ja muut joiden on mahdotonta hyväksyä edes sellaista mahdollisuutta että voisi olla Todellinen Jumala jonka yhteyteen on todellinen tie Jeesuksessa.
Eikö vois kuitenkin suvaita niitä, jotka sanovat tämän tien löytäneensä ja elämänsä muuttuneen Jumalan kohtaamisen myötä?
Lukekaa vastaukseni Ogelilaiselle Ateismi - Ovatko uskovaiset todella - "meuhkaavat eniten",
ja ehkä myös vastaukseni nimimerkille ... Ateismi - Arvokas ateismi - Arvokas Sinä.
Avataan tähän uusi keskustelu.
Suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden eri muodoista... ja hedelmällisen dialogin mahdollisuudesta eri tavalla ajattelevien kesken?
Eikö vois kuitenkin suvaita niitä, jotka sanovat tämän tien löytäneensä ja elämänsä muuttuneen Jumalan kohtaamisen myötä?
Lukekaa vastaukseni Ogelilaiselle Ateismi - Ovatko uskovaiset todella - "meuhkaavat eniten",
ja ehkä myös vastaukseni nimimerkille ... Ateismi - Arvokas ateismi - Arvokas Sinä.
Avataan tähän uusi keskustelu.
Suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden eri muodoista... ja hedelmällisen dialogin mahdollisuudesta eri tavalla ajattelevien kesken?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Keskustelu kun kuitenkin vääntyy siihen pisteen, jossa toinen osapuoli alkaa väkisin uskottelemaan toiselle miksi hänen kantansa tähän asiaan on oikea. Kaikki sitä tekevät oli jonkun sortin uskovainen tai ei. Halutaan saada muilta ikäänkuin varmuus omalle ajatelutavalle, eikä suostuta hyväksymään sitä että joku muu haluaa ajatella asiasta erilailla.
Henkilökohtainen mielipiteeeni asiasta on se että ihmiskunta ei tule koskaan saamaan varmuudella selville onko olemassa jonkun sortin Jumala vai ei. Ihmiset tod. näk. kerkeävät kuolla sukupuutton useita kertoja ennenkuin tuo asia selviää, eikä edes silloinkaan. Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ei myöskään tule koskaan selviämään. Paitsi jokaiselle sitten kun sen aika on.
Omahyväisyys ja itsekkyys ovat ilmeisesti ne voimat jotka peittoavat jopa uskonnollisen kokemuksen. Onhan se inhimillistä tosin, mutta sangen valitettavaa.
Minua kiinnostaa uskoon tulleiden uskonnollinen kokemus. Mistä siinä on kysymys? Ainakin se on jotain mitä sanat eivät riitä kertomaan, koska sen välittäminen toiselle - kokemattomalle - on mahdotonta.
Kerro ja kuvaile siis, mieluummin ilman korulauseita, mitä koit, miten se ilmeni ja mitä tunnetiloja se synnytti? Oletko pohtinut syitä tähän. Miksi juuri sinä ja miksi juuri nyt?
Kun itse olen pohtinut uskoon tuloa, palaan kerta toisensa jälkeen samaa kysymykseen: onko uskoontulo täyttymystä ihmisenä?
Tarkoitan tällä sitä, että vaikka en ole uskossa, tunnen eläväni täyttä elämää rauha sydämessäni, ilossa ja onnessa. En etsi mitään, enkä kaipaa enää mitään. En kaipaa Jeesusta enkä iankaikkista elämää. Kun kuolen, kuolen rauhallisena, koska tunnen eläneeni täyttä elämää ja olen valmis jättämään tämän maailman taakseni. Mitä sitten seuraa, onkin uusi mielenkiintoinen seikkailu... Synnynkö uudestaan? Palanko Helvetin tulessa? Vai liittyykö sieluni niihin atomeihin jotka jatkavat luonnon kiertokulkua ympäristössä? Who cares...
Viittaan oikeassa olemisen itsekkääseen pakkoon siinä, että useimmat tännekin kirjoittavat uskovat haluavat osoittaa olevansa ihmisenä jotain ENEMMÄN kuin muut. Heidän maailmankatsomuksessaan on täysin mahdotonta sellainen ajatus, että monet ihmiset elävät jo ilman Jeesusta siinä autuuden tilassa, jonka he vasta saavuttavat uskonnollisen kokemuksensa kautta. Olisiko tämä mitenkään mahdollinen ajatus teidän uskovaisten mielestä?
Olenkin monasti eri yhteyksissä todennut että mielestäni Raamattu on opaskirja eksyneille. Raamattu on kartta niille, jotka ovat eksyneet tieltä. Muut ovat tiensä jo löytäneet, mutta eivät pidä siitä suurta ääntä, koska mitään kummallista ei ole koskaan tapahtunutkaan...
Loppuivatko ne sinulta, etkö osaa enempää?
Hei, vai oletko kirjoittanutkin tuon tekstin ihan omin avuin ilman plagiointia? *taputtaa*
Mutta yhä edelleen on huolestuttavaa seurata henkilökohtaista tragediaasi ja todeta sinulla täysin absurdi mania paasata täällä tolerantista ajattelusta ja egoismista. Oletko tosiaankin niin rajoittunut, ettet löydä mitään muita aspekteja tarkastella ikuista kiistaa uskonto contra ateismi?
Tulee pakostakin déjà vu... hei, mutta kysehän on kuin onkin tautologiasta! Ja sinä se niin joskus näsäviisaasti heitit, että ei jaksaisi millään lukea samoja fraaseja aina vaan. Eipä paljon ole varaa; Etenkin kun toiset vain terästävät ja keventävät niillä sanomaansa - sinä sen sijaan jauhat samaa tylsää virttä pipo tiukalla kirjoituksesta toiseen. KYLLÄSTYTTÄÄ!
Toitotat koko ajan, ettet ole uskossa, mutta kuin varmuudeksi samaan hengenvetoon pitää esittää uskovaisia mairittelevia tekstejä. Onko sinulla jokin vakavampi ongelma, kun pitää päästä kertomaan mielipiteensä, mutta samalla olla niin säälittävän defensiivinen... ihan kuin varmistaakseen, etteivät uskovat "hyökkää".
...ja niin murenivat hienot loogiset argumentit
_____________________MOT_________________________
Olet naurettava pikkumies. Et osaa keskustella mistään. Ainoa mihin kykenet on hyökätä jokaisen keskustelijan persoonaa vastaan. Yhtään fiksua kommenttia mistään käsiteltävästä ASIASTA en ole sinulta lukenut.
Olet aika epätoivoinen tuossa huomionkipeydessäsi. Siis pelkkä trolli, nettihäirikkö.
Saat mesota vastedes minkä jaksat. En vastaile enää pikkumiesten epäasiallisuuksiin. Kommenttisi eivät kiinnosta minua.
Muista lukea läksyt niin viisastut. Ehkä.
...olet niin kovin aggressiivinen? Lunaticin puheenvuoro oli ihan OK. Mutta Sinun kommenttejasi, Tuittu, olen seurannut hämmentyneenä. Korostat oppineisuuttasi, mutta sivistystä Sinulla ei ole lainkaan. Uskon, että Sinulla on todella paha mieli jostain syystä. Toivottavasti pääset ongelmastasi.
Kaikella ystävyydellä!
... ja luullaan, että ollaan niin kovin fiksuja. Sitten vielä on olevinaan varaa antaa "nokkelia" neuvoja muille, vaikka em. asioissa itsellä lienisi eniten opeteltavaa.
Mikset ihmeessä jatkanut tieteellisen viitekäytännön mukaista kirjoittelua, vaikka annoit ymmärtää olevasi niin fiini? Olen tosi pettynyt! Oletkin ihan tavallinen dorka...
Ei kuule kannata yrittää olla enemmän kuin mitä todellisuudessa on, eikä esittää muuta kuin on - siitä jää aina nololla tavalla kiinni.
Otapa opiksi - kun näköjään osuin arkaan paikkaan.
Koska em. hlö jaksaa jauhaa aina vaan samaa. Siis ihan samaa; Tulee mieleen väkisinkin epäonnistunut algoritmi, joka on jäänyt virheessään kiertämään ikuista silmukkaa...
Omahyväisyys, itsekkyys, oikeassa olemisen pakko, blaa blaa... samat iänikuiset selitykset. Em. hlö:llä on ÄÄNESSÄ OLEMISEN PAKKO, VAIKKA MITÄÄN UUTTA SANOTTAVAA EI ENÄÄ OLISIKAAN.
En tajua, mitä herkkänahkaiset ihmiset oikein edes kuvittelevat kirjoitellessaan täällä?! Minä kestän kritiikin ja haukut - ja annan takaisin perustelujenkin kera, aina kun jaksan. Ei ehkä kannata ottaa tätä niin vakavasti, ellei tämä sitten ole jollekin se koko elämä (toivottavasti ei!).
Tällaista kirjoitin 13.10. koskien narsistista häiriötä. Kaikki oireet täyttyvät viimeistä piirtoa myöten. ;-D
>>(...)Ellet sitten mahdollisesti pysty nujertamaan heitä tieteellisellä argumentaatiolla, jolloin saat heistä vihollisen joka jahtaa sinua palstalta toiselle kommentoiden ja nälvien jokaista repliikkiäsi...
Tällainen henkilö saattaa käyttäytyä myös häiriköivästi ja äärimmäisen lapsellisesti. Lapsenomaisuus onkin leimallinen osa tätä häiriötä. >>
Eipä tuohon juurikaan ole lisättävää?
Ja toisekseen et kykene uusiutumaan, vaan jutut kiertävät samaa rataa. On todella harmi, ettet ole löytänyt mitään psykoanalyytikkojen omaa palstaa, mistä löytäisit seuraksesi kaipaamiasi myöntelijöitä. Voisit pohtia vaikka elämäsi loppuun asti ihmisten narsismia ja itsekeskeisyyttä - huomaamatta itse syyllistyväsi samaan; Käyttäydyt kuin joku yli-ihminen täällä kertoilemassa absoluuttista totuutta toisinajattelijoista. Ja eriäviä mielipiteitähän ei huolita.
Ei vaadi nimittäin mitään suurempia meedion taitoja huomata, että se mitä täältä olet hakemassa, on KEHU; Heti se lapsi sisälläsi oikein innostuu, kun jostain saa edes vähän tukea ja kehuja. No, toiset saavat kehuja mm. opiskelussa ja työelämässä, eikä niitä tarvitse ehdoin tahdoin haeskella...
Huomattiinpa taas, ettet kestä kritiikkiä, vaikka muille sellaista olet jakelemassa. Yritä vähän kohentaa itsetuntoasi - elämä helpottuu.
Minä olen aina antanut uskovaisten olla rauhassa, ja samaa toivon heiltä. Muistan opiskeluajoilta pari helluntailaista, jotka yrittivät pitkään käännyttää minua ateismista. Ilmaisin, aluksi varsin kohteliaasti, että he saavat uskoa aivan mihin haluavat, mutta voisivat kunnioittaa myös minun vakaumustani.
Nykyään en juuri ole tekemisissä uskovaisten kanssa, näissä netttikeskusteluissa ihmetyttää erityisesti joidenkin uskovaisten into mainostaa hengellisiä kokouksia, Raamatun kohtia ym. Se ei mahda olla tämän keskustelun varsinainen tarkoitus.
Kannatat suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa! Huomaatko? kaikki eivät sitä kannata, vaan tahtovat saattaa oman oppinsa voittoon keinolla millä hyvänsä. Se joka ei pidä omiensa puolta tässä maailmassa, on lopulta tuhoon tuomittu.Näin on ollut aina, ja tulee aina olemaan, koska et pysty muuttamaan toisia ihmisiä kaltaiseksesi, sillä hekin pyrkivät muuttamaan sinut heidän kaltaisikseen. Ei auta, että sanot; minä olen suvaitsevainen, olkaa tekin. Elämä on ottamista. Ellet sinä ota, muut kyllä ottavat. Tasa-arvoa ja yltiösuvaitsevaisuutta julistavalla on edessään aina häviön tie.
En ole tarkoittanut, että uskovaiset olisivat minut jotenkin nujertaneet - korkeintaan joskus olen ärsyyntynyt. En edes märehdi näitä asioita koko ajan mielessäni, ajatus persoonallisesta jumalasta on niin vieras etten katso aiheelliseksi pohdiskella sitä jatkuvasti. Joten eihän minulta mitään ole otettu pois enkä tiedä, millä tavoin minun pitäisi puolustaa "omiani" - siis ateistejako ?
Suomessa on kuitenkin uskonnon- ja mielipiteenvapaus, tosin ei vielä sillä tasa-arvoisuuden tasolla, jota haluan. Yhteiskunnan vähitellen muuttuessa moniarvoisemmaksi oletan, että kristinuskon painoarvo vähenee muiden uskontojen ja uskonnottomien arvojen saadessa enemmän vaikutusta. Kehitys on hidasta, mutta mahdollista juuri niillä periaatteilla, joita arvostan: moniarvoisuus, tasa-arvo ja demokratia.
Toki itsekin ärsyynnyn uskovaisten käännytysyrityksistä. Yleensä siksi että he varastavat tällä tavoin aikaani, mutta toisaalta kannattaa pohtia myös mikä perimmiltään noissa käännytysyrityksissä nostattaa omat aggressiot. Tuollainen tilanne saattaa paljastaa itsestä jotain kätkettyä ja arvokasta tietoa.
Mistä "omista" sinä puhut? Maailmankatsomusta ei kaadeta toisen päähän väkivalloin, johan se on nähty. Miksi siis leiriytyä ja rakentaa ympärilleen keinotekoiset barrikadit joita puolustaa henkeen ja vereen? Ja tietenkin peruskysymys: mikä on se arvokas joka vaatii tällaisen puolustuksen?
Viisas on se joka ymmärtää ja kehityy, tyhmä se joka tappelee ja turhautuu.
"Joten eihän minulta mitään ole otettu pois enkä tiedä, millä tavoin minun pitäisi puolustaa "omiani" - siis ateistejako ?"
Me elämme välivaihetta, epookkia, maailmanhistoriassa. Juutalais-kristillinen kulttuuri on tullut elämänkaarensa loppupäähän, ja näihin aikoihin syntyy SE, joka tulee vallan perimään.
Tällä hetkellä elämme suvaitsevaista kautta, ja voit olla julkisesti ihan mitä vain, mutta kun taisteluiden aikakausi oikein todenteolla alkaa maan ja ihmisten perimisestä, joudut valitsemaan puolesi. Tämä tietysti riippuu siitä, miten pitkälle asiat ehtivät kehittyä elinaikanasi.
"Yhteiskunnan vähitellen muuttuessa moniarvoisemmaksi oletan, että kristinuskon painoarvo vähenee muiden uskontojen ja uskonnottomien arvojen saadessa enemmän vaikutusta."
Pitää paikkansa! Mutta ota huomioon, ne muut uskonnot ja uskonnottomat ovat vielä pieniä ja heikkoja. Mitä vähäisemmäksi kirkon ja sen oppien valta maassa käy, sitä suuremmiksi tulevat muut, ja aikanaan niiden välille syttyy valtataistelu.
"Kehitys on hidasta, mutta mahdollista juuri niillä periaatteilla, joita arvostan: moniarvoisuus, tasa-arvo ja demokratia."
Se "kehitys" on välivaihe, joka mahdollistaa kirkon rappion, johtaen vääjäämättä nousevien oppisuuntien keskinäiseen välienselvittelyyn vallasta ja ylimmän auktoriteetin asemasta.
"...mutta toisaalta kannattaa pohtia myös mikä perimmiltään noissa käännytysyrityksissä nostattaa omat aggressiot. Tuollainen tilanne saattaa paljastaa itsestä jotain kätkettyä ja arvokasta tietoa."
Osuit asian ytimeen! Keskustelemme kaiken aikaa ihmisestä, sitä vain ei moni ymmärrä.
"Mistä "omista" sinä puhut? Maailmankatsomusta ei kaadeta toisen päähän väkivalloin, johan se on nähty"
Et taida tietää kristinuskon historiasta mitään!
"Miksi siis leiriytyä ja rakentaa ympärilleen keinotekoiset barrikadit joita puolustaa henkeen ja vereen"
Näet vain tämän minimaalisen lyhyen aikakauden jota elämme. Lue historiaa, tiedät tulevaisuuden!
"Ja tietenkin peruskysymys: mikä on se arvokas joka vaatii tällaisen puolustuksen?"
Saatat nähdä sen vielä elinaikanasi jos vanhaksi elät! Se on oma henki, ja kohtalainen vapaus.
"Viisas on se joka ymmärtää ja kehityy, tyhmä se joka tappelee ja turhautuu."
Viisas on se, joka katsoo ja näkee, tyhmä se, joka uskoo vain mihin haluaa.
En ole tullut ajatelleeksi niin dramaattista käännettä, että juutalais-kristillinen kulttuuri ja muut taistelisivat keskenään, muuten kuin mielipiteiden tasolla. Tosin Huntingdonin (tulikohan nimi oikein) teoria sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä ennustelee globaalien ristiriitojen kärjistymistä, mutta näiden sivilisaatioiden kesken, ei sisällä.
Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa on vaikea kuvitella mitään selkeitä rintamia uskonnollis-kulttuurisissa kysymyksissä. Kirkkoon tosin kuuluu 85 % väestöstä, mutta tutkimusten mukaan vain 40 % uskoo kirkon opettamalla tavalla. Ketkä siis ovat enemmistö ja vähemmistö ? Itse voin olla monista maanpäällisistä asioista samaa mieltä monen kristityn kanssa, joissakin asioissa kannat menevät ristiin. Mutta että alkaisimme jonkun valtataistelun...
On maita, joissa kirkoilla on niin vahva asema, että se muistuttaa totalitarismia. Näin on esim. Puolassa ja paikoin USA:ssa. Tällaisissa maissa käydään jatkuvaa kamppailua ihmisoikeuksista, vaikkapa naisen oikeudesta päättää haluaako synnyttää lapsen. Tässä mielessä mainitsemasi taistelu on tavallaan totta, mutta ymmärtäisin senkin osaksi jo valistusajalta alkanutta kirkon asemien heikentymistä, jolloin kirkko ei vain peräänny, vaan puolustaa asemiaan joskus tiukastikin. Suomi on onneksi toista maata ja uskonto koetaan yksityisasiaksi.
>>"Mistä "omista" sinä puhut? Maailmankatsomusta ei kaadeta toisen päähän väkivalloin, johan se on nähty"
Et taida tietää kristinuskon historiasta mitään!>>
Noh, kumartaa voi tietenkin mihin suuntaan tahansa kun uhkana on kuolema, mutta ei se ajatuksia muuta. Vuonna 1634 kristityt teloittivat esi-isäni, mutta ei se pakanallisuus mihinkään suvusta kadonnut - täällähän meitsi porskuttaa :-)
Luin jonkin tutkimuksen suomalaisten uskonnollisista näkemyksistä. Vaikka suurin osa jengistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon (koska niin moni asia tässä yhteiskunnassa on toistaiseksi sen vuoksi helpompaa) niin uskonnolliset ajatukset olivat kaukana kristillisyydestä. Suurin osa porukasta EI usko persoonalliseen jumalaan. Samoin yli puolet uskoo jonkinlaiseen jälleensyntymään. Se paperikristityistä ja henkisestä raiskaamisesta.
>>Näet vain tämän minimaalisen lyhyen aikakauden jota elämme. Lue historiaa, tiedät tulevaisuuden!>>
Historiasta oppii myös sen että mikään ei säily. Pätee myös kristinuskoon. Merkkejä on jo näkyvissä: "pakanauskonnot" ovat nopeimmin leviävä maailmankatsomuksellinen liike tällä hetkellä ja sekös saa kirkkokansan varpailleen...
Sodat ja nahistelut kuuluvat näköjään ihmisyyteen, mutta ajatteluamme sen sijaan muokkaavat suuret oivallukset. Einsteinin ja Darwinin ansiosta ihmisen näkemys maailmasta on muuttunut peruuttamattomasti.
Tulevaisuutta ei tiedä kukaan. Jos vaikka jenkit päättävätkin seuraavaksi rökittää Pohjois-Koreaa...
>>"Ja tietenkin peruskysymys: mikä on se arvokas joka vaatii tällaisen puolustuksen?"
Saatat nähdä sen vielä elinaikanasi jos vanhaksi elät! Se on oma henki, ja kohtalainen vapaus.>>
Ihmisen selviytymisen voima on järjessä, suunnattomassa mukautumiskyvyssä ja ajattelussa, ei lihaksissa ja väkivallan käytössä. Varmin tapa saada turpaansa on ryhtyä tappelemaan - niin yksinkertaista se on.
Ihmisessä ja rotassa on yllättävän paljon samaa. Fyysisesti rotta osaa kaikenlaista, mutta se ei ole erinomainen missään. Sen sijaan se on nopea oppimaan ja mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tämän vuoksi se onkin eloonjäämistaistelun voittajia.
"En ole tullut ajatelleeksi niin dramaattista käännettä, että juutalais-kristillinen kulttuuri ja muut taistelisivat keskenään, muuten kuin mielipiteiden tasolla."
Tällä hetkellä suuria uskonsotia ei ole, koska elämme sellaista aikakautta. "Taistelut" tapahtuvat pääasiassa mielipiteiden tasolla. Irlannissa protestantit ja katolilaiset tappavat toisiaan, tosin siihen liittyy politiikka mukaan. Niin on kyllä liittynyt aina ennenkin, ihminenhän on poliittinen eläin kuten tiedetään.
"Tosin Huntingdonin (tulikohan nimi oikein) teoria sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä ennustelee globaalien ristiriitojen kärjistymistä, mutta näiden sivilisaatioiden kesken, ei sisällä."
Mikä on sisällä, ja mikä ei? Mitä tarkoitamme tässä yhteydessä sivilisaatioilla? Aatteelliset taistelut eivät läheskään aina rajoitu valtioiden rajoihin.
"Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa on vaikea kuvitella mitään selkeitä rintamia uskonnollis-kulttuurisissa kysymyksissä."
Ei juuri tällä hetkellä, elämmehän suuren suvaitsevaisuuden aikaa...vielä, mutta ajat muuttuvat, aina.
"Kirkkoon tosin kuuluu 85 % väestöstä, mutta tutkimusten mukaan vain 40 % uskoo kirkon opettamalla tavalla."
Pieni tarkennus. Kirkkoon kuuluu n.80% väestöstä, uskovaisia on alle 30%.
"Ketkä siis ovat enemmistö ja vähemmistö"
Tällä hetkellä jäsenluettelo on kirkolla suurin, mutta eklektikkoja on silti epävirallinen enemmistö.
"Suomi on onneksi toista maata ja uskonto koetaan yksityisasiaksi."
Se on tämänhetkinen tilanne. Kuka olisi arvannut vuonna 1914, että neljän vuoden kuluttua Suomessa olisi verinen sisällissota?
"Noh, kumartaa voi tietenkin mihin suuntaan tahansa kun uhkana on kuolema, mutta ei se ajatuksia muuta. Vuonna 1634 kristityt teloittivat esi-isäni, mutta ei se pakanallisuus mihinkään suvusta kadonnut - täällähän meitsi porskuttaa :-)"
Pikku poikkeuksia on maailmanhistoria täynnä. Kristityt eivät saaneet Eurooppaa pelkillä rakkaudenjulistuksilla. Euroopan valloitus vei vuosisatoja, ja siinä käytettiin vähintäin yhtä paljon miekkaa kuin sanaakin. Ilman sitä miekkaa ei kristinusko olisi milloinkaan saanut ylivaltaa, sillä pakanat käyttivät miekkaa myös puolustaessaan oikeuksiaan omiin esi-isiensä uskontoihin. Ja sitä paitsi, pakkokaste edesauttoi ihmisten kääntymystä kristinuskoon. Kun ylivalta oli saavutettu, kasvatettiin lapset pienestä pitäen uusien vallanpitäjien uskontoon.
"Vaikka suurin osa jengistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon (koska niin moni asia tässä yhteiskunnassa on toistaiseksi sen vuoksi helpompaa) niin uskonnolliset ajatukset olivat kaukana kristillisyydestä. Suurin osa porukasta EI usko persoonalliseen jumalaan. Samoin yli puolet uskoo jonkinlaiseen jälleensyntymään. Se paperikristityistä ja henkisestä raiskaamisesta."
Ihmiset ovat maallistuneet ja alkaneet ajattelemaan itsenäisemmin 1700-luvulta lähtien. Jokainen sukupolvi on ollut hieman edellistä maallistuneempi. Juutalais-kristillinen kulttuurikaari saavutti huippunsa barokin aikakaudella, sieltä lähtien on ollut menossa purkautumisvaihe. Kirkon ja sen opin valtakausi alkaa lähetä loppuaan, ja uudet opit alkavat taistella sen paikasta.
"Historiasta oppii myös sen että mikään ei säily. Pätee myös kristinuskoon. Merkkejä on jo näkyvissä: "pakanauskonnot" ovat nopeimmin leviävä maailmankatsomuksellinen liike tällä hetkellä ja sekös saa kirkkokansan varpailleen..."
Aivan!
"Sodat ja nahistelut kuuluvat näköjään ihmisyyteen, mutta ajatteluamme sen sijaan muokkaavat suuret oivallukset. Einsteinin ja Darwinin ansiosta ihmisen näkemys maailmasta on muuttunut peruuttamattomasti."
Näkemyksistä ei pysty sanomaan, tieto on lisääntynyt. Ihminen itse ei silti ole muuttunut miksikään. Katso joskus uutisia!
"Ihmisen selviytymisen voima on järjessä, suunnattomassa mukautumiskyvyssä ja ajattelussa, ei lihaksissa ja väkivallan käytössä. Varmin tapa saada turpaansa on ryhtyä tappelemaan - niin yksinkertaista se on."
Ei pidä paikkaansa! On voittajia ja häviäjiä. Lue historiaa niin opit!
"Ihmisessä ja rotassa on yllättävän paljon samaa. Fyysisesti rotta osaa kaikenlaista, mutta se ei ole erinomainen missään. Sen sijaan se on nopea oppimaan ja mukautuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tämän vuoksi se onkin eloonjäämistaistelun voittajia."
Erittäin hyvä esimerkki! Sitten hieman rottien historiaa; Suomessa eleli muinoin vain mustarottia. 1800-luvulla tuli laivojen mukana harmaarotta. Muutamassa vuosikymmenessä harmaarotat hävittivät maastamme sukupuuttoon mustarotat, nämä kun olivat niiden kilpailijoita samoista tunkioista. Sama luonteenpiirre kuuluu myös ihmisluontoon. Esim. valkoisten Amerikan valtaus, intiaanit hävitettiin myös lähes sukupuuttoon. Tai omien esi-isiemme ottaessa tämän maan lappalaisilta.
>>Sitten hieman rottien historiaa; Suomessa eleli muinoin vain mustarottia. 1800-luvulla tuli laivojen mukana harmaarotta. Muutamassa vuosikymmenessä harmaarotat hävittivät maastamme sukupuuttoon mustarotat, nämä kun olivat niiden kilpailijoita samoista tunkioista. Sama luonteenpiirre kuuluu myös ihmisluontoon. Esim. valkoisten Amerikan valtaus, intiaanit hävitettiin myös lähes sukupuuttoon. Tai omien esi-isiemme ottaessa tämän maan lappalaisilta.>>
Niin. Voittivatko intiaanit verisillä taisteluilla jotain? Olisivatko lappalaiset Suomen enemmistö jos olisivat treenanneet enemmän?
Suomi on ollut sekä Ruotsin että Venäjän vallan alla. Mikä on taannut tänä aikana suomalaisten olemassaolon? Vahva mieskunto ja hyvät aseet??
"Niin. Voittivatko intiaanit verisillä taisteluilla jotain?"
Eivät he voineet etukäteen tietää lopputulosta, sitä etteivät mahtaisi valkoisille mitään. Totta kai he puolustivat viimeiseen asti maitaan ja vapauttaan.
"Olisivatko lappalaiset Suomen enemmistö jos olisivat treenanneet enemmän?"
Eivät! Heihin pätee sama kuin intiaaneihinkin.
"Suomi on ollut sekä Ruotsin että Venäjän vallan alla. Mikä on taannut tänä aikana suomalaisten olemassaolon? Vahva mieskunto ja hyvät aseet??"
Osittain! Molemmille maille olemme hävinneet liian pienen miesmäärän vuoksi.
Kyllä luterilaiseen kirkkoon todellakin kuuluu 84 - 85 % suomalaisista, muihin kirkkoihin ja uskontokuntiin 2 - 3 % ja uskontokuntiin kuulumattomia on noin 13 %. Luterilaisten osuus on tietenkin supistumassa koko ajan. Mikko Heikka, Espoon tuleva piispa, totesi hiljan kolumnissaan Kuvalehdessä, että kirkon opettamalla tavalla uskoo noin 40 % - siis vajaa puolet kirkon jäsenistä. Tämä perustuu kirkon oman tutkimuslaitoksen pitkäaikaisiin kyselytutkimuksiin.
Huntingdon jakoi maailman viiteen tai kuuteen sivilisaatioon, mm. länsimaiseen, islamilaiseen ja itäaasialaiseen. Näiden välille hän ennustaa kasvavia ristiriitoja. Tietenkin esim. länsimaisissa yhteiskunnissa on sisäisiäkin ristiriitoja, perinteisesti yhteiskuntaluokkien välillä, poliittisten suuntausten kesken jne. Mihin ristiriitaan sinä viittaat ? Ennustatko luokkasodan syntyvän ?
Kannattaa muistaa edelleen, mitä J.V.Snellman totesi 1800-luvun puolivälissä: Suomi ei voi mitään väkivallalla, Suomen kansan ainoa mahdollisuus on sivistyksessä.
Tietoni ovat tuolta 90-luvun puolivälistä. Vapaa-ajattelijoiden tiedotteessa kerrottiin, että suomalaisista 83% (helsinkiläisistä 73%) kuuluu vielä kirkkoon. Ortodoxien osuus heistä on hieman yli 1%. Erilaisiin kristillisiin lahkoihin kuuluu kaikenkaikkiaan alle 1%.
Suomalaisista kuitenkin eroaa kirkosta keskimäärin 20 000 ihmistä per vuosi, eli noista luvuista pitänee vähentää ainakin kolme prosenttia.
Tutkimusten mukaan noin 48% vielä kirkkoon kuuluvista pitää itseään aitoina kristityinä, eli jos laskemme, että kirkossa on tällä hetkellä jäseniä noin 80%, jää uskovaisten luku hieman alle kolmeenkymmeneen prosenttiin.
En missään nimessä viittaa mihinkään luokkasotaan, sellainen kuuluu jo onneksi historian pimeyteen. Tarkoitan tietysti tässä yhteydessä eri pakanaryhmittymien ja vielä jäljellä olevien kristittyjen keskinäisiä valtataisteluita, siis kaikkien sotaa kaikkia vastaan, missä aikanaan sitten yksi pakanasuuntaus perii maan, ja ottaa kirkolle kuuluneen paikan.
Eivätkö suomalaiset mielestäsi voittaneet mitään taistelemalla Neuvostoliittoa vastaan? Stalinin aikomus oli siirtää kaikki suomalaiset itään, hajalleen Venäjälle ja Siperiaan. Eikö väkivaltainen taistelu mielestäsi kannattanut?
Ehkä Snellman ei nähnyt tulevaisuuteen.
En nyt tarkoittanut talvi/jatkosotaa, vaan historian pitkää kulkua. Snellmankin toki tunsi historian, jonka kuluessa suomalaiset olivat joutuneet sotimaan milloin Saksassa, milloin Ukrainassa Ruotsin suurvalta-asemien puolesta. Juuri siksi Snellmanin vakaumus oli, että rauha on elinehto Suomen kansan säilymiselle ja kehitykselle. Sotaisten suunnitelmien sijaan piti keskittyä rakentamaan yhteiskuntaa ja luomaan kansallista kulttuuria.
Kuten jo lähihistoriakin opettaa, molempia tarvitaan, kulttuuria ja taisteluvalmiutta.