Käyn pari kertaa vuodessa lääkärin puheilla, olen ns. seurannassa eturauhassyöpäni takia. Hän lienee ulkomaalaisperäinen vaikka puhuukin moitteettomasti suomea. Keskustelemme vanhenemisesta. Lääkärini kertoo omista kokemuksistaan hyväntuulisesti: en pysty enää hyppäämään korkeutta 185 senttiä, hän sanoo.
Koska sairauteni on oireeton, unohdan koko käyntini tarkoitusperän, kunnes selattuaan tutkimustuloksia ja keskusteltuamme niistä, hän kysyy: jatketaanko samalla tavalla?
- Joo, ilman muuta, tehdään niin, vastaan.
Se tarkoittaa ettei tehdä mitään. - Minä voin määrätä sinulle lääkkeen, hän sanoo, jos tahdot, mutta en suosittele. Sen vaikutus näkyy kyllä PSA testin numeroissa, mutta oikeasti se vanhentaa. Siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Menen hänen luokseen luottamuksellisesti ja lähden keventynein mielin. Tällä episodilla lääkärissä käyntini vaikutelmista yritän sanoa, että kyllä nykyiset lääkärit kuuntelevat potilasta. Tässä suhteessa minulla on muitakin kokemuksia, kaikki myönteisiä.
Kuunteleeko lääkäri potilasta?
8
582
Vastaukset 8
- Jatta
ainoat, jotka ovat hereillä. Hyvää huomenta vaan Maalaismies*.
Lääkäreitä moititaan kyllä paljon, etteivät paneudu potilaan asioihin, kirjottelevat vaan lääkkeitä, että saavat toisen rauhalliseksi ja hyvälle mielelle.
Minä en ole paljon lääkäreitä tarvinnut elämäni aikana, olen onnekas ja saanut olla kaikinpuolin terve, eläkkeelle jäämiseen asti.
Näinhän siinä usein käy, alkaa sairastaa, työssäoloaikana ei ole ehtinyt.
Olen kolestroli seurannassa. Jostain syystä kolestroolini oli kohonnut aika huimiin lukemiin, vaikka yritin pitää huolta liikkumalla. Ruokavaliooni en kiinnittänyt paljon huomiota. Tykkäsin hyvästä ruuasta.
Nyt kyllä yritän syödä terveellisemmin, vaikka on tullut selväksi, että korkea kolestroli on perimän aiheuttamaa, eikä siihen auta terveelliset elämäntavat, eikä muutkaan poppaskonstit.
Lääkäristäni ei ole mitään huonoa sanottavaa. Minuun on suhtautunut hyvin ja ottanut sairauteni sydämenasiaksi.
Kun tavataan jossain muualla, kuin vastaanotolla, kyselee kuulumisia.- Maalaismies*
Huomenta Jatta!
Vanhan miehen taudiksi kutsuttu sairaus vastannee naisten rintasyöpää, yhtä yleinen ja hoitamattomana vaarallisia molemmat. Tämä on siitä erikoinen, että tätä esiintyy myös aika nuorilla. Kun tämä iskee noin 5-kymppiseen, se onkin yleensä tosi raju.
Vanhuuden hyvä puoli tässä tapauksessa on, että ko. vaiva tavallisesti kohtelee lempeämmin vanhoja kuin nuoria. Monet eivät huomaa koko tautia ellei se sattumalta ilmene muiden testien yhteydessä.
Turhaa lääkitystä käytetään tässäkin vaivassa. Hyvä yleiskunto on parasta lääkitystä. Ravintoon kannattaa kiinnittää huomiota ettei joutuisi toisen kansantaudin, nimittäin diabeteksen kynsiin. Maalaismies* kirjoitti:
Huomenta Jatta!
Vanhan miehen taudiksi kutsuttu sairaus vastannee naisten rintasyöpää, yhtä yleinen ja hoitamattomana vaarallisia molemmat. Tämä on siitä erikoinen, että tätä esiintyy myös aika nuorilla. Kun tämä iskee noin 5-kymppiseen, se onkin yleensä tosi raju.
Vanhuuden hyvä puoli tässä tapauksessa on, että ko. vaiva tavallisesti kohtelee lempeämmin vanhoja kuin nuoria. Monet eivät huomaa koko tautia ellei se sattumalta ilmene muiden testien yhteydessä.
Turhaa lääkitystä käytetään tässäkin vaivassa. Hyvä yleiskunto on parasta lääkitystä. Ravintoon kannattaa kiinnittää huomiota ettei joutuisi toisen kansantaudin, nimittäin diabeteksen kynsiin.Oli äitini tapana sanoa= jos jotain aiot tehdä aloita aamusta!
Olen itsekkin saanut perintönä nuo ihanat kolesteroolit ja veranpaineet ja 2 tyypin diabetes nyt vanhempana. Kaikkien kanssa elän hyvässä sovussa,, kun ne tietää, osaa suhtautua oikein.
Tuosta ruokahommasta minulla on vähän erilainen kuva.
N. 40 iässä vähän sattumalta (silloin ei niin usein tutkittukaan), muun yhteydessä löytyi korkea kolesterooli 8-9 välillä.
Aloitin kunnon ruokaremontin-melko tiukan. Ajattelin että ans,kattoo miten käy.
Sehän ei hetkessä alene ,vaan vie vuosia tai jopa loppuelämän.
Vuoden kuluttua oli jo 5-6 välillä. Joten ruokavaliolla on osuutta, melkein enemmän jos on perinnöllistä .
Eihän toisilla nouse vaikka mitä söisivät.
Nyt kolestorooli arvo on alle 5 ollut vuosikymmenet.
En tunne mistään jääneeni paitsi, päinvastoin voin oikein hyvin ,kun muistan vaan liikkua jokapäivä.
Samoin kaikki arvot on "normaalit" , tosin verenpainelääkekin ollut jo 35v.meri-kukka98 kirjoitti:
Oli äitini tapana sanoa= jos jotain aiot tehdä aloita aamusta!
Olen itsekkin saanut perintönä nuo ihanat kolesteroolit ja veranpaineet ja 2 tyypin diabetes nyt vanhempana. Kaikkien kanssa elän hyvässä sovussa,, kun ne tietää, osaa suhtautua oikein.
Tuosta ruokahommasta minulla on vähän erilainen kuva.
N. 40 iässä vähän sattumalta (silloin ei niin usein tutkittukaan), muun yhteydessä löytyi korkea kolesterooli 8-9 välillä.
Aloitin kunnon ruokaremontin-melko tiukan. Ajattelin että ans,kattoo miten käy.
Sehän ei hetkessä alene ,vaan vie vuosia tai jopa loppuelämän.
Vuoden kuluttua oli jo 5-6 välillä. Joten ruokavaliolla on osuutta, melkein enemmän jos on perinnöllistä .
Eihän toisilla nouse vaikka mitä söisivät.
Nyt kolestorooli arvo on alle 5 ollut vuosikymmenet.
En tunne mistään jääneeni paitsi, päinvastoin voin oikein hyvin ,kun muistan vaan liikkua jokapäivä.
Samoin kaikki arvot on "normaalit" , tosin verenpainelääkekin ollut jo 35v.Myönteisiä kokemuksia minullakin on lääkärireissuilta. On kyllä neuvotelleet ja kysyneet omaakin mielipidettä. Ja esitelleet vaihtoehtoja.
Olen kai sattunut törmäämään ystävällisiin lääkäreihin ja hoitajiin.- ynnämuu*
Maalaismies* kirjoitti:
Huomenta Jatta!
Vanhan miehen taudiksi kutsuttu sairaus vastannee naisten rintasyöpää, yhtä yleinen ja hoitamattomana vaarallisia molemmat. Tämä on siitä erikoinen, että tätä esiintyy myös aika nuorilla. Kun tämä iskee noin 5-kymppiseen, se onkin yleensä tosi raju.
Vanhuuden hyvä puoli tässä tapauksessa on, että ko. vaiva tavallisesti kohtelee lempeämmin vanhoja kuin nuoria. Monet eivät huomaa koko tautia ellei se sattumalta ilmene muiden testien yhteydessä.
Turhaa lääkitystä käytetään tässäkin vaivassa. Hyvä yleiskunto on parasta lääkitystä. Ravintoon kannattaa kiinnittää huomiota ettei joutuisi toisen kansantaudin, nimittäin diabeteksen kynsiin.Elettyjen vuosien mukanahan niitä vaivoja on tullut, myös Maalaismiehen mainitsemia. Ei minulla vielä ole todettu syöpää, mutta "höyläämössä" on pitänyt käydä. Onhan sitä kaikenlaista.
Minäkin voin sanoa, että aina olen apua saanut terveydenhuollosta. Mitäs siitä, jos joskus joutuu jonottamaan. Mitäs siitäkään,jos annettu aika ei pidä. Ymmärrän toki, että voi tulla kiireellinen tapaus ja sehän on hoidettava.
Ainakin eläkeläisenä kannattaa ottaa rauhallisesti. Harvoin se on ajasta kiinni.
Lääkäreitäkään en moiti, sattuuhan sitä, että kirjoitettu lääke ei ole hyvä. Useinhan samaan tautiin - mm.verenpainetauti - on lukuisia, eripohjaisia lääkkeitä; toiselle sopii, toiselle ei. Kokeilemalla se selviää.
Melkein aina olen tavannut huumorintajuisia lääkäreitä. Potilaastahan sekin riippuu, minkä käsittelytavan lekuri ottaa.
Vielä samaan pätkään sairaalasta. Olen vain pari kertaa ollut sairaalassa. Olen lukenut juttuja huonosta ruuasta, mutta minun kokemukset ovat erilaisia. Ihan hyvää, usein ja riittävästi, kyllä niillä eväillä on makaillessa pärjännyt. Voi olla, että "ruokailumakuni" ei ole päässyt kehittymään ja otoksenikin on pieni.
Kirjoitankin vain kokemuksistani. ynnämuu* kirjoitti:
Elettyjen vuosien mukanahan niitä vaivoja on tullut, myös Maalaismiehen mainitsemia. Ei minulla vielä ole todettu syöpää, mutta "höyläämössä" on pitänyt käydä. Onhan sitä kaikenlaista.
Minäkin voin sanoa, että aina olen apua saanut terveydenhuollosta. Mitäs siitä, jos joskus joutuu jonottamaan. Mitäs siitäkään,jos annettu aika ei pidä. Ymmärrän toki, että voi tulla kiireellinen tapaus ja sehän on hoidettava.
Ainakin eläkeläisenä kannattaa ottaa rauhallisesti. Harvoin se on ajasta kiinni.
Lääkäreitäkään en moiti, sattuuhan sitä, että kirjoitettu lääke ei ole hyvä. Useinhan samaan tautiin - mm.verenpainetauti - on lukuisia, eripohjaisia lääkkeitä; toiselle sopii, toiselle ei. Kokeilemalla se selviää.
Melkein aina olen tavannut huumorintajuisia lääkäreitä. Potilaastahan sekin riippuu, minkä käsittelytavan lekuri ottaa.
Vielä samaan pätkään sairaalasta. Olen vain pari kertaa ollut sairaalassa. Olen lukenut juttuja huonosta ruuasta, mutta minun kokemukset ovat erilaisia. Ihan hyvää, usein ja riittävästi, kyllä niillä eväillä on makaillessa pärjännyt. Voi olla, että "ruokailumakuni" ei ole päässyt kehittymään ja otoksenikin on pieni.
Kirjoitankin vain kokemuksistani.On se rohkea teko kertoa omista sairauksistaan,monet meistä olemme tuttuja vain nikkimme välityksellä, muutamat toki tunnemme oikeestikin.Tulee mieleen oma sairaskertomus joka taitaa olla pitempi kuin tässä muilla kertojilla. Noin kymmenen vuotta sitten kaikki alkoi.Korkea verenpaine, sokeri ja kolestrooli samoin.Lääkäri määräsi liikuntaa ja ruokavaliota.No se ei riittänyt vaikka yritin tosissani. Tuli lievä infarkti,viikko sairaalassa, lääkitykset ja jälleen liikuntaa ja ruokavaliota.minä taas yritin.Mutta vuosi ja sitten ohitusleikkaus. Ohitusleikkaus onnistui hyvin. En senjälkeen ole nitroja tarvinnut,lääkkeitä kylläkin kaikkiin edellämainittuihin vikoihin.Eikä siinä vielä kaikki vanhan miehen taudit iskivät pari vuotta sitten on höylätty etten sanoisi viilattu. mutta tarkkailtu on.Lääkäreistä minulla ei ole pahaa sanottavaa he ovat kuunnelleet ja auttaneet. ilman heidän apuaan en varmaan tässä naputtelisi.
Omalääkärit ovat olleet ihania.(kaikki naisia)
Tässä osa sairaskertomuksestani t:LATE- Maalaismies*
LateVaan kirjoitti:
On se rohkea teko kertoa omista sairauksistaan,monet meistä olemme tuttuja vain nikkimme välityksellä, muutamat toki tunnemme oikeestikin.Tulee mieleen oma sairaskertomus joka taitaa olla pitempi kuin tässä muilla kertojilla. Noin kymmenen vuotta sitten kaikki alkoi.Korkea verenpaine, sokeri ja kolestrooli samoin.Lääkäri määräsi liikuntaa ja ruokavaliota.No se ei riittänyt vaikka yritin tosissani. Tuli lievä infarkti,viikko sairaalassa, lääkitykset ja jälleen liikuntaa ja ruokavaliota.minä taas yritin.Mutta vuosi ja sitten ohitusleikkaus. Ohitusleikkaus onnistui hyvin. En senjälkeen ole nitroja tarvinnut,lääkkeitä kylläkin kaikkiin edellämainittuihin vikoihin.Eikä siinä vielä kaikki vanhan miehen taudit iskivät pari vuotta sitten on höylätty etten sanoisi viilattu. mutta tarkkailtu on.Lääkäreistä minulla ei ole pahaa sanottavaa he ovat kuunnelleet ja auttaneet. ilman heidän apuaan en varmaan tässä naputtelisi.
Omalääkärit ovat olleet ihania.(kaikki naisia)
Tässä osa sairaskertomuksestani t:LATEMuistan kun Rouva Koivisto kertoi olevansa masentunut, melkein närkästyin. Ei presidentin rouva saa olla masentunut, ajattelin. Kun sitten Neil Hardwick ja monet julkkikset ilmoittivat potevansa samaa tautia, oli pakko suhtautua asiaan vakavasti.
Se on kaksipiippuinen juttu. Toisten sairauksista ei passaa laverrella, mutta omista kokemuksistaan voi kertoa, jos haluaa. Parhaimmillaan saa hyviä vinkkejä.
Minäkin naapurin miehen kanssa vertailen kokemuksiamme. Hän käyttää lääkitystä, minä en. Olemme koekaniineja toisillemme. Kumpi voittaa vai häviävätkö molemmat. On meillä muitakin yhteisiä harrastuksia, kuten lumenluonti. Entä jos lumentulo loppuu, mitä sitten? Maalaismies* kirjoitti:
Muistan kun Rouva Koivisto kertoi olevansa masentunut, melkein närkästyin. Ei presidentin rouva saa olla masentunut, ajattelin. Kun sitten Neil Hardwick ja monet julkkikset ilmoittivat potevansa samaa tautia, oli pakko suhtautua asiaan vakavasti.
Se on kaksipiippuinen juttu. Toisten sairauksista ei passaa laverrella, mutta omista kokemuksistaan voi kertoa, jos haluaa. Parhaimmillaan saa hyviä vinkkejä.
Minäkin naapurin miehen kanssa vertailen kokemuksiamme. Hän käyttää lääkitystä, minä en. Olemme koekaniineja toisillemme. Kumpi voittaa vai häviävätkö molemmat. On meillä muitakin yhteisiä harrastuksia, kuten lumenluonti. Entä jos lumentulo loppuu, mitä sitten?kun pystyy puhumaan samantapaisista sairauksista.
Sitähän pidetään nykyisin hyvinkin tärkeänä.
Tietää ja ehkä tieto helpottaa ettei ole ainut sen sairauden kanssa kamppaileva.
Onkin eri asia puhua itse omista sairauksistaan. Sekin on vapaaehtoista, toiset eivät halua puhua.
Kuitenkin kun tuttavia tapaa, esitetään kysymys: mitä kuuluu tai kuinka olet voinut?
Tulee pitkä kertomus taudeista, voinnista jne.
Ja niin saakin olla. Meinaan vaan että kyllä se hyvinvointi(tai pahoinvoiminen) on tärkeä puheenaihe tavatessa.
Sitten voi jo puhua muustakin kun tärkein,päällimäinen on saatu ystävälle purettua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anni Ihamäki saa tylyä kommenttia TTK:sta - Erityisesti tämä "vääryys" ärsyttää
Kaikille ei ole mieleen se, että Anni Ihamäki on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Ihamäki saa varsin ty441349Päivän Riikka: Pandan suklaatehdas Jyväskylästä Viroon
Menkää töihin! Viroon! --- Liki sata vuotta kestänyt suklaantuotanto makeisvalmistaja Pandan tehtaalla Vaajakoskella pä3191154Tiesitkö? Vappu Pimiän ensimmäinen aviomies ei ole Teemu-rakas
Vappu Pimiä on tätä nykyä naimisissa Teemu Huuhtasen kanssa. Pimiä on toista kertaa naimisissa, sillä ensimmäinen liitto30972Mitä et ole valmis sietämään ihmissuhteissasi ja miksi?
Aiemmin jo kyseltiin mitkä vaatimukset olivat mielestänne liiallisia. Kyselläänkin nyt sitä, että millaisilla asioilla s307945Älä nyt ylikuormitu vaikka sinusta pidänkin rakas nainen
Tiedän, että olet minulle oikea. En halua pilata tätä juttua malttamattomuudella, mutta epäilen. Haluan vain olla lähel33791Kai mua vähän
Masentaa tämä kaikki. Tämä koko meidän välinen juttu on niin vaikea… Voitaisiinko molemmat lopettaa tilanteen ruokkimine130757- 49735
Treffi-ilmoituksia!
Tähän avaukseen voipi treffeille halukkaat laittaa oman - lyhyen - vapaamuotoisen hakunsa,burneri emaileinee). Tavoitte193682- 61605
- 40546