa ja työtä
Suomeen. Kyllä EU-maista monet pitävät tiukkaan huolen siitä, että näille
yrityksille asetetaan myöskin sitoumuksia ja vaatimuksia.
Minua huolestuttaa myös meriteollisuusklusterin tilanne. Telakathan, me
tiedämme, ovat jo korealaisten käsissä. Kaksi keskeistä suunnitteluyritystä
tekee parhaillaan töitä Kaukoidässä. Siinä on kysymys kuitenkin 21 000
työpaikasta, joten kyllä näitä täytyy miettiä todella myöskin muun kuin
sananhelinän näkökulmasta.
TORSTAINA 9. LOKAKUUTA 2008 kello 16.01
Hallituksen esitys laeiksi työsopimuslain 1, 2 ja 13 luvun, tilaajan
selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä
annetun lain 4 ja 6 §:n sekä työturvallisuuslain 3 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Jyrki Yrttiaho /vas: Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen
perusteluissa ja myöskin tässä mietinnössä on mielestäni väärä perusolettamus,
se, että työvoiman vuokraamiseen ei tarvittaisi rajoituksia. Tämän tyyppisiä
puheenvuoroja tässä on sieltä oikealta kuultu. Mutta todellisuudessa meillä
kuitenkin tällä hetkellä vuokratyötä käytetään pääsääntöisesti epäterveessä
merkityksessä. Minun mielestäni on epätervettä vuokratyövoiman käyttöä se, että
esimerkiksi Nokia Salossa käyttää lähes jatkuvasti 500-700:aa vuokratyöntekijää.
Ei kylläkään työllistä yhdenjaksoisesti kaikkia, mutta pääosan. Miksi Nokia ei
palkkaa suoraan heitä palvelukseensa? Miksi Nokia teki niin, että lopetti noin
400 määräaikaisen työntekijän työsopimukset ja otti heidät palvelukseensa
vuokrafirman kautta?
Sama epäterve tilanne on telakoilla. Meillä on 5 000 ulkomaista
vuokratyöntekijää. Ei heitä palkata määräaikaiseen työsuhteeseen, eivätkä he
ole myöskään vuokrafirmoissa pitkissä työsuhteissa. Heitä kierrätetään
muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Aina miehitys vaihtuu, ja se on
johtanut valtaviin laatuongelmiin ja aikatauluongelmiin telakoilla,
puhumattakaan siitä, että siellä rikotaan röyhkeästi ja härskisti
työehtosopimuksen minimiä ja siellä harmaa talous saa rehottaa. Tämä on ihan
selkeä poliittinen valinta, ja tälle tilanteelle hallitus eikä kukaan tässä
maassa halua todella tehdä mitään.
Jyrki Yrttiaho
Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko
Jyrki Yrttiaho /vas (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Hallitus lähtee
siitä, että Suomen innovaatiotoiminnan kehittäminen edellyttää uutta
laaja-alaista, julkisin toimenpitein tuettua innovaatiopolitiikkaa.
Tässä ajattelussa tunnustetaan aivan oikein se, että markkinoiden oma,
säätelemätön toiminta ja yksittäisten yritysten omat ratkaisut eivät riitä
varmistamaan suomalaisten tulevaisuutta. Tarvitaan valtion vahvaa
osallistumista, ohjausta ja myös julkisen rahoituksen tutkimus- ja
tuotekehityspanosten vaikutusten kriittistä arviointia.
Selonteko alkaa innovaation määrittelyllä. Innovaatiolla tarkoitetaan
hyödynnettyä, osaamislähtöistä kilpailuetua. Sitä syntyy muun muassa
tieteellisestä tutkimuksesta, teknologiasta, liiketoimintamalleista,
palveluratkaisuista, muotoilusta, brändeistä tai tavoista organisoida työtä ja
tuotantoa. Tyypillisesti innovaatio syntyy useiden erityyppisten osaamisten
yhdistelmänä.
Selonteko tarkastelee innovaatiotoimintaa sangen yksiulotteisesti, vain
hyödynnettynä kilpailuetuna. Kuitenkin innovaatiotoiminta ja -politiikka
tapahtuu keskellä taloudellisten ja poliittisten intressien, etujen
taistelukenttää. Lähes jokainen innovaatio merkitsee toteutuessaan myös
talouden ja yhteiskunnan jonkin asteista rakennemuutosta. Rakennemuutoksessa
syntyy aina jotakin uutta, mutta myös häviää. Toisille se merkitsee uutta
lisääntyvää hyvää, kasvavia voittoja, uusia markkinoita, toisille työpaikkojen
menetyksiä, sopeutumista, toimeentulovaikeuksia, vastuuta innovaation ja
rakennemuutoksen kielteisistä seurauksista.
Meillä on parhaillaan käsillä maailmanlaajuinen finanssikriisi. Sen juuret ovat
finanssialan innovaatioissa, monien uusien finanssituotteiden markkinoille
tulossa. Muun muassa uuden tyyppisten asuntoluottojen ansiosta USA:ssa on 10
miljoonaa toivottomasti velkaantunutta kotitaloutta. Joka viikko häädön
kodistaan saa 10 000 perhettä. Heitä ei auteta, mutta sen sijaan valtioiden
yhteisvoimin pelastetaan kyseenalaisilla "innovaatiotuotteilla" keinotelleet
suursijoittajat.
Kunpa ohjauksen ja sääntelyn tarve olisi ymmärretty myös silloin, kun pankit ja
sijoittajat toivat markkinoille omat rahoitusinstrumentti-innovaationsa sillä
seurauksella, että maailmanlaajuiset rahoitusmarkkinat uhkaavat romahtaa ja
suistaa tuhoon yritykset ja kotitaloudet. Niinpä niin, meilläkin valvontaa
tehostettiin vasta pankkikriisin jälkeen, vasta sitten kun monisatatuhantinen
joukko työteliäitä ihmisiä tuomittiin vuosiksi työttömyyteen. Suomi suojeli
pankkeja, vaikka niiden toiminta oli tuomittavaa, mutta ei suojellut
kansalaisiaan, vaan pani heidät kaiken maksajiksi.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tunnistanut innovaatioympäristön muutoksen
ajureiksi maailmanlaajuistumisen, kestävän kehityksen, uudet teknologiat ja
väestön ikääntymisen.
Sen sijaan mistään kohtaa selontekoa en löydä yhteiskunnan koheesion tai
kiinteyden käsittelyä. Väestön ikääntyminen on kyllä tuossa muutosajurien
luettelossa, mutta missä on koulunsa keskeyttävä nuori tai työpaikkansa
menettävä ihminen? Missä ovat ne puoli miljoonaa suomalaista, jotka sairauksien,
työkyvyttömyyden tai ennenaikaisen kuoleman takia ovat tilastoissa menetettyjä
henkilötyövuosia? Työterveyslaitoksen erinomainen seurantatutkimus julkiselta
sektorilta kertoo karulla tavalla henkilöstövähennysten terveysvaikutuksista:
työpaikkansa menettäneiden sydänkuoleman riski on kaksinkertainen,
sairastumisriski niin ikään, työkyvyttömyys, psyykenlääkkeiden käyttö jne.
Kiireesti tulisi käynnistää vastaava tutkimushanke myös yksityisen sektorin
saneerauspäätöksien, tehtaiden alasajojen inhimillisistä seurauksista, eikä
vain tutkimushanke. Tarvitaan toimintamalli, joka tukee työpaikkansa
menettävien työyhteisökontaktien säilymistä ja vertaistuki- ja
itseapuverkostojen syntymistä. Ne ovat välttämättömiä työpaikkansa
menettäneiden jaksamisen, uudelleen kouluttautumisen ja työllistymisen kannalta.
Voin kertoa tällaisesta toiminnasta myönteisen esimerkin. Wärtsilän
lakkauttaman Turun tehtaan irtisanotut ovat jo yli kolmen vuoden ajan pitäneet
viikoittain yhteyttä oman tukiverkostonsa puitteissa, etsineet työtä,
hankkineet koulutusta, pitäneet toisistaan huolta ja ajaneet yhteisiä etujaan.
Kaiken tämän ohella Suomessa tarvitaan tietenkin irtisanovien yritysten
vastuunottoa, tuntuvaa taloudellista tukea työntekijöille erorahan ja
tukipakettien muodossa.
Suomi tarvitsee ihmisen mittaisia innovaatioita, ei vain kaupallisesti ja
taloudellisesti mitattavaa kilpailuetua.
Tietenkin on täyttä asiaa selonteon toteamus työelämän laadusta kriittisenä
menestystekijänä, mutta tästäkin puuttuvat toteuttajat ja toteutustapa.
Innovaatiopolitiikan tavoitteeksi mainitaan hyvinvointiyhteiskunnan
ylläpitäminen, mutta todellisuudessa selonteko nojaa kliseisiin käsityksiin
julkisen sektorin tehottomuudesta. Kirjaukset ovat uusliberalistisia. Pysyvä
muutos julkisella sektorilla halutaan tehdä ylhäältä päin konserniohjauksen
keinoin. Epäilemättä tulosohjauksen myötä kuvaan astuvat
tilaaja-tuottaja-roolileikki, kilpailuttaminen, ulkoistaminen, yhtiöittäminen
ja yksityistäminen.
On varmasti perää siinä ajatuksessa, että kansantalouden tuottavuuden ja
kilpailukyvyn parantaminen edellyttävät innovaatiopolitiikan tehostamista ja
laaja-alaistamista. Selonteko pitäytyy kuitenkin strategisen huippuosaamisen
keskittymän omaksumassa, suuryritysten muodostamien klustereiden tukemisessa.
Metsäklusterin toiminnasta tiedämme, että sen päähuoli ei ole suomalaisen puun
käytön lisääminen, vaikka tavoitteeksi se tietenkin on kirjattu. Metsäklusteria
tuetaan massiivisesti, mutta sitä ei kiinnosta, missä uudet tuotteet
valmistetaan, mitä sijoittuu Suomeen. Aivan sama koskee kaikkia keskeisiä
klustereita. Niitä ohjaavat suuryritysten edut, eivät kansalliset ja
alueelliset tarpeet. Sen takia valtion myöntämiin tutkimus- ja
tuotekehitystukiin on asetettava myös selkeitä, nykyistä tiukempia ehtoja.
Mutta missä ovat pienet toimijat, missä ovat lainoitukset ja takaukset
keskisuurille ja pienille yrityksille? Vakavaraisuussäädökset ovat muutenkin
käytännössä pk-yrityksillä ja tavallisilla luoton hakijoilla suuria yrityksiä
tiukemmat. On vakavasti otettava vaara, että innovaatiopolitiikalle käy samoin
kuin ylimainostetulle tietoyhteiskuntapolitiikalle. Valtio näkee vain muutaman
suuren yrityksen ja laiminlyö tuhannet ja kymmenettuhannet pk-yritykset ja
yksityiset toimijat.
Valmisteilla oleva yliopistolaki näyttää kytkevän yliopistot kansallisen
innovaatiostrategian ja vastaavien politiikkaohjelmien kautta eräänlaisiksi
tiedepalveluiden "tuottajiksi". Ne vastaisivat kulloiseenkin poliittisesti
määräytyvään "kysyntään". Yritysten ja kilpailun tarpeet välittyvät
valtiollisen tulosohjauksen ja yritysrahan kautta yliopistoihin ja niiden
tutkimussuuntiin. Tulosohjausta tehostetaan hallinnonuudistuksella, joka
toteutuessaan mahdollistaa ulkopuolisten tahojen määräysvallan yliopistoissa.
Me vasemmistoliitossa korostamme yliopiston perustehtävää sivistysyliopistona,
ei bisnesyliopistona, uuden tiedon tuottajina ja etsijöinä, opetuksen sisällön
tieteellisen pohjan varmistajina sekä opettajien tieteellisen pätevyyden ja
tutkijakoulutuksen tuottajina. Akateemisen opetuksen tehtävä on tiedepohjaisen
kriittisen ajattelun kehittäminen, akateemisen sivistyksen kasvattaminen ja
akateemiseen ammattiin valmistaminen.
Yliopiston toiminta vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä
tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee
ymmärtää laaja-alaisesti ja koko yhteiskuntaa koskevana. Selonteko ei tue
yliopistojen itsenäisyyttä, vaan alisteisuutta, mutta se kai on
innovaatiopolitiikan uudistamisen tarkoituskin.
Lopuksi valtioneuvoston kehittämislinjauksiin muutama huomautus.
Osaamisperustan vahvistamisen kohdalla sanotaan kehitettävän
koulutusjärjestelmää, mutta selonteko ei mainitse mitään resursseista. Niitä ei
arvioida. Niitä ei siis luvata lisätä tai kohdentaa uudella tavalla.
Ja vielä: Mitä tuloksia saadaan sillä, että tavoitellaan valtionhallinnon
konserniohjauksen uudistamista systeemisten uudistusten edelläkävijäksi
maailmassa? Uudet systeemiset innovaatiot näyttävät sekoittavan monin osin
valtionhallintoa jo nyt. Työvoimapalveluja hämmentää yhtä aika työ- ja
elinkeinokeskus- ja toimistouudistus, aluehallintouudistus ja valtion
tuottavuusohjelma. Mikä on hallinnon palvelukyky nyt, kun työttömyys on
kääntynyt nousuun?
Arvoisa herra puhemies! Innovaatiot ovat talouden ja koko yhteiskunnan
kehitykselle tärkeitä, mutta tästä selonteosta puuttuvat sosiaaliset
innovaatiot. Tässä mielessä se on yksisuuntainen ja sosiaalisesti sokea.
Yhteiskuntaa tarvitaan vain tukemaan osaamislähtöistä kilpailuetua. Se on
uusliberalismin uskontunnustus.
KESKIVIIKKONA 15. LOKAKUUTA 2008 kello 15.01
Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko
Jyrki Yrttiaho /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri
Pekkariselle: En todellakaan arvostellut näiden klustereiden maailmanlaajuista
verkottumista ja tutkimuksen ja tuotekehityspanoksen taloudellista
kansainvälistä hyödyntämistä. Mutta kyllä suomalaista yhteiskuntaa kiinnostaa
se, jääkö metsäteollisuuden tuotekehityksen tuloksena tuotantoa ja työtä
Suomeen. Kyllä EU-maista monet pitävät tiukkaan huolen siitä, että näille
yrityksille asetetaan myöskin sitoumuksia ja vaatimuksia.
Minua huolestuttaa myös meriteollisuusklusterin tilanne. Telakathan, me
tiedämme, ovat jo korealaisten käsissä. Kaksi keskeistä suunnitteluyritystä
tekee parhaillaan töitä Kaukoidässä. Siinä on kysymys kuitenkin 21 000
työpaikasta, joten kyllä näitä täytyy miettiä todella myöskin muun kuin
sananhelinän näkökulmasta.
TORSTAINA 9. LOKAKUUTA 2008 kello 16.01
Hallituksen esitys laeiksi työsopimuslain 1, 2 ja 13 luvun, tilaajan
selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä
annetun lain 4 ja 6 §:n sekä työturvallisuuslain 3 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Jyrki Yrttiaho /vas: Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen
perusteluissa ja myöskin tässä mietinnössä on mielestäni väärä perusolettamus,
se, että työvoiman vuokraamiseen ei tarvittaisi rajoituksia. Tämän tyyppisiä
puheenvuoroja tässä on sieltä oikealta kuultu. Mutta todellisuudessa meillä
kuitenkin tällä hetkellä vuokratyötä käytetään pääsääntöisesti epäterveessä
merkityksessä. Minun mielestäni on epätervettä vuokratyövoiman käyttöä se, että
esimerkiksi Nokia Salossa käyttää lähes jatkuvasti 500-700:aa vuokratyöntekijää.
Ei kylläkään työllistä yhdenjaksoisesti kaikkia, mutta pääosan. Miksi Nokia ei
palkkaa suoraan heitä palvelukseensa? Miksi Nokia teki niin, että lopetti noin
400 määräaikaisen työntekijän työsopimukset ja otti heidät palvelukseensa
vuokrafirman kautta?
Sama epäterve tilanne on telakoilla. Meillä on 5 000 ulkomaista
vuokratyöntekijää. Ei heitä palkata määräaikaiseen työsuhteeseen, eivätkä he
ole myöskään vuokrafirmoissa pitkissä työsuhteissa. Heitä kierrätetään
muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Aina miehitys vaihtuu, ja se on
johtanut valtaviin laatuongelmiin ja aikatauluongelmiin telakoilla,
puhumattakaan siitä, että siellä rikotaan röyhkeästi ja härskisti
työehtosopimuksen minimiä ja siellä harmaa talous saa rehottaa. Tämä on ihan
selkeä poliittinen valinta, ja tälle tilanteelle hallitus eikä kukaan tässä
maassa halua todella tehdä mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.