Usein näissä keskusteluissa puhutaan uskosta sekä hyvässä, että pahassa. Kun kreationisti kertoo uskovansa raamattuun, niin on se hyvä asia ja lisää raamatun uskottavuutta todistusvoimaisena kirjana. Kun taas sama kreationisti sanoo ateismin/tieteellisen maailmankuvan olevan "evouskontoa/uskonasia" on se huonoasia ja uskoa käytetään tieteen huonontajana.
Miksi uskovaiset itsekkin vähättelevät näin uskoa? Eikö usko olekkaan hyvä juttu. Eikö siis evousko(???) ja ihan normi jumalusko saa lisää todistusta uskosta? Jos eivät saa, mikseivät saa? Jos vain toinen saa, niin miksi näin?
Entä kun itse väitän, ettei usko todista kuin uskosta itsestään. Asia johon uskotaan ei muutu todeksi uskomalla...
Miksi uskovaiset itsekkin vähättelevät näin uskoa? Eikö usko olekkaan hyvä juttu. Eikö siis evousko(???) ja ihan normi jumalusko saa lisää todistusta uskosta? Jos eivät saa, mikseivät saa? Jos vain toinen saa, niin miksi näin?
Entä kun itse väitän, ettei usko todista kuin uskosta itsestään. Asia johon uskotaan ei muutu todeksi uskomalla...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskosta puhuttaessa sanan merkitys on usein muuntuvainen henkilön mukaan.
Asian voi havainnollistaa siten, että joka asiassa on joku, joka on oppinut asian "kantapään kautta" ja uskoo asiaansa.
Ja kun tämä ensimmäinen opettaa oppipojilleen asiaa eteenpäin,nämä uskovat asiat opettamisen välityksellä eivätkä ole asiassa samalla tasolla sisällä kuin opettajansa.
Silti oppipojan luottoa asiaan sanotaan uskomiseksi, vaikka hän ei olekaan opettajansa veroinen.
Kun henkilö (Esim. Jeesus) nimetään uskotun asian
yhteydessä uskon kohteeksi, luotetaan häneen vaikka hänen edustamastaan asiasta ei tietäisi juuri mitään. Näin alkuperäinen asia liukenee vähitellen pois ja henkilöstä tulee se uskon kohde. Näinhän kristinusko on kokenut evoluutionsa nykyiseen toteutumiseensa.
Ateistit ovat oikeassa, että näin pelkistyneenä usko voiolla/on taikauskon veroista.
Jotkut etsivät alkuperäistä uskoa kuin salapoliisit, ja heille usko Jeesukseen on luottamusta, että uskon alkuperäisen sisällön voi löytää.
Ja jokainen uusi löytö lisää uskoa ja luottamusta.
Näinhän tapahtuu jokaisessa asiassa johon perehdytään.
Kaikessa opiskelussa pitää olla usko/intohimo asiaan päästäkseen mahdollisimman pitkälle.