Kuukautisten pitkäaikainen poisjäänti

Muita oireita ei siis ole, ylipainoa kyllä.

Syitä kuukautisten poisjääntiin on varmasti paljon, ei ehkä kannata sitä syöpää ekana pelätä, etenkään kun olet noin nuori vielä. Joillakin ihmisillä hormonitoiminta vaan menee helposti sekaisin, vaikkapa sitten jo ylipainonkin takia.

Mee lääkäriin. Oli sulla sit mikä hyvänsä, se on jo, ja lääkäriin meno voi vain parantaa tilannetta. Tietty se luultavasti kirpaisee, jos lääkäri moittii siitä, että ei ole käynyt aikaisemmin.

Itselläni oli myös kuukautiset pitkään poissa, ja juuri sopivasti ulkomailla asumisen aikana. Siinä vaiheessa ei tosiaan ollut ihan to do -listan kärjessä etsiä lääkäriä, joka ne kuukautiset mulle järkkäis... Kun sitten menin lääkäriin, todettiin PCO, ei sen kummempaa.

Jospa tämä teksti saisi sinut hakeutumaan lääkärille pelostasi huolimatta:

" Kuukautisten puuttuminen

Amenorrealla tarkoitetaan kuukautisvuodon puuttumista. Primaarisessa amenorreassa vuodot eivät ole alkaneet 16. ikävuoteen mennessä. Jos kuukautiset ovat olleet pois yli kuuden kuukauden ajan, on kyseessä sekundaariamenorrea. Kuukautisten puuttumisen syyt vaihtelevat toiminnallisista häiriöistä elimellisiin sairauksiin (ks. lista alla). Primaarinen amenorrea on harvinaisempi kuin sekundaarinen; sitä esiintyy eri väestöissä vain 1-2 %:lla, kun sekundaarisen amenorrean yleisyys on arviolta 3-5 %. Samat syyt voivat johtaa sekä primaariseen että sekundaariseen amenorreaan.

Amenorrean syyt.

Amenorrea primaria

* Hypotalaaminen
o Keskushermoston anomalia
o Kallmanin oireyhtymä
* Hypofyysiperäinen
o Gonadotropiinipuutos
o Kasvaimet
* Munasarjaperäinen
o Kromosomiviat (Turnerin oireyhtymä, mosaikismit)
o Muu geneettinen häiriö (yhden geenin mutaatio, esim. FSH-reseptori)
* Kohtuperäinen
o Vaginan ja kohdun aplasia

Amenorrea secundaria

* Hypotalaaminen
o Toiminnallinen häiriö (laihdutus, stressi, syömishäiriöt)
o Keskushermoston elimellinen vika (kasvain, trauma)
* Hypofyysiperäinen
o Kasvaimet
o Idiopaattinen hyperprolaktinemia, prolaktiinitasoa kohottavat lääkkeet
* Munasarjaperäinen
o Ennenaikainen munasarjojen vajaatoiminta (premature ovarian failure, POF)
o Iatrogeeninen (leikkaus, sädehoito, solusalpaajat)
o PCO-oireyhtymä
* Kohtuperäinen
o Ashermanin oireyhtymä
* Muut
o Hypotyreoosi
o Lisämunuaisen toimintahäiriöt
o Lääkehoidon aiheuttama (hormonikierukka, GnRH-analogit)

Amenorrean etiologia

Noin 30-40 %:ssa primaariamenorrean syynä on kromosomipoikkeavuus ja noin 40-50 %:ssa hypotalamuksen tai aivolisäkkeen vajaatoiminta. Munasarjaperäisiä, geneettisiä syitä ovat Turnerin oireyhtymä (45X tai mosaikismit), muut harvinaisemmat kromosomipoikkeavuudet tai yhden geenin mutaatio, joka johtaa kuukautishäiriöihin. Näihin viimeksi mainittuihin kuuluu Suomen tautiperimään kuuluva 46XX-gonadidysgenesia, jonka aiheuttaa autosomissa resessiivisesti periytyvä FSH-reseptorigeenin mutaatio. Munasarjaperäisen amenorrean taustalla voi olla autoimmuunitauti, joka aiheuttaa ooforiitin ja sen seurauksena munasarjojen toiminnan hiipumisen. Myös iatrogeeniset syyt, kuten sädehoito tai solunsalpaajahoito voivat johtaa amenorreaan.

Vajaat 20 % primaarisesta amenorreasta johtuu anatomisista syistä tai M¸llerin tiehyen anomalioista. Tällaisia ovat hymen imperforatus, jolloin immenkalvossa ei ole aukkoa, jonka kautta kuukautisvuoto pääsisi ulos. Menarken jälkeen vuoto kerääntyy emättimeen tai kohtuun ja aiheuttaa vähitellen lisääntyviä alavatsakipuja, kunnes diagnoosi selviää. M¸llerin tiehyeiden anomaliat ovat harvinaisia, esiintyvyys on arviolta 1/4 000. Kohtu voi puuttua kokonaan tai osittain. Monesti kohdun puuttumiseen liittyy myös vaginan puutos. Munasarjat ovat näissä tapauksissa yleensä normaalisti kehittyneet. Osittainen kohdun puutos ei välttämättä johda muutoksiin itse kuukautisvuodossa. Androgeeniresistenssi on perinnöllinen tila, jossa naisen karyotyyppi on 46XY. Häneltä puuttuu kohtu ja emätin on vain lyhyt syvennys. Sukupuolirauhaset tuottavat testosteronia, mutta androgeenireseptorin mutaation vuoksi testosteroni ei vaikuta pääte-elimissään. Fenotyyppi on siis feminiininen. Sekundaarisessa amenorreassa elimelliset syyt ovat harvinaisia.

Hypotalamuksen ja hypofyysin toimintahäiriöt ovat tavallinen sekundaarisen amenorrean syy; tähän ryhmään kuuluu myös hyperprolaktinemia. Tavallisin syy kuukautisten poisjäämiseen on asteittain tapahtuva krooninen anovulaatio. Synnynnäinen hypotalamuksen tai hypofyysin anatominen vika tai gonadotropiinien puutos on harvinaista. Aivolisäkkeen toiminta voi vaurioitua tapaturman, kasvaimen tai sen hoidon seurauksena. Toiminnalliset häiriöt voivat johtua monesta syystä: lääkkeet (psyyken lääkkeet), voimakas laihdutus, syömishäiriöt ja poikkeavan runsas liikunta voivat aiheuttaa kuukautisvuotojen poisjäämistä. Myös polykystiset munasarjat, hormoneja erittävät munasarjojen tai lisämunuaisten kasvaimet, hypotyreoosi tai vaikeat yleissairaudet voivat aiheuttaa kuukautisten poisjäännin.
Amenorrean oireet

Oireena amenorreasta on luonnollisesti vuotojen puuttuminen. Lisäksi oireina voi olla vaihteleva häiriö sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymisessä. Sekundaarista amenorreaa voi edeltää hypomenorrea (niukka vuoto) tai kuukautiskiertojen epäsäännöllistyminen. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota pituuteen, painoon, ihon ja karvoituksen muutoksiin sekä mahdolliseen galaktorreaan. Joissakin tilanteissa (ns. ennenaikainen menopaussi) sekundaariseen amenorreaan liittyy tyypillisiä vaihdevuosioireita: kuumia aaltoja ja limakalvojen kuivumista. Pitkäaikaisessa amenorreassa on muistettava myös osteoporoosin riski.
Tutkimukset amenorreassa

Tutkimukset on syytä käynnistää primaarisessa amenorreassa ennen 17. ikävuotta tai jo ennen 15. ikävuotta, jos sekundaariset sukupuoliominaisuudet (rinnat, karvoitus) eivät ole alkaneet kehittyä. Perustutkimukset voidaan tehdä terveyskeskuksessa, mutta jatkotutkimukset tehdään alue- tai keskussairaalan poliklinikoilla. Primaarinen amenorrea pitää selvittää erikoislääkärin toimesta. Sekundaarisessa amenorreassa on erotusdiagnostiikassa aina pidettävä mielessä raskaus. Anamneesissa on syytä kiinnittää huomiota painon ja pituuden kehitykseen, ruokavalioon, liikuntatottumuksiin, mahdolliseen lääkkeiden käyttöön sekä psyykkisiin tekijöihin. Myös sukuanamneesi on tärkeä.

Kliininen yleisstatus on syytä tehdä huolella: pituus, painon mittaus, BMI, verenpaineen mittaus, rintojen palpaatio ja iho- sekä karvoitusalueiden tutkimus. Gynekologisessa sisätutkimuksessa arvioidaan huolella ulkosynnyttimet, klitoris (mahdollinen virilisaatio), karvoitus ja introitusalue. Gynekologisessa tutkimuksessa kiinnitetään huomiota emättimen limakalvoihin, kohdunkaulan eritteeseen sekä kohdun ja munasarjojen kokoon.

Laboratoriotutkimukset suunnitellaan anamneesin ja kliinisen kuvan mukaan. Huolella tehdystä gynekologisesta ultraäänikuvauksesta on hyötyä tutkimuksia suunniteltaessa. TSH ja prolaktiini tutkitaan aina. FSH-tason mittaus kertoo, onko kyseessä munasarjaperäinen häiriö. Erityisesti primaarisessa amenorreassa on syytä tutkia karyotyyppi, jos seerumin FSH on koholla. Polykystiset munasarjat löytyvät ultraäänitutkimuksessa.

Edelleen kannattaa muistaa ns. progestiinikoe. Tällöin potilaalle annetaan progestiinia (esimerkiksi 10 mg dydrogesteronia, 10 mg noretisteronia tai 10 mg medroksiprogesteroniasetaattia) 10 päivän ajan. Mikäli potilaan oma estrogeenituotanto on ollut riittävä, on kohdun limakalvo riittävästi paksuuntunut ja lääkityksen lopettamista seuraa muutaman vuorokauden kuluttua vuoto. Tällöin kuukautishäiriötä voidaan pitää astetta lievempänä ja usein itsestään korjaantuvana. Jos näissä tilanteissa TSH ja prolaktiini ovat normaalit, eikä nainen toivo raskautta, häntä voidaan seurata terveyskeskuksen toimesta.
Amenorrean hoito

Amenorrean hoito pyrkii kohdistumaan perussyyhyn. Naisen yksilölliset toiveet ja mahdolliset huolenaiheet liittyen sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen, ehkäisyn tarpeeseen ja hedelmällisyyteen sekä mahdollisiin pitkäaikaishaittoihin pitää ottaa huomioon. Mikäli potilas toivoo raskautta, toteutetaan hoito aina erikoispoliklinikalla. Muissakin tilanteissa tutkimus ja hoito voidaan suunnitella erikoispoliklinikalla, mutta hoidon jatkoseuranta tapahtuu avohoidossa.

Vagina-aplasiassa ei luonnollisesti voida hoitaa amenorreaa, mutta vaginan muovaus yleensä onnistuu erinomaisesti ns. venytyshoidolla. Jos sekundaariamenorrean aiheuttaja on toiminnallinen häiriö, voi tilanne korjaantua spontaanisti, esimerkiksi painon normaalistuessa. Jos potilaalla on riittävästi estrogeenintuotantoa, riittää syklinen progestiinihoito aikaansaamaan kuukautisvuodot. Progestiinikuureja voidaan käyttää myös harvemmin, jolloin nähdään käynnistyvätkö omat kuukautiset. Kohdun limakalvon suojaamiseksi on progestiinia kuitenkin syytä antaa vähintään kolmen kuukauden välein. Mikäli potilas toivoo ehkäisyä, ei yhdistelmäpillerin käyttöön yleensä ole mitään estettä. Jos amenorreaan liittyy hypoestrogenismi, tarvitsee potilas estrogeeni-progestiinihoitoa. Hoito on jatkuva, ja potilaalla on ilmaislääkeoikeus 50 ikävuoteen saakka, jos syy on pysyvä. Tällöin edellytetään selviä oireita, vuotojen poisjääntiä yli 8 kuukaudeksi, toistuvasti koholla olevaa FSH-arvoa sekä alle 40-45 vuoden ikää. Hoito voi olla myös ehkäisypilleri, varsinkin jos raskauden mahdollisuutta ei voi täysin poissulkea, tällä hoidolla ei kuitenkaan ole SV-korvattavuutta. Tavallisesti käytetään samoja lääkityksiä, kuin vaihdevuosien hormonikorvaushoidossa. Hyperprolaktinemia voidaan yleensä hoitaa lääkityksellä, vain isot adenoomat vaativat leikkaushoitoa. "