Il-Mari vetäs kyllä

En minä ainakaan tuossa näe mitään syyllistämistä.
Päin vastoin.
Ilmari on yrittänyt autaa ja toteaa harmissaan, että autettavat eivät ole suostuneet autettaviksi ja nyt ei enään ole mitään tehtävissä.
Eihän kuolleita kukaan syyllistä ja on se sentään hyvä, jos joku on yrittänyt parhaansa auttaa.
Ei tälläisissä tapauksissa kukaan syyllisiä etsi, mutta itsesyytöksiä voi tulla siitä, jos ei ole itse tehnyt parastaan silloin kun vielä olisi ollut jotain tehtävissä.
Olen itse joskus laiminlyönyt tehtäväni Jumalan edessä vastaavan tyyppisessä tapauksessa ja se kyllä enemmän kuin harmittaa.
Asuin suuressa kerrostaloyhtiössä ja eräänä iltana minulle tuli voimakas tunne, että minun pitää mennä sanomaan eräälle asukkaalle sana, joka oli noussut mieleeni.
Minä kipuilin asian kanssa ja lopulta päätin, että kerkeää sen sitten joskus toistekkin ja voihan joku muukin sen tehdä.
Toista tilaisuutta ei tullut.
Kun näin pihassa ampulanssin ja huomasin, että kiirettä ei enään ollut tuo sanoma ei enään koskaan tavoittanut tätä henkilöä.
Herra oli minua kehoittanut sanomaan tuolle miehelle, että älä luovuta, apu tulee ylhäältä.
Olisi tosi mukava nyt sanoa ilmarin tavoin, että minä yritin parhaani, minä hoidin tehtäväni, mutta hän ei suostunut kuulemaan.

Il-Marin viesti kuului näin:
Parhaani
Kirjoittanut: Il-Mari 18.10.2008 klo 21.05

mukaan, olen sanomaa Jeesuksesta vienyt eteenpäin, mutta sille en voi mitää jos eivät ota sitä vastaan. Surullisia on tuollaiset tapaukset.
---
Pe.ku kirjoittaa Il-Marin yllä lainaamastani tekstistä:
Syyllistä Oulun perhesurmassa kuolleet ja sanoo ettei voi mitään kun uhrit eivät hänen sanomaansa ottaneet vastaan.

Onkohan Il-Mari edes nähnyt noita uhreja heidän eläessään.
---
Itse tulkitsen Il-Marin tekstin aivan toisin kuin Pe.ku. Mielestäni Il-Mari ei väitä tavanneensa juuri tätä oululaista perhettä tai kertonut juuri heille evankeliumia, mutta ilmaisee kertovansa Jeesuksesta niille, joita tapaa.