Uusi avaus

yksinäisyyteni. Mutta saan siihen välillä vähän huojennusta. Siis, vain vähän.
Tämäkin ilta meni yksin istuessa melko lailla tietsikan ääressä, mutta tein sentään välillä kotitöitäkin.
Voi, niin rattoisasti aika kuluisi kun olisi seuraa. Byäääh.

Suren myös sitä, jos en saa elämältä mitään mitä tahtoisin, vaan kaikkea sitä mitä en tahtoisi.

Kuitenkin toive on, kuten jokaisella uskovaisella, että kuoleman jälkeen olisi taivas osana.

tuohon, että itselläkin tuo ongelma. Että ei ole kylämiehiä ja vängällä ei viitsi alkaa ketään kutsumaan tai minnekään tunkemaan.
Itse asiassa tässä minunkin asunnon lähellä asuu muutamia uskovaisia, mutta en vain osaa mennä heidän luokseen. En kertakaikkiaan. Ehkä olisi erilaista, jos kenelläkään ei olisi minusta mitään ennakkokäsitystä ja muistoa siitä millainen lapsena olin.
Ehkä Jumala joskus johdattaa minut täältä pois, muihin maisemiin. :)

Avaaja kirjoitti:

tuohon, että itselläkin tuo ongelma. Että ei ole kylämiehiä ja vängällä ei viitsi alkaa ketään kutsumaan tai minnekään tunkemaan.
Itse asiassa tässä minunkin asunnon lähellä asuu muutamia uskovaisia, mutta en vain osaa mennä heidän luokseen. En kertakaikkiaan. Ehkä olisi erilaista, jos kenelläkään ei olisi minusta mitään ennakkokäsitystä ja muistoa siitä millainen lapsena olin.
Ehkä Jumala joskus johdattaa minut täältä pois, muihin maisemiin. :)

Lue lisää

Näköjään ilmoitukset tulevat näin pätkissä. No, saadaan ehkä se liekin kuva vielä. ;)
Niin...en tarkoita että "suvaitsisin" mennä vain uskovaisten luokse, mutta tarkoitin sellaisia ihmisiä joita tunnen ihan pitkältä ajalta.

Mulla ei ole oikeastaan ketään muussakaan hengellisyydessä tai hengettömyydessä olevaa tuttavaa/kaveria/ystävää, jonka luokse voisin noin vain mennä.

Sniif.

Avaaja kirjoitti:

Näköjään ilmoitukset tulevat näin pätkissä. No, saadaan ehkä se liekin kuva vielä. ;)
Niin...en tarkoita että "suvaitsisin" mennä vain uskovaisten luokse, mutta tarkoitin sellaisia ihmisiä joita tunnen ihan pitkältä ajalta.

Mulla ei ole oikeastaan ketään muussakaan hengellisyydessä tai hengettömyydessä olevaa tuttavaa/kaveria/ystävää, jonka luokse voisin noin vain mennä.

Sniif.

Lue lisää

Oletko yksinäinen yksinäinen, vai onko sinulla perhettä?

Onnellinen vaeltaja kirjoitti:

Oletko yksinäinen yksinäinen, vai onko sinulla perhettä?

yksinäinen yksinäinen. Jumala antanut ristiä kerrakseen.

Avaaja kirjoitti:

yksinäinen yksinäinen. Jumala antanut ristiä kerrakseen.

Toivon, ettet ole osastasi murheellinen, elämä nimittäin on lahjana annettu, sen jo tiedän ilman sanjakin...

Jos Jumala ei koettelisi meitä, miten me tietäisimme omat rajamme?

Tässä sinulle ihana runo, kirjoittajaa en kyllä muista...

"Hän nurkui ja valitti aina: Ei kenenkään risti näin paina."
Ja lukemattomat kerrat hän kääntyi puoleen Herran.
"Ei sovi tää harteille minun, olis Herrani helppo vaihtaa se sinun.
Uuden kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi tiellä."

Kun hän illalla rukoili jälleen, näki unta hän yöllä tälleen:
Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan, vaivoihin vaipuvaa lastaan.

"Minä rukouksesi kuulin", sanoi Mestari hymyhuulin.
"Tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan.
Päivä aikaa on ainoastaan, tule illalla portille vastaan."

Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen.
"Mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan jokainen loukko.
Nytpä valitsen ristin uuden, tuolla risti on kuuliaisuuden.
Miten käynee se harteilleni? Ei, ei sovi tää taakakseni."

Entä tuo,jonka kilpi on valta? Kas noin kovin hankalalta
sekin tuntuu mielestänsä. Ei ole se etsimänsä.
Näin ristiltä toisen luokse hän aamusta iltaan juoksee.
Oli vikana mikä mikin, jos kuinka hän sovittikin.

Mikä painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan, yksi lapaan.
Joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi rasitti rintaa.
Toivat muutamat selkään vaivan, jotkut käsiä särkivät aivan.

Hän kylpi jo kyynelissään, ei sopivaa ristiä missään.
Viime säteitään aurinko heitti, pian pimeys seudun peitti.

Tuli samassa Mestari tarhaan: "Joko löysit ristin sä parhaan?"
"En, Herra, en löytänyt laisin, jospa uuden etsiä saisin."

"Jos sallinet, autan mä vähän. Mitäs sanoisit ristiin tähän?"
"Oi, Herra, tää helppo on kantaa, jos mulle sen voisit vain antaa,
ei mistään liikaa se paina, tätä nöyränä kantaisin aina."

Nyt hymyili Mestari jälleen, Hän hiljaa virkahti tälleen:
"Hyvä, että on sulle se mieleen, sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman, tuon oman niin kelvottoman.
Se sopii sun harteillesi, se on sun siunauksesi."

Tämä tarina opettaa meitä, usein kulkeissa vaikeita teitä.
Mietimme mielin haikein: on minun ristini vaikein.
Tuskin toisella ristiä lainkaan, miksi minä tään taakan sainkaan.
Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin:
On taakoista ristitarhain, meille oma ristimme parhain.
Siinä meidän olkamme malli. Siunaukseksi Luoja sen salli."

Avaaja kirjoitti:

yksinäinen yksinäinen. Jumala antanut ristiä kerrakseen.

perheellisellä on ainakin oma puoliso ja ehkä lapsetkin, ja näitten kaa menee kyllä aikansa, mut myös perheelliset tarvitsevat juttuseuraa talon ulkopuolisten kanssa. Mulla on nimittäin jo mukavasti ikää karttunut ja huomaan jälkikasvulla samat pulmat kuin mitä joskus itse on nuoruudessa kamppaillut. Tältäkin osin historia näyttää toistavan itseään ihan luonnostaan.

Sitä jotenkin tuntuu että voisko jotenkin lapsiaan auttaa kavereitten saannissa ja varmasti voisikin jos olisi jo lapsesta kyläilty ahkerasti.
Mut kaipa se jokin tarkoitus on kun lapsilla ei näytä olevan juuri lainkaan siionista kavereita, vaan maailman kaveruudet näyttävää enempi kiinostavan ja luonnistuvan. Tosin vanhimmalta lapseltani näyttää jo jääneen pois nuo maailmankin kaverit, vain yksi uskovaisen kodin lapsuuskaveri on jäljellä.

nim. harmittellija kirjoitti:

perheellisellä on ainakin oma puoliso ja ehkä lapsetkin, ja näitten kaa menee kyllä aikansa, mut myös perheelliset tarvitsevat juttuseuraa talon ulkopuolisten kanssa. Mulla on nimittäin jo mukavasti ikää karttunut ja huomaan jälkikasvulla samat pulmat kuin mitä joskus itse on nuoruudessa kamppaillut. Tältäkin osin historia näyttää toistavan itseään ihan luonnostaan.

Sitä jotenkin tuntuu että voisko jotenkin lapsiaan auttaa kavereitten saannissa ja varmasti voisikin jos olisi jo lapsesta kyläilty ahkerasti.
Mut kaipa se jokin tarkoitus on kun lapsilla ei näytä olevan juuri lainkaan siionista kavereita, vaan maailman kaveruudet näyttävää enempi kiinostavan ja luonnistuvan. Tosin vanhimmalta lapseltani näyttää jo jääneen pois nuo maailmankin kaverit, vain yksi uskovaisen kodin lapsuuskaveri on jäljellä.

Lue lisää

Niin...olen huomannut kyllä omassa ja esim. sisaruksieni elämässä sen, ettei kaverien saanti todellakaan ole ollut eikä edelleenkään ole yksinkertaista. Kaikki eivät ole niin sosiaalisia ja suosittuja. Monesti tuntuu että ihan työstä käy ihmisiin tutustuminen ja kaveruussuhteiden luominen. :O Mutta toisaalta, ei väkisinkään mikään luonnistu. :(

Avaaja kirjoitti:

Niin...olen huomannut kyllä omassa ja esim. sisaruksieni elämässä sen, ettei kaverien saanti todellakaan ole ollut eikä edelleenkään ole yksinkertaista. Kaikki eivät ole niin sosiaalisia ja suosittuja. Monesti tuntuu että ihan työstä käy ihmisiin tutustuminen ja kaveruussuhteiden luominen. :O Mutta toisaalta, ei väkisinkään mikään luonnistu. :(

Lue lisää

sitä ehken jokainen hakee sukulais-sieluja, joilla olisi samoja koettelemusten taakkoja, silloin voi ymmärtää toista paremmin ja asettua niinkuin samalle viivalle.

Jos tietää joitakin että heillä on ennakkoasenteita ja luuloja itsestä ja suvusta niin jotenkin koko homma lysähtää vähän näyttelemiseksi siinä "roolissa" missä toisen tietää ennakoasteineen olevan. Ainakin itselle näin on, ja menekin ikään kuin "suljetuksi" kun kuulen toisen tuntevan sukulaisiani.

nim. harmittellija kirjoitti:

sitä ehken jokainen hakee sukulais-sieluja, joilla olisi samoja koettelemusten taakkoja, silloin voi ymmärtää toista paremmin ja asettua niinkuin samalle viivalle.

Jos tietää joitakin että heillä on ennakkoasenteita ja luuloja itsestä ja suvusta niin jotenkin koko homma lysähtää vähän näyttelemiseksi siinä "roolissa" missä toisen tietää ennakoasteineen olevan. Ainakin itselle näin on, ja menekin ikään kuin "suljetuksi" kun kuulen toisen tuntevan sukulaisiani.

Lue lisää

Vastasi aamenta. :)

Avaaja kirjoitti:

yksinäinen yksinäinen. Jumala antanut ristiä kerrakseen.

kun on ihan hiljaista ja saan olla illan yksin, ihan hiljaisuudessa. Luen tai kudon sukkaa...ja kuuntelen itseäni....kelaan menneitä ja suunnittelen vähän tulevaa.Jos on jokin painava ,epämiellyttävä asia, yritän käydä sitä läpi ja suhteuttaa sitä muuhun maailman menoon.mutta joskus vain on itelleenkin jankattava ja käytävä läpi ikäviä asioita...Haluaa toki ottaa opiksi...löytääkö itestään tyyneyttä hyväksymään asiat , joita ei voi muuttaa....

(Jee, saahaan ehkä vielä se liekin kuva tähän ketjuun. Se on niin cool. :D)

Niin, ymmärrän tuskasi...mullaki on joskus sellaisia kauheita paniikinomaisia tunnetiloja, mut ne pitää vaan elää ja kestää läpi. Monesti illalla jotkut asiat kaatuu päälle, mutta uuden päivän koittaessa ei tunnukaan enää ihan niin pahalta. Harmi kun tunnet olosi nyt niin yksinäiseksi ja onnettomaksi. :( En osaa enempää auttaa, kun en tarkemmin ahdistuksiasi tiedä.

kadehdin joskus sinkkuja kun ne saa levätä,surffata ja hiljentyä ihan rauhassa sillon kun haluaa eikä tartte huomioida ketään.

huutaja* kirjoitti:

kadehdin joskus sinkkuja kun ne saa levätä,surffata ja hiljentyä ihan rauhassa sillon kun haluaa eikä tartte huomioida ketään.

On hiljaista ja rauhallista. Tavarat pysyvät paikallaan. Toisaalta on vähän kuollutta. Kukaan ei juttele, ei ota lähelle puhumattakaan mistään pusuista tai sellaisista. Mutta siis hyviä puolia on juuri se rauha, mitä perheellinen varmasti kaipaa. Ymmärrän sen kyllä.
Olen nimittäin hoitanut sisarusten lapsia ja aika shokeeraavaa on yhtäkkiä kuunnella lasten koviakin huutoja, vastata heidän vaatimuksiinsa, kestää heidän oikkujaan, riehumistaan jne. Sitten kun palaa omaan yksiöönsä, niin ah, mikä rauha. :)

huutaja* kirjoitti:

kadehdin joskus sinkkuja kun ne saa levätä,surffata ja hiljentyä ihan rauhassa sillon kun haluaa eikä tartte huomioida ketään.

on kestäny jo monta päivää, joskus tää voi kestää viikkojakii. Nyt oli menny pitkään hyvin... luulin et nää ahistukset oli jo ohi! Tulee kauheita syytöksii... tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

huutaja* kirjoitti:

on kestäny jo monta päivää, joskus tää voi kestää viikkojakii. Nyt oli menny pitkään hyvin... luulin et nää ahistukset oli jo ohi! Tulee kauheita syytöksii... tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Lue lisää

ketkä syyttää? Netissä vai ihan siellä tojellisessa elämässä?

huutaja* kirjoitti:

on kestäny jo monta päivää, joskus tää voi kestää viikkojakii. Nyt oli menny pitkään hyvin... luulin et nää ahistukset oli jo ohi! Tulee kauheita syytöksii... tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Lue lisää

kahjossa nupissa. Aina ennen oon löytäny jonkun Raamatunpaikan avuksi, nyt en saa otettua mitään vastaan.

huutaja* kirjoitti:

kahjossa nupissa. Aina ennen oon löytäny jonkun Raamatunpaikan avuksi, nyt en saa otettua mitään vastaan.

No, onpa sitten vaikea tilanne.
*Kurottaa kättänsä avuksi*
Niisk. Ei se yllä.

huutaja* kirjoitti:

kahjossa nupissa. Aina ennen oon löytäny jonkun Raamatunpaikan avuksi, nyt en saa otettua mitään vastaan.

vaan koittaa resetoida ton Raamatun ääres. Se se on ennekin tähän tautiin auttanu.

Meni vähän lapselliseksi tämä touhu nyt. No, ei piä ottaa liian vakavasti.
Niin. Tässä sen näkee, kun yksinäinen perheetön on tietokoneen orjana. Nou laif oisko vähän niinku. :)

liekitäminenon kyl hauskaa!:D!! Oisin nyt vaan kirjottanu jotain viisaanpaa... tällästä hörhöilyy... ois ees jotain ilosta ja rohkasevaa...

huutaja* kirjoitti:

liekitäminenon kyl hauskaa!:D!! Oisin nyt vaan kirjottanu jotain viisaanpaa... tällästä hörhöilyy... ois ees jotain ilosta ja rohkasevaa...

fiksua ja filmaattista. Ja kun itsel on paha olla, niin ei siinä jaksa säteillä niin hirveästi ympärilleen. Nimim. Kokemusta on

Ps. Liekitys kunniaan! ;)

Tässä yön alkaessa jotenkin herkistyy muistelemaan menneitä.
Mä olin kerran ihastunut yhteen tupakoivaan vl mieheen. Fantasiani oli, että olen jossain pimeässä tähtitaivaan alla jonkun omakotitalon pihalla hänen edessään kun hän polttaa tupakkaa. Itse en polta enkä ole kuin maistanut tupakkaa joskus nuorena, mutta jostain syystä se tuntui niin...oudon romanttiselta mielikuvalta että olisin ollut sen ihastukseni kanssa siellä pihalla.
Itse tupakointia en pidä kyllä itsessään millään muotoa romanttisena ja ihailtavana asiana, mutta tuohon taannoiseen fantasiaani se tupakka liittyi. Se vl mies poltti tosi paljon tupakkaa, siksi se mielikuva. Äh, tajusi kai joku tai sitten ei.

Avaaja kirjoitti:

Tässä yön alkaessa jotenkin herkistyy muistelemaan menneitä.
Mä olin kerran ihastunut yhteen tupakoivaan vl mieheen. Fantasiani oli, että olen jossain pimeässä tähtitaivaan alla jonkun omakotitalon pihalla hänen edessään kun hän polttaa tupakkaa. Itse en polta enkä ole kuin maistanut tupakkaa joskus nuorena, mutta jostain syystä se tuntui niin...oudon romanttiselta mielikuvalta että olisin ollut sen ihastukseni kanssa siellä pihalla.
Itse tupakointia en pidä kyllä itsessään millään muotoa romanttisena ja ihailtavana asiana, mutta tuohon taannoiseen fantasiaani se tupakka liittyi. Se vl mies poltti tosi paljon tupakkaa, siksi se mielikuva. Äh, tajusi kai joku tai sitten ei.

Lue lisää

tupakointi tähtitaivaan alla on aika romanttista. Sen ilon menetin kun lopetin tupakoinnin uskoontulon jälkeen..
pussailukaan ei oo enää niin kivaa kun toinen polttaa ja toinen ei... pitäsköhän alottaa uuvelleen vois harrastaa vaikka kielareita.... no, ei sentään. Pussaillaan sitten kun toi siippa millon lopettaa tupakoinnin.

huutaja* kirjoitti:

tupakointi tähtitaivaan alla on aika romanttista. Sen ilon menetin kun lopetin tupakoinnin uskoontulon jälkeen..
pussailukaan ei oo enää niin kivaa kun toinen polttaa ja toinen ei... pitäsköhän alottaa uuvelleen vois harrastaa vaikka kielareita.... no, ei sentään. Pussaillaan sitten kun toi siippa millon lopettaa tupakoinnin.

Lue lisää

pussailla tupakoivan kanssa. Toisaalta en haluaisi hirveästi keskustella pussaamis-aiheesta, koska se on mulle kipeä aihe. Kun en saa pussata ikinä. Mun elämässä ei ole hellyyttä, kosketuksia ja sen sellaista. Hrrr...palelee.

Avaaja kirjoitti:

pussailla tupakoivan kanssa. Toisaalta en haluaisi hirveästi keskustella pussaamis-aiheesta, koska se on mulle kipeä aihe. Kun en saa pussata ikinä. Mun elämässä ei ole hellyyttä, kosketuksia ja sen sellaista. Hrrr...palelee.

Lue lisää

ikänen mahdat oikein olla... mieku luulin et uskovist nuorist naisist on kova kysyntä???
Tosin uskovia miehiä lienee harvemmassa... en oikeen tiedä onko mun miehein uskossa, se sano tytölle uskovansa kun se kysy ja ihan siivosti se elää, mut ei tietääksein lue Raamattua.
Vaan on se varmaan kauheeta, toi hellyyen puute... hui

huutaja* kirjoitti:

ikänen mahdat oikein olla... mieku luulin et uskovist nuorist naisist on kova kysyntä???
Tosin uskovia miehiä lienee harvemmassa... en oikeen tiedä onko mun miehein uskossa, se sano tytölle uskovansa kun se kysy ja ihan siivosti se elää, mut ei tietääksein lue Raamattua.
Vaan on se varmaan kauheeta, toi hellyyen puute... hui

Lue lisää

kauan sitten ollut parikymppinen, sanotaanko näin. Rypistyn jo hyvää vauhtia.

Hellyydenpuute on hengenvaarallista.

Avaaja kirjoitti:

kauan sitten ollut parikymppinen, sanotaanko näin. Rypistyn jo hyvää vauhtia.

Hellyydenpuute on hengenvaarallista.

Uskoisin niitä hellyydenosoituksia olevan aika vähän suomalaisessa pitkälle jatkuneessa parisuhteessa,,

Se välittäminen ehkä näkyy paremminkin arjen askareissa. Kuten esim vie roskapussin pyytämättä..

Avaaja kirjoitti:

kauan sitten ollut parikymppinen, sanotaanko näin. Rypistyn jo hyvää vauhtia.

Hellyydenpuute on hengenvaarallista.

että alle nelikymppisen ei tartte olla huolissaan.... ja rypistyy ne miehetkin.
Ite oon 38. Ei se rypistyminen ole helppoa rouvillekaan. Sitäpaitsi mulle on alkanu tulla harmaita hiuksia. Tällä kertaa ehkä pysyviä, joskus ne on itestään kadonneet. Värjäsin ettei kukaan huomais.
Niin, se on hengenvaarallista. Kadehdin sun selkärankaas, ettet oo ruvennu epätoivosiin suhteisiin... ite oon nuorena tyriny aika raskaasti kun kuvittelin etten kellekään kelpais.

Devoit kirjoitti:

Uskoisin niitä hellyydenosoituksia olevan aika vähän suomalaisessa pitkälle jatkuneessa parisuhteessa,,

Se välittäminen ehkä näkyy paremminkin arjen askareissa. Kuten esim vie roskapussin pyytämättä..

Lue lisää

ei pysty antamaan eikä vastaanottamaan hellyyttä vaikka sitä olis. On kuin kaksin yksin eli kaksinverroin yksin.
Kai sekin oli nyt sitä hellyyttä kun siippa läksi lasten kanssa sukuloimaan ja jätti mut toipumaan.

huutaja* kirjoitti:

ei pysty antamaan eikä vastaanottamaan hellyyttä vaikka sitä olis. On kuin kaksin yksin eli kaksinverroin yksin.
Kai sekin oli nyt sitä hellyyttä kun siippa läksi lasten kanssa sukuloimaan ja jätti mut toipumaan.

Lue lisää

Niin kuin sanoin, se rakkaus ilmenee parhaiten tekoina. Monesti niinkin, että jättää jonkun pisteliään huomautuksen antamatta..

huutaja* kirjoitti:

että alle nelikymppisen ei tartte olla huolissaan.... ja rypistyy ne miehetkin.
Ite oon 38. Ei se rypistyminen ole helppoa rouvillekaan. Sitäpaitsi mulle on alkanu tulla harmaita hiuksia. Tällä kertaa ehkä pysyviä, joskus ne on itestään kadonneet. Värjäsin ettei kukaan huomais.
Niin, se on hengenvaarallista. Kadehdin sun selkärankaas, ettet oo ruvennu epätoivosiin suhteisiin... ite oon nuorena tyriny aika raskaasti kun kuvittelin etten kellekään kelpais.

Lue lisää

"Niin, se on hengenvaarallista. Kadehdin sun selkärankaas, ettet oo ruvennu epätoivosiin suhteisiin... ite oon nuorena tyriny aika raskaasti kun kuvittelin etten kellekään kelpais."

Näin kävi minullekin

huutaja* kirjoitti:

että alle nelikymppisen ei tartte olla huolissaan.... ja rypistyy ne miehetkin.
Ite oon 38. Ei se rypistyminen ole helppoa rouvillekaan. Sitäpaitsi mulle on alkanu tulla harmaita hiuksia. Tällä kertaa ehkä pysyviä, joskus ne on itestään kadonneet. Värjäsin ettei kukaan huomais.
Niin, se on hengenvaarallista. Kadehdin sun selkärankaas, ettet oo ruvennu epätoivosiin suhteisiin... ite oon nuorena tyriny aika raskaasti kun kuvittelin etten kellekään kelpais.

Lue lisää

nelikymppisenkään... siis tartte olla paniikis...

Aika monet uskovat tutut on löytäny sen oikeen yli neljäkymppisenä. tosi monet. Kai se on jotain uskon koetusta. Ja sit on vapaa johonkin tehtäviin joita ei perreellisenä vois tehä.

NO, siunausta teilekii ja hyvää syksyä.

tiiä mitä on sopivaa puhua töissä... pelkään että kattovat ihan kahjoksi.

jaa-a... oisko jotai yhteistä tekemistä, vaikka marjassa käyntiä tai muita hankkeita joista molemmat hyötyisi?

On se sittenkin. Nyt itken ilosta. :) HEH! Lapsellista tällainen.

Sniif.. kirjoitti:

On se sittenkin. Nyt itken ilosta. :) HEH! Lapsellista tällainen.

lisää...

huutaja* kirjoitti:

lisää...

Niin...
Kirjoittanut: Onnellinen vaeltaja / 17.10.08 / klo 23:39 Toivon, ettet ole osastasi murheellinen, elämä nimittäin on lahjana annettu, sen jo tiedän ilman sanjakin...

Jos Jumala ei koettelisi meitä, miten me tietäisimme omat rajamme?

Tässä sinulle ihana runo, kirjoittajaa en kyllä muista...

"Hän nurkui ja valitti aina: Ei kenenkään risti näin paina."
Ja lukemattomat kerrat hän kääntyi puoleen Herran.
"Ei sovi tää harteille minun, olis Herrani helppo vaihtaa se sinun.
Uuden kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi tiellä."

Kun hän illalla rukoili jälleen, näki unta hän yöllä tälleen:
Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan, vaivoihin vaipuvaa lastaan.

"Minä rukouksesi kuulin", sanoi Mestari hymyhuulin.
"Tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin parhaan.
Päivä aikaa on ainoastaan, tule illalla portille vastaan."

Riemu syttyi kulkijan mieleen, heitti taakkansa portin pieleen.
"Mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan jokainen loukko.
Nytpä valitsen ristin uuden, tuolla risti on kuuliaisuuden.
Miten käynee se harteilleni? Ei, ei sovi tää taakakseni."

Entä tuo,jonka kilpi on valta? Kas noin kovin hankalalta
sekin tuntuu mielestänsä. Ei ole se etsimänsä.
Näin ristiltä toisen luokse hän aamusta iltaan juoksee.
Oli vikana mikä mikin, jos kuinka hän sovittikin.

Mikä painoi mihinkin tapaan, yksi olkaan, yksi lapaan.
Joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi rasitti rintaa.
Toivat muutamat selkään vaivan, jotkut käsiä särkivät aivan.

Hän kylpi jo kyynelissään, ei sopivaa ristiä missään.
Viime säteitään aurinko heitti, pian pimeys seudun peitti.

Tuli samassa Mestari tarhaan: "Joko löysit ristin sä parhaan?"
"En, Herra, en löytänyt laisin, jospa uuden etsiä saisin."

"Jos sallinet, autan mä vähän. Mitäs sanoisit ristiin tähän?"
"Oi, Herra, tää helppo on kantaa, jos mulle sen voisit vain antaa,
ei mistään liikaa se paina, tätä nöyränä kantaisin aina."

Nyt hymyili Mestari jälleen, Hän hiljaa virkahti tälleen:
"Hyvä, että on sulle se mieleen, sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman, tuon oman niin kelvottoman.
Se sopii sun harteillesi, se on sun siunauksesi."

Tämä tarina opettaa meitä, usein kulkeissa vaikeita teitä.
Mietimme mielin haikein: on minun ristini vaikein.
Tuskin toisella ristiä lainkaan, miksi minä tään taakan sainkaan.
Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin:
On taakoista ristitarhain, meille oma ristimme parhain.
Siinä meidän olkamme malli. Siunaukseksi Luoja sen salli."

Joskus täältä voi löytää näistä viesteistä hyvinkin syvällistä ja opettavaista